tiistai 31. elokuuta 2010

Vapaapäivä

Tänään pidin vapaapäivän. Loma alkaa maanantaina mutta täytyykin käydä töissä silloin, joten otin tällä viikolla yhden päivän vapaaksi. Kävin hoitamassa kaupungilla asioita, palautin kirjaston kirjat, hain uuden passin, etsin vauvatarvike-liikettä (enkä löytänyt), kävin lounaalla, ostin äitiyspaitoja, kolmet rintaliivit, kengät ja huivin. Kävin istumassa hetken ystävän luona, lähdimme luokseni katsomaan elokuvaa ja saunoimme.

Kerrassaan varsin mukava vapaapäivä :) Rahaa meni paljon, mutta vain rintaliivien vuoksi. Lupasin itselleni, että tästä palkasta saisin ostaa itselleni kahdet uudet liivit ja urheiluliivit. Minulla oli ennestään vain yhdet sopivat liivit, kaikki muut olivat vähintään kahta kuppikokoa liian pienet, mutta en ole raskinut ostaa uusia. Kokojani kun ei myydä kuin erikoisliikkeissä ja liivit siellä maksavat astetta enemmän. Mutta nyt olen taas todella tyytyväinen.

Olen yrittänyt rauhoittua kuuntelemaan josko tuntisin liikkeitä masussa. Eilen illalla tuntui pientä poksumista, mutta en oikein osaa mieltää niitä liikkeiksi. Vaikka enhän tiedä varmaksi.

Mutta nyt väsyttää niin paljon, että taidan suunnata nukkumaan. Jospa loppuviikon jaksaisi tehdä ahkerasti töitä, sitten pääsee kahden viikon lomalle ja häämatkalle!

maanantai 30. elokuuta 2010

Elohiiri masussa

Unohdinpa kertoa aamulla uutisen. Tunsin eilen illalla ensimmäistä kertaa myttysen liikkeet! Tuntui melkein kuin elohiireltä, mutta ei ihan. Täytyykin alkaa pysähdellä iltaisin kuuntelemaan josko liikkeet alkaisi voimistua ja tuntua useamminkin. Voi ei, vähän pelottaa että liikkeitä ei vielä ala tuntua viikkoihin (mikä on todennäköistä), se oli niin ihanaa kun sen tajusin, että tahtoo lisää! :)

Soitin tänään äidilleni ja kerroin liikkeistä, niin äiti ihan pillahti itkuun :)

Rv 14+6

Leskeilyä

Olen nyt lähes koko viikon leskenä, mies lähti eilen aamulla työmatkalle ja palaa takaisin vasta perjantaina illalla. On se vaan aina ihan omituista olla kotona yksin ilman toista. Olo on ihan tyhjä ja jotenkin orpo. Eilen mietinkin, että en haluaisi olla yksin. Tuntuu, että tarvitsen sen toisen tunteakseni itseni kokonaiseksi. En ole omistushaluinen ja mielestäni on vain hyvä että välillä ollaan yksinkin, mutta en silti halua sitä. Kuitenkin on hyvä välillä muistella että miten sitä toimittiinkaan yksin ja kun toinen palaa takaisin huomata, kuinka sitä kaipaa toista.

Kissat on ihania aina kun olemme ilman toisiamme kotona. Toinen tuli pääni päälle käpertyen nukkumaan, hurinaan oli ihana nukahtaa. Oli yöllä siirtynyt kylkeä vasten nukkumaan ja kun kävin vessassa, tapahtui vahdin vaihto. Toinen meni muualle nukkumaan ja toinen tuli tilalle. Eipä tarvitse yksin nukkua :)

Perjantaina käytiin tivolissa, joka oli tullut kaupunkiin. Kävin yhdessä hurjassa laitteessa (turvakaari tuli sopivasti masun ympärille niin ettei painanut) ja maailmanpyörässä. Käytiin baarissa kaakaolla ja mentiin aikaisin kotiin. Lauantaina hoideltiin asioita kaupungilla ja sain vihdoin vietyä kengät suutariin. Ostettiin kameraan kunnon jalusta tulevaa matkaa varten (muutenkin, mutta erityisesti maisemakuvia varten haluttiin ostaa se nyt). Illalla oli kahden kaverin yhteispippalot ja vietettiin iltaa siellä puoleen yöhön asti. Pelattiin juomapelejä ja naurettiin paljon. Sunnuntaina kävin aamulla töissä piipahtamassa samalla kun heitin miehen työmatkalle bussiin. Loppuillan vietin sohvalla viltin alla. Olin todella väsynyt ja ihan nuutunut. Sama olo on jatkunut tänään mutta vielä tukkoisempana. Heräsin aamulla tunnin myöhässä, olin vahingossa laittanut kellon soimaan 7:45 enkä 6:45. Näin on käynyt aiemminkin. Onneksi ei ollut kiire töihin, siltikin oli koneella jo ennen puolta yhdeksää. Hoidan näemmä aamutoimet yksinään puoleen tuntiin. Olen siis nopeampi kuin muistinkaan.

