perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vappu!

Huh huh mikä viikko. Onneksi se on pian takana. Töissä oli taas aika vaativia puuhia, ylitöiksi ei onneksi kuitenkaan mennyt. Mutta olen silti aika poikki. Enää ihan pieni rutistus ja sitten suuntaan kuntosalin kautta kotiin. Vappuaaton suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä grillailu omalla patiolla ja löhöily omalla sohvalla. Emme aio lähteä minnekään, sillä ilma on kovin harmaa, sateinen ja kylmä, ja tämän lisäksi tulen huomennakin piipahtamaan töissä.

Mutta rauhallinen vappu sopii meille oikein hyvin, opiskeluaikojen villit vappumeiningit ovat taakse jäänyttä aikaa, enkä katso sitä pahalla. Muutenkin tuo alkoholi on maistunut minulle aika huonosti viimeisen kolmen vuoden aikana, koko ajan vain vähenee. Pari viikonloppua sitten päätettiin miehen kanssa, että nyt ryypätään kavereiden kanssa. Alku alkoi hyvin, juoma maistui, tosin join aina välissä lasin vettä, ettei tule nestehukka. Baariin kun lähdettiin, huomasin olevani vain pienessä hiprakassa eikä juoma maistunut. Kotiin tullessa tuntui, etten ollut enää edes humalassa. Aamulla nousin pirteänä pyykin pesuun ja olin tyytyväinen, ettei ollut edes väsymystä. Nytkin mietin ostaisinko pullon valkkaria seuraavan parin viikonlopun tarpeiksi, tai yhden saunasiiderin. Ei tehnyt mieli kumpaakaan, joten en ostanut mitään.

En valita. Olen vain tyytyväinen ettei alkoholi maistu. Olen kuitenkin joskus elänyt pelossa, että minusta tulee alkoholisti. Onneksi vielä toistaiseksi näyttää hyvältä. Olen myös sortunut miehen ylianalysoimiseen, tosin en koskaan sano kuin aiheesta ja mies tietää taustani. Ja onneksi ymmärtää.

Höpöttelin töiden tuoksinnassa kollegan kanssa teini-ikäisten ryyppäämisestä, hänellä kun on teini-ikäisiä sisaruksia. Itse en koskaan harrastanut sitä (teini-ikäilyä kylläkin ;), enkä halunnutkaan. Olinhan silloin sitä mieltä, että minusta tulee absolutisti.
Mies taas kertoo, että hänen ollessaan 15-16 -vuotias hänen vanhempansa ostivat hänelle ja kavereillensa juotavaa ja ne juotiin kotona. Mielestäni todella hyvä menetelmä, se kokeilunhalu tulee tyydytettyä turvallisissa olosuhteissa aikuisen läsnäollessa.

Miten teillä on toimittu nuorten alkoholin käytön kanssa? Miten itse toimit ollessasi teini?

Mutta nyt vielä viimeiset työt tälle päivälle, 

Oikein hyvää vappua kaikille!

ps. kp 5 ekaa luomukiertoa, ei ihmeellisempiä tuntemuksia, kuin että seksi tuntuu maistuvan :D Jos kierto olisikin normaalihko, viikon päästä olisi hedelmälliset päivät käsillä!

EDIT. Tai siis niin kp 9:hän se oikeasti on kun ihan oikeasti ajattelen asiaa! :D Odotin vain niin innolla sitä päivää, kun olisin aloittanut uuden pillerilaatan, vaikka sehän oli tyhjennysvuodon viimeinen päivä! Mutta hyppäsi viikolla tämä odottelu eteenpäin, kannatti sekoilla!!

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kynsilakka

Sain taas vihdoin laitettua kynsilakan kynsiin ja nyt on taas olo naisellisempi ja omempi :)

Viime syksynä löysin TÄYDELLISEN kynsilakan. Töissä joudun pitämään paljon kumihanskoja käsissä ja puuvillahansikkaista huolimatta pidemmät hanskatunnit tuppaavat tappamaan käsien ihon ja kynnet. Työpaikalla on onneksi hyvät rasvat hoitamaan ihon mutta kynnet liuskoittuvat todella helposti. Olen aina pitänyt kynsilakoista, mutta en jaksa ylläpitää vaaleita kynsilakkoja, sillä en kiinnitä tarpeeksi huomiota kun se lähtee pois. Liian huomaamaton. Ja en ole aiemmin löytänyt hyvää sävyä tummaan kynsilakkaan, joka ei olisi liian naisellinen (eli punainen) tai liian musta.

