tiistai 23. elokuuta 2011

Neljäs ilta

Pakko vielä hehkuttaa, vaikka pelkäänkin että liian aikaisin innostun.

Nyt on neljäs ilta "unikoulua" menossa ja tänään Eelis nukahti ihan itse. Kääntyi minusta poispäin tissittelyn päätteeksi, oli hetken hereillä ja nukahti. Havahtui vielä kun poistuin sängystä, avasi silmänsä ja kurkkasi suuntaani, mutta sulki heti silmänsä ja jatkoi uniaan. Myöhemmin kävin yläkerrassa hakemassa jotain ja kurkkasin makuuhuoneeseen, siellä Eelis nosteli jalkojaan mutta jatkoi taas hiljaa itsekseen uniaan.

Huomasin myös viimeyönä, että Eelis oli jossain vaiheessa vähän hereillä, öhisi hiukan, kääntyi ja nukahti takaisin. Ei kaivannut tissiä avuksi. Mahtavaa!

Eelis 6 kk


Uusi mersu!

Meillä on viimeisen parin kuukauden aikana ollut ongelma. Eelis kasvoi aikalailla ulos vaunukopasta (toimii kyllä turvaistuimena vielä) ja rattaista puuttui kuomu, joten se ei ollut sateella käyttökelpoinen (sadesuojaa kun ei saanut siihen) ja tuulelle kovin avoin. Mehän siis saimme nuo vaunut ystävältäni ilmaiseksi (olleet kahdella lapsella aiemmin ja hänen enonsa on vaunutehtaalla Barselonassa töissä, ovat myös saaneet vaunut ilmaiseksi).

Anopin mies lupasi ostaa meille uudet vaunut mikäli emme löytäisi rattaisiin kuomua, ja niinhän siinä kävi, että kuomua ei ollut saatavissa. Joten eilen sitten käytiin vaunukaupoilla. Löysin tarjouksen tarjouksesta (poistuva väri + pieni vekki kankaassa) Emmaljungan vaunupaketin 730 e (ovh hieman päälle 1000 e) johon ihastuin. Katselimme myös muita vaihtoehtoja, mutta hinnan kivutessa vastaavalla varusteilla (sadesuoja, jalkapeite yms.) lähemmäs 900 euroa, päätimme ottaa nuo Emmaljungat. Ja ai että ne on hienot! Nyt kelpaa kruisailla! Eelis mahtuu vielä hienosti näiden vaunujen koppaankin, tosin sitä ei saa kuin makuuasentoon.

Vanhat vaunut saavat hetken aikaa toimia matkarattaina (niin kauan kun turvakaukalo on käytössä), sen jälkeen laitamme ne eteenpäin.

Eilen näin erästä ystävääni pitkästä aikaa, hänellä on Eelistä 1,5 kk vanhempi poika ja oli kyllä niin ihanaa huomata kuinka vauvat nauttivat toistensa seurasta. Olimme kahvilla ja mummoilla oli hauskaa (niin oli meillä äideilläkin) kun pojat pomppivat vuorotellen, nauroivat ja juttelivat toisilleen.

Viime yönä sain nukuttua yhden kolmen tunnin pätkän, ja se tuntui ihan kuudelta tunnilta! Eelis heräsi pari kertaa vähemmän kuin aiempana yönä. Pari kertaa öhisi enemmän yöllä mutta nukahtikin pian takaisin ilman tissiä. Hienosti myös löysi itse tissille, keskellä yötä kun menivät sähköt joten en nähnyt yhtään mitään.

Tänään täytyykin ottaa Eeliksen puolivuotiskuva, vaikka virallinen päivä on huomenna. Mutta huomenna lähdemme vanhempieni luo puoleksitoista viikkoa, joten pieni blogihiljaisuus on luvassa.

maanantai 22. elokuuta 2011

Maailmanvalloittajat

Kissa palasi kotiin eilen aamupäivällä. Huomasin sen, kun toinen kissa hiipi varovasti karvat hieman pörhöllään haistelemaan jotakin. Kolli tassutteli kotiin kuin mikäkin maailmanvalloittaja. Ulkoisin puolin kissa vaikutti olevan kunnossa ja ego oli vain suurentunut. Joku haju kollissa kuitenkin oli erilainen, sillä tyttökissa oli muutaman tunnin välttelevä ja suhisi kollille.
Kolli tepasteli sisälle, kävi vähän syömässä, kakkalaatikolla ja halusi takaisin ulos. Ainakin metsästystaidot olivat reissun aikana parantuneet, sillä kolli nappasi lentävän perhosen ilmasta kiinni, ei ole aiemmin onnistunut.

