perjantai 31. elokuuta 2012

Reipas ja näppärä poika

Meillä oli Eeliksen lääkärineuvola, muistin että oltaisiin saatu rokotuksia tällä kertaa mutta ne onkin vasta kaksivuotiaana seuraavat. Eelis leikki innoissaan neuvolan leluilla (lastenrattaat nukke kyydissä oli ihan huippu, lääkäri nauroi että tulee varmasti hyvä apulainen tulevan vauvan kanssa) ja reippaasti näytti juoksu- ja pallonkäsittelytaitonsa, ihan pyytämättä. Kova oli touhu ja meno mutta saatiin hienosti otettua kaikki mitatkin ilman suurempia tappeluita tai märinöitä.


 Viralliset mitat 11,9 kg ja 82 cm, pipo 48 cm. Pituutta on humahdettu puolessa vuodessa vähän päälle 6 cm, josta puolet tuli varmasti loppukesän aikana. Painoakin on tullut lähes kaksi kiloa, mutta pituuden venähtämisestä johtuen pituus-paino-käyrä oli laskusuuntainen. Nyt oli neuvolan käyrätkin päivitetty niihin uusiin ja hyvältä näytti kaikin puolin.


Neuvolatäti (ei meidän oma, taaskaan) otti ensin Eeliksestä mitat ja sitten lääkärin vastaanotolla käytiin ensin läpi Eeliksen motorisia kehitystasoja (jonka aikana Eelis leikki ja juoksenteli ympäri huonetta, ei jäänyt paljoa arvailun varaan mitä Eelis osaa). Lääkäri tarkasti keuhkot ja sydämen, koitti vatsan (Eelis näytti missä on napa), nivuset ja kivekset, sekä tarkasti silmät ja kuulon. Neuvolakorttiin saatiin merkintä että Eelis on reipas ja näppärä poika. No, sehän me tiedettiinkin jo ;)


(Kuvat erään iltapäivän Ikea-reissulta kun Eelis söi mummun eväät.)

torstai 30. elokuuta 2012

Ristiäsilahjan valinta

Eelikselle syntyi serkkupoika kuun alussa ja risitäiset ovat tiedossa parin viikon sisään. Lahjatoiveita tai -tarpeita ei ollut, joten pitäisi keksiä "jotain hauskaa".

Vaatteita vauvalla varmasti on ja tulee olemaan joten niitä emme osta (laitoimme paketillisen menemään Eeliksen vaatteita, valitsin omat suosikkini ja ihanuudet, kokohaarukalla 60-80 cm, pienempiä en silloin uskaltanut laittaa kun ei ollut tietoa milloin pieni mies pääsee kotiin). Myös leluja tuntuu puskevan joka nurkasta, vaikka niitä ei koskaan olla juurikaan ostettu tai toivottu, näin meillä ainakin :D

Emme halua ostaa mitään turhaa härpäkettä, vaan todelliseen tarpeeseen tulevia asioita, mielellään suhteellisen pitkäikäisiä. Lisäksi sen "jonkun hauskan" pitäisi mielellään olla jotain sellaista, jonka saa käyttöön heti. No, hetken mietittyäni ajattelin että värikkäät harsot ovat itselläni tehneet vauva-arjesta (siis siitä pulkun ja kakan hajuisesta sellaisesta) vähän hauskempaa. Myös unipussi oli todella kätevä vauvalla, Eeliksen serkkupoika asuukin vanhassa omakotitalossa jossa saattaa talvella olla viileää.

(kuva Ikean vanhasta mallistosta)
No lähdin smurffailemaan netin ihmeelliseen maailmaan ja vähän tiesin jo mistä hakea niitä ihania harsoja, mutta jostain syystä ne kaikki samankaltaiset ihanuudet mitä meillä on, ovat kaikki jostain syystä huomattavasti hinnakkaampia  tai värivalikoima on mielestäni kovin pliisu. Meillä arjen piristäjinä toimivat NameItin limevihreät ja siniset harsot (ihan kaupasta ostetut, maksoivat muistaakseni 15-20e/8kpl) ja Ikean sini/vihreät ja puna/oranssit harsot (noin 5e/3 kpl). Tällä hetkellä Ikean harsot ovat kovin värittömiä ja yhtä voimakkaita värejä kuin meidän NameItin harsoissa löytyi vain muutamista kohteista. Näissä hintaa olikin sitten 4-5 e/kpl!


Unipussina meillä toimi moitteetta ystävältä saatu Ikean sininen apinaunipussi, mutta taas Ikean valikoima väreissä on kovin vaatimaton. Jotenkin mikään ei miellyttänyt. Löysin ihania unipusseja jotka maksoivat maltaita, ja postikulujen kanssa ihan liikaa. Halusin löytää kaiken samasta paikasta.

Lopulta päädyin tilaamaan netistä (Mussukat.fi) Pippin säästöpaketin harsoja (serkulle sinivihreitä ja pitihän se meillekin tilata pinkkivioletti setti), nämä olivat värikkäin paketti minkä löysin inhimillisellä hinnalla. Toivottavasti väri ei irtoa harsoista pesujen yhteydessä. Ja se unipussi, no, taitaa mennä serkkupojalle lahjaksi Eeliksen apinaunipussi, sillä löysin ihanan pöllökapalo/unipussi-paketin, johon myös mies ihastui, joten laitoin sen sitten sikkuraa varten tulemaan :D

Unilelu serkkupojalle jo ostettiin ja lähetettiin heti pojan synnyttyä, samoin hauska tuttupidike ja ihana Tiitiäisen runolelu-kirja kera vauvakirjan, mutta vielä ristiäislahjapaketti kaipaisi jotain. Kirjat eivät koskaan mene hukkaan joten ehkä kipaisen vielä kirjakaupassa katsomassa serkkupojalle "jotain hauskaa". Toisaalta, perheellä on edessä monen monta sairaalareissua (kahden tunnin ajomatkan päähän), joten ehkäpä vauvalle voisi katsoa "jotain kivaa" automatkoja varten...

Ehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Realistisempia synnytysunia

Alan tällä kertaa henkisesti valmistautua tulevaan synnytykseen näemmä aika ajoissa, sillä näin ensimmäisen synnytysunen. Unessa olin kyljellään sängyssä sairaalassa synnytysosastolla (se asento jossa koitin Eelistä ponnistaa ensimmäisiä kertoja), paikalla oli pari kätilöä ainakin. Taisin ihmetellä että kun ei synnytys satu, ja todeta sitten että taitaa olla epiduraalin vaikutuksia. Vähän jännitin pään tulemista mutta hetken ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi hyvin eikä se edes sattunut kovin pahasti. Lapsi nostettiin rinnalle ja sain imettää ensimmäisen kerran. (Lapsi oli suunnilleen Eeliksen kokoinen ja sillä oli Eeliksen yöpaita päällä, siinä se hörppäsi vähän maitoa ollen kylkeäni vasten kontillaan :D)

Nyt kun on kerran käynyt läpi synnytyksen, on unetkin hieman realistisempia näemmä kuin edellisen kerran. Silloin se vauva yleensä vain ilmestyi syliini yhtäkkiä. Mietin myös, että koska uni ei ollut täysin kivuton (pään syntyessä), taisi yöllä supistaa juuri sopivasti.

En ole aktiivisesti vielä alkanut miettimään synnytystä, ja koitan olla miettimättäkään. Asiat menevät omalla painollaan ja kun koittaa olla lataamatta liikaa odotuksia ja toiveita, sujuu kaikki (toivottavasti) hyvin. Lääkäri sanoi jo, että todennäköisesti tällä kertaa synnytys tulee olemaan helpompi ja nopeampi, kun paikat on vielä sen verran auki (ja repsallaan, tosin tätä ei lääkäri sanonut!).

Vaikka edellisestä synnytyksestä ei minulle jäänyt mitään pelkoja tai murheita, olisihan se silti ihan kiva jos tällä kertaa ei menisi sitä kahta vuorokautta synnytykseen, ja ennen kaikkea, jos synnytyksen jälkeen pääsisi "normaalisti" vauvan kanssa vierihoito-osastolle. Haluaisin niin kovasti juoda ne kahvit ja syödä pullan isän kanssa tuoreen nyytin tuhistessa lähellä. Ja olla vauvan kanssa ihan lähellä, alusta alkaen.

Itseasiassa tajusin vasta tässä jokin aika sitten kuinka lähellä hengenlähtö taisikaan olla edellisen synnytyksen jälkeen. Menetin verta 3 litraa (tämä mitattu määrä) ja jouduin lopulta kaavintaan (istukka ei irronnut ja lopulta repesi, jolloin kohtu vaan jatkoi veren vuotamista). Kaavintaan pääsyä piti odottaa hetki, sillä leikkaussaliin piti hälyttää porukka kotoa. Kaikki kunnia ja kiitos hoitajille, jotka pysyivät tilanteen aikana niin rauhallisina, että miehelle tai minulle ei tullut missään vaiheessa oloa, että kaikki ei olisi hyvin, tai että olisi edes mitään hätää. Hieman ihmettelin kaavintaan mennessä kun hoitajat kärräsivät minua saliin juoksujalkaa, ja nopeampaa olisi pitänyt päästä. Sain verta kaksi pussia kaavinnan jälkeen, ja söin sairaalassa rautaa. Muistaakseni hemoglobiini oli 60 luokkaa mutta lähti nousuun, vaikka jälkivuotoa tulikin vielä kuusi (!!) viikkoa synnytyksen jälkeen.

Kovin paljoa en muista tuosta illasta, eikä minulla ole mitään käsitystä ajan kulusta. Olin kuitenkin niin väsynyt jo kahden vuorokauden valvomisestakin, enkä ollut syönyt ihan hetkeen. Enkä saanutkaan syödä saatika juoda mitään kun varmistui, että jouduin/pääsin kaavintaan. Muistan kuitenkin sen hetken, kun en millään meinannut saada pidettyä silmiä auki, vaikka alitajunta huusi että älä sulje silmiä. Kerroin tämän hoitajille ja sainkin sitten hörpätä appelsiinimehua sen verran, että sain pidettyä itseni tajuissa.

Kun lopulta pääsin vierihoito-osastolle, pitivät hoitajat minua tarkasti silmällä ja en saanut lähteä yksi liikkeelle ensimmäisen päivän aikana. Eeliksen ollessa teho-osastolla hoitajat etsivät minulle tuolin (usein sen oman työpisteensä tuolin), jotta minun ei tarvinnut seistä (vaikka olin sitä mieltä että ei tässä mitään hätää ole). Taitaa olla onni etten nähnyt itseäni peilistä tuona aikana.

Tämä yhtäkkinen tajuaminen ei kuitenkaan ole saanut aikaan mitään pelkotiloja minussa. Minulla on kova luotto nykylääketieteeseen ja olen onnellisessa asemassa siinä, että oma synnytyssairaalani on yliopistollinen sairaala. Eihän tämä välttämättä mitään tarkoita, mutta lisää luottamusta kuitenkin. Hyvin se menee!

Tässä vielä edellinen synnytyskertomus jos se kiinnostaa.

tiistai 28. elokuuta 2012

Poika vaiko tyttö?

Pikku Seikkailijan blogista kopioin tämän, sillä vaikka me jo tiedetäänkin tulevan sikkuran olevan tyttö (110 % varmasti), on näitä silti hauska miettiä. Listassa vastaus Eeliksestä ja kenoviivan toisella puolella sikkuran tilanne.
  • Tyttö vie äitinsä kauneuden. Tyttövauva saa äidin kasvot pöhöttymään ja hiukset hapsottamaan. Poika/Poika 
  • Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa. Poika/Poika
  • Poikaa odottavalla linea negra ulottuu häpyluusta yli navan, tyttöä odottavalla viiva jää navan alle. Poika/(ei ole linea negraa vielä, eli tyttö?)
  • Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava taas makeaa. Poika/Tyttö 
  • Edellinen lapsesi on... /Poika 
  • Pojasta säärikarvat alkaa kasvaa nopeampaa. ?/? 
  • Pojasta vauva isä lihoaa odotusaikana, tytöstä ei. Tyttö/Tyttö 
  • Tytöstä ikenet verestävät odotusaikana. Poika/Poika 
  • Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä. Poika/Poika 
  • Vilkas sikiö on poika, rauhallisempi sikiö on tyttö. Tyttö/Poika 
  • Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee. Tyttö/Tyttö 
  • Poika on tehty ovulaatioaikaan, tyttö ennen sitä. Poika/Poika
  • Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika. Tyttö/Tyttö 
  • Lihaa paljon syövä äiti tulee saamaan pojan, koska liha on miehen ruokaa. Tyttö/Poika 
  • Poika aiheuttaa närästystä. Tyttö/Tyttö 
  • Vauvan syke: alle 145 poika, yli 145 tyttö. Poika/Tyttö
  • Kiinalainen syntymäkalenteri ennustaa? Tyttö/Poika 
  • Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika. Poika/Tyttö 
  • Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö. Poika/Tyttö 
  • Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, tulee tyttö. ?/? 
  • Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika. Poika/Poika

