keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Päivätissittelyn loppu

Eelis on näemmä päättänyt nyt lopettaa päivisin tissittelyt kokonaan. Ei kelpaa enää ollenkaan ja jos kelpaa niin ihan vain hetken hörppäisee. Illalla syö iltatissin nukkumaan mennessä ja aamuyöllä hörppäisee viiden - seitsemän aikaan, välillä parikin kertaa. Vesi ei maistu ei sitten ollenkaan ruuan päälle, kun ei olla vielä kaupassa käyty eikä ole piimää (jota neuvolatäti suositteli maidon sijaan), ollaan maisteltu ihan tavallista (PLUS) maitoa. Ensin Eelis luuli että se olisi vettä ja nyrpisteli ja koitti husia nokkamukia kauemmas, mutta sitten kun tajusi että juomassa olikin jotain makua, maisteli uudestaan.
Pari päivää nyt ollaan maisteltu maitoa, katsotaan huomenna miten piimä maistuu. Jogurttia ollaan syöty jo jonkin aikaa ja turkin jogurtti johon on sekoitettu samassa suhteessa kaura mango tai rukiinen hedelmämysli -välipaloja maittaa tosi hyvin.

Uusi pakastinkin saapui tänään, joten pääsee taas tekemään Eelikselle ruokia varastoon. Alkoikin tuo pikkupakkasen sapuskat loppua. Pitäisi kehitellä vähän vaihtelua taas, tosin voisi alkaa käyttää kermaa Eeliksenkin ruoassa, tehdä jogurttikastikkeita lisukkeiksi... Se keitetty kananmuna on edelleen testaamatta, en vaan ole saanut aikaiseksi!

Mutta nyt alkaa olla iltapuuhat ylhäällä valmiit, joten iltasadun kautta iltatissille!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulunviettoa

Meillä oli ihana joulu miehen vanhempien luona, yhden sijaan oltiinkin kaksi yötä. Eelis tosin nukkui todella levottomasti kun sai pahahkon nuhan (lattioilla veti). Mutta muuten oli varsin rentouttava ja mukava reissu. Sanoinkin anopille että en muista koska viimeksi olen viettänyt näin mukavan perhejoulun :)

Eelis sai lahjaksi Brion junarataan osia ja yhden pehmeän paketin. Ja Brion magneettisia palikoita (joita ostettiin kotiinkin alennuksesta paketti). Isovanhemmat eivät onneksi menneet liiallisuuksiin, vaikka ukki olikin ostanut viisi pakettia niitä junajuttuja. Mutta Eelis sai vain kaksi niistä (radan paloja joilla voi leikkiä jo nyt), loput on myöhempää varten. Suunnittelinkin jo, että otan ensi jouluksi junaradan pienet osat talteen ja laitan ne joulukalenteriin (jonka olen joskus ala-asteella tehnyt, siinä on pusseja jokaiselle päivälle, joihin laitetaan tavaraa).

Käytiin moikkaamassa isomummiakin matkalla jouluviettoon ja oli taas niin ihanaa nähdä kuinka ilahtunut mummi oli. Surullista oli kuitenkin nähdä missä kunnossa mummi oli. Mutta sitäkin tärkeämpää oli että käytiin. Matkatkin sujuivat hyvin, Eelis jaksoi hyvin olla autossa hereilläkin kun vain oli valoisaa. Takaisin tullessa pikkutiet oli huonossa kunnossa ja tuuli oli kova, mutta ei haitannut meitä. Paluuliikennekään ei ollut vielä huipussaan joten reissu sujui joutuisasti.

Tällä viikolla olen suunnitellut että kun mies kerta on vielä kotona, pestään lattiat!

Ainiin, ja äidille löydettiin kevääksi asunto!

perjantai 23. joulukuuta 2011

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!



tiistai 20. joulukuuta 2011

Päikkäreitä ja höpöittelyä

Vähän päivitystä meidän elämästä. Isä on mielessä lähes koko ajan, tosin nyt en enää ajattele asiaa heti herättyäni ja jää murehtimaan tilannetta, mitä tein etenkin öisin. Äidin jaksaminen on mielessä, etenkin kun tiedossa on, että äiti tuskin palaa takaisin "kotiin". Ainakaan toivottavasti. Haluaisin äidin vain olevan onnellinen.

