maanantai 31. tammikuuta 2011

Ihanan verkkainen mammaloma

Olin rohkea ja jätin viime yönä antihistamiinin ottamatta. En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta nukuin vähän levottomasti, ja valvoin yöllä pari tuntia. Kutinaa oli vähän enemmän, mutta ei pahasti, uskallan olla siis ilman lääkettä yön :) Huomasin myös, että nenä oli taas tukossa, ilmeisesti antihistamiini auttoi siihenkin.

Tänään jaksoin myös aloittaa päivän "normaaliin" aikaan. Jäin torkkumaan vielä siksi aikaa kun mies aamupuuhaili, ja hetken aikaa vielä koitin hakea hyvää asentoa miehen lähdettyä töihin, mutta lopulta nousin yhdeksän maissa.

Normaalista aamusta huolimatta en ole tehnyt taaskaan mitään koko aamupäivänä. Kikkailin tunnin verran turvakaukalon kanssa (tutkailin sen erilaisia asentoja ja säätöjä) ja lopulta laitoin sen pois pakattuani hoitokassin (jossa on jo vauvan kotiutumisvaatteet valmiina) sen sisään. Mies voi sitten vain napata sen mukaansa kun tulee hakemaan meitä kotiin.

Eilen ostettiin kaupasta trip mehuja ja kuivattuja hedelmiä sairaalakassia varten. Tänään voisin tehdä listaa mitä pakkaan kassiin ja pakata sen kun sille päälle satun. Eilen tutkailin pakkasta ja olen ollut mukavan viisas kaukaa. Pakkasessa on muutamaksi päiväksi sosekeittoja siltä varalta, että en jaksa tehdä ruokaa. Päätinkin tässä, että laitan yhden annoksen pakkaseen viikolla tekemistäni ruoista. Mietin myös, että pitäisiköhän sitä leipoa pakkaseen valmiiksi pullaa tai jotain muuta tarjottavaa vieraiden varalle... Vaikka (kuten synnytysvalmennuksessa meitä valistettiin) vieraiden kuuluisi nyt tuoda kaikki syötävät, niin jotenkin se pieni kodin hengettären ääni tuolla nupissa nalkuttaa, että pitäisi olla jotain tarjottavaa talonkin puolesta. Ja mielellään itse tehtyä, vaikka äkkiähän tuo mies kipaisee lähikauppaan ;) Mutta leipominen on kivaa ja siinä olisi nyt päivälle ajankulua.

Vaikka olen nyt ollut mammalomalla kaksi viikkoa, en ole päässyt tylsistymään. Olen ottanut ihanan rennosti (jopa liian, välillä tuntuu että olen ihan laiska!) ja tehnyt vain pieniä asioita. Kun tällä viikolla saisin tuon työhomman siihen vaiheeseen, että voisin jättää sen tarvittaessa muiden käsiin, niin olisi yksi suuri asia pois mielestä ja harteilta. Kodin pikkuaskareet vievät yllättävän paljon aikaa, kun tekee ne rauhassa ja ihan vähän kerrallaan. Jotenkin en usko että pääsen edes tylsistymään, vaikka myttynen ei tulisikaan ennenaikaisena. Kyllä sitä aina jotain kaappia keksii siivota ja järjestää ;)

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kevättä odotellessa

Takana kaksi normaalia yötä, jes! Ihottuma alkaa olla tiessään, nyt pitää lähinnä parannella raapimishaavat kuntoon. Välillä kutittelee vielä mutta pakkomielteisyys raapimisesta on poissa. Heräilen kyllä yöllä edelleen aina kun käännän kylkeä mutta nyt nukahdan pian takaisin. Olo on paljon virkeämpi ja energisempi :)

Olen kuitenkin huomannut nyt viime viikon aikana, että minuun on muutamana aamuna iskenyt aamukiukku. Olen hyvin harvoin kiukkuinen, etenkään aamuisin! Eilen oli ihan hyvä olla kun heräsin, mutta aamupalaa tehdessä tuli kiukku, ihan ilman syytä. Mieskin kysyi että mikä hätänä. En osannut vastata, todettiin että taitaa vaan olla hormonihäiriö menossa.

Ja oikea käsi on puuduksissa sormista enemmän tai vähemmän koko ajan. Etenkin syödessä tunto häviää lähes kokonaan. Kättä on myös vaikea saada nyrkkiin ja ranne on kipeänä. Kaikki tarkkuutta vaativa näppäryys on poissa. Sama vaivaa välillä vasentakin kättä. Ongelma on suurimmillaan aamuisin, taitaa johtua turvotuksesta. Turvotuksen takia luovuin jo kihlasormuksestakin viikko sitten.

Vauvaa varten alkaa olla kaikki kasassa, itkuhälytin saapui itseasiassa jo toissaviikolla. Sairaalakassin pakkaan ensi viikolla. Lakanat pitäisi laittaa äitiyspakkaukseen niin sitten olisi sänkykin valmiina. Eilen käytiin synnytysvalmennuksen neuvojen mukaisesti koittamassa miten turvaistuin kiinnitetään autoon. Kuulemma aika paljon on tuskastuneita uusia vanhempia sairaalan pihassa kun ensimmäistä kertaa laittavat turvaistuinta autoon siinä vaiheessa kun vauva haetaan kotiin.

Eilen oli ihan plussakeli, nyt muutama aste pakkasta ja aurinko paistaa. Ihan kuin olisin eilen haistanut jo pienen tuoksun keväästä :) Sitä onkin kiva odotella vauvan kanssa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Koska se syntyy?

Tänäänpä kävin piipahtamassa töissä. Menin aamulla miehen kyydissä, tein hommia, juoruilin, kävin lounaalla, tein vähän töitä lisää ja kahvittelin. Lopulta lähdin kotiin poliisiaseman kautta, kävin vihdoin hakemassa pysyvän ajokortin. Nyt kyllä väsyttää, huomaa että olen ollut koko päivän jalkeilla.

Toissayö meni taas vähän huonommin kun ajattelin olla laiska ja käydä suihkussa vasta aamulla. Virhe. Sitten kutisin taas koko yön. Heräsin kymmeneltä huoltomiehen soittoon, "olen siinä 5 min päästä". Tuli korjaamaan meidän takapihan uloimman oven lukon, ovea kun ei saanut auki ollenkaan. Hyvin ehdin saada vaatteet päälle ja miehen aamupalatiskit koneeseen. Nyt toimii ovi taas, saa vaunut sisälle ja ulos sitä kautta paremmin kuin rappusia pitkin etuovesta.

Viimeyön nukuin yllättävän hyvin. Alkuun jalat kutisivat, mutta kutina laantui onneksi lopulta. Yöllä heräilin jokaiseen kääntymiseen, mutta nukahdin pian takaisin. Pääosin lantion alue kutisi tällä kertaa.

Eilen pohdittiin myös nimiä miehen kanssa, meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa etunimelle. Katsotaan miltä myttynen sitten näyttää. Vai näyttääkö kummaltakaan!

Synnytys onkin ollut nyt mielessä paljon. Se vähän jännittää, tai tällä hetkellä pikemminkin se, että koska se alkaa. Äitini sai esikoisensa (pojan) kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, heräsi aamulla seitsemältä viimeiseen työpäivään, meni vessaan ja ihmetteli kun ei se pissa ikinä lopu. Silloin siis menivät lapsivedet. Ei mitään ennakoivia merkkejä synnytyksestä. Lapsi syntyi yhden jälkeen samana päivänä. Maha oli laskeutunut paria päivää aiemmin, mutta senkin äiti tajusi vain siitä, että tukiliivit eivät saunan jälkeen menneet enää päälle. Toisesta lapsesta (poika) äidillä oli supistuksia pari päivää ennenkuin lapsi syntyi, kolme viikkoa ennen laskettua aikaa.