20 olettamuksen perusteella Eeliksen kuuluisi olla: Poika (11/7, 2 kysymysmerkkiä)
21 olettamuksen perusteella sikkuran kuuluisi olla: Poika (10/9, 2 kysymysmerkkiä)

Johtopäätöksenä voidana vetää, että Eeliksen kuuluisikin olla poika. Sikkuran taas kuuluisi olla poika, tosin jos kaikki kysymysmerkit menisivät tytön puolelle niin ihan oikein nuo olettamukset olisi ennustettu. Aika hauska :)

maanantai 27. elokuuta 2012

1,5 veen vessassakäynti

Meillä alettiin pissittää Eelistä parin kuukauden ikäisestä ja käytimme pääosin kestovaippoja ensimmäisen vuoden. Heti kun Eelis oppi istumaan, aloimme käyttää pottaa. Pottailusta ei koskaan ole tehty suurta numeroa ja pääosin Eelis on mielellään tai ainakin suurempia vastustelematta käynyt potalla. Pienenä taka-ajatuksena on koko ajan ollut, että näin Eelis oppisi nopeasti kuivaksi.

No, kyllähän meillä pottailut onnistuu edelleen ihan ok:sti. Sanotaan että noin joka kolmas kerta pottailu ei kiinnosta ja Eelistä alkaa kiukuttaa kun pitäisi mennä vessaan. Valtaosan ajasta kun kysytään "Onko vessahätä/pissahätä/kakkahätä?", Eelis pudistaa päätään ja lähtee karkuun. Ja aina silloin tällöin se pissa/kakka tulee minuutin päästä sinne vaippaan.

Eelis toki tunnistaa usein pissahädän ja kakkahädän ja onhan se ihan ymmärrettävää että kesken leikin pieni poika ei hätää huomaa. Pääosin kakat saadaan pottaan (kun käydään vessassa lounaan/päivällisen jälkeen) mutta silloin tällöin kakkakoneen ajantaju on hukassa ja kakka tulee päikkyjen/ulkoleikkien aikaan. Tai tulee kerran tai harvoin ei ollenkaan.

Silloin tällöin Eelis sanoo itse "Kakkka" (joka täytyy osata erottaa "kka kka":sta, joka taas tarkoittaa hiekkakakkuja) ja silloin on noin 15-30 sekuntia aikaa päästä potalle. Mummulassa Eelis on hakenut mummun pari kertaa vessaan ja silloin on ollut pissahätä. Kotona Eelis ei ole hetkeen ilmaissut vessahätäänsä, ei edes viikonloppuisin.

Jossain vaiheessa Eelis oli lähes kuiva aamulla herätessään ja täysin kuiva päikyiltä herätessään, nyt vaipassa usein on enemmän tai vähemmän pissiä. Yövaipan lisäksi päivällä menee yleensä noin 2-3 housuvaippaa päivässä.

Olisihan se niin paljon helpompaa (etenkin sitten kun vaipatettavia on kaksi) kun ne pissat ja kakat tulisivat sinne pottaan/pönttöön, mutta en ole kuitenkaan ottanut asiasta sen suurempaa paniikkia. Asia on niin paljon itsestäkin kiinni, aina ei vaan ehdi/muista viedä Eelistä potalle parin tunnin välein. Kyllä se poika alkaa siellä vessassa käymään sitten kun on siihen valmis. Sanomattakin lienee selvää että muut harppaukset kehityksessä vievät tilaa vessaopettelusta. En edes tiedä mikä on se "normaali" aika näiden asioiden oppimiselle.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Meidän perheen tyypillinen lauantai

Eelis nukkui aamulla vähän yli kahdeksaan (vaikka kävi nukkumaan ennen kahdeksaa, oli kyllä nukkunut normaalia lyhemmät päikyt) ja sen ansiosta sain itsekin nukuttua ja heräsin virkeähkönä piiiitkästä aikaa. Vaikka siis oli miehen aamuherätyksen vuoro, herään usein Eeliksen aamuisiin kiukkuiluihin (joita harrastetaan etenkin isin kanssa) ja takaisin nukahtaminen on hankalaa.

Aamupuuhat alakerrassa tapahtuivat onnistuneesti, Eelis istui keittiön tasolla nätisti ja katsoi kiinnostuneena aamiaisen valmistelua. Poika söi hienosti ja keskittyneesti, joi itse maitoa! Aamiaisen jälkeen tuli pissikin pottaan. Saatiin heti aamusta pyykit koneeseen, lounas uuniin (perunoita paloiksi, mukaan kalkkunasuikaleita ja sipulikermaa, uuniin puoleksi tunniksi ja uuni pois päältä, annetaan hautua vähintään tunti) ja vaatteet kaikille päälle ilman tappeluita.


Käytiin kaupungilla viemässä kirpparille pussillinen kamaa, etsittiin isille kenkiä ja haettiin Arnold'sista 6-päkki donitseja. Koko ajan Eelis oli kiltisti vaunuissa tai juoksenteli kaupoissa, kuitenkin hallitusti ja kiltisti. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä. Automatkatkin kaupunkiin ja kotiin sujuivat harmistumatta.

Kotona odotti valmis ja juuri sopivan lämmin lounas. Sillä välin kun itse laitoin ruoan pöytään, kävi isi ripustamassa pyykit kuivumaan. Eelis kiipesi itse tuoliin ja söi itse lähes puolet, melkein koko lautasellisen hienosti keskittyen ruokailuun. Jälleen joi maidon ihan itse. Ruoka maistui kaikille erinomaisesti. Lounaan jälkeen Eelis jaksoi hienosti istua potalla vaikka kakkaa ei tullutkaan. Sillä välin sain tiskit koneeseen ja koneen päälle, ja ladattua kahvinkeittimen.