Eeliksellä oli eilen joku vikana, epäilen ehkä puhkeavia hampaita, muutakaan en keksinyt. Ei meinaan ruoka maistunut, söi kasvissosetta vain kaksi lusikallista (kolmen jääpalakuution sijaan) ja iltapuuroakin vain yhden lusikallisen. Ei kuitenkaan syönyt maitoakaan sen enempää kuin kiinteidenkään kanssa. Yöllä herättiin vähän vähemmän kuin aiemmin, parin tunnin välein kuitenkin. Ja aamulla herättiin liian aikaisin, ennen kuutta. Ei auttanut enää tissitainnutuskaan.

Eelis on ollut oikein tomerana aamun, suhannut edestakaisin olkkarin lattiaa. Melkein onnistunut konttaamaankin jo. Löysi kameralaukut hihnat ja miehen usb-piuhat. Äiti ei ole ihan yhtä tomera, taidan yrittää torkkua Eeliksen kanssa aamupäikkärit...

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Iltapuuhia ja kissalivohkaa

Eilen illalla olin itse tekemässä iltapuuhia Eeliksen kanssa, sillä mies lähti ystävien läksiäisiin. Iltapuuroilut sujuivat hyvin, mansikkakaurapuuro maistui, enkä sitten tyrkyttänyt väkisin enempää kuin mitä Eelis itse halusi syödä (söi vajaan desin verran). Yö ei sujunut kovinkaan paljoa paremmin kuin edellinenkään, mutta illan nukahtaminen sujui hyvin ja rauhallisesti. Iltapesujen jälkeen mentiin hämärään makuuhuoneeseen, laitoin Eeliksen unipussiin ja annoin unilelun käteen rutisteltavaksi. Sitten luettiin yksi satu. Hörppästiin maitoa ja luettiin toinenkin satu, samalla kun Eelis rutisteli ja natusteli unileluaan (Eelis tykkää pureskella jotain ruoan päälle). Taas hörppästiin maitoa runsaasti ja kolmas satu jäi vähän kesken, kun Eelistä alkoi väsyttää niin, että annoin vielä vähän tissiä. Otin sitten tissin pois Eeliksen suusta kun Eelis alkoi olla unelias, pari kertaa avasi laiskasti silmiään vielä mutta jäi siihen nukkumaan.

Eilen sattui vähän ikävästi, meidän toinen kissa karkasi toissayönä. Oli ulkohäkissä, mutta ei pyytänyt sisälle normaaliin tapaan, joten mies luuli kissan olevan nukkumassa kun meni itse nukkumaan (myöhemmin kuin me muut). Aamulla ihmeteltiin kun kissaa ei näy ja häkissäkään ei ollut ketään. Häkin yhdestä ylänurkasta löytyi aukko, josta kolli on jotenkin kummasti päässyt (ei oli kovin ketterä kissa) ilmeisesti ulos. Kävin huutelemassa lähikorttelin ympärillä kissaa pari kertaa päivän aikana, yhden kerran tein pidemmänkin lenkin. Normaalisti kolli (leikattu siis) on seitsemän aikaan illalla aloittanut ruoan pyytämisen, kissat kun ruokitaan aina kasin maissa. Mutta ei näkynyt kollia missään, kävin vartin välein huutelemassa seiskan-puoli ysin välillä. Aamulla kävin heti huutelemassa ja juuri tulin pitkältä lenkiltä, kävin haukkaamassa aamun raikasta ilmaa Eeliksen kanssa ja samalla huudeltiin kissaa.

Olen huolissani, sillä meidän kissat eivät ole ulkokissoja, eikä kumpikaan ole koskaan ollut näin pitkään ulkona. Tämä kolli ei vielä ole mikään välkyin tapaus, joten on voinut vaikka pelästyä jotain, pinkaista sattumanvaraiseen suuntaan ja eksyä. Elättelen toivoa että kolli joko löytää tiensä pian takaisin, joku on ottanut sen turvaan tai vienyt löytöeläinkotiin. Huomenna jos kissasta ei vieläkään kuulu mitään, soitan löytyeläinkotiin ja annan tuntomerkit sinne. Toivottavasti mitään ei olisi sattunut...

lauantai 20. elokuuta 2011

Yksitoista

Niin ne yöt vaan ovat erilaisia, viimeyönä herättiin yli kymmenen kertaa... Pidin yön unipäiväkirjaa, ja sen mukaan Eeliksenkin unet jäivät vain hieman päälle kahdeksaan tuntiin.