Eelis jätti yhtäkkiä toiset päikkärit pois, ja nyt ollaan sen myötä saatu aikastettua nukkumaanmenoa kahdeksaan illalla kymmenen sijaan. Eelis heräilee edelleen öisin pari-kolme kertaa ja nyt on valvonut kerrallaan parikin tuntia. Sinä aikana on syönyt pari kertaa ja lopun aikaa myllertää sängyssään. Leikkii ja välillä pyytää hetkeksi syliin. Emme enää "väkisin" koita nukuttaa Eelistä takaisin, väsyy kyllä sitten ja jatkaa uniaan. Viime yönä kolmannen kerran syötyään oli vielä hereillä kun laskin takaisin sänkyyn, hetken aikaa näpersi unileluaan ja nukahti sitten. Ihan itse! Ei tarvinnut tassutella tai taputella. Nukkuikin sitten vähän yli yhdeksään.
Mies edelleen hoitaa yöheräilyt, tulee herättämään (tosin yleensä olen jo hereillä) jos Eelis vaikuttaa nälkäiseltä. Ja jos on väsyttänyt vielä kun Eelis aamulla herää, mies hoitaa aamupuuhat ja itse jatkan uniani.

Eelis höpöttää koko ajan, ja paljon. EITÄTÄTÄTÄTÄTÄ kuuluu kun on oikein kovasti asiaa. Ääniskaala vaihtelee kuiskailusta lähes huutoon. Oppi vanhemmilta lapsilta reissussa höpöttämään kovemmalla äänellä niin, että varmasti kuuluu. Eelis leikkii mielellään leikkejä, jossa laittaa kulhoon tavaraa ja heiluttaa sitten kulhoa. Jos tavarat tippuu, laittaa ne uudestaan sisälle. Joskus menee hermo jos tavarat tippuu heti. Pilttipurkkien kannet on ihan parhaita leluja!

Mutta nyt täytyy mennä laittamaan lounasta että Eelis pääsee nukkumaan!

torstai 15. joulukuuta 2011

Se reissun huono osa

Eelis nukkuukin pitkään joten ehdin lyhyesti kertoa siitä reissun huonosta osasta.

Kerroin joskus aiemmin isäni olevan alkoholisti. Tähän mennessä aina kun olen vanhemmillani ollut Eeliksen kanssa, on isä ollut selvinpäin. No, nyt loppui se. Perjantaina töistä tultuaan (oli kotona vähän ennen neljää) isä tinttasi kännin päälle. Kun olin saanut Eeliksen nukkumaan, kävin puhumassa isän kanssa. Kerroin miltä isän juominen minusta tuntuu ja miksi en haluaisi isän juovan. Isähän yritti itsemurhaa vuosia sitten työstressin takia, alkoholilla oli osuutta tapahtumiin. Siitä lähtien minua on ahdistanut isän juominen ihan suunnattomasti. Isä myös ajaa humalassa, vaikka kiven kovaa väitti, että eihän hän niin tollo ole. Mutta eihän sitä enää ole humalassa jos on edellisenä päivänä juonut pullon kirkasta ja muutaman tunnin nukkunut. Isä juo "salaa", pitää esillä jotain mietoa alkoholijuomaa, jota mukamas juo, mutta piilossa on pullo. Tai sitten lisäksi esillä on se kirkas pullo mutta toinen piilossa. Tällä kertaa esillä oli yksi lonkero, ja sanoin että tiedän isän juovan salaa. Isä silti jaksoi väittää "Kulta rakas, kun mä en ole juonut kun tuon lonkeron.". En jaksanut alkaa väittää vastaan.

Isä juo stressiin ja vitutukseen. Aina vihaan ja aina on joku syy. Jos ei ole, niin se syy keksitään. "Mä en kestä määräilyä, äitikin aina määräili. Olen niin vanha etten enää keksi muuta rentoutumistapaa. Töissä oli kiire ja muut sössi." Vika ei ole koskaan itsessä.

"Puhuttelun" jälkeen isä kävi syömässä ja meni nukkumaan. Ajattelin, että nyt sai vähän järkeä päähän. Isä herää aamuisin viiden aikaan, on aina herännyt. Me kun herättiin kahdeksan aikaan, oli isä taas kännissä. Joi aamupäivään, meni taas nukkumaan ja heräsi saunaan viideltä iltapäivällä. Sillä välin kävin hakemassa isän (tyhjät) viinapullot esiin "piilosta". Kun isä tuli saunasta, näytin pullot hänelle ja totesin että se siitä salaa juomisesta. Isä vastasi "Aha.".

