Takaisin lomalla

Tänään ei mennyt töissä kuin kolmisen tuntia, loppuviikon olen taas ihan vain lomalla :)

Itseasiassa vanhempani tulevat tänne huomenna seurakseni uudeksi vuodeksi, mies kun lähtee muualle kaveriporukan kanssa mökille (itse en halunnut mennä tämän mahan kanssa mökkeilemään keskelle ei mitään) ja ystäväni jonka piti tulla tänne, ei pääsekään tulemaan. Kyllähän minä yksinkin osaan olla, mutta vanhemmat tuntuivat olevan kovin mielissään kun pääsevät tänne :)

Tänään on ollut jonkin verran paineen tunnetta taas, onneksi voi loppuviikon lepäillä vain. Vaikka paljon tekisi mieli puuhailla vaikka mitä! Onneksi olen laittanut vauvatavaroita paikoilleen jo pitkin matkaa, niin ei muuta voi tehdä kun käydä hypistelemässä niitä silloin tällöin :D Varsinaisesti tekemistä ei siis ole ihan kauheasti, vaikka siltä tuntuukin välillä.

Tänään sain työkaverilta lainaan pari kantoliinaa, varmasti hommaan omat kunhan pääsen ensin noilla kokeilemaan että onnistuuko kantoliinailu meillä. Ystävä näytti muutamat sidonnatkin mutta en minä niitä varmaan enää muista edes :D No, harjoittelemalla oppii. Täytyy kaivaa joku sopivan kokoinen pehmolelu malliksi (kissat tuskin arvostavat).

Olen lueskellut vauvalehtiä nyt iltaisin ja kyllä alkaa ajatukset olla jo helmikuun puolella aika vahvasti. Jotenkin tämä asia ei enää tunnukaan niin kaukaiselta ja mahdottomalta. Meille ON tulossa vauva! :)

Arkilomapäivä

Kävimme eilen lyhyen työpäivän jälkeen kaupoilla, samalla kävimme reklamoimassa turvaportista (joka olikin kunnossa, se suoristui kun sen kiristää paikalleen, mutta missään ei tästä lukenut mitään) ja tilasimme uudet patjat. Ei ole halpaa hommaa, mutta pitäisi olla kunnolliset! Tulevat tosin vasta ensi kuun puolessa välissä, mutta siihen mennessä meillä ainakin pitäisi olla se sängyn runkokin. Ostimme samalla uudet tyynyt, ergonomiset sellaiset. Ainakin omat yöuneni paranivat, ei puutunut kädet niin paljoa kunei tarvinnut tunkea niitä tyynyn alle ja kyljelläänkin oli tosi hyvä nukkua. Levottomat jalat yrittivät vähän vaivata mutta onneksi vispaus loppui lyhyeen. Lonkka vaan meinasi puutua. Nukuin ihanat 12 tuntia, näin vähän sellaista unta ja mies heräsikin mukavasti tänä aamuna ;)

Vaikka makoilimme sängyssä lähes kymmeneen asti, ehdin silti syödä rauhassa aamupalan ja kirjoittaa tämän postauksen, ennenkuin täytyy lähteä töihin. Ihana laborantti kun tekee yhden homman mun puolesta, mikä vaatii noin viisi minuuttia varsinaista tekemistä mutta odotteluaikaa sisältyy tunti, niin voin mennä myöhempään töihin. Tästä päivästä ei siis tulekaan täyttä päivää vaan suurin piirtein saman mittainen kuin eilisestä :)

Ja olin kyllä eilen ihan poikki, vaikken ollutkaan töissä kuin nelisen tuntia. Olin tosin jalkeilla suuren osan siitä ajasta ja sen kyllä huomasi heti. Ei sitä vaan jaksa enää! Jalkoja ja selkää pakotti ja mahassakaan ei ollut kovin hyvät tuntemukset. Illalla saunassa ollessamme huomasinkin, että mahaan oli ilmestynyt ihan uunituore raskausarpi, oli purkautunut verta ihan kunnolla siihen ympärille.

Myttynen on taas ollut pirteä oma itsensä mahassa. Kova myllerrys käynyt koko aamun, taisi olla raukalla vähän hikkakin. Itseäni nuo liikkeet eivät millään lailla häiritse, päin vastoin parin päivän takaisen huolestumisen jälkeen liikehdintä on hyvin toivottua ja tervetullutta. Etenkin kun meillä täällä asustaa hellempi kaveri ja rajummat liikkeet uupuvat lähes täysin.

Mutta nyt aamutouhut loppuun, viikon masukuvan napsaus ja töihin lähtö. Tänään voi onneksi tulla suoraan kotiin töistä, mies kun jää vielä kotiin niin taidan vähän vihjaista, että olisi kiva jos ruoka olisi valmis kun tulen kotiin ;)

Levottomat jalat

Niin se käynnistyi vuoden viimeinen viikko. Nukuin yön todella katkonaisesti. Illalla ei meinannut ensin tulla uni, peuhattiin sitten miehen kanssa vähän peiton alla, mutta sekään ei auttanut. Myttynen huolestutti liikkeillään, tai oikeastaan niiden puutteella. Meillä ei varsinaisesti potkita, ainakaan kovin kovaa ja kipeästi, vaan meno on enemmänkin myllerrystä ja venyttelyä. Olin kuulemma ihan samanlainen. Eilen oltiin kuitenkin todella vaisuja. Lopulta kun uni ei vain tullut tökin ja heiluttelin mahaa niin, että sain muutaman potkun osakseni ja olin tyytyväinen. Tänään ollaan liikehditty taas ihan normaalisti.

Mutta kun lakkasin murehtimasta liikkeitä, niin levottomat jalat alkoivat vaivata! Koko ajan piti vaihtaa jalkojen asentoa eivätkä ne millään meinanneet rauhoittua! Loppujen lopuksi en nukkunut kovinkaan montaa tuntia ja senkin ajan jatkuvasti heräillen. Aamulla nousin lopulta kun mahaa kivisti, se onkin ollut koko aamun hieman sekaisin. Onneksi tänään ei tarvitse olla töissä kuin pari tuntia (olen vielä kotona).