Sain luettua muutamaa viimeistä sivua vaille tuon Elizabeth Pantleyn pehmeä matka höyhensaarille kirjan. Pidän kyllä kovasti sen filosofiasta ja ihan kyyneleet silmissä luin kirjan alkua.
Oli mukava huomata, että ihan hakoteillä meillä ei olla, vaan meillä on jo hyvä pohja tuon "unikoulun" kanssa. Kirjassa korostetaan rutiineja, ja meillä rutiinit on pop! (Jopa siinä määrin, että jokunen vuosi sitten miehen kanssa olimme "närkästyneitä" kun roska-auto tuli poikkeavaan aikaan, kyllä nauratti kun tajusimme taivastelevamme asiaa! :D) Varsinaisesti kellon mukaan meillä ei eletä, meillä vaan asiat tuppaa tapahtumaan melkein kellontarkalleen samaan aikaan. Niin fanaattisia emme kuitenkaan ole, että päivä menisi pilalle, jos joku asia meneekin erilailla (tosin, muistan joskus aamulla heränneeni ja menneeni vessaan väärässä järjestyksessä kuin yleensä, ja tämän seurauksena laitoin puurohiutaleita kahvinkeittimeen).
Myös yön ja päivän ero on meillä ollut alusta alkaen selvä, öisin on hämärää ja päivisin on valoisaa ja ympäriltä kuuluu ääniä.

Nyt pitää keskittyä siihen, että aloitamme nukkumaanmenoa valmistelevat iltarutiinit tuntia ennen oletettua nukahtamisaikaa. Nyt meillä tämä rauhoittumisaika on ollut puolisen tuntia, iltakylvyssä Eelis nimittäin innostuu aina niin paljon, että sitä ei voi rauhoittumiseksi kutsua. Käytännössä ajattelin toteuttaa tätä iltasatujen muodossa, muuten iltarutiinit ovat samat. Täytyy vielä sopia miehen kanssa että tehdään kaikki aina samassa järjestyksessä (eli tehdä muistilista seinälle).

Samoin päiväunirutiineihin täytyy keskittyä. Ihana pääpointti kirjassa on, että vauvan on nukuttava! Jos ei meinaa onnistua itseksiin nukahtaminen, niin sitten vauva on vain autettava uneen. Olen itsekin huomannut, että jos Eelis nukkuu noin 1-1,5 h per päikkäri, verrattuna 30-45 min, on hän paljon iloisempi ja jaksaa paremmin. Myös nukkua.

Samalla päätin, että iltapuuroa en enää yritä työntää pojan suuhun maksimimäärää. Kaikki muut ruokailut menevät aina niin hienosti, mutta iltapuuroilun loppu on kiukuttelua. Tajusin, että se, että muiden vauvat syövät yli desin puuroa, ei tarkoita että Eeliskin syö sen verran. Olin näemmä sortunut (tässäkin) "kun ne muutkin vauvat" ajatteluun.

Nyt yritän mennä takaisin siihen, että ei ne muut vaan meidän Eelis toimii niinkuin meidän Eelis toimii. Yritän olla vertailematta muihin ja kuuntelematta niitä pitäisi-ihmisiä. Meillä nyt on tällainen vauva, ja se onkin maailman paras vauva!

perjantai 19. elokuuta 2011

Neljä

Viimeyönä ei nukuttu ihan yhtä paljon unta putkeen kuin eilen, vaikka sainkin lapsen kitusista oletettavasti vähän enemmän puuroa alas. Seiskan maissa Eelis sammui, ja itse sammuin sohvalle ysin maissa (olin todella uupunut, aamupäivästä meinasi pukata migreeniä, ehdin syödä särkylääkkeen niin, että näköhäiriöt hävisivät, mutta päänsärky jäi loppupäiväksi, enkä pystynyt kirjoittamaan ilman suurta määrää typoja pariin tuntiin, enkä lukemaan). Kymmeneltä Eelis heräsi, en antanut tissiä vaan sylittelin takaisin uneen. Mies tuli samalla nukkumaan, ja kun laskin mukamas nukkuvan pojan sänkyy, olikin se pim! hereillä. Siinä sitten myllättiin vähän vajaa tunti, ennenkuin malttoi rauhoittua. Annoin tissiä ja yhdentoista maissa oltiin unessa.

Hyvä uutinen on, että viime yönä jäi yksi syöttökerta pois, nyt herättiin yhteensä neljästi syömään! Joista viimeinen syöttö oli juuri ennen ylösnousua. Yleensä unia jatketaan vielä seiskaan asti, mutta minkäs teet kun on kakkahätä. Noustiin sitten ylös ja saatiinkin hienosti suuren suuri kakka pottaan :) Ja nyt se kakka on muuten ihan oikean kakan näköistä! Ollut siitä lähtien kun lisäsin kiinteiden määrää iltapuurolla.

Tänään koitan ensimmäistä kertaa nauhavaippoja (ja villakuoria), on ainakin vähän kevyemmän oloinen. Tosin villakuori täytyy laittaa oikein huolella ja kunnolla ylös, muuten tahtoo jäädä (ne olemattomat) puntit polvien tielle, eikä Eelis pääse kunnolla polvilleen keikkumaan. Täytyy siis vielä opetella ja optimoida miten nauhavaipan saa niin, ettei täytettä jaa ihan noin kamalasti jalkojen ympärille.