Viime syksynä törmäsin MaxFactorin Copper Flame sävyyn ja se on juuri täydellinen! Tumman ruskea, mukana vähän kiillettä sähäkkyyttä tuomaan. Sopiva sävy arkeen ja juhlaan. Sopii tosi pitkille kynsille, mutta myös vähän lyhyemmille. Pysyy yllättävän kauan (minulla kun lähtee normaalielämässä kynsilakka heti, tämä pysyy hanskattomina päivinä jopa pari päivää!), ja kuivuu nopeasti. Se oli jotenkin heti minun juttuni.

 Kuva täältä.

Lomalla en laittanut kynsilakkaa, sillä kädet olivat aika huonossa kunnossa ja keskityin niiden rasvaamiseen. Nyt ryhdistäydyin ja lakkasin kynnet samalla kun katsoin Suomen Huippumalli Haussa -ohjelmaa. Heti tuli parempi olo :)

maanantai 26. huhtikuuta 2010

THE Day

Nonni, se olisi nyt sitten tosi kyseessä. Tänään OLISI ollut Se päivä, kun olisi pitänyt aloittaa uusi pillerilaatta.
Vähän jännityksellä odotan, että miten kroppa lähtee tästä käyntiin :)

Vähän vaan tuohduttaa, etten tiedä vielä sitä oikeaa kiertoani, pakko odottaa ja katsoa. Ihan vähän salaa toivon, että kaikki lähtisi niin sutjakkaasti liikkeelle, että saataisiin pieni ihme kyytiin jo pian... Mutta en halua liikaa toivoa etten pety. Yritän antaa tilaa ja aikaa, se tapahtuu sitten kun tapahtuu.

Aurinkoinen päivä kutsui tänään lukemaan lehteä puoleksi tunniksi patiolle kisujen kera (olivat valjaissa ja narun päässä). Tuuli vähän viimasi, siksi en viittinyt pidempään olla. Mutta pian siellä pystyy taas olemaan vaikka koko päivän! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja kissat maistelee ruohoa.

Ainiin ne kukat piti kastella jo eilen! Pakko mennä tekemään se nyt heti etten unohdu smurffailemaan nettiin...

Kaunista viikonalkua!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Huutelua

Eilen illalla vihdoin tutustuin itsekin Huuto.netin ihmeelliseen maailmaan. Kävimme viikolla viemässä kasan elokuvia ja pelejä divariin, mutta divari olikin lopettanut pelien ja sarjojen vastaanoton. Olen jo pidempään pohtinut huutonetin käyttöä, mutta olen vain ollut laiskimus. Eilen tosiaan näpyttelin sarjat ja pelit myyntiin ja kappas vain, ensimmäiset kohteet menivät heti! Olin niin tyytyväinen :) Tänään laitoin sinne myös hääpukuni myyntiin. Eräs ystäväni ihmetteli miten voin myydä tärkeän päivän puvun, mutta mitä ihmettä sillä pitäisi tehdä, valkoista kun ei voi pitää juuri missään juhlassa (varsinkaan kun se ei edes sovi minulle) ja turhaa pölyttyisi käyttämättömänä kaapissa.


Myös kengät saavat toivottavasti uuden elämän huutiksen kautta :)


Täytyykin nyt aloittaa Ihan Oikeasti huuto.netin käyttö, kävin kurkkimassa siellä jo pinniksiä yms.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Skräbätarvikkeita