Oltaisiin eilen laitettu paikoilleen lahjaksi saamamme turvaportti, mutta se onkin vino! Onneksi kaupungistamme löytyy se liike josta anoppi oli sen tilannut, tänään täytyy käydä vaihtamassa portti uuteen. Toivottavasti heillä olisi niitä varastossa ja saisimme korvaavan tilalle tällä viikolla. Asialla ei muuten olisi niin väliä, mutta saatamme saada koiravieraan uutena vuotena ja turvaportti tulisi silloin jo tarpeen.

Innostuin vielä eilen illalla vaihtamaan makuuhuoneessa vähän järjestystä. Siirsin pinnasängyn meidän sängyn viereen, jotta tottuisin että vieressäni ei olekaan tyhjää tilaa. Tarvittaessa pinnasängystä voi ottaa yhden laidan irti, jolloin siitä saa sängylle jatkeen, ja tämä saattaa helpottaa tulevia yösyöttöjä.

Meidän pitäisi saada uusi parisänky ensi viikolla, tällä viikolla voisi käydä katsomassa patjat valmiiksi...

Ajatukset alkavat siirtyä pikkuhiljaa tulevaan vauvaan ja työnteko kiinnostaa entistä vähemmän. Halu saada projekti päätökseen on edelleen kova, mutta jaksaminen on toista... On tässä vielä onneksi (toivottavasti!) kuukausi aikaa. Varsinaisia työpäiviä olisi oikeasti enää ensi vuonna kahdeksan, mutta ajattelin tehdä hommia kotona jaksamisen mukaan pitkin tammikuuta. Eipä tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos (ja kun) ei jaksa täyttä työpäivää.

Mutta nyt aamupuuhat päätökseen, jotta pääsen joskus sinne töihin ja poiskin!

Tavarameri osa 3

Tänään sain aamusta laitettua vauvan vaatteet paikalleen.

Samalla järjestin yhden hyllyn lisätilaa, sillä vaikka laitoin 70 cm ja suuremmat vaatteet vielä pois näkyviltä, tuli vaatteita niin paljon, etteivät ne mahtuneet siihen tilaan mihin ajattelin.

Aika hyvin on koittain vaatteita, 50-56 cm muutamia, enemmän 60-68 cm ja jo muutamia 70 cm ja ylöspäin.

Eiköhän me näillä pärjätä ainakin alkuun ;)

Järjestin myös harsot ja kestovaipat sekä sekalaiset vauvasälät omiin laatikoihinsa.

 

Harsoja on kertynyt mukavasti, joten niitä voi käyttää surutta vaippaharsoinakin, värikkäämmät sitten puklurätteinä ja muussa käytössä. Kestoja on imuosia vajaa kymmenen, kuoria kolme ja äidin neulomia villahousuja kaksi. Lisäksi äitiyspakkauksen kaksi imua ja isommalle tarkoitettu vaippa. Ystävä suositteli vielä ostamaan paperiliinoja. Ja täytyy niitä kertakäyttöisiäkin vielä ostaa, varmuuden varalta. Näillä päästään varmasti alkuun. Äidillä oli vielä työn alla muutamat vähän isommat kestot ja imut.

Vaatteiden lisäksi saatiin leikkikaari (itseasiassa kaksi, joista toinen jätettiin vanhemmilleni), toinen hyppykiikku (jätettiin sekin vanhemmilleni), sitteri, leikkimatto, unipussi, imetystyyny, turvaportti ja miehen vanha villaviltti. Vanna unohdettiin ottaa mukaamme (miehen vanha).  Lisäksi ostettiin pöydän kulmiin laitettavat pehmikkeet ja klipsejä laatikoihin. Tavaraa alkaa siis olla.

Vielä täytyy hommata se itkuhälytin, tuttipulloja pari, tutteja pari, kertakäyttövaippoja, vauvan lääkkeitä (onneksi miehen äiti on apteekissa töissä) ja vauvan sänkyyn petivaatteita (meillä on nyt kahdet lakanat).  Vaippapyykkikori ja sappisaippuaa. Varmaansti kaikkea muutakin tulee mieleen matkan varrella. Itselleni pitäisi ostaa imetysliivit.

Liiveistä tulikin mieleeni, että huomasin eilen rintojeni alkaneen tihkuttaa maitoa. Ihmekös olen haistanut jo monta päivää "vauvan tuoksun" voimakkaana. Vielä ei liivinsuojia tarvitse kuitenkaan.

Mutta nyt menen laittamaan loputkin harsot kuivumaan ja sitten pupellan jouluruokaa (porkkana-, bataatti- ja perunalaatikkoa, rosollia ja kalkkunaa). Mikä onkin saanut taas mahani toimimaan ja aineenvaihdunnan liikkeelle :) Tai sitten se on se suklaa ;)

Jouluvierailuja

Alkuviikko meni vauhdikkaasti. Oli todella mukavaa vierailla vanhempieni luona, vaikka matkaan mahtui myös harmistuksia. Ensimmäinen päivä oli todella kiireinen, saavuttuamme perille söimme isän paistamia ahvenia ja äidin tekemiä pöperöitä ja lähdimme heti kummityttöni perhettä katsomaan. Meininki oli vilkas, vanhempi tyttö oli hieman ylivilkkaalla tuulella kun oli juuri tullut kotiin mummulasta, ja mummu ei ollut viikkoon vienyt lasta ulos leikkimään (??). Aikamme kahviteltuamme kävimme hetken aikaa lepäämässä vanhempieni luona ja kun tulimme sisälle, liiankin tuttu haju tuli heti ovella vastaan. Isä oli juonut sillä välin ja oli jo humalassa. Minä vähän harmistuin, mutta päätin olla välittämättä. Pian lähdimme miehen kanssa piipahtamaan paikallisessa (limpparilla), ja samalla näin paria kaveria ja toisen veljeni naisystävineen. Olimme sopineet siis tapaamisen kynnelle kykenevien kanssa, jotta ei tarvitsisi enempää rampata edes takaisin.