Ajattelin syödä lounaan töissä ja mennä takaisin kotiin lepäämään. Nyt ei voi tulla kipeäksi kun viikon päästä lähdetään reissuun! Ei ole yhtään edes nälkä, joten taidan oikeasti olla flunssassa. Ihan tyhmää.

perjantai 27. elokuuta 2010

Tunnustus

Hei vau! Aamulla kommenttilaatikossa odotti ihana yllätys, tunnustus Barbamamalta Hattaroita ja vaalenpuonaista silkkinauhaa -blogista :) Kiitos ihan mielettömästä!


Ohjeet kuuluvat: Tunnusta itsestäsi seitsemän asiaa ja jaa tunnustus eteenpäin seitsemälle ihmiselle.

1. Olen aamuisin nopea. Kun olen noussut ylös sängystä, olen valmiina lähtökunnossa 45 minuutissa. Jos aloitan aamun yksin, olen vielä nopeampi.
2. Tykkään pukeutua siisteihin vaatteisiin, mutta en laita tukkaani mitenkään ihmeellisemmin (yleensä vain ponnarille tai nutturalle, harvoin pidän hiuksiani auki vaikka monet sitä toivoisivat) enkä meikkaa, paitsi nykyään taitan ripset (kestovärjään niitä) ja laitan kulmakynää.
3. Olen piiloturhamainen. Tykkään katsella muotikuvia, rakastan laukkuja ja kenkiä ja kauniita vaatteita. Silti ostan niitä todella harvoin ja usein vain haaveilen kaikesta kauniista.
4. Olen mielestäni kokenut yhdelle elämälle liikaa pahaa ja yksi suurimmista huolen aiheistani on, että miten voisin suojella tulevaa lasta niin paljolta pahalta. Kaikelta en voi suojella mutta edes vähän...
5. Rakastan syömistä ja ruoka on maistunut minulle aina. Terveysintoilen ja tykkään syödä terveellisiä ruokia, mutta paheisiini kuuluu kaikki suolainen ja rasvainen. Verenpaineeni on koholla ihan normaalistikin, ja etenkin nyt täytynee alkaa rajoittaa herkuttelua... Painoltani olen normaalipainoinen.
6. Olen todella empaattinen. Muiden surut saavat minutkin surulliseksi ja jos uskaltaisin, olisin aina halailemassa kaikkia. Haluaisin poistaa kaikki maailman murheet läheisteni harteilta. Yritän piristää ihmisiä viljelemällä hymiöitä joka paikkaan :)
7. Olen todella tunnollinen. Eräs kollega joskus kysyi miksi en mennyt lääkikseen. En voi, koska otan liian suuren vastuun enkä voi olla vastuussa ihmishengistä. Menettäisin varmasti yöuneni jos yhtäkkiä tajuaisin tehneeni edes jonkun ei-niin-vakavan diagnoosin väärin.

Ja sitten eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Nämä blogit kuuluvat niihin joita seuraan kaikista aktiivisimmin, ja joilta en tätä tunnustusta pikaselaamisella löytänyt :)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Oirehita

Missä viipyy se ensimmäisen kolmanneksen jälkeinen energisyys ja hehkuva olemus? Ei ole näkynyt vielä täällä. Töissä iskee armoton väsymys hieman ennen puoltapäivää ja se on kokonaisvaltaisena noin kolmeen asti, jonka jälkeen piristyn pariksi tunniksi ja väsyn taas. Naamaan on alkanut ilmestyä näppyjä, vaikka tähän mennessä ne on pysytelleet hartiaseudulla, sopivasti vaatteilla piilotettavissa.


Masu ei ole varsinaisesti kasvanut mutta jotenkin pompsahtanut entistä enemmän esiin. Iltapäivästä kumpu on jo melkoinen! Nyt aika menee kuin siivillä kun olen pitänyt itseni kiireisenä. Olen alkanut taas ryhdistäytyä liikkumisen suhteen, nyt ohjelmaan kuuluu kerran viikossa kobudo treenit sekä huvituksen mukaan venyttelyä, Body Balancea, spinningiä, Body Pumpia ja kuntosalia, ei kuitenkaan kaikkea joka viikko. Yritän käydä Fressillä kolmesti viikkoon, kuitenkin täysin jaksamisen mukaan.

Olen nyt alkanut olla unissanikin raskaana. Seksiunet ovat taaksejäänyttä elämää. Mutta nyt jos uneni koskevat minua, olen aina raskaana. Ehkä nyt alan tiedostaa tätä asiaa :)
Pissalle en edelleenkään juurikaan heräile öisin, nukun todella sikeästi. Herään ensimmäisen kerran kuuden maissa mutten jaksa nousta, sillä kello soittaa kuitenkin pian. Pissahätä on kuitenkin melkoinen, joten kovin pitkäksi aikaa en voi jäädä makoilemaan sänkyyn. Nälkäkin on, koko ajan. Minusta on tullut hobbitti. Syön kaksi aamiaista, lounaan, pari välipalaa ja muuta ruokaa. En välttämättä syö juurikaan sen enempää kuin normaalisti, ehkä yhden välipalan enemmän, mutta syön ehdottomasti useammin.

