Synnytysvalmennus

Tänään oli päivällä synnytysvalmennus sairaalalla. Valitettavasti lapsivuodeosastolta kukaan ei päässytkään tulemaan mutta kätilö kävi läpi nopeasti senkin asian. Sinänsä uutta informaatiota ei tullut, enkä jäänyt paljoa mitään muuta kaipaamaankaan. Minusta (ja miehestä) oli mukavaa, kuinka tukihenkilön roolia korostettiin, ja sanottiin että se henkinen tuki on todella tärkeä asia synnytyksen aikana. Mies sanoi, että hänellekään sinänsä uutta informaatiota ei tullut, mutta valmennus teki asiasta taas hieman konkreettisempaa. Kolmen tunnin sijaan esitys kestikin vain kaksi tuntia, sillä kätilön oli lähdettävä työvuoroonsa.

Valmennuksessa käytiin läpi sairaalaan lähtö, miten kipua voi lievittää kotona (suihku, lämpöpakkaukset ym.) ja milloin sairaalaan pitää lähteä ja mitä siellä tapahtuu. Kivunlievitykset käytiin läpi ja kätilö korosti sitä, että ensin kannattaa koittaa kaikkea muuta kuin puudutteita, ne kun ovat tehokkaita ja toimivat usein ihan hyvin ennakkoluuloista huolimatta. Kovasti hän yritti luoda mielikuvaa siitä, että kipu on positiivista kipua ja sen kyllä kestää. Ainoa mistä miehellekin sanoin, oli kun kätilö sanoi että kivut loppuvat kuin seinään kun lapsi on syntynyt. Jälkeisten syntymisestä kyllä puhuttiin mutta kivusta sen aikana ei mainittu mitään sanallakaan.

Sitten katsottiin 10 min mittainen synnytysvideo, jossa käytiin lyhyesti läpi erään pariskunnan "tarina", odotusajasta aloittaen, katsottiin heidän sairaalalle saapuminen, alkuvalmistelut, muutama supistus ja lopuksi syntymä. Video oli siistimpi kuin odotin, ei verta ja muita eritteitä, vauva oli maailmassa nopeasti ja "helposti". Tietenkään koko synnytystä ei voi tiivistää kymmeneen minuuttiin ja varmaankaan rankempaa videota ei voi näyttää pelkojen takia.

Lopuksi kätilö kävi lyhyesti läpi lapsivuodeajan, pääosin esitys koski imettämistä.

Olihan se ihan hyödyllinen käydä, etenkin miehen kanssa yhdessä. Itselleni jäi sen verran käteen, että voisin kirjoittaa omiin toiveisiini sairaalalle, että haluaisin kokeilla ilokaasua, ammetta ja muita kevyitä kivunlievityksiä ja vasta ihan lopuksi epiduraalia. Eihän sitä tiedä kuinka se synnytys etenee, tai kuinka loppujen lopuksi kestän kivun, tai että päättyykö se sektioon. En myöskään halua suunnitella mitään kovin tarkasti, vain laajalla skaalalla heittää ajatuksia ilmaan.