Seuraavana päivänä aamutouhujen jälkeen lähdimme käymään ystäväni luona, joka sai loppusyksystä pienen pojan. Poika oli ihanan hyväntuulinen ja rauhallinen ja jäi todella hyvä mieli. Heiltä suuntasimme Ikeaan shoppailemaan ja loppupäivän vietimme vanhempieni kanssa kotosalla telkkaria katsoen. Tänä iltana isä oli onneksi selvin päin, mutta toinen veljeni oli luvannut tulla käymään ja hänelle soittaessani oli hän jo liian humalassa. Kerroin, että lähtisimme seuraavana päivänä aamupäivällä ja hän lupasi tulla aamusta käymään.

Seuraavana päivänä aamutouhuilujen jälkeen söimme ja pakkasimme auton ihan täyteen tavaraa. Veljeäni ei kuulunut eikä näkynyt. Kaiken lisäksi isäni luuli, että olisimme menneet vielä käymään sisällä, mutta meidän piti jo ajaa auto pois pihasta sillä joku asukas oli tulossa autollaan jo muutenkin ahtaaseen pihaan. En siis ehtinyt antaa isälleni lähtöhaleja. Tämä harmistutti kovasti, ja olin pettynyt veljeeni. Hän on viinaan menevä mutta ei ole koskaan aiemmin rikkonut lupauksiaan sen takia. Itkinkin autossa ensimmäiset puoli tuntia kotimatkasta kun harmitti niin paljon. Isälle antamatta jäänyt halauksen harmistus helpotti kun isä soitti pian meidän lähdön jälkeen ja kertoi luulleensa että olisimme vielä tulleet käymään sisällä. Mutta veljeni tapaus harmittaa vieläkin, sillä olisimme halunneet kysyä kasvotusten tulisiko hän myttysen kummiksi.

Veljeni ei ole vieläkään uskaltanut soittaa tai laittaa viestiä.

Alunperin meidän piti mennä miehen vanhempien luona käymään vasta tänään, mutta mummi olikin siellä jo eilen, joten päätimme eilen lähteä sinne, jotta saisimme sitten olla kotona rauhassa kaksi päivää. Miehen vanhempien luokse ei onneksi aja kuin kaksi tuntia. Siellä söimme ja jutustelimme miehen mummin, siskon ja äidin kanssa, toki myös anopin miehen kanssa (mieheni isä kuoli 10 vuotta sitten) joka oli paikalla kunnolla vasta illemmalla, sillä hän toimi pukkina. Kotiuduimme puolenyön jälkeen, tällä kertaa auto "vain" puolillaan tavaraa. Tosin ison osan tilasta vei äitiyspaketti, joka oli saapunut postiin haettavaksi viikolla, mutta ehdimme hakea sen vasta menomatkalla eilen.

Nyt on ihanaa rauhoittua kotona pari päivää, tämän päivän ohjelmaan kuuluu vauvapyykin pesua :) Saimme paljon muutakin tavaraa, mutta niistä tuonnempana.

En ole ehtinyt ottaa mitään kaunista joulukuvaa, ja muutenkin toivottelen hieman myöhässä:

Oikein ihanaa ja kaunista joulua kaikille!

Vajaa kymppi jäljellä

Vielä ehdin ottaa viikon masukuvat ja postata ne.

Näköjään tällä viikolla on tullut ihan huimasti noita raskausarpia!! Terveydenhoitaja sanoi eilen neuvolassa sen johtuvan siitä, että mahanpeitteeni ovat niin ohuet. Taitaa kuitenkin riippua kudostyypistä...

Mutta nyt nokka kohti vanhempia, onneksi ulkona näyttää olevan ihan hyvä keli :)

Puuhapäivä

Tänään on ollut aikamoinen puuhapäivä, onneksi laitettiin herätyskello soimaan (yhdeksältä). Aamu meinasi mennä vähän plörinäksi kun unohdettiin laittaa auto lämpiämään, ja kun menin sitä laittamaan piuhan päähän, niin eihän se mennyt taaskaan paikalleen. Mies kun oli unohtanut kertoa sen kikan, jolla sen saa siihen. Meinasi mennä hermo ja vähän myöhästyttiin kuntosalilta. Mutta onneksi kortin jäähylle laittamisessa (näin alustavasti huhtikuun loppuun asti) ei mennyt kauaa, joten päästiin jouluostoksille ihan ajoissa. Tällä kertaa kaikki ostokset saatiin kasaan lelukaupasta (jossa kuolattiin Brion puujunarataa ja sen osia) ja kirjakaupasta. Siitä suunnattiin ruokakauppaan ostamaan huomiset matkaeväät ja tankattiin auto samalla täyteen.

 

Sopivasti kurvattiin neuvolaankin ajallaan. Kaikki arvot oli ihan kohdallaan, hemppa on nyt vähän laskenut mutta lisärautaa ei enää määrätä tässä vaiheessa raskautta, etenkin kun saan sitä jo raskausvitamiineista vähän. Paino oli noussut taas aika paljon (noin 900 g/vko), mutta kyllä tässä on turvottanutkin. Supisteluista neuvolantäti ei ollut varsinaisesti huolissaan mutta oli vähän sitä mieltä, että välttämättä minun ei kannattaisi olla loppuun asti töissä, jos supistelee (kun se kohdunsuukin on jo vähän pehmennyt). Lupasin ottaa rauhallisesti ja kerroin, että minulla on onneksi sellainen työ, jossa voin itse määrätä työtahtia. Neuvolatäti kertoi myös, että se, että supistelut eivät ole kivuliaita, ei tarkoita sitä että ne aina olisivat harmittomia ja siksi niitä kannattaa tarkkailla tässä vaiheessa raskautta. Neuvolatäti kertoi myös, että kaikki vauvat eivät aina kiinnity ennen synnytystä, uudelleensynnyttäjillä ilmeisesti ei koskaan! Tätä en tiennyt.

Kun menin tutkimuspöydälle makaamaan, piti meidän hetken aikaa odottaa ennenkuin pystyttiin ottamaan sf-mittaa tai kuuntelemaan sydänääniä, sillä myttynen oli mennyt ihan oikealle puolelle mahaa ja samalla supisti. Syke on nyt vähän laskenut ja piti tökkiä vähän myttystä hereille. Neuvolantäti tunnusteli ja ihmetteli hetken että mitenkäs siellä mahassa oikein majaillaan kun vasen puoli on tyhjää täynnä. Pää on alhaalla ja ilmeisesti myttynen oli konttausasennossa. Ultralla olisi ollut kuulemma mielenkiintoista katsoa vauvan asento.