Sinänsähän nämä eivät tarkoita mitään, vaikka ilmeisesti synnytykset ovat äidillä ja tyttärillä usein samankaltaiset. Mitä en sinänsä kuitenkaan usko, kun yhdelläkin ihmisellä synnytykset voivat olla niin erilaiset. Silti halusin kysyä äidiltä hänen aiemmista synnytyksistä. Silti olen yrittänyt jollain lailla valmistautua siihen, että myttynen saattaa putkahtaa maailmaan jo parin viikon sisään. Samalla yritän kuitenkin pitää mielessä, että saattaahan se mennä maaliskuun alkuunkin. Ja tässä on se jännitysmomentti. Kun en tiedä koska se tapahtuu ja millä lailla. Tunnenko mitään ennakoivia merkkejä vai meneekö lapsivedet vain yhtäkkiä? Supistelenko pari päivää vai saanko lapsen saman vuorokauden sisällä kun synnytys alkaa?

Olen hieman jännittynyt, toisaalta haluaisin myttysen jo meidän kanssa kotiin, mutta samalla tulee aina ajatus "en ole vielä valmis!". En kuitenkaan haluaisi myttysen tulevan ulos kuin aikaisintaan kahden viikon päästä (rv 38), sillä vaikka 37 viikolla syntyneet ovatkin kuulemma jo täysiaikaisia, minusta tuntuu, että monella sillä viikolla syntyneellä on ollut pienenä hengitystieinfektiot voimakkaampia kuin viikkoa myöhemmin syntyneillä. Ja tämä perustuu siis työkollegani poikaan ja keskustelupalstan erään mamman kertomuksiin :D Vaikka eihän sitä tiedä, kaikki on niin vauvakohtaista. Voihan se lapsi olla kehittyneempi kuin mitä viikot antaa ymmärtää.

Nyt on pari päivää ollut välillä aikamoista paineen tunnetta alapäässä. Etenkin iltaisin harjoitussupistukset saavat koko mahan kovaksi, päivällä ne ovat useimmin toispuoleisia ja miedompia. Nyt on välillä ollut iltaisin myös maha kipeä, kuin olisi syönyt tulista ruokaa ja maha olisi hieman sekaisin siitä. Ja minä en ole syönyt tulista ruokaa, eikä maha ole sekaisin. Mahassa tuntuu myös tila loppuvan, liikkeet tuntuvat paljon voimakkaampina kuin aiemmin. Tässähän eletään ihan lopun alkua!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Masuarkea

Nukuin ihan hyvin viimeyön, kesti pari tuntia ennenkuin nukahdin ja yöllä heräisin pari kertaa kutinaan. Olin puoliunessa sen ajan kun mies touhusi aamutouhujaan ja jatkoin nukkumista kun hän lähti töihin. Heräsin yhdeksän aikaan ja mietin että pitäisikö nousta ylös ja alkaa vihdoin töihin. Sen verran kuitenkin unetti, että päätin jatkaa unia vielä, olenhan lomalla! Heräsin puoli yhdentoista maissa.

Tein tänään jopa hieman töitä. Perjantaina pitää mennä käymään työpaikalla, sielää on parin työkaverin läksiäiset. Samalla voisin piipahtaa kaupungilla hakemassa sen pysyvän ajokortin. Luulisi olevan valmis, sanoivat syksyllä että se on tammikuussa haettavissa.

Mahaa alkaa olla raskas kantaa ja kääntää. Vaikka nyt patjat ovat mukavan napakat, on asennon vaihtaminen yöllä aika puhisemista. Tuolista ei pysty ihan nopeasti nousemaan, saatika sitten sohvalta. Kävellessä muutamat ensimmäiset askeleet ovat hieman haparoivia, selkä ja maha hakee asentoa missä on kaikista vähiten kivuliasta kulkea. Ei sillä, edelleenkään nämä kivut eivät ole edes mainitsemisen arvoisia.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Vihdoin unta!

Ai että! Kävin taas illalla suihkussa poistamassa kaikki rasvanjämät iholta ja rasvasin itseni kauttaaltaan Bebanthenilla. Nappasin antihistamiinin ja sängyssä lehtiä lueskellessa annoin vielä Aqualanin tehdä tepposiaan jalkoihin. Kymmenen maissa aloin nukkumaan. Heräsin yhdentoista jälkeen vessaan ja pieneen kutinaan, rasvasin pahiten kutisevat paikat vielä hydrokortisonilla. Heräsin yöllä muutamaan otteeseen, mutta sain unenpäästä kiinni pienen pyöriskelyn jälkeen kun onnistuin löytämään hyvän asennon. Nukuinkin sitten puoli kahteentoista asti!! Unta tuli vedettyä siis oikein kunnon annos, kiitos antihistamiinin :)

Johtuen myöhäisestä herätyksestä, en tänäänkään tehnyt töitä. Siivoilin kotona ja kävin ulkona hieman lumitöissä. Siinä se päivä sitten taas menikin. Jalat näyttää paremmalle kuin eilen, olen rasvannut itseni vain kahdesti päivän aikana. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :)

Sain viikonloppuna viimein aikaiseksi soitettua veljelleni ja kysyin häntä kummiksi. Hän oli asiasta jopa enemmän otettu kuin mitä olin alunperin ajatellut. Kyllä oli itkussa pitelemistä. Äiti kertoi eilen, että veljeni oli soittanut hänelle asiasta ja itkenyt äidillekin :D Oli kuulemma ihmetellyt miten me nyt häntä pyydettiin siviilikummiksi. Äiti oli sanonut juuri ne oikeat sanat "koska sinä olet se rakkain". Näinhän se on :)

Tänään poksui taas uusi viikko käyntiin. Kuvassa näkyy oikein ihanasti ihottumaakin jaloissa ja sivukankuissa (vaimikänytonkaan) raskausarpien seurana. Kerrassaan hurmaavaa.


Vaikka viikot alkavatkin käydä vähiin, ensi kuu tuntuu silti kaukaiselta.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Neuvolalääkäri vol 3

Viimeyö alkoi hyvin. Sain nukahdettua yhdeksän maissa, mutta kymmeneltä heräsin taas kutinaan. Siinä sitten rasvasin perusvoiteella, kävin vessassa, etsin asentoa, rasvailin, kävin vessassa, rasvailin, tuskailin, etsin asentoa, rasvailin ja tuskastuin lisää. Kahdentoista jälkeen nukahdin. Vain herätäkseni kahden aikaan kutinaan. Etsin taas asentoa jonkin aikaa ja rasvailin, ja lopulta meni hermo ja kävin lääkekaapilla hakemassa Heinixin. Kutisin vielä senkin jälkeen, mutta se ei ollut enää niin pakkomielteistä ja lopulta sain nukahdettua. Nukuin hyvin aamuun asti!

Olisin nukkunut vielä pidempäänkin, mutta aamulla oli neuvolalääkäri. Kaikki arvot olivat kunnossa ja kohdunsuullakin tilanne on varsin mainio. Paikat on pehmenneet mutta kiinni. Kysyin vielä lääkäriltä että saanhan syödä Heinixiä ja sain siunauksen sille. Jes! Nyt voin ottaa sen jo hieman ennen nukkumaanmenoa. Kyllä tämä tästä :)

Paikatkin on vielä kiinni, ja kohdunkaula ei ole lyhentynyt, vaikka paikat onkin olleet pehmeät jo joulukuun alusta asti. Mitään kokoarviota tai synnytystapa-arviota lääkäri ei tehnyt. Kysyinkin, että tehdäänkö sellaista missään vaiheessa. Kuulemma kun kohdunpohjan korkeus menee ihan käyrillä, niin ihan ok vauva sieltä on tulossa, ei liian pieni tai suuri. Ja kun oman äidin synnytykset on menneet ihan hyvin niin ei ole syytä tehdä arvioita. Että niin tai näin.