Kirjastoon on saapunut varaamani kirja unikoulusta (se pehmeä matka höyhensaarille), täytyy käydä hakemassa se ja lukaista läpi. Tosin ihan vielä(kään) en meinannut unikouluilla, me kun lähdemme vanhempieni luokse puoleksitoista viikkoa keskiviikkona, ja siellä ei ole omaa huonetta vaan nukumme olkkarissa, samassa sängyssä.

Pitäisi päästä kampaajalle. Hiukseni ovat ohentuneet ihan kamalasti (suuren hiustenlähdön takia) imetyksestä johtuen. Nyt hiustenlähtö on vähän tasoittunut, ja vaikka pehkoni ei ihan ohut ole nytkään, on se jotenkin vaikea. Minulla on pitkä tukka (vähän yli puolen selän), jota on pidettävä ihan koko ajan kiinni nyt. Ja pitkä tukka on ohuena ihan kamalan näköinen ja vaikea laittaa, joten taidan aloittaa kasvatuksen taas lyhyemmästä kuontalosta. Saisi kunnolla kaikki kaksihaaraiset pois. Kun vaan löytyisi aikaa käydä kampaajalla, eli kun vaan saisi vauvan hoitoon siksi aikaa...

torstai 18. elokuuta 2011

Haiseva äiti

Eilen illalla päätin koittaa, että herääkö Eelis siihen kun itse menen nukkumaan (21-22 maissa), sillä tähän mennessä kun Eelis on jäänyt unille seitsemän aikaan ja itse menen nukkumaan myöhemmin, on Eelis herännyt puolen tunnin sisään syömään (ja pyöriskelee ensin sen puolisen tuntia). Huolimatta siitä koska menen nukkumaan. Maksimissaan kolme tuntia on nukuttu putkeen, vaikka illalla on syöty puuroa ja hörpätty päälle runsaasti tissiä.

Eilen (taas) puuron syönti oli vähän kiukuttelua (ehti väsyä ja puuro jäähtyä, ja viileä puuro on kieltämättä pahaa, täytyy tästä lähtien laittaa vain puolet lautaselle ja loput puolet kun eka satsi on syöty, ehkä se pysyy paremmin lämpimänä kattilassa), mutta noin desin verran sain pikkumiehen suusta upotettua. Eeliksen nukahdettua tulin sohvalle katsomaan hömppää ja nukahdin puoli kymmenen maissa siihen (tarkoituksella). Puoli yksitoista Eelis alkoi itkeskellä ruokaa (olin aiemmin kasin maissa käynyt tuuduttelemassa takaisin uneen). Eli neljä tuntia nukuttiin. Ilmeisesti siis Eelis on herännyt minun hajuun (maidontuoksuun) ja vaatii sitten tissiä, vaikka varsinaisesti ei vielä nälkä olisikaan.

Täytyy tässä muutama päivä (ilta) koittaa tätä että itse nukahdan alakertaan, jos Eelis vaikka siitä oppisi nukkumaan vähän enemmän tunteja kerrallaan.

Kävin eilen hakemassa kaupungilta Eelikselle puurokulhon ja lisää lusikoita. Samalla kipaisin kirpparilla kierroksen. Helmikuisten äitien kanssa oli juuri puhetta talven haalareista, ja itse en jotekin edes tajunnut, että tosiaan Eelis todennäköisesti möyrii jo lumessa ensi talvena! Vedenpitävyyttä siis tarvitaan. Äitiyspakkauksen toppahaalari on kuulemma sen verran reilu mitoitukseltaan, että se oletettavasti sopii talvella, mutta se ei ole vedenpitävä.
No, päätin alkaa pitää silmiä auki kirpparilla, jos vaikka sattuisin löytämään sen rymyhaalarin. Ja siellähän se oli! Sininen Lassien suprafill haalari, jossa siis haalarin alaosa on kurapukumainen. Todella hyväkuntoinen, kauluksen tarra puoliksi irti, mutta helposti korjattavissa. Eikä maksanut kuin kympin!

Lisäksi löysin kestovaippoja nauhavaippojen muodossa (en ole aiemmin törmännyt moisiin), meidän kestot kun jäävät ihan juuri pieniksi eikä uusia isompia ole vielä. Kaksi kolmen vaipan pakettia, yhteensä nekin kympin :) Ja, vielä päälle kahdet villakuoret, kuusi euroa yhteensä. Aika löydökäs päivä!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kakkahommia

Olen kuullut, että pottaharjoittelun voi aloittaa sitten kun lapsi alkaa istua. Niinpä meille käytiin ostamassa potta pari viikkoa sitten. Viime viikolla testattiin ensimmäisen kerran, mutta Eelis ei tykännyt yhtään, pari kertaa koitettiin. Eilen yritin uudestaan ja nythän siinä istuminen oli ihan ok (tietysti tuettuna ja vähän kannattelin ettei ihan koko painollaan vielä siinä istu, tottuu vähän siihen miltä siinä tuntuu istua). Tuli pissikin sinne. Ja vielä toisenkin kerran myöhemmin. Ja tänään aamulla tuli aamukakka ja -pissikin pottaan! Ja nyt jo kannattelin vähemmän.