Seuraava käynti laitettiin kolmen viikon päähän, jotta saatiin siitä seuraava neuvolalääkäri sopiville viikoille. Neuvolan jälkeen lähdettiin syömään (ei ollut nälkä vielä neuvolaan mennessä) ja kotiin saavuttiin neljän maissa maha ihan täynnä. Nyt taas väsyttää ihan tuhottomasti, kohta pääsee saunaan ja loppuillan voisi taas makailla sohvalla. Tosin täytyy pakata valmiiksi tavarat, huomenna suuntaamme aamusta vanhempieni luokse (neljän tunnin ajomatkan päähän). Suunnitelmissa olisi kahden päivän aikana käydä kurkistamassa kahta vauvaa, kummityttöäni ja tosien ystävän poikavauvaa sekä yrittää tavata mahdollisimman monta kaveria huomenna illalla paikallisessa baarissa. Toivottavasti sääennusteet pitävät sen verran paikkaansa, että vielä torstaina olisi hyvä keli ajaa takaisin kotiin.

Lisää tavaroita

Työkaveri piipahti tänään meillä kahvilla ja toi tullessaan kaksi muovikassillista tavaroita. Toinen oli täys lehtiä (hänelle lainaamani Suuri Käsityö-lehdet, ja vanhoja Vauva, Kaks Plus ja Kestovaippa lehtiä). Toisessa muovikassissa oli hyppykiikku (jonka käyttöä pohdimme yhdessä), rintapumppu, tuttipulloja, tutti, maitopusseja, tuttinauha, ruokalappuja, maidonkerääjä ja tuttipullon tuttiosia muutama kappale.

 

 

Lisäksi puhuimme kestovaipoista ja maidon tulosta. Sain muutaman kivan vinkin, asioista joita en olisi osannut edes ajatella. (Esimerkiksi miten kestovaippojen imuosa taitellaan erilailla tytölle ja pojalle, ja että äitiyspakkauksen kestovaippoja voi käyttää myös imuliinoina kun ne taittelee pötköiksi.) Ja äitiyspakkauksesta tuli mieleeni, että sellainen on minulle myönnetty, todennäköisesti se saapuu meille joulun jälkeen välipäivien aikaan :)

Tänään luovuin vihkisormuksesta, alkoi ahdistaa liikaa. Pienen taistelun jälkeen sain sen pois. Kihlasormus on sen verran suurempi, että se sai vielä jäädä.

 

 

Tänään myttynen on taas liikkunut normaaliin tahtiin, pari päivää vietettiin hiljaisempaa eloa. Taisi nukkua samalla lailla kuin äitikin :)

 

Huomenna on neuvola, ja sitä ennen täytyy suunnata kaupungille joululahjaostoksille (ja käyn laittamassa samalla sen kuntosalikortin hyllylle). Vähän taas hermostuttaa painon nousu, tai se että jos siitä tulee taas sanomista. Tosissaan mietin jo, että uskallanko edes käydä syömässä neuvolaa ennen, vaikka jo sovimme miehen kanssa, että kävisimme ihan ravintolassa! Yritän saada järkeä päähäni ja nauttia ruoasta, enkä välitä neuvolatädin paasauksista.

Loma

Ai että. Nukuin viime yönä makoisasti 12 tuntia. Aamupalan jälkeen ryhdyimme toimeen miehen kanssa ja siivosimme (ihana mies pesi myös alakerran lattian) ja pesin paljon pyykkiä. Lopuksi kävimme saunassa pesemässä itsemmekin. Valmistimme todella hyvää ruokaa ja sen päälle nukuin kahden tunnin päikkärit.

Laitoin ennen päikkäreille menoa riisipuuron tulemaan, höyrykeittimellä tehtynä siinä kestää kolme tuntia, mutta voi että miten taivaallista se on!

On tämä kyllä ihanaa olla lomalla, ihanaa kun saa nukkua niin paljon kuin sielu sietää! Etenkin kun sitä unta tuntuu nyt piisaavaan :)

Joululoma

Nyt se alkoi, joululoma :)

Nukuin viime yönä vain nelisen tuntia, heräsin yhden maissa, viimeisen kerran katsoin kelloa viiden aikaan, ehdin hetken torkahtaa ennen herätyskelloa. Alavatsa oli kipeä ja hyvää asentoa oli vaikea löytää. Ensimmäistä kertaa tuntui, että lantion seutu puutui jos olin pidemmän aikaa samassa asennossa. Mutta nuo asiat eivät varsinaisesti valvottaneet, en tiedä miksen saanut nukahdettua.

Tein pieniä asioita töissä ja kirjoitin listan mitä pitää tehdä joululoman jälkeen, jotta ne eivät jää vaivaamaan mieltä, että muistanko varmasti kun palaan töihin. Iltapäivän palaverikin meni todella hyvin ja lähdin kevein mielin ruokakaupan kautta kotiin. Ei jäänyt mitään mielen päälle, vaikka sitä pelkäsinkin.

Nyt alkaa väsyttää tosi paljon, vielä hetken aikaa kun jaksaisi valvoa niin sitten voi mennä nukkumaan. Ihanaa, loma!

Iltaisin supistuttaa, päivisinkin silloin tällöin mutta iltaisin yleensä tulee ne "hikisupistukset". Tunnen kun supistus tekee tuloaan. Onneksi ei tee kipeää.

Huomenna voisi siivoilla niin, että ei tarvitsisi koko loman aikana tehdä mitään! Siivoilemisia siis. Joulun pyhien jälkeen sitten taas :D

Superihminen

Nyt tiedän vähän miltä se ilmaus "paikat tulessa" tarkoittaa. Toinen päivä puuhailua sai minunkin alavatsan syttymään pieneen kytevään liekkiin. Aikamoista vaappumista se meno oli jo aamusta alkaen. Ihan kamalia kivut ei onneksi olleet mutta ei se olo niin hyväkään ollut. Onneksi huomenna on perjantai!