Tänään en taida edes yrittää töiden tekoa. Väsyttää eikä huvita tippaakaan. Onneksi ei ole ihan pakko :) Ihanaa olla mammalomalla!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kiva reissu, huono yö

Oli todella mukava nähdä eilen ystäväporukkaa. Aika meni nopeasti lörpöttäessä ja syödessä. Onneksi olin varannut rasvaa mukaan, illalla kahdeksan aikaan kutina alkoi taas yltyä. Matkustaminenkin sujui ihan hyvin, kotiin tullessa viimeinen puoli tuntia oli hieman tuskaa kun alkoi paikkoja pakottaa.

Nukuin yön todella huonosti, taas. Olimme kotona yhden maissa yöllä ja menimme heti nukkumaan. Aamu viiteen mennessä olin kerran torkahtanut, mutta muuten yö meni kutistessa. Hain jo peitoksi pehmeimmän pussilakanan mitä meillä on, sillä viltti oli liian karhea ja paksu. Viiden jälkeen nukahdin ja sain nukuttua parilla heräämisellä lähes puoleen päivään asti. Kutina siis helpotti taas aamun tullen.

Tänään olen vain ollut, käytiin saunassa ja katseltiin elokuvaa. Ajattelin suunnata taas sänkyyn pian. Jospa tämä yö menisi paremmin kun iho on taas kuorittu ja saanut levätä normaaleista vaatteista. Onneksi voi olla kotona pääosan ajasta kotivaatteissa, tai kuten tänään, suuren osan ajasta lähes alasti.

Huomenna on aamulla neuvolalääkäri, täytyy kysyä saisinko ottaa antihistamiinia yöksi.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Rasvailua, rasvailua

Kuorinta auttoi yöunia hitusen, nukuin edellisen yön jopa ihan ok:sti. Peittona toimi viltti, joten ei tullut liian kuumakaan. Mahan kutina on jo suurelta osin helpottanut täysin, tällä hetkellä ongelmakohtina ovat jalat ja pakarat. Jaloissa ihottuma on nokkosihottuman näköistä, pakaroissa iholle nousee hyttysenpiston näköisiä pallukoita kun kutittaa.

Suoritin eilen päivällä kerran pienen kuorinnan jaloille ja illalla suihkussa käydessä pesin huolellisesti taas rasvanjämät ennen illan massiivirasvausta. Tällä kertaa pysyin yöllä laskuissa mukana, heräsin neljästi kutinaan ja joka kerta kesti tunnin verran ennenkuin sain rauhoituttua takaisin uneen. Loppuyöstä piti ottaa jo pikuhousut pois ja laittaa yyberpehmeät yöhousut jalkaan, kun pehmeä puuvillainen lakana tuntui liian karhealta!

Tänään täytyy taas käydä apteekissa täydentämässä rasvavarastoja. Olen kuluttanut nyt lähes 200 g Bebanhenia, 300 g Aqualan L Plussaa ja jonkin verran hydrokortisonivoidetta ja muita käden ulottuvilla olleita satunnaisrasvoja. Hyvä uutinen on se, että verikokeet olivat puhtaat joten hepatoosista ei ole kyse. Tämä on siis "vain" ihottumaa. Yleensä ihoni pysyy hyvin kunnossa, mutta jos se kuivaa ja saan ihottuman, se tulee täysillä päälle. Näin on ollut jo pienestä pitäen ja tämä johtunee keskoisuudesta.

Mutta nyt vaatteet päälle, suuntaan ystäväporukan luokse toiselle paikkakunnalle täksi päiväksi. Tapaamme taas opiskelukavereiden kanssa, heistä yksi on myös raskaana, taisi olla meitä kaksi viikkoa edellä :)

torstai 20. tammikuuta 2011

Rasvausta ja kutinaa

Nukuin taas aika huonosti viimeyön, heräsin monta kertaa kutinaan. Aamulla kun mies nousi, oli minunkin noustava kun kutina yltyi taas. Täytyy ensi yöksi ottaa viltti peiton sijaan, sillä huomasin, että jos tulee vähänkin kuuma, kutina alkaa.

No, sain sitten onneksi aikaankin tänään. Aamulla järjestelin paikkoja, jotta ajatukseni ei keksittyisi väärässä paikassa oleviin papereihin ja laatikoihin. Laitoin pyykkikoneen pyörimään ja ryhdyin hommiin. Sain töitä tehtyä oikein mallikkaasti, enemmän kuin olin ajatellutkaan! En nukkunut edes päikkäreitä, yllättävää kyllä ei nukuttanut päivällä vaikken nukkunutkaan kunnolla yöllä. Tai no, senkään vertaa kuin normaalisti viimeaikoina.

Mies tuli töistä hakemaan minua kauppaan, halusin vähän ihmisten ilmoille ja haukata edes vähän raitista ilmaa. Käytiin saunassa ja harjasin itseni kokonaan saunaharjalla. Se on sen verran pehmeä, että sillä ei saa tuhoa aikaan (kun malttaa olla rapsuttelematta minuuttitolkulla yhtä paikkaa). Lisäksi pesin itseni kunnolla pesusienellä, jotta sain ihon pintakerroksen ja rasvanjämät varmasti pois. Sen jälkeen rasvasin itseni Bebanthenilla. Kyllä imeytyi hyvin, täytyy toivoa, että tämä operaatio helpottaisi edes hieman ensi yön unia.

Neuvolasta ei kuulunut mitään, joten tuskin ainakaan mitään hälyyttävää oli verikokeen tuloksissa. Soitan sinne huomenna ja kysyn vielä erikseen tulokset, ettei asia jää painamaan mieltä viikonlopun yli. Maanantaina onkin neuvolalääkäri.

Mietittiin hieman nimiä tänään miehen kanssa, tai siis mies mietti yhden vaihtoehdon tänään. Itsehän olen käynyt nimiä läpi jo muutamaan otteeseen, ja kirjoittanut ylös mieleiseni. En ole niitä miehelle vielä kertonut, jotta hänkin saa miettiä ihan itse. Ettei tule tunne että ohjailisin. Toivottavasti mies kuitenkin keksisi vielä muutaman muunkin vaihtoehdon, se ensimmäinen ei oikein minua miellyttänyt, vaikka ei se mikään ihan täysi  nounou ollut :)

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Eka mammalomapäivä

Kävin tänään aamulla antamassa verinäytteen maksa-arvojen määritystä varten. Olin laboratoriossa vähän jälkeen kahdeksan ja kas, jonoa ei ollut nimeksikään. Nopeasti pääsin ilmoittautumaan ja pistettäväksi. Verinäyte oli nopeasti otettu (minulle onkin usein sanottu että olen hyvä vuotaja :D) ja kävelin bussipysäkille. Olin tietysti valoissa kun bussi meni ohi, joten jouduin odottamaan seuraavaa 20 minuuttia. Onneksi keli oli ihan hyvä.

Sen verran kuitenkin tuo aamuinen reissu sekoitti omia pasmojani, etten saanut yhtään töitä tehtyä. Söin myöhäisen aamiaisen ja normaaliin aikaan pienen lounaan. Sitten olikin päikkäreiden aika, enkä niiden jälkeen jaksanut enää ryhtyä hommiin. No, huomenna on uusi päivä.

Mahan kutina on nyt helpottanut todella paljon ja se näyttää koko ajan paremmalta raapimisvahinkojen osalta. Jalat ovat kutisseet kuitenkin edelleen. Olin niin yllättynyt aamun nopeasta toiminnasta, etten tajunnut kysyä milloin tulokset ovat valmiit. Täytyy soitella perjantaina neuvolaan jos sitä ennen ei kuulu mitään.

