sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Hautajaiset

Oli raskas reissu mutta nyt se on ohi. Torstaina karattiin töistä hieman aiemmin, jotta päästiin lähtemään ajoissa matkaan. Käytiin kaupan kautta hakemassa valkkaria, juustoja ja keksejä. Miehen sisko ja hänen poikaystävänsä saapuivat paikalle myös illalla, vaihdettiin kuulumisia viinilasien äärellä puoleenyöhön asti. Kaikki nukkuivat yllättävän hyvin, aamulla aamupalan jälkeen alkoi valmistautuminen hautajaisiin. Käytiin hakemassa mummi, joka kaikkien suureksi yllätykseksi oli täysissä tamineissa, vaaleat hahtuvat kiharrettuna, valmiina meitä odottamassa. Istuttiin hetkeksi alas, ennen kuin suunnattiin kappeliin.
Noin puolet miehen sukulaisista oli kuulleet meidän naimisiinmenosta, neljäsosa ei edes tervehtinyt ja loput luulivat meitä sisaruksiksi. Ilmeisesti eivät ole nähneet miestä ja hänen siskoaan ihan hetkeen. Se siitä rouvasolosta.
Pappi oli mukava ja koko siunaus- ja kahvitilaisuuden ajan hermolla. Siunauksessa myös minä tirautin monet kyyneleet, hyvästelin samalla äidin parhaan ystävän. Kahvitilaisuudessa luin adressit ja mummi oli tyytyväinen kun sai istua papin, lastenlasten ja lastenlasten siippojen kanssa samassa pöydässä. Kaikki meni hyvin. Tilaisuuden loputtua vietiin mummi takaisin kotiin ja istuttiin vielä hetki. Ennen lähtöä annoin lämpimän halauksen mummille, joka ihan oikeasti vastasi haliin. Kahdeksan aikaan illalla palasimme anoppilaan ja meitä odotti kahvikonjakit ja -viskit, sekä lämmin sauna. Anoppi kertoi mihin miehen isä kuoli ja muisteli miehen siskon kanssa viimeisiä hetkiä isän kanssa. Mies kun ei halua muistella niitä aikoja, vielä ainakaan. Väsymys oli suuri ja kaikki meinasimme nukahtaa seisaalteen. Kävimme nukkumaan puolenyön aikaan, yö nukuttiin hyvin ja seuraavana aamuna aurinko paistoi sadekuurojen lomassa. Söimme vielä kunnon ruuan ennenkuin lähdimme ajamaan takaisin kotiin.

Ihanaa kun on vielä tämä sunnuntai aikaa vain olla. Nukuin 12 tuntia joten taisin olla vieläkin vähän väsynyt. Vielä kaksi viikkoa ja sitten alkaa kesäloma! Levitimme eilen sohvasängystä pedin ja teimme siihen pesän. Miehen ehdotuksesta emme purkaneet sitä LOTR II jälkeen, vaan aiomme tänään katsoa siinä lisää Sormusten Herraa. Suunnitelmissa on katsoa sama elokuva ohjaajan ja kirjoittakien kommenttiraidalla. Luulen, että pyykkien pesun lisäksi emme siivoa tänään. Se jääköön viikolle.

Tänään taitaa olla kp 12, joten mahdollisuuksien päivät ovat taas käsillä.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Reissaamista

Palasin eilen kahden päivän työreissulta ja vieläkin väsyttää. Ajoin ihan itse vähän vajaa neljän tunnin matkan (sisältäen pysähdyksen) ja tuli kyllä todella hyvää harjoitusta etenkin ohittelusta. Vastaantulevaa liikennettä ei juurikaan ollut ja rekkoja oli liikenteessä, joten sain turvallisesti harjoiteltua miten auton saa nopeasti liikkeelle ohittaessa. Ja oli tuo pitkään ajaminen yllättävän kivutonta, vaikka olin ihan varma että vähintään selkä menee rikkipoikki. Kyllähän se vähän jomotti, mutta ei pahasti.
Työn ohessa käytiin vähän viiniä juomassa ja syötiin hyvin. Yö nukuttiin yllättävän hyvin ja päästiin suhteellisen ajoissa takaisin.

Huomenna on taas uusi reissu, tällä kertaa miehen isoisän hautajaisia varten. Mennään anoppilaan jo aiemmin, että ehditään sumplia asioita. Yllättävän paljon kaikkea hoidettavaa. Takaisin tullaan lauantaina. Rankka viikko, mutta onneksi se on pian lopuillaan.