Ja ei ne hommat onnistuneetkaan, mutta no can do. Huomenna on yksi palaveri, muuten yritän saada hommia sen verran kasaan, että voisin olla ajattelematta töitä viikon verran.

Lauantaina tavataan pikaisesti miehen vanhemmat, he ovat ostaneet meille turvaportin ja tuovat sen meille. Eräs ystäväni tulee meille uudeksi vuodeksi (mies lähtee kaveriporukan kanssa mökille, itse en sinne halunnut lähteä ja mies sanoi että lähtee jos saan seuraa, mutta jää jos en saa). Ja tällä ystävällä on koira, joten turvaportti tulee tarpeeseen jo silloin. Saa nähdä mitä kissat tykkäävät, eivät ole koskaan nähneet koiraa.

Tänään miehen työporukalla on pikkujoulut joten olen "saanut" olla koko illan itsekseni. Katselin Täydellisiä Naisia pari jaksoa ja herkuttelin suklaakekseillä. Lisäksi puhuin äitien kanssa (miehen ja omani) yhteensä tunnin verran. Vielä odotan kolariystävän soittoa, hänellä oli selän magneettikuvaus tänään (epäilevät kolarista johtuvaa välilevyn pullistumaa).

Menin eilen nukkumaan puoli yhdeksältä, uni maittoi todella hyvin, olisin nukkunut pidempäänkin aamulla, tosin olin paljon virkeämpi kuin normaalisti. Tänäänkin voisin suunnata pehkuihin mahdollisimman aikaisin jotta jaksan vielä huomisen paahtaa menemään.

Tänään työkollega/kaveri kyseli että tarviaisinko joitain vauvatarvikkeita, saan häneltä ainakin rintapumpun. Samalla hän antoi vinkkejä alkuvauva-ajasta. Oli todella mukavaa jutella, vaikka huomaan etten oikein edes halua vielä ajatella sitä vauva-arkea, sillä yritän pitää ajatukset vielä tässä hetkessä. Sanoinkin, että tuntuu etten ikinä pääse edes äitiyslomalle asti kun aina on jotain. Kun en osaa/voi päästää töistä irti ennenkuin tämä projekti on ohi. En halua ajatella töitä kun vauva saapuu meidän arkeen, sillä haluaisin täysillä keskittyä uuden arjen opetteluun. Ja tiedän, että jos takaraivossa edes kytee ajatus keskeneräisistä töistä, tulee se häiritsemään ja ahdistamaan. Siksi haluaisin kaiken valmiiksi nyt. Samalla poden huonoa omaatuntoa siitä, että en anna itseni levätä, vaikka samalla otan lunkisti sillä myttynen on se numero 1 mielessäni ja menee ehdottomasti töiden edelle. Jostain syystä minulla on jo pari viikkoa ollut sellainen tunne, että tämä vauva ei mahassa pysy loppuun asti. En tiedä mistä tämä pelko johtuu ja tiedän että pelko on aiheeton. Silti tuntuu vain siltä ja pelkään että vauva tulee ennenaikaisena.

Ja lisäksi poden huonoa omaatuntoa myös toisin päin, että olen niin "heikko" etten jaksa töitä ja pientenkin oireiden takia otan rauhallisemmin enkä keskity töihin. Mukamas pitäisi jaksaa täysillä ja olla energinen sinne loppuun asti, sitten synnyttää ja heti jatkaa samaan tahtiin. Olen miettinyt, että miten ihmeessä muut äidit jaksavat, etenkin ne, joilla ei ole oikeutta äitiyslomaan (monissa muissa maissa). Olenko jotenkin huono ihminen kun minua väsyttää enkä pysty olemaan supertehokas? Jos olen tällainen nyt, niin mitä sitten pienen lapsen kanssa? Olenko samalla lailla kykenemätön?

Samalla olen kuitenkin onnellinen siitä, että meidän elämään saapuu pieni nyytti, joka pakottaa ajatukset toisaalle töistä. Ja se pieni myttynen tulee olemaan se nro 1 joka menee myös töiden edelle, sekä minulla että miehellä.

Onnistunut päivä

Tänään olen ollut todella ylpeä itsestäni. Vaikka nukuin yön huonosti (ilmeisesti venyttelyn takia) kipeän alavatsan takia, jaksoin olla ahkera töissä. Pitkästä aikaa olin valtaosan päivästä jalkeilla ja puuhailin. Siinä vaiheessa tosin kun riensin toiseen rakennukseen syömään ja takaisin puoleen tuntiin, piti hetken aikaa puuskuttaa pöytää vasten kun supisti ja koski vatsaan. Supistus ei siis koskenut vaan tuonne mahaan, varmaankin mahan laskeutumisen vuoksi (maha alkaa jo painaa).

Kaiken kukkuraksi yksi työjuttu onnistui, ja sitä ollaan yritetty saada toimimaan jo puolitoista vuotta! Jes! Yksi palaveri ei ollutkaan (siirtyi perjantaille, josta ilmoitettiin kolme tuntia sen jälkeen kun palaverin olisi pitänyt alkaa) ja sain sen jutun haltuuni, joka piti saada jo maanantaina. Kryptistä vai mitä ;)

Lisäksi tein hyvää ruokaa ja kävin saunassa. Ajattelin syödä loput nesteenpoistosalaattiaineksista ja mennä aikaisin nukkumaan. Että jaksaa vielä kaksi päivää.

Otin saunan jälkeen viikon masukuvankin.

Tänään muuten tunsin myttysen jalkapohjan. Oli aika suloista :) Se painoi kylkiluiden alaosaa, mutta sen verran sivuun, että tuntui hyvin mahan läpi. Ainakin luulen sen olleen jalkapohja :D

Kiirusta

Eilinen hedelmäsalaatti oli kyllä äärettömän hyvää ja helpotti ainakin sormien turvotusta todella nopeasti, vaikka en käynytkään vessassa normaalia enempää. Ilmeisesti se kuitenkin sai aineenvaihduntaan vauhtia, sillä tänään myös suolisto on toiminut normaalisti, mitä se ei ole muutamaan viikkoon tehnyt!