Pottailun aloitusta on varmasti helpottanut tämä neljän kuukauden pissitys ja kakatus pönttöön. Ja varmaankin myös kestovaippailu. Ja se, että Eelis on poika (pojat kuulemma mielellään pissaavat ilmakylpyjen aikana, tosin niin kuulemma tein minäkin). Äitinihän alkoi puhua pissityksestä jo Eeliksen ollessa kuukauden ikäinen. Sivuutin hänen puheensa täysin, sillä en uskonut niin pienen vauvan tajuavan pissityksen saloja.
Kun Eelis oli kahden kuukauden, menimme käymään vanhempieni luona ja äitini näytti miten pissitys tapahtuu. Ja Eelis tajusi jo muutaman kerran jälkeen miten pissittäminen toimii. Eelis alkoi myös mielellään kakata pönttöön, alkoi heti ähistää pieruja kun mentiin pissitysasentoon. Äitini sanoin: "Pissin ja kakan jälkeen kehutaan kuin koiraa". Jossain vaiheessa Eelis alkoi selkeästi jo pidättää pissaa ja kakkaa pieniä aikoja, meillä kun vaipanvaihto(kin) tapahtuu yleensä aikalailla samoihin kellonaikoihin.

Tietenkään ihan jokaisella kerralla ei pissiä tule, eihän se aina voi pissattaa. Tai jos väsyttää niin ei jaksa keskittyä. Silloin Eelis alkaa nopeasti venkoilla ja ynistä, eikä yhtään halua olla pissitysasennossa. Eikä aina voi olla vaihtamassa vaippaa samoihin kellonaikoihin (esim. reissussa), mutta nämä poikkeamat eivät ole tehneet hallaa meidän pissa/kakkapuuhiin. Ja meillä ei oteta paineita vaikka se kakka tulisikin vaippaan, enkä missään nimessä oleta että Eelis tulee nyt ja aina toimimaan näin hienosti kakka-asioissaan, varmasti tulee takapakkia jossain vaiheessa.

Eikä se pissittäminen ole aina helppoa, asento ei pitäjällä ole kovin ergonominen (ks. pissityspostaus aiemmin) ja oma selkäni kipeytyikin alkuun nopeasti. Ja aikaa ja hermojahan se vaatii kököttää vessassa, alkuun siellä saatettiin olla vartinkin verran! Ja eihän se pissasuihku osu aina (eli useinkaan kun äiti ei osaa tähdätä) pönttöön, joten sottaista se on myös. Onneksi meillä on kuitenkin fiksu poika joka tajusi nopeasti missä tästäkin asiassa on kyse ;)

tiistai 16. elokuuta 2011

Syöpöittelyä

Kuuden kuukauden rajapyykki lähestyy lähestymistään. Alunperin olin vakaasti sitä mieltä, että täysimetän sinne asti. Eelis kuitenkin alkoi kiinnostua ruoasta vajaa viisikukautisena. Viiden kuukauden iässä aloitettiin pienet maistelut, ajattelin että ihan vähän vain maistellaan makuja sinne kuuteen kuukauteen asti, yksi jääpalakuutiollinen kiinteää ei omassa päässäni vielä tarkoita etten täysimettäisi.

Viikko sitten päätin ottaa iltapuuron maistelun kehiin kun Eelis alkoi heräillä öisin tunnin välein ja alkoi jopa seurustelua kaivata keskellä aamuyötä, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut! No, nyt puuroa on alkanut upota pienen miehen suusta, nyt kun tajusin, että sitä puuroa kannattaa antaa kun ei ole vielä kamala nälkä ja/tai väsy. Ja että parhaiten se maistuu kun keittää sen puoleen vettä ja puoleen äidinmaitoa. Ja laittaa mukaan vaikka mustikkaa. Samalla olen lisännyt lounaan määrän kahteen jääpalakuutiolliseen sosetta (plus kuutio äidinmaitoa). Eilen olisi mennyt enemmänkin iltapuuroa kuin olin varautunut, joten lopuksi syötiin vielä aprikoosisosetta kolmasosapurkillinen. Päälle hörppästiin iltapuuhien jälkeen vielä runsaasti tissiä.

Tästä kaikesta huolimatta Eelis heräsi ensimmäisen kerran vajaan kahden tunnin päästä. En antanut tissiä, tuuditin takaisin uneen. Sama uudestaan vajaan tunnin päästä. Vähän kymmenen jälkeen ei enää tuudittelut auttaneet vaan oli annettava tissiä. Yhteensä siis jaksettiin olla ilman sapuskaa kolme tuntia. Ja sen jälkeen syötiin koko yö kahden tunnin välein.