Niin se on taas viikko puolessa välissä, viikonloppuna on tiedossa paljon puuhaa kavereiden kanssa. Sunnuntaina mies lähtee työmatkalle koko viikoksi, sitten on taas omituista olla yksin kotona.

Rv 14+1

maanantai 23. elokuuta 2010

Jumpse

Tänään oli aamusta neuvolalääkäri. Mentiin ensin terveydenhoitajan luokse, katsottiin paino, veriarvot ja pissanäytteet sekä varattiin seuraava aika. Siitä siirryttiin sitten lääkärin luo. Pari lausetta vaihdettiin ja sitten hyppäsin pöydälle haarat levällään. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Kohtu on hieman eteenpäin kallellaan ja kaikki vastasi viikkoja.
Eihän sitä ilman sattumuksia selvitty tästäkään käynnistä, se gynekologin ase nimittäin jäi jumiin ollessaan juuri siellä paikallaan :D Lääkäri ei meinannut saada sitä enää kiinni ja pois! No siitä selvittiin ja ei siinä tilanteessa ihan kamalasti naurattanut mutta nyt kyllä naurattaa senkin edestä! :D
Lopuksi kuultiin vielä ihan mahtava jumpse. Myttysen sydämensyke löytyi todella helposti ja ensin ajattelin sen olevan oma sykkeeni. Oli se vaan mahtavaa! Kyllä se myttynen siellä on! Ihanaa!

Töissä oli aika lössö päivä, kunnon maanantai. Ei oikein maittanut ruoka ja oli kamala väsymys. No huomenna uudella puhteella. Lääkärin käynti taisi jännittää sen verran, että se vei kaiken energian.

Vielä kaksi viikkoa töitä, sitten kahden viikon loma! Suuntaan ajatukset sinne ja yritän saada paljon sitä ennen aikaan.

lauantai 21. elokuuta 2010

Mietintää

Kaikki on seuloissa kunnossa. Muuten olisi tullut puhelinsoittoa eilen. Hyvä ettei tullut, sillä pienen pieni epävarmuus on kolkuttanut takaraivossa. Niskaturvotus oli 2,3 mm. Se oli mielestäni aika valtava, kun verrokeilla (eli keskustelupalstan mammoilla) se on ollut alle sentin luokkaa suurimmalla osalla. Googlailin ja löysin raja-arvot 2,7 - 3,0 mm joista lähetetään jatkotutkimuksiin, ja joista vain 1/3 tapauksista on jotain häiriöitä kehityksessä. Tähän ajatukseen tuudittauduin. Kunnes keksin toisen panikoinnin aiheen. Ultraaja tutki myttysen ja sanoi että "Seuraavaksi katsotaan aivot". Siinä aikansa vaihteli asentoa ja tutki aivoja mutta ei puhunut mitään. Nyt keksin, että olikohan siellä jotain vikaa kun hän ei kertonut sen enempää mitä näkyi!

No, nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ja ok.


Töissä eletään hieman sekavaa aikaa. Omatkin ajatukset lähtevät harhailemaan sivupoluille. Olen miettinyt uravalintaani taas kerran. Se mitä nyt teen on se mitä minä haluaisin tehdä. Pidän työstäni äärimmäisen paljon. Suuri mutta on vain rahoituspuoli, vakituista työsuhdetta tulen tuskin koskaan saamaan ja työ riippuu itse hankkimistani rahoista. Jos mistään ei tule mitään hakemisesta huolimatta, niin sitten pyöritellään peukaloita. Toisaalta voisin yrittää päästä valmistuttuani yksityiselle puolelle, jolloin vakinaistaminen olisi mahdollista ja työrahoituksenkaan kanssaei olisi niin suuri huoli. Nyt uutena ajatuksena olen keksinyt erikoistumisen sairaalan puolelle. Siihen vaaditaan joka tapauksessa tämä aika minkä olen nyt ollut töissä, joten se ei olisi hukkaan heitettyä aikaa. Opiskeluitakaan ei vaadittaisi sen enempää.

Onneksi pääsen ensi keväästä alkaen hetkeksi irtautumaan työkuvioista. Ehkä saan silloin ajatukseni kasaan ja keksisin mitä haluan tehdä. Nyt tämä nuoruuden haave ei enää tunnukaan niin hyvältä kun olen yrittänyt sitä. On se ollut todella ihanaa ja juuri sitä mitä halusin mutta siinä on mukana yksi liian iso mutta.

Taidan mennä syyshuoltamaan kukkapenkkejä, siinä  hermo lepää.

perjantai 20. elokuuta 2010

Ihana mies

Jes, meillä on neuvolalääkäri jo ensi maanantaina! Aikastui viikolla. Mies lähtee työreissuun viikoksi ja sanoi vahingossa minulle väärät päivämäärät ja sen mukaan olin varannut lääkäriajan. Ja voi sitä harmistuksen määrää kun selvisi että mies ei pääsisikään mukaani lääkäriin. Kysyi että mitä siellä on ja kun kerroin että mahdollisesti sydänäänten kuuntelua, näin melkein miehen alahuulen väpättävän. Lupasin varata uuden ajan niin, että mieskin pääsee mukaan. No hyvä että soitin, sillä lääkäriaika olisi joka tapauksessa pitänyt vaihtaa, sillä lääkäri ei olisi ollut paikalla alkuperäiseen aikaan kuitenkaan. Sain viimeisen ajan ennen alkuperäistä aikaa, myöhemmin olisi mennyt vähän liian myöhään ja reissukin olisi pukannut päälle. Mieskin oli nyt onnellinen kun pääsee mukaan eikä missaa mitään.