Pieni takapakki tuli kun päikyille mennessä harmitti niin vietävästi, vartin itkun jälkeen Eelis kuitenkin alkoi normaaliin tapaan höpöitellä itsekseen (sillä välin kun isi ja äiti vaan joivat kahvia ja söivät jälkkäriksi niitä donitseja). Lopulta uni voitti (45 min jälkeen) ja isi ja äiti vaan hengailivat, nauttien hiljaisuudesta ja siitä, että pyykit oli pesty, tiskikone käynnissä, tasot pyyhitty ja imuroida ei vielä voinut.

Eelis heräsi vain puolentoista tunnin päikkäreiden jälkeen (koska mies aivastaa, kuten aina niin, että se kuuluu toiseen päähän rivitaloyhtiötä asti, eikä osaa vaimentaa ääntä). Onneksi unta on ilmeisesti riittänyt, ja Eelis herää hyvällä tuulella. Pottaankin tulee pieni kakka, pissa on juuri ehtinyt tulla vaippaan. Pottailun aikana isi tyhjentää tiskikoneen. Purkillinen jogurttia maittaa hyvin ja se syödään nopeasti kun luvattiin että lähdetään hiekkalaatikolle. Pukeminen meinaa harmittaa mutta siitäkin selvitään lopulta vain pienellä kiukkuilun yrityksellä.

Eelis kantaa hiekkalelupussinsa puoleen väliin puistomatkaa, loppumatkaksi haluaa syliin. Hiekkalaatikolla leikki ei lopulta maistu kauaakaan kun kassista löytyy myös pallo. Sitä mennäänkin sitten potkimaan hiekkakentälle, jossa riittää lääniä juosta. Lopulta mennään jatkamaan leikkejä takapihan hiekkalaatikolle. Tunnin ulkoilun jälkeen tullaan kotiin, laitetaan kissat ulos ja jätetään takaovi auki, niin että Eelis saa leikkiä takapihan patiolla (jossa on onneksi suljettava portti). Isi imuroi Eeliksen avulla, sillä välin pesen vessat ja smurffailen hetken. Välillä Eelistä kiukuttaa kun ei saa sammuttaa imuria kesken touhun. Potalla käynti ei maistu ja pissikin on ehtinyt juuri tulla vaippaan.

Päivälliseksi Eelikselle lämmitetään edellisen päivän makaronilaatikkoa (vanhemmilla ei ole nälkä koska ne söi päikkyjen aikaan kolme donitsia, kumpainenkin), mutta se ei maistu. Puoli tuntia leikittyään Eelis hakee minut pöydän ääreen ja syö vähän makaronilaatikkoa ja juo itse puoli mukia maitoa. Päivällisen päälle käydään potalla kakalla ja leikitään äidin meikkipussilla ja isin partakoneen johdolla, muuten ei meinaa jaksaa keskittyä potalla istumiseen.

Ajatuksena oli käydä vielä kerran hiekkalaatikolla mutta kello on jo sen verran paljon ja Eeliskin tuntuu keksivän tekemistä, että päädyn istumaan sohvalle ja lukemaan päivän ilmaisjakelu-uutiset. Eelis juoksentelee pation ja olkkari-keittiön väliä, välillä hakee ulos näyttämään jotain, välillä täytyy antaa vettä kastelukannuun (ja käydä pyykimässä lattialta sinne roiskuneet vedet) mutta pääosin Eelis leikkii itsekseen.


Isi grillaa vanhemmille välipalaksi kanavartaita, Eeliskin maistaa mutta ei leikiltään malta sen enempää syödä. Meno alkaa yltyä, Eelis juoksee päin patteria niin että kolina käy, toteaa maahan pyllähtäessään että pampam ja jatkaa juoksua. Välillä alkaa kiukuttaa kun äiti ei jaksa nousta poimimaan jotain tavaraa lattialta (jonka Eelis juuri heitti maahan). Eelis haluaa katsoa kun laitetaan puuro kiehumaan ja vaatii laittaa kahvinkeittimen päälle. Alkaa kiukuttaa kun sitä ei saa laittaa päälle, vielä suurempi harmistus meinaa tulla kun pitää lähteä isin kanssa yläkertaan iltapesuille.

Onneksi isi saa Eeliksen unohtamaan kiukuttelun ja pienten kiukutteluyritysten lomassa ylhäältä kuuluu höhhöhöö! ja iltapesut ja -puuhat kuuluu onnistuvan mallikkaasti. Sillä välin iltapuurokin on haudutettu ja saan sen jäähtymään lautaselle. Ehdin jopa kirjoittaa blogia. Isi ja Eelis tulevat suurten höhötysten kera alakertaan ja puuro maistuu hyvin, jälleen Eelis juo itse maidon. Vielä huvittaisi leikkiä legoilla mutta äidin haettua lorukirjan, kiipeää Eelis sohvalle ja köllähtelee tyynyjen päälle kuuntelemaan. Sillä välin isi täyttää tiskikoneen. Kahdesti Eelis jaksaa kuunnella lorut, ja vaikka poika alkaa olla selkeästi väsynyt, koittaa kiukutella kun äiti nostaa syliin ja sanoo että mennään tutumaan. Kipaisee vielä isin sylissä ja sitten heiluttelee isille ja kissoille hyvät yöt. Omassa huoneessa täytyy pari kertaa laittaa pöytälamppu päälle ja pois päältä, ja näyttää äidille miten sormet saattaa jäädä lipaston laatikoiden väliin. Eelis on tällä viikolla tajunnut että omassakin huoneessa on kaapin takana leluja ja onkin mielellään alkanut leikkiä siellä. No nytkin koittaa mennä avaamaan kaappia ja alkaa kiukuttaa kun äiti ei anna enää leikkiä.

