Odotusta

Noniin, nyt on uusi vuosi otettu vastaan. Vanhempien kanssa oli yllättävän mukavaa viettää aikaa, vaikka ihan kiva että lähtivät poiskin :D Pääosin vain rentouduttiin, syötiin hyvin ja katsottiin paljon elokuvia. Perjantaina käytiin vähän kaupungilla pyörähtämässä, yritettiin vilkaista alennusmyyntien antia mutta lopulta ostokset tehtiin kirpputorilta. Mukaan lähti kaksi kassillista vauvan vaatteita, nyt sitten riittää pienempien kokojen osalta! Erityisen mukavan tästä viikonlopusta teki se, että isä ei periaatteessa voinut ottaa alkoholia, joten myös äiti oli rentoutuneempi. Muutenkin olivat "vieraskoreina", eivät tiuskineet toisilleen niinkuin kotonaan.

Mieskin saapuu takaisin kotiin kahden tunnin päästä, sitten on taas kaikki kotona ja hyvin. Vähän alkaa olla jo ikäväkin :)

Olen nähnyt paljon vauva-arjen unia. Yhtenä yönä myttynen oli kovin hymyilevää sorttia, nauratin vauvaa ja imetin. Toisena yönä vaihdoin kakkavaippaa (ja olin miehelle vihainen kun hän ei halunnut vaihtaa kakkavaippaa joten oli antanut sen olla yön yli!) ja viime yönä mietin että olenkohan alkamassa synnyttää kun olo oli niin epämukava. Unesta heräsinkin sitten pissahätään.

Myttynen on nyt noussut mahassa niin ylös, että tunkee jalkojaan jo kylkiluiden päälle. Se ahdistaa ja on saanut kylkeni niin kipeäksi, että etenkin illemmasta ylösnouseminen istualleen tekee todella kipeää. Muuten olo on ollut ihan hyvä, lomailu on todella tullut tarpeeseen. Verenpaineetkin ovat paremmat kuin aikoihin ja olo on levänneempi! Huoli (liian) ennenaikaisesta syntymisestä on vähän helpottanut, vaikka edelleen tuntuu siltä, että ihan 40 viikolle asti ei taideta päästä. Äiti kertoikin, että kaikki hänen lapsensa on syntyneet ennen laskettua aikaa, esikoinen kolmea viikkoa, toinen kahta viikkoa ja, no, minä sen kaksi kuukautta aiemmin. Joten olo ei lienekään ihan tuulesta temmattu :)

Vielä olisi periaatteessa ensi viikko lomaa, mutta mies palaa jo töihin. Itse ajattelin tehdä päivittäin kotona töitä muutaman tunnin päivässä. Sitten olisi työpäiviä puolitoista viikkoa ennen äitiysloman alkua, mutta kerroin jo töissä, etten jaksa olla millään siellä, joten pyrin viettämään pääosan ajasta kotona hommia tehden. Täytyisi saada projektin "kirjallisen työn" ensimmäinen versio valmiiksi, muut voivat sitten työstää sen valmiiksi ja olen mukana sen verran kuin ehdin ja jaksan.

Jotenkin vauva-ajatukset ovat alkaneet olla niin läsnä, että tuntuu, että paluuta normaaliin arkeen ei enää ole. En enää pysty tekemään normaalin mittaisia työpäiviä ennen äitiysloman alkua ja loman alettua jatkan hommien tekemistä niin pitkään kuin pystyn. Tosin tämän ajan ennen vauvaa aion tehdä hommia ihan oman jaksamisen mukaan, en pakota itseäni työntekoon jos tuntuu siltä, että se ei onnistu juuri sinä hetkenä. Yritän samalla valmistautua vauvan tuloon, vaikka tuskin osaan valmistautua siihen yhtään tämän enempää. Olen jo alkanut odottaa vauva-arkea :)