Tänään kp 8, pian ollaan taas puolessa välissä ja odottelen josko tunnistaisin ovulaation tällä kertaa, enkä luulisi raskausoireiksi. Olen aika neutraalilla olotilalla tällä kertaa, kaikki muu on vieneet ajatukset muualle.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Äidin ystävä kuoli tänään aamulla.

Suruttaa :(

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Uusi kierto

Kyllähän se ennusti uuden alkua, tällä kertaa uuden kierron alkua. Olen kyllä todella tyytyväinen (aamun negasta huolimatta) hetki sitten alkaneista menkoista. Kierto ei venynyt pitkäksi vaan pysyi heti säännöllisenä. Ja vuoto alkoi normaalina, eli runsaahkona, eli hyvältä näyttää :)

Nyt siis kp 1/28.

Sain juuri valmiiksi yhden suuren projektin, loppupäivän valmistelen ensi viikon ja loppuviikon hommia ja otan vähän rennommin. Kotona meitä odottaa suklaajuustokakku. Eilen nimittäin teki mieli suklaajuustokakkua ja käytiin ostamassa kaupasta ainekset, ja 15 minuuttiin pyöräytin jääkaappiin kakun hyytymään. Tajusin, etten tarvinnut reseptejä enkä mitään, teenköhän vähän liikaa juustokakkuja? :D Ei sillä että juustokakkuja olisi edes mitenkään vaikea tehdä.

Tämän päivän suunnitelmissa on käydä töiden jälkeen koeajolla. En ole koskaan käynyt edes autokaupassa, mies kertoo aina kuinka hän kävi isänsä kanssa koeajoilla ja kuinka kivaa se oli. Miehen isä siis kuoli miehen ollessa armeijassa. Eilen vietettiin ilta selaillen erilaisia autoja, suunnitelmissa on jo pidemmän aikaa ollut farmari, jotta saisimme enemmän tilaa. Nykyinen automme on varsin mainio, toimii (paitsi nyt pelkääjän ikkuna ei toimi) ja kuluttaa todella vähän. Ongelma on tilanpuute. Takapenkille ei nimittäin mahdu aikuinen mies istumaan kunnolla (jalkatila loppuu) ja takakontti jäätyy talvisin kiinni. Ja jos tuota perheenlisäystä on tiedossa jossain vaiheessa, tulisi suurempi auto tarpeeseen, varsinkin kun isovanhempien luokse on pidempi matka. Ja me tykkäämme matkustaa autolla.

Auton kriteerit ovat: pieni kulutus, tilava myös takaa, ja ei sininen (jälkimmäinen on minun kriteeri ;). Mies haaveilee myös automaattivaihteista (itse olen aina ajanut vain manuaalilla), automaattisesta ilmastoinnista (en valita) ja mahdollisesti vakionopeuden säätimestä. Jälkimmäinen on vain plussaa jos sellainen on, mutta ei taida olla kriteereissä mukana.
Päädyimme eilen Volkswagenin Passatiin tai Peugeotin 308 Wagoniin (ihan kuin ymmärtäisin automerkeistä mitään). Tänään käymme varmaankin koeajamassa pösön jos ehdimme.

Olemme haaveilleet isommasta autosta jo jonkin aikaa, mutta emme halua ottaa autolainaa. Sovimme jo jokin aika sitten, että kun miehen isovanhemmista aika jättää, ja heidän (eli mieheni lapsuudenkoti) myydään, ostamme niillä rahoilla uuden auton. Ja nyt se on tapahtumassa tämän vuoden puolella, joten annoin luvan, että voimme mennä koeajolle ;) En voi kiistää, ettenkö olisi itsekin vähän innoissani!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Uuden alku

On taas ollut kiireinen aloitus viikolle. Päivät on hujahtaneet töissä ja töiden jälkeen lomaolo on palannut heti kun pääsee työpihasta pois. Tämä ilma on ollut ihan mahtava! Tänään ei enää ole paistanut aurinko mutta on silti lämmintä. Odottelen kunnon ukonilmaa, päätä särkee siihen malliin. Onhan se joka päivä jyristänyt kovastikin, mutta hädintuskin on edes satanut.