Onneksi harmistus loppuu nopeasti kun mennään laittamaan unilelut sänkyyn tyynyn päälle ja nostan Eeliksen perään. Eelis köllähtää heti pää tyynyn päälle unilelut kainalossa, laitan peiton päälle ja vilkutellaan hyvät yöt. Vähän Eelis koittaa alkaa tihrustaa itkua mutta kun suljen oven, jää huoneeseen täysi hiljaisuus. Tällä välin isi on tehnyt leivät iltapalaksi. Alakertaan ei kuulu edes uniölinää, Eelis on siis alkanut nukkumaan lähes heti, kello puoli yhdeksän illalla alkaa isin ja äidin toinen yhteinen aika. Ehdin kirjoittaa tämän tekstin loppuun ja isi pelaa. Loppuilta menee oleillessa ja nukkumaan painelen kymmenen aikaan.

Varsin normaali lauantai, varsin mainio sellainen.

lauantai 25. elokuuta 2012

Matkarattaat

Mummulaan on ollut ajatuksena hankkia matkarattaat lähinnä Eelistä varten, jotta Emmaljungat saadaan vauvankopalla vauvalle käyttöön. Pari kertaa kävin kirppiksillä katsomassa ja selasin paikkakuntamme nettikirppistä. No tulihan ne matkarattaat vastaan, hyvän väriset, suhteellisen hyvässä kunnossa ja hyvällä hintaa.


Hintaa näillä oli 42 € (pyyntö 45 € mutta myyjällä ei ollut antaa viisikymppisestä kuin kymppi takaisin, itse möläytin että no on mulla 2 €). Olivat aika likaiset mutta ihan hyvin lähtivät puhtaaksi kun lykkäsin kaikki kangasosat pesukoneeseen ja pyyhkäsin muut osat mikrokuituliinalla.

Rattaat on siis Gracon Cocoon Citysport mallia, olleet käytössä ilmeisesti kahdella lapsella. Kätevät myös siinä mielessä, että tuossa pepun kohdalla on sellainen lärpäke, jonka saa nostettua ylös, jolloin kun selkänojan laskee alas, saa rattaisiin vauvalle kaukalon.

Mummu oli ensin vähän nihkeänä renkaista että pääseeköhän niillä lumessa, saa nähdä. Toisaalta, täällä päin aurataan kyllä tiet ihan hyvin ja sitten kun sitä loskaa on se kaksi metriä niin ei siinä kyllä pääse millään helposti eteenpäin, oli millaiset renkaat vain.

perjantai 24. elokuuta 2012

Tulevat yövaipoitukset

Tajusin tässä jokin aika sitten että vauvojen vaipathan vaihdettiin myös öisin. Melkein aloin saamaan harmaita hiuksia kun tajusin samassa, että hoitopöytä (lipasto, jonka päälle laitetaan hoitotaso) on Eeliksen huoneessa. Eeliksen huoneen ovi on öisin kiinni ettei kissat mene sinne riehumaan ja että Eelis saa nukuttua rauhassa (havahtuu helposti vaikkakin nukahtaa vielä helpommin takaisin). Itselleni vaihtoehto, että menisin yöllä hiippailemaan Eeliksen huoneeseen vauvan kanssa vaippaa vaihtamaan on automaagisesti poissuljettu.

Yläkerran minimaaliseen käytävään ei mahdu hoitotasoa ja vessassa ainoa käypä taso on saunan lauteet. No jälkimmäinen ei ole ihan huono vaihtoehto, täytyy vaan hommata laatikko johon kaikki tarvittava saa kissoilta piiloon ja turvaan, ja helposti siirrettyä kun saunaa käytetään. Täytyy vaan laittaa jotain saunan valon eteen, jotta valo ei ole liian kirkas. (Eeliksen aikaan yöt sujuivat helpommin kun yöllisten puuhailujen aikaan oli hämärää, pysyi päivän ja yön ero.)

No, sitten tajusin, että miksi yritän tehdä asiasta vaikeaa, kun voin laittaa makuuhuoneen kirjahyllyyn laatikon, johon laitan kaiken tarvittavan (yövalo on oltava päällä anyway jotta näen imettää). Hoitotasona toimikoon sänky ja hoitoalustana jokuvaan. Samahan se on vaihdanko vaipan seisaalleen vai istualleen/kontilleen, kunhan ei liikoja tarvitse liikkua ja kolistella.

Problem solved.

torstai 23. elokuuta 2012

Kestoilusta

Ai miten niin alkaa ajatukset olla tulevassa pikkusikkurassa kun postaustahti tihenee?

Eeliksen kanssa kestovaippailtiin heti alusta alkaen (tai no, ekat pari viikkoa mentiin kertiksillä kun totuteltiin ensin ihan vaan vauvan kanssa eloon) ja vuoden ajan meillä käytettiin kotona pääosin kestoja, öisin (pelkäsin liikaa vaipan vuotoa) ja reissuilla mentiin kertiksillä. Kun Eelis meni mummulaan päivähoitoon, halusi mummu kertakäyttöisiä vaippoja (koki kestot liian hankaliksi hoitopäivien ajaksi) joten nyt ei ollakaan sitten puoleen vuoteen kestoiltu. Ei meillä ole ollut sopivan kokoisia vaippojakaan puoleen vuoteen, laiskotti kai liikaa kun en viikonloppujakaan varten hankkinut isompia kestoja. Näin jälkeenpäin harmittaa vähän vaikkakaan en asiasta ole huonoa omaatuntoa viitsinyt potea.

Meillä Eeliksellä toimi parhaiten ImseVimsen vaipat (imuvaippoihin ompelin tarrat) kuorien kanssa. Lisäksi äiti ompeli muutaman kuoren ja kasan imuja (vanhoista froteepyyhkeistä), sekä kutoi kahdet villahousut jotka kuitenkin jäivät aika vähälle käytölle. Vuoden 2010 äitiyspakkauksen kestot olivat aika hanurista ja toimivat lähinnä viimeisinä keinoina jos kaikki muut oli loppu. Löysin kirppikseltä halvalla puuvillaisia nauhavaippoja, mutta ne eivät oikein toimineet, jostain syystä pissa haisi niissä todella voimakkaasti ja ne oli hieman hankalia käyttää (nauha piti pyörittää pyllyn alta ja laittaa solmuun eteen). Laitoinkin ne sitten eteenpäin aika nopeasti.