Tänään käsien turvotus on ollut aikamoista ja jalatkin ovat ajoittain aikamoisina halkoina. Olen nyt pyrkinyt juomaan paljon vettä, myttynen kun on laskeutunut sen verran, että pystyn taas juomaan enemmän. Tänään on ollut aikamoinen syöpöttelypäivä, mutta mukavasti olen saanut pidettyä syöpöttelyt terveellisillä linjoilla. Porkkanaa ja mandariinia. Kohta voisin syödä iltapuuron ja suunnata peiton alle lukemaan. Väsyttää, vaikka nukuin viime yön ihan hyvin, ja tunnin päikkäritkin.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kutinaa!

Ensimmäinen yö uudessa sängyssä sujui levottomasti. Jostain syystä mies nukkui etenkin alkuyön todella levottomasti, joten minäkään en nukkunut senkään vertaa kuin tavallisesti. Heräsin jopa kahdesti vessaankin. Jokaisen herätyksen aikana rasvasin mahaa ja tulokset näkyivätkin jo tänään! Raskausarvet eivät ole enää niin turvonneet ja kellukoilla.
Kävin töissä (viimeinen päivä, huomenna olen äitiyslomalla!) ja siellä iski niin kamala kutinakohtaus, että pelkäsin jo yön rasvausten menneen hukkaan. Onneksi en kuitenkaan saanut ihan kamalaa tuhoa aikaan.  Ja on se vaan niin uskomatonta, miten aikuinen ihminen ei vain voi lopettaa raapimista! Ja minulla kuitenkin on sitä tahdonvoimaa!
Soittelin aamupäivästä neuvolaan ja sain laboratoriolähetteen huomisaamuksi verikokeita varten. Eilen kun alkoi myös jalkoja kutittaa (jalkapöydistä ja sääristä, vähän myös kämmenselistä). Raavin jo jalkapöydän rikki yöllä, jaloillani! En kuitenkaan usko että minulla on hepatoosia, mutta parempi se on käydä tarkistamassa.

Suurin huolenaiheeni tässä mahan kutinassa ja kunnossa on se, että jos sektio tulee eteen, niin ei ole ihan hirveän hyvä jos mahanahka on raavittu ruville tai muuten rikki. Mutta eiköhän se tästä. Tuore bebanthen tuntuu tepsivän mainiosti kera kortisonin.

Tänään oli tosiaan viimeinen virallinen työpäivä. Menin aamulla miehen matkassa töihin kakun kanssa, kotiin lähdin kahden aikaan bussilla. En saanut juuri mitään aikaan, itse töiden suhteen siis. Siivosin työpöydän, kirjoittelin muutamat mailit ja hoidin asioita kuntoon äitiyslomaa varten. Puolenpäivän aikaan iski ihan kamala väsymys, olisi kyllä pitänyt päästä päikkäreille. Kovasti kaikki ihmettelivät mahani kokoa, ilmeisesti ihan viimeisillään olevia ei kamalasti ole näkynyt työpaikalla (tai muuallakaan). Tässäpä muuten viikon masukuva, nyt ollaan lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä!


Sen verran sain itsestäni vielä irti kotiin tullessa, että kävin luomassa vaunupolun taas auki takapihalle. Lumi ei onneksi ollut raskasta joten suoriuduin mallikkaasti tehtävästäni. Lisäksi "hemmottelin" itseäni ja värjäsin tukan. Näin tässä taannoin unta punaisesta tukasta ja se on siitä lähtien ollut mielessä vahvasti. Minulla on ollut jo vuosia punertavan ruskea tukka eri sävyissä, väri oli taas päässyt haalistumaan melkoisesti ja kuontalo on ollut vähän mitäänsanomaton. Mutta nyt on taas väriä päässä ja olo hieman hehkeämpi :)

maanantai 17. tammikuuta 2011

40 cm is more!

Viikonlopusta selvitty! Aika rentoahan se meininki oli, vain kerran kävin hieman kävelyllä ulkona. Muuten pääosin makailin sohvalla. Kävin lillumassa hetken kylpyammeessakin ja se rentoutti mukavasti. Väsymys kuitenkin vaivasi sunnuntaina, sillä nukkumaan ei päässyt ennen puolta yötä, nukuin (kuten tavallisesti) katkonaisesti enkä nukkunut päivällä. Niinpä menin eilen jo ennen seitsemää sänkyyn, hieman kahdeksan jälkeen sammutin valot.

Oli aika kamalaa nukkua omassa sängyssä. Mökillä saimme parisängyn, jossa oli mukavan napakat patjat. Kääntyminen onnistui lähes huomaamatta ja oli paljon tilaa. Tuo 10 vuotta vanha sänkyni  (120 cm runkopatja) pehmeys vain korostui viimeyönä kun huomasin taas miten tuskaista se kääntyminen oli! Tilanpuutekin vaivasi taas, kyllä se 40 cm vaan on enemmän. Mutta ei hätiä mitiä, tänään tuli uudet patjat aamupäivästä! :) En malttanut olla kokoamatta sänkyä ja pitihän se sitten koetorkkuakin päivällä ;) Oli hyvä!

Eilen kotiin tullessa myttynen tuntui poraavan päätään nivusiin, oli aikamoisen epämiellyttävää ja laittoi vähän puuskuttamaan autossa istuessa. Kaupassa sitten kävelinkin oikein kunnon ankkana. Tänään liikkuminen on sitten ollut taas helpompaa. Ajattelin jo että myttynen olisi laskeutunut alemmas ja alkanut kiinnittyä. No, viikon päästähän sen saanee tietää kun on neuvolalääkäri.

Kutiavat raskausarvetkin vaivaavat edelleen. Tein virheen perjantaina saunassa, erehdyin raapimaan ihan vähän mahaa. No tämä kutinahan on ihan pakkomielteistä jos sen raapimisen edes ihan vähän aloittaa. Raskausarvet ovat ihan punaiset ja vesikellomaisilla rakkuloilla. Kutina on pahinta iltaisin ja öisin, erityisesti silloin kun on juuri herännyt. Mutta nyt maha on taas hieman parempi kuin eilen. Täytyy käydä apteekissa ostamassa lisää rasvaa. Nyt olen rasvaillut kerran aamulla ja kerran illalla Pantysonilla (jossa on myös kortisonia), öisin ja aamuisin herättyäni Bebanthenilla ja muuten Aqualan plussalla. Pantyson ja bebanthen ovat tosin olleet kaapissa jo jonkin aikaa ja menettäneet tehoaan, mutta päätin nyt käyttää ne loppuun. Eiköhän tämä tästä, tänään olen ollut ihan koko päivän raapimatta!

Tänään en saanut töiden suhteen mitään aikaan. Nousin taas vasta kun mies meni töihin, söin aamupalan ja odotin patjoja saapuvaksi. Kun ne oli toimitettu, tein lounaan ja söin, ja sitten iskikin väsy. Petasin  (ja kokosin) uuden sängyn ja nukuin päikkärit kissojen kanssa. Kello olikin jo kaksi ja leivoin juustokakun jähmettymään jääkaappiin huomista varten.  Päätin että en edes aloita töiden miettimistä enää tänään. Huomenna on viimeinen virallinen työpäivä ja menen käymään töissä, sitten alkaa äitiysloma! Vaikka eipä se tätä arkea tule miksikään muuttamaan :D Yritän edelleen tehdä töitä sen muutaman tuntia päivässä. Olen uskaltanut suunnitella työni ensi viikolle asti, sen pidemmälle en ole vielä halunnut ajatella. Pikkuhiljaa eteenpäin, päivä kerrallaan, ihan omalla painollaan.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Viikonloppu

Kutina on hieman helpottanut runsaan rasvauksen myötä, vaikka vieläkin heikkona hetkenä raavin mahan ihan punaiseksi. Viimeyön nukuin vaihteeksi hyvin, kunhan vain ensin nukahdin. Taisi venyä lähemmäs yhtä tai kahta ennenkuin uni tuli silmään.