Muutama asia on varjostanut mieltä. Miehen isoisä kuoli eilen aamunkoitteessa. Sinänsä tieto ei tullut yllätyksenä, hän oli ollut todella huonona jo pitemmän aikaa. Veljeni tyttö on joutunut "lastenkotiin" vanhempien toiveesta. Veljeni ja veljentyttöni äiti eivät ole olleet yli kymmeneen vuoteen enää yhdessä, molemmilla on uudet perheet. Veljentytöllä on pahoja henkisiä ongelmia. Mutta tieto siitä, että hän on nyt turvassa ja etenkin perhe saa olla rauhassa, helpottaa mieltä. Kolmas asia on äitini paras ystävä, hän sairastui haimasyöpään ja on nyt todella huonoa. Tämä on erityisen rankkaa äidille, sillä äidin äiti kuoli haimasyöpään ja äiti on jo kerran elänyt tämän läpi.

Jotenkin haluaisin niin, että tämä kaikki tarkoittaisi jonkin uuden alkamista. Jotain hyvää, joka auttaisi läheisiäni jaksamaan. Se saattaisi olla uusi elämä. Huomenna on ensimmäinen järkevä testiaamu, vähän jänskättää.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Aurinko paistaa vieläkin

Oi mahtavuus mikä keli on ollut! Perjantaina karkasin töistä hieman aiemmin salille ja sieltä kotiin. Kävin kävelyllä ja hain meille kaupasta jäätelöt. Eilen puuhailin koko aamupäivän pihalla villiviinin kimpussa ja laajensin kissojen häkkiä. Villiviini kun oli jo vähän liian pitkällä ja tiellä, niin karsin sitä oikein rankalla kädellä. Nyt pääsen itse ohjailemaan, että minne se kasvaa. Joukossa oli myös kasa kuolleita oksia. Ei ollut edellinen asukas hoitanut tätäkään kasvia. Tsot tsot.

Nyt on kädet naarmuilla, tikku käsivarressa (ei saatu pois) ja lihakset kipeänä :D

Iltapäivällä lähdimme köröttelemään miehen mökille, ja anoppi ja appiukkokin olivat siellä. Istuttiin laiturilla, saunottiin ja kastettiin talviturkit! Oli kyllä NIIN ihanaa! Ajeltiin vielä yöllä takaisin kotiin, kun mulla oli piilarit päässä eikä laseja mukana, niin ei voitu jäädä yöksi. Ja kissat ovat tyytyväisempiä kun ollaan yöt kotona, oltiin viime viikonloppuna jo yksi yö poissa, niin ei viitsi heti peräkkäisenä viikonloppuna taas.

Tänään aion vain olla. Tai no, yritän suostutella miehen puutarhakaupoille ostamaan kanankakkaa :D

Niin, ja kp 24, lähes kaikki oireet edelleen kadoksissa. Mahan turvotus on laskenut ihan kokonaan ja menkkajuilinnat hävinneet. Joitain tuntemuksia on edelleen päivittäin mahassa kuitenkin. Alaselkää ei ole särkenyt sitten viime viikon ja nännejäkään ei juuri enää arista. Vähän kuitenkin. Vessassa ramppaaminen kuitenkin jatkuu.
Näin toissayönä unta, että sain raskaustestissä positiivisen tuloksen. Ensi viikollahan sitä alkaa uskaltaa testata, jos menkat ei ala. Vähän jänskättää, mutta alan olla jo aika skeptinen.

Nyt olen vihdoin taas aamuvirkku! Tällä viikolla olen herännyt pari kertaa ennen kellonsoittoa ja joka aamu seitsemän aikaan avaan silmät siinä luulossa, että kello on yhdeksän. Ihan mahtavaa! Johan se väsymys kestikin puoli vuotta.

Ja hei, Haaveista totta? -blogissa on Arvatkaa mitä -arvonta?.

torstai 13. toukokuuta 2010

Aurinko aurinko (lättyjä) paistaa

Ihanaa, ulkona paistaa aurinko ja on niin lämmintä <3


Tänä aamuna olin ensimmäistä kertaa pitkästa aikaa itse hereillä seitsemän aikaan. Menin kyllä ennen kunnon väsymystä nukkumaan, vaikkakin nukahdin ihan heti. Torkuin kuitenkin vielä puoli yhdeksään asti, kunnes oli jo ihan pakko nousta pissalle. Minulla on aina aamuisin vessahätä, sillä en käytännössä koskaan nouse yöllä pissalle. Nyt kuitenkin aamuisin on ollut jopa normaalia suurempi hätä, harvoin tuntuu että olen näin räjähtämispisteessä. kp 23 menossa, mahassa on ollut jonkinmoisia juilimisia mutta ei mitään mainittavaa. Nännit ovat edelleen kuin vereslihalla. Ja maha on turvonnut, tänään ehkä vähän vähemmän.