Kestoja meillä on oli sen verran vähän, että pyykkiä piti pestä joka päivä jotta vaipat riittivät (3-6 kg ImseVimsejä 11 kpl + kuoria 7 kpl, astetta isommalle vauvalle kuorivaippoja 8 kpl ja vielä isompia vain 4 kpl). Tämä oli kuitenkin ihan ok, sillä samaan koneeseen laitoin aina vauvan muunkin pyykin. Pääosin pesin vaipat 60 asteessa, silloin tällöin 95 asteessa, kuoret aina 40-60 asteessa ja harvemmin (laitoin käytön jälkeen kuivumaan ja pesin vasta useamman käyttökerran jälkeen tai heti jos tuli tahroja). Pari kertaa laitettiin harsoakin imuksi, siitä vaan tulee aika iso pakkura.

Minulle on ollut ilmiselvää kestoilla myös tulevan sikkuran kanssa. Kuitenkin epäilen, että nyt kestoja pitäisi olla enempi, jotta ei iske paniikki jos pyykkiä ei ehdikään pestä päivittäin. Asiahan ei ole minulle ongelma sillä pidän pyykinpesusta mutta aina ei välttämättä vaan ehdi tai jaksa. Lisäksi haaveilen että kotiin jäätyäni Eelikselläkin alettaisiin taas käyttää kestoja kotona ollessa.


Meidän kestot olivat hetken aikaa lainassa naapurissa jossa kestoilu ei kuitenkaan toiminut. Sanoivat kyllä että asiaan vaikutti myös se, että vauva itki paljon ja kestot lisäsivät taakkaa liikaa. 
Hetken aikaa netissä smurffailtuani olen (tällä hetkellä) vahvasti sitä mieltä, että taidan tilata eBaysta Babyland one-size kuorivaippoja. Imuja meillä on riittävästi (ja niitä saa helposti lisää vanhoista pyyhkeistä, äidillä kun on saumuri), nuo kuoret sopisivat sekä vauvalle että Eelikselle ja Verskin blogista luin hyviä kokemuksia näistä. Lisäksi ne ovat huomattavasti halvempia kuin mikään muu (suuret löydöt kun eivät juuri kohtaa minua, olen aina väärässä paikassa väärään aikaan ja kestolahjoittajia ei valitettavasti lähipiirissä ole, Eelikselle sain muutamia äitiyspakkauksen kestoja parilta kaverilta kun he eivät itse kestoilleet).

Täytyy perehtyä taas kestoiluun ajatuksella, sen muistan että imut kannattaa tytölle taitella erilailla kuin pojalle! Jos jollain on tarjota lisävinkkejä (tai kestoja hyvällä hinnalla) niin otan niitä mielelläni vastaan!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

1,5 vuotiaan päivärytmi

Eipä ole pitkään aikaan tullut päivitettyä meidän päivärytmiä, joka on ollut nyt lähes puoli vuotta aikalailla stabiilina.

Herääminen (alkaa kuulua höpöittelyä Eeliksen huoneesta) ja aamupesut
 
klo 7     arkiaamuina: vähän rahkaa/jogurttia
             viikonloppuisin: aamupuuro

klo 8     arkiaamuina: aamupuuro mummun luona

klo 9     ulos leikkimään

klo 10   tarvittaessa pieni välipala

klo 11   lounas

klo 12   päikkärit

klo 15   välipala

klo 15:30 ulos leikkimään

klo 17   päivällinen

(klo 18  ulos leikkimään)

klo 19   iltapesut

klo 20   nukkumaan

Meidän arki rytmittyy siis syömisten ja nukkumisten ympärille. Eelis nukkuukin todella hyvin (yössä noin 11 h ja yleensä noin 2 h päikyt) ja syö innokkaasti. Nukkumaanmenokin sujuu nykyään pääosin mutkattomasti, niin päikyille kuin yöunillekin mennään kissoille/isälle/mummulle/äidille heiluttaen ja Eelis jää unileluineen sänkyyn hakemaan unta. Joskus nukahtaa samantien, usein jää höpöttelemään ja ölisemään (meillä Eelis on aina pitänyt uniölinää nukahtaessaan), nukahtamiseen menee 5-30 min. Mutta tämän ajan Eelis on itsekseen huoneessaan, ei vaadi meidän läsnäoloa.

Pääosin energia pyritään purkaa pojasta ulkona hiekkalaatikolla ja palloa potkimalla. Pyritään siihen, että Eelis saisi olla ulkona leikkimässä vähintään sen kaksi tuntia päivässä. Mummulassa samat rutiinit pätevät. Aina tähän kahteen tuntiin ulkoleikkejä ei päästä, jos vaikka on asiaa kaupungille niin sinne mennään aamupäivästä ennen päikkyjä ja kauppareissuille taas lähdetään päivällisen jälkeen. Sateisina keleinä sisällä täytyy tosissaan koittaa keksiä puuhaa pojalle että ei iske kovin suuri turhautuminen kun ei pääsekään hiekkalaatikolle (jossa Eeliskään ei viihdy jos hiekka on liian märkää). Eelis on alkanut olla leikeissään itsenäisempi, tosin jos äiti on näkyvissä, pitää se hakea usein sormesta vetämällä ja hokemalla "tänne, tänne".

Vaikka Eelis hyvin tietää mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä, täytyy vähän kiukutella, etenkin isille.

Itse rutiinien orjana on ihanaa kun oma lapsikin tykkää rutiineista ja tietää jo mitä tapahtuu seuraavaksi. Helpottaa omaa elämää huomattavasti ja sinisilmäisen avoimesti koitan pitää rutiineista tiukasti kiinni myös vauvan tultua maailmaan. Vauvallahan ei rytmiä ole joten saa nähdä kuinka haastavaa rutiinien kiinnipidosta tulee...

tiistai 21. elokuuta 2012

Masu 1 ja Masu 2

No jaa, lienee siinä joku ero (muutenkin kuin kuvan laadussa). Tuntu on ainakin eri!

Esikoinen RV 24+2:



Kakkonen RV 23+5:

maanantai 20. elokuuta 2012

Kevyempää syksyä kohti

Väsymys on alkanut helpottaa, nyt viikon verran olo on ollut suhteellisen normaali. Myös mahakivut ja supistelut ovat helpottaneet. Erityisen energinen olo ei ole vieläkään, mutta nyt en ole jatkuvasti kuoleman väsynyt. Tosin edelleen menen aikaisin nukkumaan, yhdeksän maissa illalla.