On se vaan niin ihanaa kun toinen haluaa olla aktiivisesti mukana. Itse haluan että mies pääsisi olemaan osa odotusaikaa ja haluan tarjota miehelle mahdollisuuden kokea kaiken mitä itsekin koen, mikä nyt vain on mahdollista. Mutta ihaninta on huomata, että myös mies haluaa ihan tosissaan olla mukana :)
Muutenkin olen huomannut miehessä pieniä muutoksia. Olen kertonut, että olen alkanut kärsiä raskausdementiasta ja mies on ottanut asiakseen muistutella miunua ja huolehtia että minulla on mitä tarvitsen. Esimerkkinä kuulokkeet. Olin sanonut, että voisin tuoda töihin kotoa miehen vanhat kuulokkeet, jotta voisin kuunnella työkoneella musiikkia. No enhän minä enää niitä muistanut illalla, mutta mies kävi heti hakemassa ne ja laittoi laukkuuni <3
Myös masua on alettu hipustella ja puhua vaivihkaa tulevasta lapsesta. Eilen kissat olivat raahanneet viltin sängyltä ulko-oven eteen (???) niin, ettemme meinanneet saada ovea auki ja päästä kotiin. Mies totesi että kisut olivat yrittäneet rakentaa äitille pesää tasanteelle :D

On se vaan niin ihana mies. Rakastan sitä aivan valtavan paljon! <3

tiistai 17. elokuuta 2010

Tiristelyä

Kai se on nyt alettava ottaa rauhallisesti.

Eilen käytiin nautiskelemassa upeasta, kirpeän raikkaasta ja aurinkoisesta ilmasta pienellä kävelylenkillä. Käveltiin ihan peruskävelytahtia. Ei yhtä reippaasti kuin yleensä mutta ei löntystelemälläkään. 40 min jälkeen tultiin kotiin ja mentiin saunaan. Suihkussa näkö alkoi pimetä ja kun sain pyyhkeen ympärilleni, oli pakko istua alas. Meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Hetken aikaa istuskelin, nousin laittamaan hoitoaineen tukkaan ja pakkohan se oli istua takas alas. Join hieman vettä ja hetken kuluttua uskalsin lähteä portaita pitkin alakertaan sohvalle istumaan loppuillaksi. Hetken päästä tuli ihan tuskanhiki päähän, mutta sitten helpotti.

Taisi olla liikaa tuo sauna, tai sitten hartiani ovat kummallisen jumissa ja siksi taju meinasi lähteä. Niin tai näin, täytyy näemmä alkaa tarkkailla itseään vähän tarkemmin ja ottaa rauhallisesti.

Mahaa on poltellut tänään vähän. Muutenkin tuntemuksia on alkanut nyt tulla enemmän. Nipistelee ja pingottelee. Taitaa se kohtu alkaa kasvaa ihan oikeasti.

Tänään kävin myös antamassa sen uupuvan klamydianäytteen. Jonottelin vuoroani puolisen tuntia ja pääsin sisälle, sain kupin käteen ja menin vessaan. No siinä sitten hetken istuin ja mitään ei tapahtunut vaikka oli sellainen tunne, että kyllä sieltä olisi näytteen verran tavaraa annettavana. No minä ihan hermostuin ja sehän ei auttanut asiaa. Istuin pöntöllä kymmenen minuuttia ja tiristelin. Lopulta pyysin mukillisen vettä kun alkoi janottaakin. Se helpotti ja sain heti pissattua näytteen purkkiin ja lähdettyä töihin.
En tiedä mikä ihme ahdistuskohtaus iski, koskaan aiemmin ei ole ollut vastaavaa ongelmaa. Ihan sydän alkoi hakkaamaan ja kädet täristä. Ainoa ajatus oli että "Minähän en tästä lähde ennenkuin on pissa purkissa!".
No nyt on sekin hoidettu.

Ainiin, odotushuoneeseen kurvasi rollaattorilla vanha pappa, joka oli ihan kuihtunut ja pieni mies. Jäljellä oleva tukka oli kauniin harmaa. Pappa köpötteli istuinpaikkojen viereen ja tokaisi niin pontevalla ja kuuluvalla äänellä "Parkkeeraan tähän tämän Rolls Royceni" että meinasin tipahtaa tuolilta. Kyllä hymyilytti.

perjantai 13. elokuuta 2010

Onnen päivä

Ultra oli heti aamusta kello kahdeksan. Olihan se vähän tuskaa kun en herännytkään yöllä vessaan kuin vasta liian myöhään. Heräsin uneen, jossa olin herännyt kolmelta yöllä vessaan ja ajattelin että jes, vielä voi käydä pissalla. No sieltä tulikin verta ja sitä alkoi vuotaa ihan solkenaan. Mihinkään ei koskenut mutta veri oli ihan kirkkaan punaista. Huolestuin mutta ajattelin, että kun ei ole kipuja, niin ei kai tässä mitään. Herätin miehen ja vuoto alkoi laantua. Sitten heräsin oikeasti ja onneksi se oli vain unta!