Tänään kävin ihan töissä asti. Seuraavan kerran sitten tiistaina, ja keskiviikkona alkaa virallisesti äitiysloma!

Lähdemme tänään viikonlopuksi ystävien kanssa mökille, onneksi vain 1,5h ajomatkan päähän. Ja mökki on todella hyvin varusteltu, aion vain rentoutua sohvalla maaten ;)

Meidän kollipoika on muuten ihan pöhkö. Se aina silloin tällöin huomaa hiiren tietokoneen näytössä, tuijottaa sitä silmä kovana ja yrittää haukata :D

Onneksi on taas viikonloppu!

torstai 13. tammikuuta 2011

Kutinaa

Nukuin ihan todella huonosti. Alavatsan raskausarpia alkoi taas kutittaa illasta ja vaikka laitoin hydrokortisonia, ei kutina helpottanut. Laitoin pehmoisen paidan päälle, jos iho vaikka ärtyi entisestään vielä hieman uutuudenkarheista petivaatteista (ei ole muutama pesukerta vielä riittänyt pehmittämään puuvillasatiinia). Olo oli hieman huono maatessa, sillä söin jäätelöä vähän liikaa, vähän liian myöhään. Lisäksi näin todella levottomia unia koko yön.

Nousin aamusta samaan aikaan kuin mies kun mahaa alkoi taas kutittaa niin vietävästi. Söin aamupalan ja soitin varmuuden vuoksi kutinasta neuvolaan. Sain neuvoksi laittaa kahdesti päivässä 1% hydrokortisonia. Ja jos jotain muuta paikkaa alkaa kutittaa, niin täytyy soittaa uudestaan, jotta pääsen verikokeisiin (hepatoosin varalta). Toivottavasti tämä nyt helpottaisi.

Sain eilen taas hyvin aikaan töiden suhteen, toivottavasti tänäänkin! Voisin aloitella nyt ja nukkua taas päivällä. Olen niin onnekas kun voin rytmittää päivät oman mielen mukaan!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Puutumista

Kyllä on aamulla herääminen vaikeampaa kuin koskaan! Kello soi puoli kahdeksan aikaan, mutta vielä kertaakaan en ole päässyt ylös puolen tunnin sisään siitä. Paitsi maanantaina kun heräsin jo viideltä. Olen nyt nukkunutkin ihan hyvin, tai no, en ole valvonut yöllä. Katkonaistahan se uni on kun koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Kädet puutuu tosi nopeasti, niitä ei voi nostaa ollenkaan hartialinjasta ylöspäin. Lisäksi selkää särkee jos on pidempään yhdessä asennossa, aiemmin yläselkä kipuili, nyt alaselkä. Lisäksi reidet ja pohkeet puutuilee ja pohkeita särkee vähän välillä. No sitten kun alavatsaan koskee aina kun asentoa vaihtaa (kipu on voimakkaimmillaan alkuyöstä, helpottaa aina yön myötä, joskus ei jopa koske aamusta enää ollenkaan!), niin voi sanoa että aina kun liikahtaa, niin herää johonkin kipuun. Mutta kivut eivät kuitenkaan ole mitenkään sietämättömiä, onneksi, joten en varsinaisesti ole turhautunut niihin (paitsi käsien puutumiseen turhaudun joka yö kun olen tottunut nukkumaan kädet jossain määrin ylhäällä).

Asiasta kukkaruukkuun, eilen otti päähän kun soitin äidille. Mikähän siinä on, että vaikka kuinka olen mukamas aikuinen ja osaan ja pystyn vaikka mihin, niin jotkin asiat vain on sellaisia mitä äidin mielestä ei edes kannattaisi yrittää. Yksi tällainen oli vuosi sitten kun meitä pyydettiin taloyhtiön hallitukseen miehen kanssa. Mainitsin asiasta äidille ja hänen vastauksensa oli "Ei kyllä kannattaisi tai ainakin kannattaa harkita tarkkaan, se on suuri vastuu ja nyt kun tulee se uusi lakikin". Olen siis ollut monessakin hallituksessa ja vastuuntuntoisuuden puute ei kuulu ominaisuuksiini (ja olen siis nyt taloyhtiön hallituksessa). No, toinen tuli eilen kun oli puhetta äidinmaidon luovuttamisesta. Ensin äiti kertoi ylpeänä kuinka luovutti maitoa aikanaan kun olin vielä sairaalassa ja kuinka hänen maitonsa oli todella arvokasta ja yli muiden. No sitten sanoin että olen itsekin ajatellut yrittää, jos maitoa tulee ylimäärin. Vastaus oli "Kannattaa kyllä miettiä sitä sitten, ei sitä jaksa pumpata litratolkulla ja oma vauvakin tarvitsee sitä maitoa, sitähän voi pakastaakin!". Mistä lähtien sitä maitoa on litratolkulla pumpattu, ja jos sitä pumppaa joka tapauksessa pakkaseen varastoon ja sitä on ylimäärin, niin miksei sen voisi laittaa eteenpäin? Kuulemma sitä pumppausta ei jaksa, sairaalalla on kuulemma lypsykoneet joilla pumpataan, ei sitä kotona pysty (vaikka äiti kyllä pystyi). En jaksanut alkaa väitellä asiasta, ehkäpä tuo pumppausvälineistökin on kehittynyt 25 vuodessa...

Mutta pointti oli että mikähän siinä on, että muuten sitä ollaan niin aikuisia ja pystytään ottamaan vastuuta ja luotetaan kykyihin, mutta sitten on tällaisia ihan järjettömiä asioita, joihin ei vain pysty? Yleensä saan äidiltä kannustusta asiaan kuin asiaan, mutta näissä kahdessa esimerkissä ajatukseni on heti teilattu. En vain ymmärrä :D

Mutta nyt aamupuuhat loppuun ja hommiin! Toivottavasti tänään saan samalla lailla aikaan kuin eilenkin.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Lukuja

Tänään mittasin mahanympäryksen, 117 cm. Maha siis on Ihan Oikeasti iso, eikä vain tunnu sille. Pituutta minulla on huimat 161 cm, joten pianhan tässä ollaan yhtä leveitä kuin pitkiä :D Painoa on tullut ensimmäiseen neuvolakäyntiin 12 kg.

Viikkoja on taas uuden luvun verran kasassa.


Raskausarvet ovat leventyneet ja kutiavat etenkin iltaisin. Olen lisännyt rasvausväliä, sillä raapiminen on kivuliasta, arvet ovat sen verran kosketusarkoja.

Tänään rauhallisen aamun jälkeen olin tehokas ja sain tehtyä töitä jopa vähän enemmän kuin olin suunnitellut töiden suhteen. Lisäksi ystävä kävi kahvilla ja kävin luomassa valokatteelta eilen tippuneet lumet pois. Sammuin ihan täysin sohvalle siksi aikaa kun sauna lämpesi ja nyt olen vähän virkeämpi. Olo on kuitenkin raukea, nukuin viimeyön todella hyvin ja olo onkin ollut koko päivän varsin mainio :)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Paluu "arkeen"

Palasin tänään "arkeen". Heräsin jo viiden aikaan aamulla enkä saanut enää unta. Vähän jälkeen kuusi nousin ylös ja söin aamupalan kaikessa rauhassa tietokoneen äärellä. Kävin aamupäivän töissä oleilemassa, hoidin muutaman asian kuntoon ja lounaan jälkeen lähdin kaupungin kautta kotiin. Seuraavan kerran menen työpaikalle perjantaina, paitsi jos on tarvetta mennä keskellä viikkoakin. Aion olla ahkera kotona, ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa paljon. Toivottavasti suunnitelmani onnistuu!