Mies oli viime viikon työreissulla, tuli viikonlopuksi kotiin, lähti aamulla taas ja palaa takaisin keskiviikkona. Onneksi arki on mennyt hyvin Eeliksen kanssa, töistä olen mennyt äidille (joka on tehnyt ruoan valmiiksi, nam) ja kuuden maissa ollaan kävelty kotiin. Ilta on mennyt aikalailla rauhallisesti iltapuuhien parissa ja ollaan menty molemmat ajoissa nukkumaan.

Kovasti olen pähkäillyt vaunupolitiikkaa uuden tulokkaan myötä. Uusia vaunuja en halua ostaa, sillä meillä on uutena ostetut ja erinomaisesti toimivat Emmaljungat. Niihin saisi ostettua erikseen istuinosan sisarukselle, mutta sade- ym. suojia siihen ei sitten saa. Eelis ei myöskään jaksa seistä seisomalaudalla (tullee ajankohtaiseksi noin vuoden päästä), tai kävellä pidempiä matkoja. Mummun luokse ostetaan käytettynä matkarattaat, joten ajattelin että kyllä me kaksilla menopeleillä pärjätään. Jos täytyy lähteä jonnekin yksin lasten kanssa, niin laitan vauvan kantoliinaan ja Eeliksen rattaisiin. Mukaan makuupussi niin vauvan saa tarvittaessa siirrettyä rattaisiin (selkänoja makuuasentoon) ja Eeliksen leikkimään tms. Ja jos täytyy lähteä pidemmälle reissulle, niin en mene yksin, otan mummun ja/tai miehen mukaan, ja mummulta matkarattaat Eelikselle.
Autoon täytyy hommata turvaistuin vauvalle (Eeliksen vanha kun myytiin jo vuosi sitten pois), mutta muuten meillä on aikalailla kaikki kasassa. Kävin läpi tässä taannoin Eeliksen vaatteet ja laitoin eteenpäin/myyntiin "liian poikamaiset" (kyllä, haluan jotain tyttömäistä niiden "unisex" vaatteiden rinnalle) ja kävin kirpparilla kahdesti. Nyt onkin sitten uudelle tulokkaalle vaatteet ainakin seuraavaksi vuodeksi varastossa. Haalarit täytynee ostaa erikseen sitten vuoden päästä talveksi.
Eelikselle pitäisi olla tiedossa jo oma sänkykin (ukki lupasi sen hioa ja maalata), täytyy alkaa harjoitella siinä nukkumista kohtapuoliin, että onnistuu sitten ongelmitta kun pinnasänkyyn tulee uusi tuhisija.

Ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan äitiyslomaan, ja olen jo alkanut odottaa tulevaa kotiaikaa. (Täytyy kovasti toivoa että saisin olla kotona vielä sen kuukauden ennen uutta vauvaa, ehtisin ehkä saada sen edelleen roikkuvan kirjoitusprojektin valmiiksi!) Vaikka vielähän sitä pitäisi olla töissä kaksi kuukautta ja rapiat päälle :D Katselin jo kansalaisopiston kevään tarjonnankin, ja valitsin itselleni (vauvajoogaa) ja Eelikselle (muksuvoikkaa, jatkoa tämän syksyn muksuvoikasta) kurssit, joille ilmoittaudun. On sitten keväälle jotain ihan itselle (siis se vauvahan vaan tulee siinä kylkiäisinä vauvajoogaan) ja jotain ihan kaksinkeskeistä minulle ja Eelikselle (muksuvoikka matkoineen kestää 1,5 h joten sen aikaa uskallan jättää vauvan mummun hoitoon, vaikka se kovin pieni vielä onkin silloin). On se muuten ihanan vapauutavaa kun mummu on lähellä, ei tarvitse murehtia niin paljoa! Haluan kuitenkin huomauttaa, että emme pidä mummua itsestäänselvyytenä ja osaamme olla kiitollisia siitä, että hän haluaa ja pystyy auttamaan meidän vauva-arjessa! Koitamme olla kuormittamatta mummua liikaa, arkipäivissä on jo riittävästi puuhaa mummulle, joten viikonloppuisin emme mummua laita juurikaan Eeliksen vahdiksi, täytyy mummunkin saada levätä! Ja onneksi mummu on alkanut löytää jo omaa elämäänsä täältä, joten ei myöskään istu yksin kotona viikonloppuja tylsistyneenä :) Ja täytyy myös sanoa, että mummu voi silminnähden paremmin täällä, eikä kuulemma kaipaa takaisin. Win win!

Eeliksen serkkukin voi hyvin, kävi leikkauksessa (joka meni hyvin), vauva siirrettiin sairaalaan lähemmäs kotia ja nyt on jo puheissa ihan kokonaan kotiin siirtyminen. Pää vauvalla on iso, mutta asiasta tietämätön voisi ihan hyvin laittaa sen "vain" isopäisyyden piikkiin.

Alkava (?) syksy vaikuttaa tällä hetkellä paljon kevyemmältä, niin henkisesti kuin fyysisesti kuin mennyt kesä. Ainakin nyt mieli on varsin positiivinen :)

lauantai 4. elokuuta 2012

Kesän kuulumiset

Jospa sitä taas päivittelisi hieman meidän perheen kuulumisia. Kesä on vilahtanut ohi, itsellä oli viikon (palkaton) loma, mies vietti kotona lähes viisi viikkoa. Teki kyllä pojille hyvää olla keskenään, huomasi selkeästi miten Eelis alkoi olla isänsä perään enemmän ja välillä äiti ei kelvannut vaan pelkkä isi!