Tällainen pieni ihme löytyi masusta köllöttelemästä.


Kaveri oli aika rauhallinen, oli nokosilla kun kuvaus aloitettiin. Heräsi välillä potkimaan ja venyttelemään mutta jatkoi pian torkkumistaan. Piti vähän rykiä, että saatiin niskaturvotus mitattua ja myttynen oikeaan asentoon sitä varten. Olisihan siinä voinut olla vaikka koko päivän katselemassa pientä. Vastasi päivälleen viikkoja ja kaikki vaikutti olevan hyvin.

Mies oli aika hiljainen, molemmat lähdettiin pois ultrasta virne naamalla ja halailtiin. Ei tätä vieläkään oikein tajua mutta oli todella helpottavaa nähdä että kyllä siellä ihan oikeasti on joku kyydissä.

torstai 12. elokuuta 2010

Hyvä päivä

No se eilinenhän meni sitten aivan loistavasti! Vähän hermoilin päivällä mutta asiat järjestyi. Suuri taakka putosi harteilta ja motivaatio nousi taas. Sain jopa kehuja! Ihan mahtava fiilis jäi :)

Kotiin tultaessa postilaatikossa odotti onnittelukirje, olin voittanut Omronin askelmittarin lukija-arvonnassa, minä joka en koskaan voita mitään! Lisäksi kobudo jatkui taas. Ihan yllättävänkin hyvin sitä muisti kaikki perusliikkeet, vaikka keväällä ei treenattukaan. Illalla käytiin vielä saunassa, sammuin sitten hieman ennen kymmentä. Oli hyvä päivä.

Tänään sain töissä jakaa eilisen hyvät uutiset ja hoidin paljon asioita eteenpäin. Lisäksi sain inspiksen suunnitella syksyn roolipeliä, jota meinaan vetää. Kyseessä on nyky-Suomeen sijoittuva kauhupeli, jonka perusidean hain eräästä novellista jonka luin keväällä. Hetki sitten pyöräytin taas sitruunajuustokakun jääkaappiin hyytymään. Vielä täytyy tehdä siihen hedelmäsosekuorrute kunhan ensimmäinen kerros on hyytynyt. Ajattelin viedä kakun huomenna töihin kun heti aamusta on se ultra! Tarjoan hyvien uutisten kunniaksi (huonoja uutisia ei tueta) kakkua ja kerron samalla lopuillekin työkavereille myttysestä.

Tänään oli hauska kun olin pimiössä erään työkaverin kanssa, niin hän innoissaan kyseli vointiani ja muita vauvajuttuja kun olimme kahden oven takana ja kukaan ei voinut kuulla meitä :D
Työkollega myös lupasi meille vaunut, mahtavaa!

Näin ne asiat vaan järjestyy.

Huominen vähän jänskättää, vaikka en oikein tiedä mitä ajatella kun en tiedä mitä odottaa. No tietysti sitä että näkee ruudussa sen pienen ihmeen mutta kaikki muu on ihan hämärää. Kaikki on niin uutta! Onneksi ultra on heti kahdeksalta aamulla, niin ei tarvitse pitkään jännittää :)

tiistai 10. elokuuta 2010

Kolmasosa takana

Miehen äiti ja sisko tulivat yllätyskäynnille tänään. Tai no, yllätys ja yllätys, soittivat eilen illalla että passaisko tulla tänään. Onneksi oli iskenyt leipurihirmu ja jääkaapissa oli jo valmiina kakku hyytymässä.

Anoppi oli (ihme!!!) jättänyt kertomatta miehen siskolle uutiset ja kun kerroin että ultra on perjantaina, onnea vaan tulevalle tädille, niin hänhän purskahti ihan itkuun :) Oli niin onnellinen että minä ja anoppikin kyynelehdittiin samalla :D

Töissä on kiirus. Mikähän siinä on että yhtään ei voi suunnitella etukäteen niin ehtisi kunnolla valmistautua vaan aina pitää jättää kaikki viime tinkaan. Ja kyseessä en ole minä, itse osaan kyllä suunnitella mutta muut ei. No, en jaksa ottaa paniikkia. Katsotaan huomenna iltapäivällä kuinka paska fiilis on ;)

Meidän pikkukisu on ihan hellyydenkipeä ja niin suloinen, on nukkunut nyt jo monta yötä lähes läpi yön meidän vieressä. Aamulla viideltä iskee puolen tunnin riehuntakohtaus, sen jälkeen tullaan kylkeä vasten taas koisimaan. Aamulla mennään takaisin sänkyyn kunhan se on pedattu.

maanantai 9. elokuuta 2010

Ystäviä

Ai että miten oli ihana viikonloppu! Oli niin kiva nähdä pitkästä aikaa opiskelukavereita, olla vaan ja juoruilla. Viiden hengen voimin vallattiin koko olohuone patjojen avulla, kuudes nukkui miehensä kainalossa makuuhuoneessa. Raukka parka oli töissä koko viikonlopun ja tuskin sai nukuttua tarpeeksi meidän kikattelulta :D Käytiin kiertelemässä paikallista keskustaa ja muutamaa nähtävyyttä, grillattiin, istuttiin iltaa, syötiin paljon ja käväistiin vilkuilemassa paikallista (hiljaista) yöelämää. Tuli nukuttua ihan liian vähän, mutta ei haittaa. Naurettua tuli taas niin paljon, että vatsalihaksiin koskee!