Kävin ostamassa kaupungilta kahdet imetysliivit, toiset Triumphin kaarituettomat ja toiset Figuran kaarituelliset. Ensimmäiset ovat aika rumat mutta äärettömän mukavat. Kuulemma erinomaiset erityisesti öisin ja alkuun. Jälkimmäiset sitten "ihmisten ilmoille", kun tukevat paremmin povea. Tosin myyjä kertoi, että jos se kaarituki alkaa ahdistaa, niin sen saa pois ilman että istuvuus kärsii, testattu kuulemma on! Molemmissa on vielä paisumisvaraa maidonnousua varten. Ja pakkohan nuo mukavuusliivit oli laittaa päälle heti kun pääsin kotiin ja ai että mikä höyhenenkevyt tunne! :D

Anoppi lupasi ostaa meille itkuhälyttimen, se toimitetaan meille suoraan (tilaavat sen postimyynnin kautta kun heidän paikkakunnallaan ei ole lastentarvikeliikettä). Sitten onkin aikalailla kaikki kasassa myttystä varten.

Kotiin päästyä tein lumitöitä, aukaisin reitin takapihalta meidän patiolle, että pääsee vaunujen kanssa sitten kätevästi takaoven kautta, ei tarvitse rappusissa säätää (meillä tullaan sisälle pienen tasanteen kautta, josta on portaat alas ja ylös eikä tilaa vaunuille). Vähän pelkäsin että lumi olisi kovin raskasta kun ulkona on plussakeli, ja että alkaisi supistaa mutta hyvinhän se sujui. Paitsi kun pääsin sisälle niin valokatteelta tippui puolet lumesta alas. No patistin miehen kolaamaan ne pois, loput tippunevat illan aikana ja voin käydä ottamassa ne huomenna pois. Ennenkuin se lumi jäätyy kun pakkaset kiristyvät loppuviikosta, sen jälkeen niitä onkin sitten ihan mahdoton saada pois!

Nyt on alkanut tulla ihan järkyttävä hiki ihan pienestä. Aamulla kun puuhailin aamupuuhissani, tuli kamalan kuuma ja hiki. Kun supistaa, tulee kamalan kuuma ja välillä ihan hiki! Lisäksi kaikki on alkanut taas haista voimakkaammin nenääni.

Ja mieleni tekee taas puuroa!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kotiutumisvaatteet

Pakkasin tällä viikolla myttyselle kotiutumisvaatteet hoitolaukkuun. Asiallahan ei ole vielä kiire mutta se pyöri mielessä jo niin kauan, että päätin tehdä sen valmiiksi, niin ei tarvitsisi enää miettiä. Ilmoistahan ei voi sanoa mitään, mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Matkahan sairaalalta kotiin taittuu omalla autolla kymmeneen minuuttiin, joten sen suuremmasta matkasta ei ole kyse. Lisäksi turvakaukalossa on lämpöpussi, joten voi olla että haalaria ei edes tarvitse, ellei ole ihan paukkupakkaset.

Tällaisiin ratkaisuihin päädyin: ystävältä saatu body, kirpparilta löydetty potkuhousut ja äitiyspakkauksen tumput ja sukat.


Lisäksi ystävältä saatu haalari, äitiyspakkauksen kypärämyssy, äidin neuloma myssy ja tarvittaessa vielä toiselta ystävältä saatu toppahaalari.
 

Lisäksi pakkasin mukaan yhden puklurätin :) Näillä päästään varmasti kotiin asti!

Omaa sairaalakassia en vielä pakkaa, sillä myttysellä ei ole asiaa tulla vielä ulos. Ihan kuin se sairaalakassin pakkaaminen mihinkään auttaisi ;)

lauantai 8. tammikuuta 2011

Synnytysvalmennus

Tänään oli päivällä synnytysvalmennus sairaalalla. Valitettavasti lapsivuodeosastolta kukaan ei päässytkään tulemaan mutta kätilö kävi läpi nopeasti senkin asian. Sinänsä uutta informaatiota ei tullut, enkä jäänyt paljoa mitään muuta kaipaamaankaan. Minusta (ja miehestä) oli mukavaa, kuinka tukihenkilön roolia korostettiin, ja sanottiin että se henkinen tuki on todella tärkeä asia synnytyksen aikana. Mies sanoi, että hänellekään sinänsä uutta informaatiota ei tullut, mutta valmennus teki asiasta taas hieman konkreettisempaa. Kolmen tunnin sijaan esitys kestikin vain kaksi tuntia, sillä kätilön oli lähdettävä työvuoroonsa.

Valmennuksessa käytiin läpi sairaalaan lähtö, miten kipua voi lievittää kotona (suihku, lämpöpakkaukset ym.) ja milloin sairaalaan pitää lähteä ja mitä siellä tapahtuu. Kivunlievitykset käytiin läpi ja kätilö korosti sitä, että ensin kannattaa koittaa kaikkea muuta kuin puudutteita, ne kun ovat tehokkaita ja toimivat usein ihan hyvin ennakkoluuloista huolimatta. Kovasti hän yritti luoda mielikuvaa siitä, että kipu on positiivista kipua ja sen kyllä kestää. Ainoa mistä miehellekin sanoin, oli kun kätilö sanoi että kivut loppuvat kuin seinään kun lapsi on syntynyt. Jälkeisten syntymisestä kyllä puhuttiin mutta kivusta sen aikana ei mainittu mitään sanallakaan.

Sitten katsottiin 10 min mittainen synnytysvideo, jossa käytiin lyhyesti läpi erään pariskunnan "tarina", odotusajasta aloittaen, katsottiin heidän sairaalalle saapuminen, alkuvalmistelut, muutama supistus ja lopuksi syntymä. Video oli siistimpi kuin odotin, ei verta ja muita eritteitä, vauva oli maailmassa nopeasti ja "helposti". Tietenkään koko synnytystä ei voi tiivistää kymmeneen minuuttiin ja varmaankaan rankempaa videota ei voi näyttää pelkojen takia.

Lopuksi kätilö kävi lyhyesti läpi lapsivuodeajan, pääosin esitys koski imettämistä.

Olihan se ihan hyödyllinen käydä, etenkin miehen kanssa yhdessä. Itselleni jäi sen verran käteen, että voisin kirjoittaa omiin toiveisiini sairaalalle, että haluaisin kokeilla ilokaasua, ammetta ja muita kevyitä kivunlievityksiä ja vasta ihan lopuksi epiduraalia. Eihän sitä tiedä kuinka se synnytys etenee, tai kuinka loppujen lopuksi kestän kivun, tai että päättyykö se sektioon. En myöskään halua suunnitella mitään kovin tarkasti, vain laajalla skaalalla heittää ajatuksia ilmaan.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Kaurapuuroa ja mansikoita

Tänään oli aamusta neuvola. Se ei vienyt kuin 15 minuuttia, kaikki arvot olivat OK eikä mielessä ollut mitään ihmeellistä. Myttynen on raivotarjonnassa, eipä se muuten ole ollutkaan ja poikkeukset ovat vain vahvistaneet säännön. Huomenna on synnytysvalmennus sairaalalla (kolmen tunnin power point esitys), sen jälkeen saattaa olla jotain mietittävääkin. Kävelin neuvolasta aamulla kotiin ja ulkoilu teki hyvää. Liikkuminen tuntui hyvälle kun en ole nyt taas viikkoon ihan kamalasti liikuskellutkaan. Ilmakin oli sopivan leuto, vain -7 C.

Minusta tuntuu, että maha alkaa laskeutua. Enää ei ahdista niin paljoa rintakehään. Lisäksi supistukset (edelleen kivuttomia) ovat alkaneet tuntua ylävatsan sijaan alavatsalla. Nyt ne ovat taas päivittäisiä, enimmäkseen illasta ja nukkumaan mennessä supistaa.