Päästimme kissat heti aamusta valjailemaan. Aamupalan jälkeen päätin ulkoiluttaa myös taimiani.


Piti myös lannoittaa ulkokasvit, mutta ei meillä ollutkaan enää kanankakkaa, vaikka olin ihan varma, että sitä olisi jäänyt yli viime keväästä. Istutin myös häiden narsissit maahan. Viime syksynä laitoin narsissinmukulani maahan, mutta kissa kävi kaivamassa ne ylös, joten eihän ne selvinneet. Jospa ne nyt saisivat juurtua rauhassa kun on vielä varretkin jäljellä. Kukkapenkistä alkaa puskea vihreää ylös. Myös rikkaruohoja.


Myös viime loppukesästä kasvipenkistä löytämäni ruusu on hiirenkorvalla. Entiset asukkaat eivät ilmeisesti juurikaan hoitaneet kasvejaan, ja tarha-alpi oli päässyt valloittamaan suuren osan kukkapenkistä niin, että se peitti ruusun. Löysin sen vasta loppukesästä kun päätin karsia tarha-alpia rankalla kädellä ja siirtää sen kuolleen pensaan paikalle. En viitsinyt vielä alkukesästä tai edes kesällä tehdä mitään, sillä halusin ensin nähdä, mitä kaikkea kukkapenkistä puskee ylös.
       

Nurmikollamme kasvaa yksi sininen kukka, jonka nimeä en tiedä. Se oli siinä viime keväänäkin, aina ihan yksin. Mutta samalla kohdalla.


Ihanaa kun pyykit on kohta pesty ja siivosimmekin jo, voi loppupäivän rentoutua ja viikonloppuna ei tarvitse siivota. Oikein ihanaa helatorstaita kaikille :)

tiistai 11. toukokuuta 2010

Sata

Niin monesta blogista olen lukenut muiden sata asiaa, että päätin itsekin tehdä oman 100 listani.

1. Täytän tänä vuonna 25 vuotta.
2. Olen skorpioni.
3. Menin kihloihin 1.4.2007.
4. Menin naimisiin 1.4.2010.
5. Baarimikko ei uskonut kihlajaisyönämme että menimme kyseisessä baarissa kihloihin, vaan luuli sitä aprillipilaksi. Emme saaneet ilmaisia juomia.
6. Hääjuhlien jälkeisenä hääyönä nukuimme hotellissa, jossa normaalin kokoiset sängyt olivat toisilla puolella huonetta.
7. Siirsimme sängyt vierekkäin ja nukuimme huonosti.
8. Samana iltana olimme niin väsyneitä, että emme edes korkannees skumppaa joka meille oli tuotu huoneeseen.
9. Kun ensimmäisen kerran tapasin mieheni, luulin hänen vittuilevan minulle ja olin siksi ehkä vähän töykeä.
10. Muutaman kuukauden päästä ensitapaamisesta aloitimme seurustelun.

11. Olen asunut Suomessa kolmessa eri kaupungissa.
12. Olen asunut puolisen vuotta Yhdysvalloissa.
13. Olen asunut opiskelija-asunnossa.
14. Olen asunut kimppakämpässä.
15. Olen asunut perus vuokra-asunnossa.
16. Asun ihan omassa kodissa.
17. Olen ollut kesätöissä siivoojana.
18. Ja pidin työstäni.
19. Löysin heti oman alani.
20. Ja nautin työstäni.

21. Olen syntynyt keskosena, 2kk ennen laskettua aikaa.
22. Minulle ei jäänyt keskoisuudesta mitään fyysistä tai henkistä vajausta.
23. Äitini luuli kaksi päivää minun kuolleen.
24. Olen iltatähti.
25. Olen vahinkolapsi, vanhempieni ei pitänyt enää saada lapsia.
26. Minulla ei ole enää isovanhempia.
27. Muistan kunnolla vain isän äidin.
28. Minulla on kolme velipuolta.
29. Joista yhdestä kuulen ehkä kerran kymmenessä vuodessa.
30. Ja vain yhden kanssa olen todella läheinen.

31. Minulla on alkoholistivanhemmat.
32. Toinen heistä ei ole ottanut vuosikausiin.
33. Olen todistanut itsemurhayritystä.
34. Olen todistanut lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
35. Olen rikkonut polvestani jänteen.
36. Minut leikattiin sen takia ja jouduin opettelemaan uudestaan kävelyn.
37. Minä en riitele.
38. En ole koskaan pelännyt henkeni edestä.
39. Minun sydämeni on särjetty.
40. Olen hyvissä väleissä sydämeni särkijän kanssa, vaikka tulen aina muistamaan, miltä se tuntui.