Perjantaina päästyämme perille yksi ystävistä antoi meille kuvia katsottavaksi, hän oli käynyt ultrassa alkuviikosta! Laskettu aika on kahta viikkoa ennen meidän LA:ta! Vihdoin minullakin on ystävä joka odottaa samaan aikaan, esikoista ja vielä näin samoilla viikoilla mennään! Yhdessä saatiin lempinimi mammat :) Oli mukava kertoa kivoja uutisia kun vastaanotto oli niin sydämellinen ja kaikki onnittelivat silmät tuikkien.

Takaisinpaluu oli aika tuskainen. Junassa ei ollut ilmastointia ja paha olo meinasi tosissaan iskeä. Onneksi sain sen torkkumalla vältettyä. Olin aika naatti kun pääsin kotiin, harmi kun oli taas niin kuuma, että nukuin tämänkin yön aika huonosti. Onneksi ilman on luvattu viilenevän. Saisi tulla se ukonilma tännekin kyläilemään, haluaisin ihan kunnon myrskyn. Ei kuitenkaan ehkä niin kovaa kuin Asta-myrsky, mutta edes vähän sinne päin. Nyt ei ole näkynyt kuin vähän kostea maa yöllisen sadekuuron jäljiltä, mutta se ei yhtään raikasta ilmaa.

Ajattelin että olisin tänään mennyt jumpalle, saa nyt nähdä millainen olo on illasta. Nyt jo väsyttää tosi paljon.

Ainiin, kerroin yhdelle työkavereista tänään myttysestä, kun en voi tehdä yhtä työjuttua riskien takia ja pyysin häntä tekemään sen puolestani. Hetken hän katsoi minua silmät pyöreänä, vilkaisi mahaani ja kysyi silmät loistaen "Ihanko totta??" ja innoissaan lähti kohti labraa "Joo, teen sen heti!" :D Huikkasin perään että älä nyt ihan vielä kun minun pitää ensin valmistella se tehtäväksi :D Ihana!

perjantai 6. elokuuta 2010

Inception

Käytiin eilen katsomassa kaveriporukalla Inception ja se oli kyllä todella hyvä! Olin ihan yllättynyt kun lähdimme teatterista kahta ja puolta tuntia myöhemmin, tuntui paljon lyhemmältä ajalta! Koko ajan tapahtui jotain ja mielenkiinto pysyi yllä. Kun jaksoi keskittyä koko ajan, ei mennyt mitään ohi. Eräs kaveri kertoi käyneensä leffassa kahdesti kun ekalla kerralla ei tajunnut kaikkea, itselleni ei jäänyt sellaista oloa. Miehen kanssa keskusteltiinkin leffasta ja muutaman kohdan jouduin selittämään miehelle ;) Ajatuksen täyty kuitenkin olla koko ajan mukana tai muuten olisin varmasti minäkin tipahtanut kärryiltä.

Iloinen yllätys oli nähdä monia nuoria näyttelijöitä huippusuorituksissa. Arthurin hahmoa näytteli Kolmas kivi auringosta sarjan lapsihahmo, ja tietysti Ariadne oli minulle tuttu Junosta. Myös Cobb alias DiCaprio oli mukava nähdä tällaisessa roolissa. Kertakaikkisen mukava elokuvakokemus ja pitkästä aikaa sellainen elokuva josta jaksaa puhua ja joka jätti keskusteltavaa ja pohdittavaa. Tällaisia lisää!

Spoilerivaroitus, älä lue jos et ole vielä nähnyt kyseistä leffaa!!! Maalaa teksti nähdäksesi sen kunnolla, näin ei tule vahingossa vilkaistua jos ei oikeasti halua ;)

Suuri osa kavereista ihmetteli viimeisen unitason tarkoitusta ja sitä miten Cobb sinne joutui. Hänhän ei mennyt kenenkään uneen vaan yhtäkkiä vain oli siellä. Kysehän oli siis limbosta jonne hän joutui kuoltuaan edellisessä unitasossa (Ariadnehan tiputti Fisherin alas parvekkeelta ja hyppäsi itse perässä, heräten näin takaisin mutta Cobb jäi tähän unitasoon). Cobb heräsi "haaveidensa rannalta" (niinkuin hän kertoi jossain aiemmin kun oli ollut limbossa aiemmin) ja löysi Saiton sieltä vanhana miehenä, hänhän oli ehtinyt olla limbossa jo jonkin aikaa. Yhdessä he tappoivat itsensä ja lopulta heräsivät myös lentokoneesta.