Näistä oireista tuli mieleeni, että mies nauroi minulle saunassa tässä taannoin. Olen aiemminkin jo kertonut puurovillityksestäni, ja edelleen syön ainakin kerran päivään puuroa. Mies sanoi "Sä voisit haluta IHAN MITÄ TAHANSA ja sä valitset sun mielihaluksi kaurapuuron ja mansikat?? Mä oon NIIN pettynyt!" :D
Onhan tuota tullut kolmeen viikkoon syötyä kilo kaurapuuroa ja varmasti saman verran mansikoita!

Viimeisen vapaapäivän kunniaksi taidan mennä hetkeksi vielä nukkumaan kun kovasti tuntuu väsyttävän nyt. Lisäksi voisin pestä pyykkiä, niin ei tarvitsisi viikonloppuna pestä. Saatiin eilen se sängynrunko ja se olikin parempi kuin muistin! Juuri oikean värinen ja tarpeeksi pelkistetty meidän makuumme. Se on 70-luvulla ostettu ja todella hyvässä kunnossa! Tulisi nyt jo pian ne patjat! :)

torstai 6. tammikuuta 2011

Farkut

Viimeyönä näin unta, että olin jo saanut lapsen. Koitin farkkujani ja ne menivät jalkaan!! Se oli ihan mahtavaa ja hehkutin sitä unessani paljon!

Anoppi tulee tänään käymään, tuovat sen sängyn rungon meille. Vielä täytyy vain odottaa viikko niitä uusia patjoja. Jos ei olisi loppiaista, niin patjat olisivat saapuneet huomenna.
Anoppi antoi soittaessaan leipomiskiellon! :D Kuulemma aina on väännetty jotain leipomusta, mutta minkäs sille voi kun usein leivon viikonloppuisin muutenkin! Tänään ajattelin sen verran huijata, että en varsinaisesti leivo. Teen lopuista lehtitaikinoista muutaman tortun ja kalkkunakierteen. Eihän sitä kutsuta edes leipomiseksi kun taikinakin on valmiina! ;)
Sitäpaitsi se marmeladi pitäisi kuitenkin kuluttaa pois, samoin kalkkuna.

Ihanaa kun mies on kotona tämän päivän, vaikka saankin ajan kulumaan yllättävänkin hyvin yksin, ja emme välttämättä edes varsinaisesti tee mitään erityistä yhdessä kotona ollessa, niin on se vaan jotenkin kokonaisempi olo kun kaikki on paikalla.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Pieniä puuhailuja

Viimeyö meni ilman vauvaunia. Tänäänkin yritin torkkuilla siihen asti kun mies lähti töihin, olen saanut ihan vähän tehtyä töitä mutta en vieläkään ole päässyt työvireeseen. No, lomallahan tässä ollaan ;) Ajatukset on vahvasti vauvassa. Ajattelin puuhailla jotain pientä valmiiksi, tänään keitin maidonkerääjän ja tuttipullon tutteja. Ajatuksissa on myös pyörinyt jo pari päivää sairaalakassi, voisin pakata hoitolaukun valmiiksi, omia asioita en vielä osaa pakata mutta vauvan tavarat voisi laittaa jo valmiiksi. Saisi näitä pieniä asioita pois mielen päältä, niin voisi sitten ensi viikolla ihan oikeasti keskittyä niihin töihin.

Imetysliivit pitäisi käydä ostamassa. Täytyy joku päivä lähteä kaupunkiin piipahtamaan tätä varten. Itkuhälytin ja vaippojakin pitäisi ostaa.

Mielessä pyörii monen monta pientä asiaa, koti- ja työasiat sekaisin. Olo on kuin lomalaisella edelleen. Jotenkin saan aamupäivän kulutettua ihan ihmeellisiin asioihin, ja samalla mitään en saa aikaiseksi. Ihan saamaton olo.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Synnytysunia

Näin taas yöllä synnytysunta. Tällä kertaa viikkoja oli tasan 40 ja olin kutsunut äidinkin tänne, olimme lähdössä sairaalaan sillä oli laskettu päivä. Kävin vielä juuri ennen lähtöä pissalla ja pönttöön hulahti jotain. Ajattelin sen olleen limatulppa, se oli verestävä ja aloinkin vuotaa runsaasti verta. Käärin paljon paperia pikkuhousuihin ja mietin että pitäisikö kutsua ambulanssi, toisaalta autolla pääsee yhtä nopeasti sairaalaan. Heräsin jälleen pissahädän aiheuttamaan epämukavaan oloon.

Nyt olen siis alkanut herätä pissahätään öisin.

Eilen en tehnyt mitään töiden eteen. Tänään torkuin sängyssä siihen asti että mies lähti töihin ja nousin ylös paljon virkeämpänä kuin eilen. Nukuin selkeästi paremmin kuin toissayönä ja kivut ovat taas yön levon jäljiltä helpottaneet. Olen aloittanut aamun ihanan hitaasti, ajatuksissa että tänään voisin Ihan Oikeasti tehdä ihan vähän töitä. En paljoa, mutta vähän.


Valtavat ja rumat raskausarvet herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Ne ovat niin kovin rumia, mutta samalla olen niistä vähän ylpeä. Ne ovat muisto siitä, että olen kantanut sisälläni elämän siementä.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Money money money

Heräsin tänään samaan aikaan kun mies. Tyhjensin ja täytin tiskikoneen, lämmitin itselleni ruuan ja laitoin tiskikoneen päälle. Hetki sitten laitoin pyykkikoneen päälle. Siinäpä tämän päivän hurjat aikaansaannokset. Olen kovasti, tai no en nyt oikeastaan edes kovinkaan kovasti yrittänyt mielikuvaharjoitella itseäni vähän kotitöihin lueskelemaan. Taidan siirtää töiden tekoa vielä huomiselle, tänään ei vielä tunnu huvittavan.

Keskusteltiin miehen kanssa tulevalle lapselle mahdollisista säästöistä. Ehdotin, että laitettaisiin yhteensä satanen kuussa rahaa säästöön ja kerättäisiin tällä tavoin lapselle rahaa kunnes hän täyttää 18 tai jotain yhtä maagista. Siihen mennessä kertyisi sievoinen summa rahaa, sillä voisi ajaa ajokortin, ostaa kalusteita omaan asuntoon, käydä ulkomailla opiskelemassa, opiskella ilman opintolainaa tai jopa rahoittaa osan omasta asunnosta.

Mies oli ensin sitä mieltä, että ei kannata laittaa rahaa tilille kun se menettää arvonsa siellä ja että kannattaisi mieluummin maksaa asuntolainaa vaikka sen verran enemmän pois. Se kuulemma hyödyttäisi kaikkia enemmän. Totesin, että eipä sillä säästämisellä meitä hyödytetä, lapsellehan se on eikä meille. Kuulemma jos maksaisimme lainan pois 15 vuodessa, niin sen lopun kolme vuotta voisimme laittaa lainanlyhennyksen verran säästöön ja sillä tavalla säästää sama summa. Vihjaisin hienovaraisesti, että meinaako mies että välttämättä asutaan tässä samassa asunnossa enää, tai entä jos tapahtuu jotain yllättävää ja lainanmaksua pitää lykätä? Ja sitten kun asuntolaina on maksettu pois, haluaisin että itselleni tosiaan jäisi sen verran enemmän rahaa käytettäväksi, esimerkiksi matkusteluun tai muuhun.