41. Luulin olevani raskaana keväällä 2007.
42. Vauvakuumeilin vähän syksyllä 2007.
43. Vauvakuumeilin vähän keväällä 2008.
44. Vauvakuumeilin ihan kunnolla talvella 2009.
45. Nykyään lapsikuumeilen.
46. Luulin olevani raskaana talvella 2010.
47. Lopetin ehkäisyn keväällä 2010.
48. Luulen olevani raskaana.
49. Minulla on kaksi mustaa kissaa.
50. Minulla on ihana mies.

51. Olen todella onnellinen.
52. Pelkään onnellisuuteni loppuvan.
53. Pelkään vanhempieni menettämistä.
54. Olen todella huono puhumaan puhelimessa.
55. Kommunikoisin mieluiten tuntemattomien kanssa tietokoneen avulla.
56. Vielä ala-asteella pidin esiintymisestä.
57. Nykyään haluaisin pitää esiintymisestä, mutta poden esiintymispelkoa.
58. Esiintyessäni punastun ja rintakehälleni nousee punaisia laikkuja.
59. Osaan pitää hyviä esityksiä kahdella kielellä.
60. Panostan esityksiini aina.

61. Olen korkeasti koulutettu.
62. Pidän opiskelusta.
63. Mutten halua opiskella uutta alaa.
64. Rakastan eläimiä.
65. Lapsena hoidin pesästä tippuneita linnunpoikasia.
66. Olisin halunnut elätikseni variksenpoikasen.
67. Isäni lupasi, että saan sellaisen jos löydän variksenpesän, jossa on poikasia.
68. Minä löysin variksenpesän, jossa oli variksenpoikasia.
69. En saanut varista.
70. Minulla on ollut undulaatteja.

71. Ja akvaariokaloja.
72. Ja sammakonpoikasia.
73. Ja koira.
74. Ja kissoja.
75. Hoidan työssäni eläimiä.
76. Pidän puutarhanhoidosta.
77. Pidän leipomisesta.
78. Pidän ruuanlaitosta.
79. Pidän käsitöistä.
80. Olen harrastanut liikuntaa jossain muodossa koko ikäni.

81. Olen harrastanut taekwondoa ja se oli unelmieni laji.
82. Lopetin sen seuran ja loukkaantumisen takia.
83. Minulla on useita kavereita.
84. Minulla on monta hyvää ystävää.
85. Vain mieheni tietää minusta kaiken.
86. Koska en halua kuormittaa ketään niin monella asialla.
87. Mutta mieheni kuuluu tietää jotta hän voisi ymmärtää minua ja elää kanssani.
88. Olen positiivinen.
89. Nauran aina.
90. Tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, vaikken pitäisikään kaikista.

91. Tykkään tehdä tällaisia listoja.
92. Teen aina listoja kaikesta.
93. Tykkään suunnitella asiat kunnolla.
94. Innostun helposti.
95. Olen silti useimmiten realistinen.
96. Olen sarkastinen hyvällä huumorintajulla, mutta kaikki eivät tajua sitä.
97. Rakastan nukkumista.
98. Olen todella hellyydenkipeä, aina.
99. Hali ja jäätelö auttavat mihin tahansa.
100. Ja mieheni tietää sen!

Nyt on Sinun vuorosi :)

Kipeetä

Eilen illalla ilmestyi (tai huomasin) uusi raskausoire: kosketusarat nännit ja nännipihat. Tissit on kipeät usein menkkojen aikaan, mutta nyt ei yhtään. Mutta nännit ja nännipihat tosiaan niin kosketusarat, että tuntuu kuin olisivat vereslihalla. Onneksi ei muuten satu kuin koskettaessa. Ja tietysti silloin tällöin pitää painaa nänniä, että kuvittelinko sen vain? :D

Kävin ostamassa kaksi raskaustestiä. Yritän silti malttaa vielä mieleni, vasta kp 20 menossa, vaikka oireita on nyt ollut kohta viikon verran (alkoivat mielestäni liian aikaisin, vaikka en tuntenutkaan ovulaatiota). Vähän pelottaa, että kuvittelen vain kaiken. Toisaalta mukana on ollut jo muutama tuntemus, jollaista en ole koskaan aiemmin tuntenut, joten en tiedä miten voin kuvitella sellaisia kipuja? Menkkamaiset juilinnat ja selkäkivut on helppo kuvitella kun tiedän miltä ne tuntuvat, mutta entä ne terävät alavatsan vihlaisut ja nyt tämä nännikipu? Ja entä se verituhru? Niin, ja tämä jatkuva paskahätä??? Normaalisti käyn kerran, maksimissaan kahdesti isolla hädällä aamulla. Nyt tulee tavaraa parikin kertaa aamulla, sitten vielä päivällä ja hyvällä lykyllä illallakin! Enkä syö normaalia enempää.

Silti, vasta lopetin pillerit ja keho voi vaan tehdä tepposiaan.

Tänään kerroin oireistani kollegalleni ja hän vastasi, että hän onkin jo vähän kuunnellut että mä voisin ollakin raskaana. Vähän jäin monttu auki, en mielestäni ole puhunut avoimesti oireistani. Käytiin lastenvaateostoksilla, pääsin hyvällä tekosyyllä vähän hipelöimään vauvanvaatteita ;) En ole antanut itseni tehdä vielä sitä julkisesti, vain ihan salaa kotikoneella olen surffaillut lastenvaatteita, pinniksiä, hoitopöytiä, rattaita... :D

Vielä pitäisi malttaa ainakin 10 päivää!

maanantai 10. toukokuuta 2010

>500

Uskomatonta, kävijälaskuri, joka ei ota ihan jokaista klikkausta yhdeksi kerraksi sanoo, että täällä on ollut jo yli 520 kurkistelijaa! :) Vaikka kirjoitankin pääasiassa vain itselleni, on kuitenkin mukavaa, että joku käy täällä lukemassa sepostuksiani.

Tervetuloa kaikki ^^

ps. tässähän tämä ilta menikin, ihan vahingossa nukuin sohvalla lähes kahden tunnin päikkärit! Väsytti, mutten tiennyt että ihan noin paljon...

Kummittelua

Ja taas on maanantai. Ja väsyttää niin vietävästi, oltiin kotona vasta kymmenen jälkeen. Kissojen mielenosoitusten siivoamisen jälkeen mentiin heti nukkumaan. Tosin kesti hetken ennenkuin saimme nukahdettua, kissat kun olivat niiiiin hellyydenkipeitä :)

Oli kyllä kerrassaan ihanan kummallinen viikonloppu. Jo perjantaina alkaneet menkkajuilimiset voimistuivat vain, lauantaina oli illemmasta jo ihan kunnon alaselän särkyä. Mukaan astuivat myös mulle aiemmin tuntemattomat alavatsan vihlaisut. Oikein terävät piikkiset vihlaisut. Ravasin koko ajan vessassa, tosin kyllä sitä syötiinkin taas äidin pöperöitä. Sunnuntaina kaikki oireet tyssäsivät kuin seinään puolenpäivän jälkeen. Ja menkkoja ei tullut. Ainakaan vielä.

Olimme lauantaina vähän laiskoja ja pääsimme liikkeelle tuntia oletettua myöhemmin. Matka sujui kuitenkin joutuisasti ja olimme vanhempieni luona neljän tunnin ajon jälkeen. Lauantai meni syödessä ja juorutessa. Sunnuntaina veli tuli käymään ja kävimme äidin äidin haudalla. Isän äidin hauta on sen verran kaukana, ettemme ehtineet sinne. Päivällä oli ihanan kummityttöni ristiäiset. Olimme paikan päällä ajoissa. Autoin kummityttöni äitiä vaihtamaan sankarille kastemekon ja minusta sitten tulikin sylikummi, kun kerta se lapsi nukkui tyytyväisenä siinä sylissä jo valmiiksi. Itse tilaisuus oli yksinkertainen ja kaunis. Pieni patteri teki tehtävänsä sylissä ja oli aika kuuma. Luin evankeliumin, laulaa luikautin virsiä (melkein muistin sävelen, onneksi papillakaan ei ollut lauluääntä niin ei se mun piipitys varmaan niin kamalalta kuullostanut, ainakin sankari nukahti syliin hyvin laulun aikana, hetken hereillä oltuaan :D) ja melkein muistin rukouksetkin.