Toinen mitä pohdimme oli elokuvan loppu, oliko se unta vai ei? Lopulta päädyimme miehen kanssa yhteiseen mielipiteeseen, se oli unta. Vaikka aiemmin hyrrä pyöri tasaisesti, vaappui se nyt hieman. Siitä huolimatta uskon lopun olleen unta, sillä lapset eivät olleet kasvaneet lainkaan. Cobb tuskin selvisi maanpaosta muutamalla kuukaudella, ja isoisä sanoi hänelle aiemmin että lapset tarvitsevat enemmän kuin pehmoleluja muistaakseen, että heillä on isä. Lapset olivat sen verran pieniä, että jo puolessakin vuodessa nuorempi heistä ainakin olisi muuttunut ja kasvanut. Ja tietysti vaatteethan heillä oli samat kuin aiemminkin (tosin varmasti vain spekulaatiomahdollisuuden takia).

Kolmas mitä mies pohti oli että istuttiko Ariadne Cobbiin idean että hänen täytyy päästää vaimostaan irti. Oma mielipiteeni on, että ei, koska ideaahan ei saanut istutettua suoraan sanomalla vaan se piti olla henkilön oma idea.

Spoilerivaroitus loppuu.

Lähden viikonlopuksi viettämään tyttöjen kanssa aikaa toisaalle, palaan takaisin vasta sunnuntaina illalla. Ihanaa nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa! Ja he eivät vielä tiedä myttysestä, saa nähdä miten reagoivat ;)

Ja selvisin ensimmäisen viikon ilman mahatiedusteluita, olen yllättynyt!

torstai 5. elokuuta 2010

Lapsikuume kadoksissa?

Olen taas elellyt lapsikuumeilun hiljaisaikaa. Välillä mieleen on putkahtanut, että halusinkohan tätä nyt sittenkään niin paljon, kun en jaksa enää päivittäin hehkuttaa mielessäni "Olen raskaana!". Tänään selaillessani blogeja näin Oliviahin uuden tulokkaan ja kyllä se tunne sieltä vaan taas tuli. Mulle kans! Ihan laittoi hymyilyttämään pienen ihmeen kuva :) Joo, kyllä minä tätä haluan.

Piti jo aiemmin sanoa, mutta unohdin. Harsot. Ne tylsät valkoiset, ihanan pehmeät ja monikäyttöiset harsot. Tajusin Hannan blogia lukiessani että niitähän saa näemmä myös värillisinä ja kuvioiden kera!!! Näitä tulee meillekin!

Tämä näyttää olevan nyt ahaa-elämysten aikaa :)

Huomenna voin sanoa että viikon päästä ultraan!

Tänään mennään kaveriporukalla leffaan katsastamaan Inception. En malta odottaa, olen kuullut vain positiivisia juttuja leffasta.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Kipuja

Tässäpä taas uuden viikon kunniaksi uusi kuva. Jälleen aamulla otettu, ilman turvotuksia. Onhan se ihan huomattavasti pienempi aamulla kuin näin illalla. Kukaan työporukassa ei ole vielä huomannut tai ainakaan sanonut mitään. Olen kuitenkin siihen tyytyväinen, vaikka niissä verikokeissa kaikki olikin OK, olisi se kiva nähdä kaunis ultrakuva vielä ennen kuin alan ihan oikeasti odottaa, että eikö kukaan huomaa :D


Myrskyä on luvattu, ulkona tuulee kovasti, kerran taisi jyrähtää. Saa nähdä mitä yö tuo tullessaan. Mistä tulikin mieleeni, että nyt on alkanut unirytmi normalisoitua. Vaikka kamalasti väsyttäisi jo kymmenen aikaan, täytyy valvoa yhteentoista, jotta olisin hereillä herätyskellon aikaan, enkä tuntia aiemmin. Jälkimmäisessä tapauksessa nimittäin ehdin nukahtaa takaisin ja herään niin syvästä unesta, että olen ihan tööt. Voisinpa silti suunnata jo sänkyyn lueskelemaan.

Mahaa on vähän särkenyt. Ei pahasti kuitenkaan. Ei edes menkkajuilintojen tavalla, vaan sellaista kummallista särkyä, ihan kuin olisi paljon ilmaa mahassa. Ei se varsinaisesti kipeä ole, välillä vain epämiellyttävä. Ja nopeita liikkeitä ei sovi tehdä, etenkään jos nousee ylös. Repäisykivut ovat astuneet kuvioihin. Ei nekään kuitenkaan mitään ylivoimaisen pahoja.

Jotenkin tämä on nyt tasapaksua elämää, kovasti odottelen ensi viikon ultraa, sekin on vasta perjantaina. Vielä niiiin pitkä aika odottaa...

maanantai 2. elokuuta 2010

Tuskanhiki

Huh mikä hätä iski hetki sitten.

Neuvolasta soittivat, ja ajattelin että jostain ajasta tai jotain. Kunnes neuvolatäti mainitsi sanan "seulonta".