Huomasin taas kuinka erilainen suhtautuminen meillä on miehen kanssa rahaan. Hänen vanhemmillaan rahaa on ollut ja nyt kun miehen lapsuudenkoti myytiin, on miehelläkin rahaa (jolla maksetaan asuntolainan vanhempien takaama osuus pois). Hänen äitinsä on maksanut hänelle kaiken, aikalailla siihen asti kun menimme naimisiin. Itse taas 15-vuotiaana pyysin saada lapsilisän itselleni ja opettelin siinä rahankäyttöä. Tietysti vanhemmat auttoivat suuremmissa hankinnoissa, mutta pääosin kustansin itselleni itse kaiken. Kun muutin pois kotoa, en ole pyytänyt rahaa sen jälkeen keneltäkään. Äitini on ollut jo kymmenisen vuotta sairaseläkkeellä ja isä työttömänä jonkin aikaa. Jouduin ottamaan opintolainan jotta pääsin ulkomaille opiskelemaan ja maksan nyt sitä lainaa takaisin. Oma valintahan se oli mutta en ole koskaan katunut lainan ottamista. Säästin itse rahat autokouluun ja vaikka olen ollut töissä jo pari vuotta, joudun edelleen miettimään että onko minulla varaa ostaa jotakin asiaa (esimerkiksi uutta takkia). Valmistuin miestä kaksi vuotta nopeammin, huomattavasti paremmin arvosanoin ja menin aiemmin töihin. Ja tietysti saan huomattavasti pienempää palkkaa (teemme periaatteessa samaa työtä). Tänään taas alkoi tuntua siltä, että eipä sillä näytä olevan mitään väliä vaikka olen ollut suoriutuja aina. Ainoa hyvä on hyvä mieli jonka olen itselleni saanut hyvistä arvosanoista. Mies ei tunnu ymmärtävän, että itse en ole saanut säästöön rahaa samalla lailla kun hän, sillä ylimääräisen olen laittanut opintolainan lyhennykseen tai muihin maksuihin (polvileikkauksen fysioterapiaan, autoon ja autokouluun). Vaikka ainahan sitä voisi tinkiä ruuasta ja harrastuksista. Mutta niin kauan kun on mahdollista, aion nauttia näistä kahdesta etuoikeudesta.

Tällä hetkellä maksamme kaiken puoliksi. Meillä on yhteinen tili, josta maksamme yhteiset laskut, auton kulut, ruuat ym. Omat puhelinlaskut maksamme itse, samoin kaiken muun henkilökohtaisen. Jo se, että mies maksaa perintörahoillaan osan asuntolainasta pois, ketuttaa minua suunnattomasti. En ole kiittämätön, hyvähän se on että se maksetaan pois, mutta ärsyttää kun tähän mennessä olen aina pystynyt osallistumaan kaikkiin kustannuksiin tasa-arvoisesti ja nyt tuntuu että elän miehen siivellä. Ja muiden kommentit eivät auta asiaa.

Nyt kun jään äitiyslomalle, niin kaikki kaverit tuntuvat kuvittelevan että alan elämään heti miehen tuloilla. Että en itse osallistu elämän kustannuksiin mitenkään. Jouluna myös huomasin, että anoppi luulee, että auto on miehen ostama, vaikka minä sen meille hankin ja maksoin siitä tasan tarkkaan puolet. Tietysti nämä asiat pistävät omaan korvaani pahasti, ja ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta minkäs tälle mahtaa.

Mies laittoi minulle linkin lakipykälään aviopuolison elatusvelvollisuudesta, johon totesin että onhan mulla työ ja saan rahaa sen verran että edelleen äitiysloman aikanakin aion osallistua puoliksi elämämme kustannuksiin. Itselleni ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen, mutta onhan miulla mies, kissat, ja pian lapsi. Mitä muuta sitä voi kaivata? ;)

No, helpottipa avautua aiheesta :D Tarkoitus ei ole olla kiittämätön, itselläni ei koskaan tule olemaan samanlaista mahdollistuutta saada niin suuria summia rahaa, että voisin "puolestani" maksaa jotain lainaa suuremman summan pois. Kai se on niin, että vaikka se kuinka käy oman ylpeyteni päälle, avioliitto tarkoittaa myös tätä. Oikeutta nauttia toisenkin hyvästä :) Onneksi minulla on mies joka ei suutu vaikka itse vedänkin ihan turhista asioista hernerokkaa nenukkaan!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Odotusta

Noniin, nyt on uusi vuosi otettu vastaan. Vanhempien kanssa oli yllättävän mukavaa viettää aikaa, vaikka ihan kiva että lähtivät poiskin :D Pääosin vain rentouduttiin, syötiin hyvin ja katsottiin paljon elokuvia. Perjantaina käytiin vähän kaupungilla pyörähtämässä, yritettiin vilkaista alennusmyyntien antia mutta lopulta ostokset tehtiin kirpputorilta. Mukaan lähti kaksi kassillista vauvan vaatteita, nyt sitten riittää pienempien kokojen osalta! Erityisen mukavan tästä viikonlopusta teki se, että isä ei periaatteessa voinut ottaa alkoholia, joten myös äiti oli rentoutuneempi. Muutenkin olivat "vieraskoreina", eivät tiuskineet toisilleen niinkuin kotonaan.

Mieskin saapuu takaisin kotiin kahden tunnin päästä, sitten on taas kaikki kotona ja hyvin. Vähän alkaa olla jo ikäväkin :)

Olen nähnyt paljon vauva-arjen unia. Yhtenä yönä myttynen oli kovin hymyilevää sorttia, nauratin vauvaa ja imetin. Toisena yönä vaihdoin kakkavaippaa (ja olin miehelle vihainen kun hän ei halunnut vaihtaa kakkavaippaa joten oli antanut sen olla yön yli!) ja viime yönä mietin että olenkohan alkamassa synnyttää kun olo oli niin epämukava. Unesta heräsinkin sitten pissahätään.

Myttynen on nyt noussut mahassa niin ylös, että tunkee jalkojaan jo kylkiluiden päälle. Se ahdistaa ja on saanut kylkeni niin kipeäksi, että etenkin illemmasta ylösnouseminen istualleen tekee todella kipeää. Muuten olo on ollut ihan hyvä, lomailu on todella tullut tarpeeseen. Verenpaineetkin ovat paremmat kuin aikoihin ja olo on levänneempi! Huoli (liian) ennenaikaisesta syntymisestä on vähän helpottanut, vaikka edelleen tuntuu siltä, että ihan 40 viikolle asti ei taideta päästä. Äiti kertoikin, että kaikki hänen lapsensa on syntyneet ennen laskettua aikaa, esikoinen kolmea viikkoa, toinen kahta viikkoa ja, no, minä sen kaksi kuukautta aiemmin. Joten olo ei lienekään ihan tuulesta temmattu :)

Vielä olisi periaatteessa ensi viikko lomaa, mutta mies palaa jo töihin. Itse ajattelin tehdä päivittäin kotona töitä muutaman tunnin päivässä. Sitten olisi työpäiviä puolitoista viikkoa ennen äitiysloman alkua, mutta kerroin jo töissä, etten jaksa olla millään siellä, joten pyrin viettämään pääosan ajasta kotona hommia tehden. Täytyisi saada projektin "kirjallisen työn" ensimmäinen versio valmiiksi, muut voivat sitten työstää sen valmiiksi ja olen mukana sen verran kuin ehdin ja jaksan.

Jotenkin vauva-ajatukset ovat alkaneet olla niin läsnä, että tuntuu, että paluuta normaaliin arkeen ei enää ole. En enää pysty tekemään normaalin mittaisia työpäiviä ennen äitiysloman alkua ja loman alettua jatkan hommien tekemistä niin pitkään kuin pystyn. Tosin tämän ajan ennen vauvaa aion tehdä hommia ihan oman jaksamisen mukaan, en pakota itseäni työntekoon jos tuntuu siltä, että se ei onnistu juuri sinä hetkenä. Yritän samalla valmistautua vauvan tuloon, vaikka tuskin osaan valmistautua siihen yhtään tämän enempää. Olen jo alkanut odottaa vauva-arkea :)

lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuoden ensimmäinen

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Palaan kirjoiteuksen pariin viikonlopun päätyttyä, vanhempien kanssa seurustellessa aika menee näköjään melkoisen tehokkaasti :)