Tänään on ollut todella kiirus päivä. Menin suoraan töistä työryhmämme pikkujouluihin erääseen ravintolaan. Ruoka oli todella hyvää ja sopivan täyttävää (alkuruoaksi mustatorvisienikeittoa, pääruoaksi lohta tomaattivuohenjuustokastikkeessa ja perunamuussia ja jälkkäriksi creme brulee). Sieltä riensin venyttelyyn ja varasin ensi viikolle ajan "ohjaajalle", jotta saan laitettua tuon kuntosalikortin hyllylle pariksi kuukaudeksi. Venyttely teki todella hyvää, iltapalaksi söin taas satsin hedelmäsalaattia.

Viikotkin poksui, mutten ole ehtinyt ottamaan valokuvaa ja nyt kutsuu peitonalus. Väsyttää ihan tuhottomasti, tulin kotiinkin vasta puoli tuntia sitten!

Operaatio nesteenpoisto

Nyt ihan oikeasti turvottaa koko ajan. Niinpä ostin kaupasta tänään vesimelonia, ananasta ja mansikoita. Tein niistä herkullisen hedelmäsalaatin, jota aion napostella tämän illan. Toivottavasti resepti auttaa, jos ei niin on ainakin hyvää :)

Neljä päivää töitä jäljellä. Välipäivinä pitää mennä kahtena päivänä työpaikalle, sillä jälleen muut ihmiset eivät osaa  hoitaa asioita ajoissa kuntoon. Onneksi ei ole kyse isosta asiasta, mutta ärsyttää silti. No, ensi viikon aion pitää ihan lomaa lomaa, en aio edes vilkaista sähköposteja! Kunhan nyt ensin selviäisin tästä viikosta...

Pitäisi ostaa vielä vanhemmille joululahja (äidille tilasin vuodeksi Me Naiset, isälle ajattelin käydä ostamassa jonkun valokuvauskirjan), kummitytölle joululahja ja kummitytön siskolle synttäri/joululahja... Ja miehen siskollekin pitäisi keksiä jotain.

Tänään on etenkin nyt iltapäivästä lähtien ketuttanut kaikki. Ihan pienetkin asiat ottavat aivoon ja tekisi mieli vetäistä itkuraivarit. Sen sijaan yritän rentoutua ja olla vain. Taitaa nyt ne kuuluisat raskaushormonit alkaa vaikuttaa... Ärsyttävää!

Sunnuntai

Juhlat sen kuin jatkui, eilen vietettiin pikkujouluja, onneksi tällä kertaa vain muutaman minuutin ajomatkan päässä kotoa. Puolenyön maissa tultiin kotiin.

Yöllä taisi supistella, sillä ne supistukset tulivat uniini. Piti unessa ihan hengittää supistus pois.

Tänään pitäisi tehdä viikkosiivous, pestä vähän pyykkiä ja iltapäivästä taas pelaillaan. Olikin pitkästä aikaa toiminnallinen viikonloppu. Vielä viikko töitä ennen hetken levähdystä! Viikkoon kuuluu paljon puuhailua,  onneksi aina aamuisin, iltapäiviin jää pari tuntia helpompaa oleilua töissä, joten luulisin jaksavani hyvin.

Tein viikonloppuruoaksi yhtä lemppariani, pestosoijamakaronilaatikkoa. Tämä on niiiiin hyvää että oksat pois!

Pestosoijamakaronilaatikko

1,5 dl soijarouhetta
5 dl makaronia
1 sipuli
5 dl maitoa
2 kananmunaa
pestoa

 

 

1. Turvota soijarouhe (keitä 3 dl:ssa vettä), paista kuutioitu sipuli (itse käytän usein paahdettua sipulirouhetta joten sekoitan sen vain turvotetun soijan mukaan) ja keitä makaroni lähes kypsäksi (täysjyvämakaroni maistuu paremmalle).

2. Sekoita voidellussa vuoassa soija, sipuli ja makaroni ja lisää mukaan munamaito, johon on sekoitettu pesto (maun mukaan, itse käytän noin 2-3 rkl).

3. Paista uunissa 40 min 200 C, jälkilämmöllä kun antaa vielä hetken hautua niin noms!

Juhlia

Eilen lähdettiin miehen kanssa toiselle paikkakunnalle juhlimaan juhlapäivää kavereiden kanssa. Juhlapäivän idea on juhlia jotain juhlaa, joka on jäänyt juhlimatta. Eilen juhlat vaihtelivat Venetsian karnevaaleista polttareihin ja armeijan Ohi on -juhlaan.

Aamu oli hidas ja vaikea, mutta päivä onneksi parani iltaa kohden. Ajettiin vielä yöllä takaisin kotiin, sillä aamulla on aina kivempi herätä omasta sängystä ja kotoa. Torkuin autossa, mutta en sitten nukahatanutkaan niin nopeasti kuin toivoin. Tuli taas sellainen huono-olo aalto ja pari supistusta.

Eilen ei enää päivällä supistellut paljoakaan mutta myttynen on ollut tavallista vaisumpi. Olen kyllä tuntenut muutamia muljauksia, en ole täysin hermorauniona. Mutta tänään täytyy kyllä tarkkailla. Toivottavasti myttynen on vain väsynyt, niinkuin minäkin. Onneksi on viikonloppu. Join paljon karpalomehua varmuuden vuoksi (vaikka eilen olikin uutisissa, ettei se autakaan virtsatietulehdukseen).

Tänään pitäisi jaksaa piipahtaa toisen kaveriporukan pikkujouluissa. Olo on hieman kipeä, onneksi voin vain piipahtaa ja lähteä pian kotiin nukkumaan juhlista ilman, että kukaan katsoo kieroon ;)

Lisää supisteluja

No nyt se sitten supistelee koko ajan. Olen viettänyt kotityöpäivää ja ollut valtaosan päivästä sohvalla lukemassa. Ei siis johdu mitenkään rasituksesta tuo supistelu. Edelleen kivutonta, mutta nyt on niistämisestä ja aivastuksista lähtenyt voima (olen hieman flunssainen ollut jo jonkin aikaa). Hassua miten se alkoi näin yhtäkkiä koko ajan vetämään vatsaa kovaksi. Muutaman supistuksen aikana on tullut ihan hiki! Nyt vatsalihakset tuntuvat hieman kipeiltä. No, niin kauan kun ei tunnu painetta alhaalla (sitäkin olen tuntenut mutten supistusten yhteydessä vaan jo aiemmin) tai kipua niin en aio huolestua. Hyvä vain että kohtu harjoittelee.