Seulonnan tuloksiahan ei erikseen soiteta, paitsi jos niissä on jotain hälyyttävää minkä takia täytyy mennä lisätutkimuksiin tai muuten toimia nopeasti. Ihan kamala tuskanhiki nousi pintaan saman tien.

Kyseessä oli kuitenkin vain uupuva klamydianäyte ja neuvolatäti soitti kysyäkseen että olinko antanut sen varmasti. Olinhan minä mutta ovat ilmeisesti hukanneet sen labrassa, joten käyn sen antamassa uudestaan kunhan ehdin.

Voi että mikä helpotus iski mutta kyllä se pelästyksen tunne jäi hetkeksi jäytämään vielä sielua. Inhottava tunne kertakaikkiaan!

Oli kuitenkin ihan kiva kuulla jo nyt, että kaikki näytteet oli puhtaat ja hyvät :)

I'm gonna be a Mom

Niin se vaan viikonloppu taas oli ja meni. Koko lauantain pesin pyykkiä ja illalla lähdimme hengailemaan hetkeksi ystävien kanssa puistoon, siitä baariin toisen ystävän synttäreille, sieltä vielä hetkeksi puistoon ja kotiuduimme kolmelta yöllä. Yllättävän hyvin sitä jaksoi valvoa limpparin voimin.
Sunnuntaina sitten nukuttikin yhteentoista asti, olisi nukuttanut pidempäänkin mutta en enää viitsityn makoilla että illalla pääsisi taas johonkin aikaan nukkumaan. Pelasin koko päivän, illalla käytiin miehen kanssa BodyBalancessa ja saunassa. Ihanan rento päätös viikolle. Tänään aamulla sitten muistin aamupalaa tehdessä, että ei hitto, minunhan piti käydä sunnuntaina töissä!!! Lähdimme kaverin kissojen kautta (piti käydä ruokkimassa ne kun ystävä on reissussa) töihin ja ahkerana menin heti hommiin. No onneksi en tullut sunnuntaina töihin, sillä olisi kyllä ketuttanut.
Heti aamusta kaikki alkoi mennä pieleen. Laitteet ei toimineet ja hommat kusi. Lopuksi jouduin toteamaan että ei tule mitään, viikon hommat hukkaan ja kaikki alusta. Onneksi ei ole deadlinea. Lisäksi minua pommitettiin selvittämään asioita jotka eivät olleet varsinaisesti minun asioitani hoitaa. Vitutuskärä alkoi taas nousta mutta asiat onneksi selvisivät. Siirsin kuitenkin suosiolla iltapäivälle suunnittelemat työt huomiselle. Jotenkin tuli sellainen kutina, että tänään asiat ei mene putkeen, joten en uskalla lähteä edes kokeilemaan toimisiko loppupäivä, sillä hommat maksavat rahaa ja niiden on onnistuttava.

Sen sijaan hoidin paperiasioita kuntoon ja sain muutaman asian eteenpäin. Mieli parani huomattavasti.

Tänään suuntaan miehen kanssa taas salille vähän rehkimään. Nyt kun ilmat viileni jaksaminen on ihan toista luokkaa. Ihanaa kun saa nukuttua kunnolla ja ajatuskin juoksee edes johonkin malliin!

Tänään aamulla koin totaalisen ahaa-elämyksen. Laitoin hameen, joka on leveähelmainen ja astetta liian iso minulle. Mutta sepä ei mennytkään kiinni, ei lähellekään!!! Maha on siis IHAN OIKEASTI kasvanut niin paljon, että enää ei ole toivoakaan normaalien napillisten ja vetoketjullisten vaatteiden pidosta. Onneksi suurin osa hameistani on sellaista mallia, että ne joko venyy ja vanuu tai voi nostaa korviin asti :D Housuja en muutenkaan juuri pidä (paitsi farkkuja) ja juuri sain ne mammahousut kollegalta lainaan.

Samalla iski ajatus tajuntaan, että kai siellä olisi ihan pakko jonkin kasvaa kun mahakin kasvaa hurjaa vauhtia. Samalla pelottaa etäisesti keskenmeno, en edes uskalla enää ajatella ajatusta sen pidemmälle koska tekee henkisesti niin pahaa. Olen ihan pikkaisen alkanut jo uskaltaa olla odottava äiti. Minusta tulee äiti. Tuon ääneen (pään sisällä) sanominen saa minussa aikaan lämpimän aallon.

Kerroin synttärisankarille maha-asukista ja hän lähes pillahti itkuun. "You're gonna be a Mom!!!" :)

ps. en oikein tiedä mitä tekisin. Vaihdoin Lilypien raskauslaskurin paremmin sointuvaksi tähän uuteen pohjaan, ja se muutti päivää yhdellä päivällä myöhemmäksi, vaikka kaikki asetukset ovat samat. Tosin nyt se on sitten neuvolan kanssa samassa ajassa. Minä kuitenkin haluan uskoa 22.2. päivämäärään. LA on tarkoitettu olevaksi silloin, joten se on ja pysyy siinä. Piste. Siksi Rv:t postauksien lopussa eivät vastaa laskurin päivämääriä, jos joku muukin kuin minä ihmettelee asiaa :D