Kirkon kappelista siirryimme vanhempien luokse kahvittelemaan. Sankari nukkui ensimmäisen tunnin joten kaikki saivat syötyä ja juotua kahvit rauhassa. Äiti tuskaili kun lapsi vain nukkui. Tietää minun vauvakuumeestani ja olisi kovasti halunnut että olisin saanut touhuta vaavelin kanssa. No kyllähän se neitokainen heräsi, kiukkuisena kun oli niin nälkä. Ruokailun jälkeen sain sitten tylleröisen syliini, siinä röyhtäyttelin pienokaisen ja pienelle tuli kamala hikka. Siitä selvittyä oltiin kiltisti sylissä ja seurustelin äidin ja vieraiden kanssa.
Ensimmäistä kertaa mulla oli sellainen fiilis, että ei se vauva mene rikki. Että uskallan pitää sitä sylissä ja vaihtaa asentoa ilman, että se tippuu ja särjen sen. En edes panikoinut puklusta tai itkukohtauksista. Täytyy myöntää, että olin aika ylpeä itsestäni! :D Jopa mies sanoi, että ei se vauvan itku käynyt yhtään hermoon, ja se on jo paljon se!

Vauvan lämpö ja pehmoinen iho, jatkuvasti tököttelevä untuvainen pää ja pieni tuhina. Kyllä se vain sai pieniä rakkauden tunteita heti aikaan minussa :) Kitinästä ja itkusta huolimatta minusta tuntui, että kyllä minäkin tahtoisin. Ymmärrän kyllä, että ei se ole yhtä ruusuilla tanssimista ja muutaman tunnin olo ei millään lailla vastaa totuutta vauvan kanssa elämisestä. Mutta kyllä se tuntuu olevan sen arvoista :)

kp19 menossa, vielä kaksi viikkoa menkkojen odottelua, jos kierto olisi säännöllinen.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Tulevaisuutta

Lisää ei niin hyviä uutisia. Tänään se varmistui, työpaikka ei tule olemaan pysyvä. Minulla on kuitenkin kolme vaihtoehtoa ja kaikki ovat toimivia. Harmittaa silti, kun tämä työpaikka oli täydellinen, Ihan mahtava ilmapiiri, mahtavat kollegat ja mahtava pomo. Kunpa löytäisin tulevaisuudessakin edes jotain tähän suuntaan... Mutta nyt suunnitelmani siinä järjestyksessä, jossa yritän niitä toteuttaa.

A) Yritän saada nykyisen ensisijaisen projektini valmiiksi ensi syksynä. Toisen projektini yritän työstää siinä sivussa johonkin kuntoon ja ensi keväänä aloittaisin kolmannen tarvittavan projektin. Ainoa ongelma on rahoitus projekteihin. Ensimmäinen onnistuu ehkä jos saadaan avustusta kollegan työryhmän puolelta. Toinen projekti menee hyvin eteenpäin jos kollegani saa oman henkilökohtaisen rahoituksen. Kolmas on vasta suunnitteluasteella. Tähän kaikkeen menisi hyvällä lykyllä noin kaksi vuotta. Toinen ongelma rahoituksen rinnalla on nämä nykyiset perhehaaveet... Ei tule onnistumaan töiden teko jos olen äitiyslomalla.

B) Integroidun johonkin naapurityöryhmistä, joissa voisin käyttää hyväksi osaamistani ja nyt meneillään olevia projektejani. Tässä ei olisi ongelmaa (ainakaan vielä) rahoituksen eikä äitiysloman kanssa. Mutta jälleen pitäisi tutustua uusiin ihmisiin ja opetella uudet nimet ja paikat. Mutta ei mikään mahdoton juttu.

C) Vaihdan kokonaan työpaikkaa. Olen katsonut jo kohteenkin johon ensisijaisesti yrittäisin. Pääsisin jatkamaan samantapaisilla hommilla ja voisin käyttää hyväkseni osaamistani ja tietotaitoani. Tässäkin haittapuolena ihmisten ja paikkojen uudelleen opettelu. Eikä tämä ole välttämättä sitä mistä olen aina haaveillut (mitä teen nyt).

Onneksi olen kaikissa vaihtoehdoissa aika vahvoilla osaamiseni ansiosta. Ja osaamiseni olen saanut nykyisestä työryhmästä, joten hukkaan heitettyä aikaa tämä ei ole ollut missään nimessä. Olen edelleen aika optimistinen oman tulevaisuuteni kanssa. Minun ei ole vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin joten ihan oikeasti ne eivät ole ongelmia. Ja vaikka ensisijainen suunnitelmani A) toteutuisi, olisi se vain askel B):hen tai C):hen. Joten muutos olisi väistämätön.