No, onhan tämä kuitenki parannusta tunnin välein syömiseen. Huomaan kuitenkin olevani varsin kiukkuinen ensimmäisen kahden syötön aikana, ensimmäiseen olen yleensä itse juuri ehtinyt nukahtaa tai olen juuri nukahtamassa. Toiseen olen ehtinyt hetken aikaa nukkua, mutta olo ei ole yhtään levännyt vaan olen tokkurainen. Loppuyöstä syöttäminen ei enää kaiverra niin pahasti.

Niin monta kertaa minulle on luvattu, että noniin, nyt se alkaa nukkua sitten pidempiä yöunia. Alan pikkuhiljaa menettää uskoani siihen, vaikka ihan salaa toivonkin niin tapahtuvan. En kuitenkaan halua valittaa, pääosin Eelis on kuitenkin niin helppo lapsi ja kaikki on mennyt hyvin.

maanantai 15. elokuuta 2011

Prinssejä

Viime  viikolla maailmaan saapui kaksi pientä prinssiä, kaksi ystävääni sai pienet poikavauvat. Niitä pääseekin sitten ihastelemaan kun seuraavan kerran parin viikon päästä menen vanhempieni luokse :)

Viimeyö oli taas melko katkonainen. Iltapuurokaan ei nyt jostain syystä maittanut kovin hyvin, Eelis alkoi ihan kiukutella! No, katsellaan, katsellaan...

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Iltapuuroilua

Iltapuuroilut aloitettiin tällä viikolla mammalle parempien yöunien toivossa. Ensin syötiin ihan kaurapuuroa sinällään (äidinmaitoon haudutettuna), se maistui ihan hyvin, vajaa puoli desiä syötiin sitä. Sillä saatiin ensimmäisestä unipätkästä kolmisen tunnin mittainen. Eilen laitoin mukaan mustikkaa ja Eelis söi vajaan desin puuroa (kaiken minkä keitin miinus ne jotka sotkettiin pöydälle ja käsiin). Yöunet olivat kuitenkin katkonaiset masuvaivojen takia (epäilen kesäkurpitsaa).

Kuitenkin parannusta on jo havaittavissa, enää ei herätä koko yön ajan kahden tunnin - tunnin välein eikä herätä neljältä aamulla seurustelemaan. Katsotaan miten tämä tästä kehittyy.

lauantai 13. elokuuta 2011

Vuosi sitten

Tasan vuosi sitten oli perjantai 13. päivä. Silloin nähtiin Eelis ensimmäistä kertaa ultrassa :)

torstai 11. elokuuta 2011

Mylhyrin nukkumisesta

Nukahtaminen ja nukkuminen. Ongelma, joka ei ole ollut minulle niin suuri ongelma kuin se muille on tuntunut olevan. Kaikki pitäisi-ihmiset ovat kauhistelleet meidän nukkumista. Meillä kun on alusta alkaen herätty vähintään kolmen tunnin välein syömään, päivin ja öin, kerran olen nukkunut 4,5 tuntia.

Eeliksen pinnasänky on meidän parisängyn ja seinän välissä. Yksi laidoista on otettu pois ja pohja korotettu samalle tasolle meidän patjojen kanssa. Puolet yöstä Eelis nukkuu meidän välissä ja toisen puolen omassa sängyssään. Alusta alkaen Eelis on pääosin nukkunut yön, eikä ole herännyt seurustelemaan (paitsi tällä viikolla kahdesti). Syötän makuultaan, ja vaihdan syönnin päätyttyä Eeliksen puolta, jotta saan tyhjennettyä molempia rintoja, ja jotta minun ei tarvitse miettiä unenpöpperössä kummalta puolelta viimeksi syötin. Alusta alkaen olen nukahtanut helposti takaisin, ja vaikka en olekaan levännyt kunnolla kohta puoleen vuoteen, olen pääosin saanut sen verran unta, että arki sujuu enkä ole zombie. Tämä toimii meillä.

(Lisäksi uskon, että yösyömiset ovat auttaneen maidon tuotannossa, ja siksi meillä on maitoa riittänyt aina.)

Kuulemma PITÄISI nukkua jo enemmän tunteja putkeen öisin.

Päikkäreille meillä on nukahdettu aina helposti ja nopeasti, joko tissille, liikkuviin vaunuihin tai heijaavaan/pompottelevaan syliin. Liikettä ei tarvitse olla paljoa, eikä Eelis sen kummemmpin häiriinny jos hänet siirretään muualle nukkumaan esimerkiksi sylistä. Nukkumapaikka ei vaihdu jatkuvasti vaan meillä on tietyt paikat jossa nukutaan. Öisin pinnasänky/meidän sänky, päivisin sohvan nurkka tai vaunut. Silloin tällöin (nyt harvemmin kuin aiemmin) Eelis alkoi itkeä kesken unien, mutta rauhoittui pian takaisin nukkumaan jos kävi heiluttelemassa vähän, välttämättä aina ei tarvittu mitään toimenpiteitä. (Neuvolan mukaan joku kehitysvaihe.) Tarpeeksi kun on nukuttu, Eelis herää, katselee hetken ympärilleen ja alkaa höpöitellä ja mylhytä.