Annoin isän olla rauhassa (mökötti huoneessaan sängyssä maaten, telkkaria katsoen) kunnes Eelis meni nukkumaan. Sitten koitin käydä juttelemassa isälle, kun hän oli selvinpäin. Mutta isä vain tiuskahteli minulle kun kysyin saanko häiritä. Olin yllättynyt ja kysyin onko hän minulle vihainen? Vastaus oli "Oon!". Ihmettelin huuli pyöreänä että miksi. Vastaus oli "Enkö saa olla täällä ihan rauhassa ja tehdä mitä haluan??". Pyysin anteeksi ja poistuin huoneesta.

Seuraavana aamuna isä tuli halaamaan ja sanoi "Eihän enää riidellä.". Vastasin että en minä ole riidellyt, hän se minulle tiuski. Isä vastasi "Silti". Ja sen myötä hänen mielestään asia oli käsitelty.

Sen jälkeen en mennyt enää hänen huoneeseensa (isä ja äiti on vuosia nukkuneet eri huoneissa, äiti väitti että siksi kun hän kuorsaa ja isä ei saa nukuttua ja käy töissä, todellisuudessa äiti ei pysty nukkumaan viinankäryssä). En pyytänyt meidän seuraan olohuoneeseen enkä muutenkaan keskustellut. Annoin olla ihan rauhassa, niinkuin hän itse tahtoi. Muutaman kerran isä kävi leikkimässä hetken aikaa Eeliksen kanssa ja piti sylissä.

Olin niin ahdistunut, että miehen kanssa katsottiin jo hotelli valmiiksi, mihin seuraavana päivänä mentäisiin. Jos äiti ei olisi ollut paikalla ja jos ei olisi ollut sovittuja menoja, olisimme lähteneet heti kotiin. Eeliskin alkoi selkeästi olla levottomampi öisin ja päivisin, vaikka koitin olla rauhallinen. Vasta kun olimme puolessa välissä kotimatkaa, puristus ja ahdistus sydämessä alkoi hävitä.

Koskaan aiemmin isä ei ole minulle tiuskinut. Tajusin, että minä en voi muuttaa isää ja hän itse tekee valintansa. Niin kauan kun hän ei myönnä että hänellä on alkoholiongelma (pontikka on hänen mukaansa terveellistä, se kun on puhdasta viinaa), en voi tehdä asialle mitään. Itseäni en voi suojella isän käytökseltä mutta Eelistä voin.

Nyt tuntuu, että minulla ei ole kotia vanhempieni luona. Paikka ahdistaa niin paljon, että en tiedä koska seuraavan kerran sinne menen. Tuskin ainakaan ennen töihinmenoa, sen jälkeen en ehdikään. Onneksi äiti tulee tänne hoitamaan Eelistä niin hän ei jää mistään paitsi.

Äitini sanoin: "Suruttaa kun hän ei tajua mistä jää paitsi.".

Olen päättänyt itse olla avoin ja kieltäydyn tuntemasta sitä sosiaalista häpeää, jota tunnen isäni alkoholiongeman vuoksi. Se ei ole minun häpeäni ja minun ei enää tarvitse kantaa sitä sisälläni.

Kotiuduttu!

Eilen tultiin vihdoin kotiin reissusta. Oli ihanaa palata takaisin omaan kotiin, vaikka vastassa olikin rikki mennyt kaappipakastin, jonka kaikki sisältö oli mennyt pahaksi... Sinne meni syksyn marjat ja hirvenlihat, puolet Eeliksen ruuista ja jotain omia ruokia. Onneksi melkein kaikki äidinmaito oli ehditty jo käyttää, se olisi harmittanut eniten, se kun oli korvaamatonta!

Reissu meni hyvin ja huonosti. Eelis nautti kun sai olla huomion keskipisteenä ja tykkäsi olla mummun kanssa. Ja me päästiin miehen kanssa pitkästä aikaa ihan kaksistaan saunaan!

Reissussa Eelis nukkui levottomammin kuin kotona, heräili useammin ja takaisin nukahtaminen kesti parhaillaan puolitoista tuntia. Söi vähän huonommin kun söi pääosin valmisruokia. Tuli pieni nuhakin tuliaisiksi.
Viime yönä heräsi vain kolmasti, tosin aamuyöllä oli taas kukkunut tunnin itkeskellen. Päivällä sitten nukkui ensin kolmen tunnin päikkärit ja nyt on nukkunut toisia päikkyjä tunnin! On ollut kovin sylin- ja läheisyydenkipeä. Taitaa hampaatkin taas vaivata, kuola valuu ja sormi menee suuhun koko ajan.

Kunhan ehdin ja jaksan niin kerron reissusta enemmän.