En siis aio heittää romukoppaan perheenlisäyshaaveitani. Enkä muitakaan unelmiani. Tätä se elämä on.

Ja perheenlisäyksestä vaavihaaveeseen... Tällä viikolla on ollut ovulaatiomaisia (tai niin ainakin luulen) merkkejä. Mutta tänään töissä vessassa käydessä paperiin tuli verituhru. Verta ei ole ollut pikkuhousuissa, eikä ole tullut uudestaan tämän jälkeen. Eilisestä asti on ollut mietoja menkkamaisia olotiloja alavatsassa, tänään vähän enemmän. Nyt on kuitenkin vasta kp16 menossa! Joten en oikein tiedä mitä ajatella. Joko tämä on todella lyhyen kierron loppu, mikä ei ole mahdotonta, vastahan jätin pillerit pois ja kroppa ei välttämättä ole vielä ihan kuosissaan. Kuitenkaan en muista mitään tällaista tapahtuneen kun aikoinaan jätin pillerit pois.  Tähän mennessä menkat ovat myös alkaneet kerralla kunnolla. Tai tämä oli kiinnittymisvuotoa, mutta vastahan se ovis ehkä oli? No niin tai näin, asia selviää vain odottamalla :)

Huomenna on tiedossa paljon ajamista. Lähdemme vanhempieni luokse, sunnuntaina on sitten kummityttöni ristiäiset. Onneksi ei tarvitse ajaa yksin.

Oikein aurinkoista viikonloppua ja ihanaa äitienpäivää äideille!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Unta palloon

Sitähän mennään jo puolessa välissä viikkoa! Kamalan nopeasti mennyt.

Töissä on ollut vähän rennompi meininki tällä viikolla, joten olen käynyt kuntosalilla jo kahtena aamuna. Lisäksi aloitettiin taas työmatkojen pyöräily (n. 10 km yhteensä kera monen mäen) kun aurinko on paistanut eikä enää ole satanut. Mukavaa kun on taas vähän saanut itseään liikkeelle, tuntuu, että viime viikon turvotus on helpottanut. Olen edelleen todella väsynyt aamuisin (paitsi viikonloppuisin kun saan nukkua sinne yhdeksään asti). Tämä alkaa todella jo jurppia. Olen aina ollut aamuvirkku, mutta jostain syystä erityisesti tänä vuonna aamut ovat olleet vaikeita päästä sängystä ylös. Ja tosiaan nukun normaalisti sen vähän vajaa yhdeksän tuntia yössä. No, toivottavasti kesän ja valoisuuden myötä helpottaa. Eihän tässä ole enää kuin vähän päälle kuukausi kesäloman alkuunkaan :)

Kasvit alkavat puskea maasta, linnut laulavat, purot solisee ja aurinko paistaa. Töissä asiat eivät ole mitenkään hyvällä mallilla (ongelmia kokeiden ja rahoituksen kanssa, onneksi en kuitenkaan pelkää oman työpaikkani puolesta) mutta jostain syystä nämä eivät saa minua masentumaan. Jotenkin on vain sellainen olo, että kyllä ne asiat selviää ja järjestyy.

Näillä eväillä mennään viikkoa eteenpäin :)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Sunnuntai

Se oli sitten viikonloppu siinä. Nukuin paljon ja hyvin, siivosin, kävin töissä, katselin elokuvan ja netti-tv:tä, ja pelasin SimCity 4:sta. Koko viikonlopun on ollut ihan harmaata ja sateista, tosin tänään taisi paistaa aurinko 15 minuutin verran. No ei haittaa, on saanut olla sisällä hyvällä omallatunnolla ;)

Eilen huomasin, että puissa alkaa olla hiirenkorvien alut! Pian se kesä tulee :)

Ensi viikolla pitäisi olla ne hedelmälliset päivät. Tosin yritän kovasti suhtautua tähän maltillisesti ja realistisesti, lähinnä odotan innolla sitä, että huomaanko itse ovulaation. Ja sitten sitä että koska ne menkat tulee. Vaikka eihän sitä tiedä tuleeko ;)

Taidan mennä takaisin tekemään ei mitään. Onneksi seuraava viikko on kohtuullisen leppoisa töissä, viime viikko oli taas aika rankka. Ja viikon päästä on kummitytön ristiäisetkin! Viikonloppuna siis tiedossa 800 km ajoa... Tuleepa taas huristeltua, onneksi ei tarvitse yksin ajaa.

Aurinkoista toukokuuta!