Kuulemma PITÄISI nukahtaa itsekseen, ei ainakaan syliin tai liikkeeseen, viimeistään puolivuotiaana ainakaan. Muuten ei ikinä opi nukkumaan itsekseen!

Olen kahdesti koittanut pientä unikoulutusta. Vähän päälle kuukausi sitten syötin Eeliksen istuallaan ja lopulta laskin omaan sänkyynsä ennenkuin nukahti tissille. Sängyssä pyöriskeltiin, myllättiin, ja lopulta itkettiin. Tassuttelut tai silittelyt saivat vaan suuremman herneen nenään, syli helpotti mutta ei saanut laskea alas. Eelis nukahti kerran itsekseen. Päätin yrittää uudestaan myöhemmin. Nyt tuo sängyssä mylhyäminen on käynyt pahemmaksi. Heti kierähdetään mahalleen, noustaan konttausasentoon ja altaan myllätä. Sama tapahtuu yöllä jos en anna tissiä kun Eelis havahtuu syömään. Lopulta karjuva (täysin hereillä oleva) vauva täytyy taas rauhoittaa sylillä ja/tai tissillä. Aion jätää unikoulut taas myöhemmälle ja koittaa uudestaan sitten kun Eelis on valmis siihen.

Nyt poden kompleksia, olenko liian mukavuudenhaluinen kun haluaisin nukkumaanmenon olevan rauhallista ja helppoa, meille kaikille? Paaponko pojan pilalle nukuttamalla "väärin"?

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kirppistelyä

Olen muutaman kerran käynyt kirpparilla täällä, nyt olen alkanut tehdä löytöjäkin. Alkuun tuntui, että tarjonta oli todella huonoa, mutta nyt pari paikkaa on uusittu, ilmeisesti se on vaikuttanut. Aiemmin äitini/minä on/olen tehnyt löydöt kotipaikkakunnaltani, suurin osa Eeliksen vaatteista onkin kirpparilta ostettuja.

Vaatteiden lisäksi muutama hittilelu on löytynyt, viimeisempänä löytönä tämä helisevä sammakko.


Olen myös etsinyt kirjoja ja löytänytkin jo hyvän alun Eeliksen omalle kirjastolle :)


Myös Miina ja Manu tabletit olivat ihana löytö.


Itsekin varasin kirppispöydän, sovittiin Eeliksen kanssa että myy pienet vaatteensa (ne joita en säästä mahdollista toista lasta varten), että saadaan ostaa lisää kirjoja :)

maanantai 8. elokuuta 2011

Pudotus

Nyt aamulla kävi se, mistä kaikki äidit minua varoittivat, tai pikemminkin sanoivat että tein niin tai näin, niin tulee käymään. Eelis putosi sängystä.

Sylittelyllä Eelis selvisi säikähdyksestä, itse taidan tarvita vähän enemmän.

perjantai 5. elokuuta 2011

5 kk neukkua

Kun tässä on nyt hetki aikaa, ajattelin päivitellä neuvolakuulumiset. 5 kk neuvola oli jo pari viikkoa sitten ja meillä oli kesäsijainen, on ollut aiemmin odotusaikana muistaakseni joulun aikaan sijaisena. Hienosti Eelis kasvaa, vaikka kiinteitä ei vielä syödäkään. Kerroin meidän pienistä nukkumis"ongelmista" (Eelis ei meinannut alkaa nukkua, nyt asia on vähän parantunut) ja neuvolatäti ei osannut muuta sanoa kuin että varmaan johtuu siitä, että Eelis on juuri lähtenyt liikkeelle, joten ei malttaisi nukkua.

Ryömimistä koitettiin hoitopöydällä (jonka päällä on vahaliina), täti laittoi Eeliksen mahalleen pöydän toiseen päähän ja toiseen päähän lelun. Eelis katseli lelua hetken, virnisti ja alkoi kiskoa vahaliinalla lelua lähemmäs :D Täti nauroi, että ei mikään tyhmä poika! Mutta ryömimistä ei näytetty tällä kertaa.

Saatiin rokotteetkin ja itse pistäminen ei aiheuttanut itkua mutta aineen ruiskuttaminen sai aikaan pienen parun (no sehän se on se kivuliain vaihe!). Kuitenkaan lohtutissiä ei tarvittu, vaikka sitä tarjosinkin. Reippaasti oltiin, itkukin helpotti pian. Eelis lämpöili taas seuraavan yön ja aamupäivän ja oli hieman nuhjuinen. Tällä kertaa jalkoja ei aristettu niin kovasti kuin viimeksi.

