Näin taas yöllä synnytysunta. Tällä kertaa viikkoja oli tasan 40 ja olin kutsunut äidinkin tänne, olimme lähdössä sairaalaan sillä oli laskettu päivä. Kävin vielä juuri ennen lähtöä pissalla ja pönttöön hulahti jotain. Ajattelin sen olleen limatulppa, se oli verestävä ja aloinkin vuotaa runsaasti verta. Käärin paljon paperia pikkuhousuihin ja mietin että pitäisikö kutsua ambulanssi, toisaalta autolla pääsee yhtä nopeasti sairaalaan. Heräsin jälleen pissahädän aiheuttamaan epämukavaan oloon.
Nyt olen siis alkanut herätä pissahätään öisin.
Eilen en tehnyt mitään töiden eteen. Tänään torkuin sängyssä siihen asti että mies lähti töihin ja nousin ylös paljon virkeämpänä kuin eilen. Nukuin selkeästi paremmin kuin toissayönä ja kivut ovat taas yön levon jäljiltä helpottaneet. Olen aloittanut aamun ihanan hitaasti, ajatuksissa että tänään voisin Ihan Oikeasti tehdä ihan vähän töitä. En paljoa, mutta vähän.
Valtavat ja rumat raskausarvet herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Ne ovat niin kovin rumia, mutta samalla olen niistä vähän ylpeä. Ne ovat muisto siitä, että olen kantanut sisälläni elämän siementä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti