Puutumista

Kyllä on aamulla herääminen vaikeampaa kuin koskaan! Kello soi puoli kahdeksan aikaan, mutta vielä kertaakaan en ole päässyt ylös puolen tunnin sisään siitä. Paitsi maanantaina kun heräsin jo viideltä. Olen nyt nukkunutkin ihan hyvin, tai no, en ole valvonut yöllä. Katkonaistahan se uni on kun koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Kädet puutuu tosi nopeasti, niitä ei voi nostaa ollenkaan hartialinjasta ylöspäin. Lisäksi selkää särkee jos on pidempään yhdessä asennossa, aiemmin yläselkä kipuili, nyt alaselkä. Lisäksi reidet ja pohkeet puutuilee ja pohkeita särkee vähän välillä. No sitten kun alavatsaan koskee aina kun asentoa vaihtaa (kipu on voimakkaimmillaan alkuyöstä, helpottaa aina yön myötä, joskus ei jopa koske aamusta enää ollenkaan!), niin voi sanoa että aina kun liikahtaa, niin herää johonkin kipuun. Mutta kivut eivät kuitenkaan ole mitenkään sietämättömiä, onneksi, joten en varsinaisesti ole turhautunut niihin (paitsi käsien puutumiseen turhaudun joka yö kun olen tottunut nukkumaan kädet jossain määrin ylhäällä).

Asiasta kukkaruukkuun, eilen otti päähän kun soitin äidille. Mikähän siinä on, että vaikka kuinka olen mukamas aikuinen ja osaan ja pystyn vaikka mihin, niin jotkin asiat vain on sellaisia mitä äidin mielestä ei edes kannattaisi yrittää. Yksi tällainen oli vuosi sitten kun meitä pyydettiin taloyhtiön hallitukseen miehen kanssa. Mainitsin asiasta äidille ja hänen vastauksensa oli "Ei kyllä kannattaisi tai ainakin kannattaa harkita tarkkaan, se on suuri vastuu ja nyt kun tulee se uusi lakikin". Olen siis ollut monessakin hallituksessa ja vastuuntuntoisuuden puute ei kuulu ominaisuuksiini (ja olen siis nyt taloyhtiön hallituksessa). No, toinen tuli eilen kun oli puhetta äidinmaidon luovuttamisesta. Ensin äiti kertoi ylpeänä kuinka luovutti maitoa aikanaan kun olin vielä sairaalassa ja kuinka hänen maitonsa oli todella arvokasta ja yli muiden. No sitten sanoin että olen itsekin ajatellut yrittää, jos maitoa tulee ylimäärin. Vastaus oli "Kannattaa kyllä miettiä sitä sitten, ei sitä jaksa pumpata litratolkulla ja oma vauvakin tarvitsee sitä maitoa, sitähän voi pakastaakin!". Mistä lähtien sitä maitoa on litratolkulla pumpattu, ja jos sitä pumppaa joka tapauksessa pakkaseen varastoon ja sitä on ylimäärin, niin miksei sen voisi laittaa eteenpäin? Kuulemma sitä pumppausta ei jaksa, sairaalalla on kuulemma lypsykoneet joilla pumpataan, ei sitä kotona pysty (vaikka äiti kyllä pystyi). En jaksanut alkaa väitellä asiasta, ehkäpä tuo pumppausvälineistökin on kehittynyt 25 vuodessa...

Mutta pointti oli että mikähän siinä on, että muuten sitä ollaan niin aikuisia ja pystytään ottamaan vastuuta ja luotetaan kykyihin, mutta sitten on tällaisia ihan järjettömiä asioita, joihin ei vain pysty? Yleensä saan äidiltä kannustusta asiaan kuin asiaan, mutta näissä kahdessa esimerkissä ajatukseni on heti teilattu. En vain ymmärrä :D

Mutta nyt aamupuuhat loppuun ja hommiin! Toivottavasti tänään saan samalla lailla aikaan kuin eilenkin.