Torkuin päivällä sohvalla ja ensimmäistä kertaa myttynen häiritsi untani. En saanut nukahdettua sillä oli niin kovat jumpat menossa että oksat pois! Melko laiskan kotityöpäivän päätteeksikin olen väsynyt. Vielä viikko pitäisi jaksaa... Tosin joudun tekemään töitä hieman joululoman aikanakin, joten en viitsi stressata vaikken enää jaksakaan ihan täysillä. Ja todennäköisesti kotihommia vielä äitiysloman alettuakin.

Piti mennä tänään koittamaan uutta BodyBalanceakin mutta ajatuskaan ei tunnu enää hyvälle. Täytynee pian käydä laittamassa kuntosalikortti hyllylle, on sen verran kallis etten halua sitä ihan turhaan maksaa.

Supistus

Makasin sohvalla läppäri sylissä ja katselin netti-tv:tä. Olo oli ollut ällö jo puolisen tuntia. Yhtäkkiä olo vain paheni ällötykseltään, ei kuitenkaan alkanut oksettaa. Hetken päästä vatsa meni ihan kovaksi, ja ällö olo helpotti saman tien. Supistus kesti hetken ja sitten se oli ohi.

Olen kokenut aiemminkin näitä kivuttomia supistuksia mutta nyt huomasin ensimmäistä kertaa yhteyden tuohon ällöön oloon. En tiedä kuuluuko se tähän vai oliko se vain tämä kerta.

Olen nyt kahtena iltana syönyt illan "pääruuaksi" puuroa. Eilen riisipuuroa ja tänään mannapuuroa. Oikein hauduttamalla haudutettuna, kaksi ja puoli tuntia höyrykeittimessä. Tulee muuten ihan taivaallisen hyvää puuroa! Ja eilen illalla ja tänään turvotusta on ollut huomattavasti vähemmän! Veden juominen on vähentynyt noin puoleen aiemmasta, sillä en vain voi enää juoda vettä niin paljoa. Tulee huono olo.

Olen väsynyt, kahden jälkeen ei millään meinaa jaksaa. Aamuisin olen kuitenkin onneksi vielä virkeä ja jaksan puuhastella. Puolilta päivin väsymys alkaa ja voimistuu iltaa kohden. Myös tuo ällö olo on alkanut vaivata. Vaikka olisikin nälkä, tuntuu ettei ruoka oikein maistuisi. Olen vähentänyt annoskokoja, mutta tuntuu että vieläkin pitää vähentää. Puurot tuntuu maistuvan.

Noniin, nyt kello on yhdeksän ja voin mennä nukkumaan. Olen jo kaksi tuntia odottanut että kello olisi tämän verran, että kehtaa mennä sänkyyn :D Huomenna on onneksi kotityöpäivä!

Tiistai

Ihanaa kun tällä viikolla ei ollut maanantaita. Kunnolla levätyn viikonlopun jälkeenkään en vain jaksa enää täyttä työpäivää. Sain kyllä aikaan töissä, mutta väsy oli kova. Taidan ihan kohta suunnata nukkumaan.

Onneksi huomenna on jo puoliviikko! Puolitoista viikkoa töitä jäljellä!

Masussa on kova elämöinti. En mahdu kunnolla istumaan työpöydän ääreen, pöydän reuna painaa mahaa. En oikein edes jonkinmoisen ergonomian säilyttämisen vuoksi voi enää laskea tuolia alemmas, jolloin maha menisi pöydän alle. Myttynen ei yhtään tykkää jos pöydän reuna vähänkään koskettaa mahaa. Heti alkaa kova töminä. Sama on läppärin kanssa sylissä :D

Tuntuu että vatsa on sekä kasvanut eteenpäin, että laskeutunut alemmas.

Kuvissa näkyy oikein ihanat raskausarvet lanteilla, mutta myös ne potkujen myötä (ainakin se yksi tuli potkun myötä!) tulleet merkit alavatsaan. Ne muuten on ihan kosketusarat!

Paljon pieniä asioita

Ihana pitkä viikonloppu on pian ohi. Tämä yksi extrapäivä tuntui jotenkin tulevan täysin tarpeeseen. Vaikka en tehnyt mitään koko viikonloppuna, vasta tänään illalla tunsin rentoutuneeni. Vielä kaksi viikkoa töitä ennen hetken hengähdystä.

Muutama satunnainen asia:

Myttynen monotti niin lujaa pari päivää sitten, että maha antoi periksi. Ihmettelin eilen miksi yhteen kohtaan (siihen johon monotus osui todella kovaa) mahassa sattuu jos siihen koskee ja tänään huomasin, että siinä on yksi iso (lyhyt mutta keveä) raskausarpi. Muualle mahaan ei edelleenkään ole raskausarpia ilmestynyt. Reisiin ja lantioon, sekä jonkin verran myös rintoihin kylläkin.

Tänään minua närästi ensimmäistä kertaa.

Ruoansulatukseni on hidastunut huomattavasti. Yleensä vatsani toimii lähes kellon tarkkuudella (myös ruoka-aikani ovat todella säännölliset), mutta nyt isompaa hätää saa odottaa todella kauan.

Yöllä herään joka kerta kun vaihdan asentoa. Tajusin viime yönä, että jos en malta vaihtaa asentoa todella hiiitaaasti, alkaa supistaa. En myöskään voi vaihtaa suoraan toiselta kyljeltä toiselle kyljelle, vaan välissä pitää olla hetki selällään.

En edelleenkään herää öisin pissalle, ja nukun molemmilla kyljilläni ja selällään hyvin.

Minä synnyin tällä viikolla (29+).

Seksi ei aiheuta supistuksia tai kipuja mutta orgasmi supistuttaa ja tuntuu vatsassa usein vielä seuraavanakin päivänä. Petielämä on vähentynyt todella paljon, vaikka edelleen nautin seksistä. Maha alkaa olla tiellä. Olo on turpeampi ja pehmeämpi, ja asiaa kysyessä mies oli samaa mieltä ja huomannut muutoksen.