Eelis onkin kehittynyt huimasti taas kesän aikana. Nyt hiekkalaatikkoleikit ja pallon potkiminen on ihan must. Heti aamupalan jälkeen pitää olla jo menossa hiekkalaatikolle, tulee itku jos ei heti pääse, iltapäivän ulkoleikkeihin koitetaan saada pallon potkimiset jotta saataisiin viimeisetkin energiat pojasta ulos. Tulee sitä "ihan oikeaa" liikuntaakin sitten. Hienomotoriikka alkaa toimia ja Eelis on alkanut kiinnostua duploista. Juo itse maitomukista (oppi puolessa päivässä) ja haarukoi itse ruokaa suuhun. Lusikalla syöminen ei oikein onnistu. Otettiin syöttötuolista turvakaari pois ja nyt Eelis kiipeää korokkeen avulla itse tuoliin ja pois siitä. Myös sohvalle kiipeäminen onnistuu hienosti. Eelis tapailee sanoja mutta ei varsinaisesti puhu sanoilla vielä. Ymmärtää älyttömän hyvin mitä sanotaan ja saa asiansa jollain tavalla selväksi. Kertoo usein päivän tapahtumista ääntein ja elein. Kovasti koittaa jo pukea itse päälle ja on aina auttamassa, kova poika Eelis on siivoamaan! Aikalailla kaikkeen vastataan puistamalla päätä ja omaa tahtoa alkaa olla jo aika lailla. Välillä kiukuttaa enemmän, usein Eelis kuitenkin on hyväntuulinen ja yhteistyöhön haluava. Pottailut onnistuu enemmän tai vähemmän hienosti, Eelis ei oikein malttaisi istua potalla ja kiukku tulee herkästi vaikka olisikin vessahätä. Päivässä kuitenkin tulee edes pissa tai pari pottaan, usein kakkakin. Vaippoja kuitenkin menee useampi päivässä. Satuhetket on kutistuneet ihan minimiin, nyt pitää olla menossa koko ajan ja vasta illalla Eelis rauhoittuu kuuntelemaan iltasatua, jos silloinkaan malttaa. Rutiinit on kuitenkin onneksi kaikilla hallussa ja Eelis menee kiltisti nukkumaan ja nukkuu todella hyvin. Öisin sellaiset 10 tuntia ja päivällä 2-3h päikyt. Nukahtaa itsekseen eikä jää itkemään sänkyyn vietäessä. Päikyillä useimmiten herää tunnin kuluttua nukahtamisesta ja itkeskelee hetken, mutta nukahtaa pian takaisin. Hampaita tehdään koko ajan ja kyllä niitä puhkeaakin. Välillä on suu kipeä ja ruoka ei maistu ja kiukuttaa, mutta ei olla edes särkylääkettä vielä tarvittu. Katsotaan sitten kun ne kulmahampaat alkavat tulla...

Ihan pelkkää juhlaa ei ollut tämä kesä, mummi haudattiin viime viikonloppuna ja miehen siskon lapsella todettiin hydroencephalus (vesipää). Onneksi toissapäivänä selvisi, että todennäköisyys siihen, että lapsi on kehitysvammainen, on kuitenkin pieni. Kuitenkin lapsi syntyy keisarinleikkauksella ja päähän asennetaan suntti heti syntymän jälkeen, joten leikkaukseen pieni tulokas joutuu heti. Kuitenkin on hyvä, että asia huomattiin nyt, eikä lapsen synnyttyä. On lääkärit ja kaikki valmiina. Uutiset antoivat taas vähän uutta perspektiiviä omaan odotukseen ja siihen, miten onnekas sitä on kun on olemassa jo terve lapsi.

No töissä on edelleen mukavaa, oli aika tylsistyttävää olla lähes yksin kolmisen viikkoa. Koitin ottaa rauhassa aika onnistuneesti, mutta enpä sitten saanutkaan paljoa aikaan. Vähän sain edistettyä kirjoitusprojektia kuitenkin töiden ohessa. Väsymys painaa edelleen vaan päälle, loman aikana nukuin päikkäreitä ja ne auttoivat asiaa, harmi ettei arkena kuitenkaan päikkyjä ehdi ottaa. Töissä energia alkaa ihan täysin loppua kahden aikaan. Onneksi kaikki ovat kuitenkin ymmärtäväisiä.

Raskaus on muuten sujunut hyvin, nyt alkaa maha painaa sen verran, että liikkuminen alkaa olla vaappumista. Sain ystävältä tukivyön lainaan ja se auttaa asiaa hieman, mutta pidemmät kävelylenkit, ja näyttää siltä että myös pyöräily töihin on poissuljettuja. Huomaa miten lihaksisto ei ole palautunut edellisestä raskaudesta, maha on jo aikamoisen kokoinen kun ei ole vatsalihaksia pitämään sitä aisoissa, eikä kannattamaan sen painoa. Maha kipeytyy helposti ja supistelee, välillä jopa ihan epämiellyttävästi. Rauhallisesti siis täytyy mennä.
Heräilen edelleen yö aikaan kaikenmaailman ääniin ja jään usein valvomaan, mikä ei auta väsymykseen ollenkaan. Vaikka määrällisesti nukun ihan riittävästi valvomisesta huolimatta (menen nukkumaan yhdeksän aikaan ja herään puoli seitsemän, ja vaikka valvoisin yöllä niin tulee unta silti seitsemän-kahdeksan tuntia), ei mikään määrä unta tunnu riittävän. Ystävä ehdotti jo verikokeissa käymistä, jos raskaus on vaikka sekoittanut kilpirauhasarvot. Täytyy selvittää asia.

Pääosin meillä arki sujuu moitteetta ja olen jo alkanut odottaa kotiin jäämistä. Kahden pienen lapsen kanssa oleminen ei ainakaan vielä pelota, nyt äiti on kuitenkin niin lähellä että apua saa heti ja pyytämättäkin. Katsoin jo seuraavaksi vuodeksi Eelikselle kansalaisopistosta liikuntakurssit nyt syksylle ja ensi keväälle, jossa saa käydä syksyllä mummun kanssa ja keväällä sitten minun kanssa, niin on jotan yhteistä juttua jossa käydään ihan vain kaksistaan. Keväälle ajattelin itse ilmoittautua vauvajoogaan. Tässä lähellä järjestetään kolmesti viikossa avoimen päiväkodin puolesta toimintaa, joissa ajattelin käydä Eeliksen kanssa (vauva kulkenee mukana) jaksamisen ja ehtimisen mukaan, jotta on jotain toimintaa viikoille.

Mutta kohta on kahvia ja rahkaa tarjolla, eiköhän tämä taas riitä kuulumisista.

Niin, sen verran piti vielä sanoa että itsellä on pääosan raskaudesta ollut ihan poikaolo, en voinut pahoin ja maha on iso ja edessä. Mutta niin meille vaan on tyttö tulossa :)