Käytin aamun kolme ensimmäistä tuntia netissä surffailuun. Hain nettiaskartelukauppoja ja listasin mitä kaikkea tarvitsisin. Kun halvimman kaupan loppulaskusumma ostoskorin kriittisen supistamisen jälkeen oli siltikin yli 170 e, suljin selaimen (ja avasin uudestaan tullakseni bloggaamaan).
Listaan kuului Fiskarsin leikkuri (16 e) ja Shape cutter plus aloituskitti (33 e, sisälsi shape cutterin lisäksi leikkuualustan sekä perusmuotojen sabluunan), kartonkilajitelma (24 e, 10 x 12 väriä), koristeniittejä (metallinvärisiä, punaisia ja akryylihelmellisiä, 100 kpl kaikkia, yht. 13 e), kaksi erilaista skräppäyskartonkilehtiötä (15 e /lehtiö, molemmissa 48 lehteä), akryylileimasinpohjia 3 kpl (9 e) sekä niihin kolme erilaista leimasinsettiä (kissat, koukerot ja pöllö, yht. 26 e), kolme eriväristä leimasintyynyä (yht. 9 e) sekä yksi paketti kartonkikuvioita johon ihastuin täysin (green woodland, 12 e).

Vieläkin kun katselen tuota listaa, harmittaa että miksi tuo loppusumma on noin tolkuton! :D Kuitenkin jos ostaisin nuo yksitellen, en yhtään valittaisi.

Taidan kuitenkin toistaiseksi tyytyä köyhän miehen ratkaisuun skräppäysharrastukseni aloittamisessa (mikä on luultavasti vain hyvä juttu) ja ostan pelkän paperiveitsen ja halvan leikkuualustan. Toisaalta, vaikken ostaisikaan leikkureita niin ei tuo summa tuosta silti juurikaan pienene :D

Voi huoh.

Univauvoja

Eilen illalla päätettiin yhdessä se, minkä itse olin päättänyt jo alkuviikosta :D Pillerit saavat jäädä. Me aletaan yrittää vauvaa tähän taloon! Olen innoissani ja niin onnellinen :)

Eilen illalla puuhailtiin yhdessä koko ilta, ihanaa yhdessä ja lähekkäin oloa. Katsottiin American Crime. Olin nähnyt elokuvan aiemminkin. Todella hyvä, mutta todella raskas. Suosittelen.

Näin viime yönä kahta eri unta, jotka muistan vielä. Toisessa olimme saaneet tietää Stonehenge tyylisestä kivimuodostelmasta jossain ja menimme yöllä katsomaan sitä. Se oli upea, se oli niin upea, että ihastelin sitä kyyneleet silmissä. Yötaivas oli syvän sininen ja vieressä ollut järvi/meri pauhasi. Kivimuodostelman takana olikin pieni mökki, jossa asui noita (ei ilkeä, vaan sellainen ystävällinen ennustajaeukon tyylinen noita). Noita sanoi, että kannan sisälläni elämän siementä. Olin onnellinen.

Toisesta unesta muistan vain sen, että meillä oli pieni hoikka poika. Lapsi oli noin puolitoista vuotias. Rakastin häntä kovin paljon.

Aamulla heräsin hyvällä tuulella, tavallista paremmalla sellaisella. Maha kipuilee edelleen muttei enää niin voimakkaasti. Vuoto on edelleen runsasta, mutta suhtaudun tähän jotenkin puhdistusmaisesti. (Onko se edes sana?) Keho puhdistuu ja valmistautuu muutokseen. Minä valmistaudun muutokseen.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Hehkutus

Saatiin juuri tietää, että mies sai sen uuden työpaikan!

Ihan mahtavaa, olen niin innoissani!

:)))

Kuukautisjuttuja

Uusi lukija on ilmoittautunut kurkistelijaksi, tervetuloa :)

Nyt on pakko vähän pohdiskella menkkajuttuja. Teininä minulla oli todella runsaat Niagaranputous-menkat (edes yöside ei pitänyt kuin pari tuntia, sitten tuli läpi) ja melko kivuliaat menkat. Aloin syödä e-pillereitä kun olin 17-vuotias ja ensimmäisessä vakavammassa suhteessa. Söin pillereitä noin kaksi vuotta, jonka jälkeen suhde loppui ja lopetin myös pillereiden syömisen. Muistaakseni menkat palasivat suhteellisen normaaliin kiertoon heti, tosin eivät onneksi enää yhtä runsaina tai kivuliaina.
Aloitin pillerit uudestaan viitisen vuotta sitten ja nyt niitä ollaan mussutettu viime viikon sunnuntaihin asti. Saa nähdä (ja odotan innolla) miten kierto palaa takaisin uomiinsa tällä kertaa :)