Myttysellä olen huomannut kerran hikan, muuten liikkeet ovat enemmän tai vähemmän jatkuvaa myllerrystä, muksauksia ja muljauksia. Olen tottunut liikehdintään, vaikkakin tiedostan ne jatkuvasti. Mutta enää ne eivät tunnu pelottavilta, niinkuin alkuun.

Myttynen viihtyy edelleen enimmäkseen vatsan oikealla puolella ja tunkee päätään (?) välillä epämiellyttävän alas. Tuntuu todella kovana paineena, ja välillä jo mietin että toivottavasti paikat vielä pysyvät kiinni paineesta huolimatta. En osaa sanoa useinkaan kuinka päin myttynen masussa majailee, mutta veikkaan pää alaspäin, sillä kovimmat muksaukset tuntuvat navan yläpuolella, pehmeämmät ja ketterämmät liikkeet alhaalla ja sitten se todella kova paine (pää?) ihan alhaalla.

Nyt on alkanut turvottaa, erityisesti jalkoja ja käsiä. Erityisesti sormista huomaan voiman ja ketteryyden kadonneen. Paikat myös puutuvat todella helposti nykyään.

Olen alkanut haaveilla BodyPump ja BodyCombat tunneille menemisestä... Kuinkahan pieniä lapsiparkkiin voi viedä? Täytyy tiedustella asiaa ensi viikolla respasta. Ajattelin laittaa kuntosalikortin hyllylle kolmeksi kuukaudeksi, alkaen tammikuusta. Sen jälkeen katsotaan tilannetta uudestaan kunhan vauva-arki alkaa sujua, ja tietysti riippuu kuinka se alkaa sujua. Tämän kuun käyn vielä venyttelyssä ainakin, mahdollisesti myös BodyBalancessa jos se tuntuu hyvälle.

Jos selällään ollessani jännitän vatsalihaksiani, mahasta tulee hassun terävä pyramidi.

Tässäpä ne päällimmäisenä mielessä olleet :)

Lepoa

Selvisinpäs siitäkin työviikosta. Olin kyllä aivan poikki perjantaina! Nukuin toissayönä lähes 12 h ja viime yönä 10 h. Nyt on vähän voimat palanneet, eilen en suostunut tekemään muuta kuin pesemään pari koneellista pyykkiä ja leivoin pellillisen muffinsseja. Tänään täytyy vähän siivota ja käydä lumitöissä. Mutta ai että olosta tekee rennon se tieto, että huomennakin voi olla kotona vapaapäivää viettämässä!

Huomenna tulee anoppi ja hänen miehensäkin kylään.

Mahakivut/supistelut on helpottaneet. Öisin kuitenkin herään aina jos vaihdan asentoa, mahaa kun pitää auttaa kääntymään, ja kestää hetken ennenkuin se saa muotonsa uudessa asennossa ja rauhoittuu. Tai en tiedä hakeeko myttynen aina uuden asennon itselleen samalla. Mutta kääntyminen koskee. Onneksi se kipu kuitenkin helpottaa nopeasti.

Oli muuten huvittavaa perjantaina ruokalassa. Siellä eräs ruokalantäti kysyi minulta kassalla, että koskas laskettu aika on, ja kun vastasin että helmikuussa, hänen silmänsä rävähtivät auki "Helmikuussa???" :D Kuulemma oli odottanut vastausta joulu-tammikuussa. Joo-o, mahalla on siis kokoa :D

Nyt aamukahvi huiviin ja.... sunnuntain viettoon :)

Epäbalanssissa

Tänään ei ole ollut keho eikä mieli balanssissa. Sain vähän luettua ja tehtyä konehommia, mutta ajatukset eivät vain pysyneet kasassa. Päivällä nukahdin sohvalle ja koko päivän on mahassa ollut jotenkin kummallinen olo. Supistellut enemmän tai vähemmän jatkuvasti, kivuttomasti tosin.

Kävin BodyBalancessa ja ensimmäistä kertaa se ei tuntunut hyvälle. Supisti sielläkin, pari kertaa jo hieman kivuliaasti. Maha oli koko ajan tiellä enkä saanut hengityksiäkään tehtyä kunnolla. Mikään ei tuntunut hyvälle.

Ei siis ollut mitenkään loistava päivä tänään. Huomenna töihin, onneksi edessä on pitkä viikonloppu!

Hidasta meininkiä

Vauhti senkuin hidastuu. Enää ei pysty viilettämään paikasta toiseen, auta armias jos vastaan tulee ylämäki. Tuolilta/sohvalta pitää nousta maltillisesti, niinkuin kaikkeen muuhunkin liikkeeseen pitää suhtautua nyt vähän "rennommin". Fyysisen hidastumisen lisäksi myös henkiset kyvyt ovat hidastuneet. Työtahti alkaa madella ja ei vaan jaksa enää ihan täysiä työpäiviä. Iskee ihan tuhoton väsymys, aivot vaan jumittaa. Voisin viettää puolet päivästä katsoen hömppää, ei tarvitsisi ajatella mitään.

Huomenna on toinen kotityöpäivä. Ja pian on taas viikonloppu, onneksi. Aika menee ihan valtavan nopeasti eteenpäin! Mutta jotenkin en osaa vielä stressata asiasta ehkä niin paljoa kuin pitäisi. Niin työ- kuin vauvajuttujenkaan kanssa. Molemmissa tapauksissa pitäisi vielä tehdä vaikka mitä... Ja ne joululahjat...

Masukuvan muistin ottaa vasta tänään, tässäpä tämä on.

Kova myllerrys siellä käy, nykyään enemmän tai vähemmän koko ajan. Nyt myös perse on alkanut levitä, sinne ilmestyneistä raskausarvista päätellen se tapahtuu nyt melko nopsakkaa tahtia. No, kyllä se saakin levitä (tai no, lantio saa levitä), että mahtuu sitten myttynen paremmin ulos.

Taidan mennä sen hömpän pariin. Tekisi mieli nukkua päikkärit, mutta taidan säästää ne unet yötä vasten.