Saatiin paras neuvo ikinä: tehkää niinkuin parhaaksi näette Eeliksen kanssa. Kun oli puhetta ruoasta, kehityksestä ja nukkumisesta. Ensimmäistä kertaa en saanut russutusta osakseni kun kerroin että meillä edelleen syödään öisinkin kahden-kolmen tunnin välein. Tähän mennessä on aina sanottu "no pitäisi sen jo nukkua pidempään...". Bah.

Seuraavan kerran neuvolaan mennään noin 6,5 kk iässä, sitten jos tuntuu olevan tarvetta 8 kk iässä, ja jos ei niin viimeistään vuoden ikäisenä. Taidan kuitenkin haluta myös 8 kk neukun, ihan vain mittojen takia.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kesäkuulumisia

Niin se aika rientää eteenpäin. Vajaa kuukaudessa Eelis on oppinut ryömimään (pää laitetaan maahan ja sitten jaloilla punnerretaan peppu ylöspäin ja mennään eteenpäin), istuu tuen kanssa, kellahtelee joka suuntaan ja tykkää jäädä kyljelleen "sulttaaniasentoon". Ei enää vain huutele vaan on alkanut käyttää suutaan, päivittäin kuullaan mam mam mam mam. Konttausasentoon päästään hyvin mutta siitä eteneminen ei vielä onnistu.

Eelis pyytää syliin levittämällä kätensä ja nojaamalla kohti syliä, katselee ympärilleen ja on kiinnostunut kaikesta (ei helpota syömistä kun pienetkin äänet täytyy tarkastaa). Soseita on maisteltu muutama viikko, vielä tämän kuun meinasin täysimettää. Porkkanalla aloitettiin, mutta se ei tehnyt kauppaansa. Pidettiin muutaman päivän tauko ja koitettiin kukkakaalia. Parin päivän harjoittelemisen jälkeen Eelis tajusi miten soseita syödään. Nyt ollaan maisteltu myös keltaista porkkanaa (miedomman makuista kuin normaali oranssi), seuraavaksi suunnittelin tavallista porkkanaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Maistettiin vadelmaakin mutta siitä tuli näppyä poskeen.

Haaveilen sormiruokailusta soseiden ohella, meillä on kurkkua mutustettu muutaman kerran. Jos höyryttäisi kasviksia valmiiksi pakkaseen (laittaa voipaperin päälle, pakkaseen ja sitten rasiaan kun ovat pakastuneet, saa yksittäisiä paloja helposti), soseita tein isot satsit jääpalakuutioihin ja isompia annoksia pieniin minigrip pusseihin.

Öisin syödään 1-2 tunnin välein, vähän väsyttää välillä, mutta ei niin paljoa, että se haittaisi. Elän toivossa, että tuleva iltapuuro ensi kuussa helpottaisi yösyöntiä. Nukkumaan mennään nyt paljon aiemmin, seitsemän-kahdeksan aikaan ja päivisin nukutaan kahdet pidemmät (1-2 h) tai kolmet lyhemmät (vajaan tunnin) päikkärit. Jonkin aikaa nukuttiin ihan kahdeksaan asti, mutta nyt on herätty kakkaamaan kuuden jälkeen (tänään tajusin nousta ajoissa niin saatiin kakka pönttöön) eikä unet ole sitten enää jatkuneet. Pönttöön pissitään lähes joka kerta, pari kertaa on ollut ihan kuiva vaippakin vaipanvaihtojen välissä!

Pari kertaa ollaan nukahdettu ihan itsekseen pienen ölinän jälkeen, mutta vielä nukutaan mielellään tissille tai syliin. Jos menee yliväsyneeksi, on nukkumaanmeno hankalampaa. Pari kertaa on iltaunille menoon mennyt tunti! Ajattelin yrittää alkaa opettaa itsekseen nukahtamista, mutta Eelis ei taida olla vielä valmis. Enkä halua tehdä nukkumaan menemisestä levotonta ja epämiellyttävää (kellekään meistä).

Mies oli kesälomalla muutaman viikon, käytiin mökillä ja oleiltiin kotona. Nyt tekee puoliviikkoisena jonkin aikaa, kunnes töissä alkaa olla taas vipinää. Itse olen yrittänyt välillä ajatella töihin paluuta, mutta se ei miellytä yhtään, ei tippaakaan. En osaa enkä halua ajatella vielä meneväni töihin, kun Eeliksestä erossa olo tuntuu (henkisesti) liian vaikealta, etenkin kun imetän vielä. Ehkä ajattelu on helpompaa sitten kun syödään enempi kiinteitä. No, onneksi töihin paluu tapahtuu aikasintaan vuoden vaihteen jälkeen. Tosin, olen jo miettinyt jääväni hetkeksi kotiinkin...

Mutta nyt siivoilemaan kun Eelis vielä nukkuu hetken. Hiljaiselo blogin puolella jatkunee vielä tovin, jotenkin olen mukamas niin kiireinen että ei ehdi!