Ihmetystä nyt aiheuttaa tämän viikon runsaahkot ja kivuliaahkot menkat. Ei ole ikuisuuksiin juilinut alavatsassa näin ja jopa supertampoonista tuli tänään vähän yli. Kävin kyllä aamulla salilla, joten rehkimisellä saattaa olla ylitulemisen kanssa jotain tekemistä, jos vaikka työnsin tampoonin pois paikaltaan vatsa- ja lantionpohjan lihaksilla :D Itse kuitenkin uskon enemmän greippimehun syyllisyyteen, sillä se on ainoa mikä on oikeasti erilaista tässä viikossa. Aloin juomaan sitä heti maanantaina, ja menkat alkoivat normaaliin tapaan eilen. Aikas vänkää.

No mutta, viimeinen lomapäivä meni ahkeroidessa, lähdin miehen kanssa samaa matkaa töihin, tosin poikkesin kuntosalin kautta. Meillä ei ollutkaan kokousta tänään joten pääsin töistä pois tuntia odotettua aiemmin. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä kaupungille pyöriskelemään siksi aikaa, että mies tulee töistä, mutta kun olinkin valmis jo aiemmin, nappasin auton mukaani ja tulin kotiin. Käyn sitten hakemassa miehen töistä iltapäivällä.

Tänään(kään) en aio tehdä mitään ihmeellistä kotona, rentoutua vain. Silti on ihanaa että viikonloppu on tulossa, mieskin on sitten kotona :)

torstai 22. huhtikuuta 2010

Ulkoilua ja viherpeukalointia






Istutin samettikukkien taimet isompiin astioihin. Suureksi yllätyksekseni suurin osa siemenistä oli itänyt, joten kesällä ei pitäisi olla ongelmaa täyttää kaksi parvekeruukkua kukilla. Kissat olivat koko aamupäivän ulkoiluhäkissään, kunnes pienempi sanoi kuuluvan PIIP ja kiipesi häkistä ulos. Kun kävin hakemassa karkulaista takaisin sisälle, myös kollipoika livahti ulos. Hain toisenkin karkulaisen (onneksi eivät koskaan tajua lähteä kauas kun vaan itse pysyy rauhallisena) ja laitoin kisulaiset valjaisiin ulkoilemaan. Kävin ulkona räpsimässä kuvatuksia eikä tullut kylmä, vaikka olin varvassandaaleissa ja pienessä topissa. Aurinko lämmitti mukavasti selkää, vaikka paistaakin vain pilvien takaa :)

Aito lomapäivä

Tänään aion viettää ihan oikean lomapäivän. Olin eilen(kin) ahkera ja siivosin koko kämpän. Kävin jopa pesemässä ne muutamat taloyhtiön ikkunat. Olin valmis siinä vaiheessa kun mies tuli kotiin viiden aikaan ja ihan koko ajan puuhasin jotain. Nyt on taas seesteinen olo kun asunto on siisti :)

Tänään ajattelin siirtää kesäkukkien ja -vihannesten pikkutaimet isompiin kasvatusruukkuihin. Lisäksi ajattelin vihdoin korjata muutamat rikkinäiset sukkahousut. Kovasti toivon, että aurinko näyttäytyisi edes vähän tänäänkin, voisin vähän valokuvailla pitkästä aikaa.

Mutta nyt viherpeukaloimaan, se rentouttaa ihanasti!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Glitteriä joka paikassa

Eilinen meni edestakaisin rampatessa ja päivä oli kiireinen. Aamu toisti itseään edellisestä aamusta, mikä oli ihanaa. Kun polkaisin itseni liikkeelle kohti keskustaa, huomasin sen ihanuuden, mikä tuolla takalistossa tapahtuu kun sotkee polkupyörällä menemään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Istuinkyhmyni olivat niin kipeät etten meinannut kärsiä edes istua satulassa! No kipu onneksi hellitti hetken polkemisen jälkeen. Kävin ensin kirjastossa ja sitten vein polkupyörän keskustaan ja läksin jalkaisin liikkeelle kiertämään kaikki listalla olleet paikat. Jouduin käymään poliisilaitoksella kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla olin unohtanut ottaa kuvat. Siinä välissä kävin matkaphelinmyymälässä, ja jostain syystä minulle piti avata TAAS uusi liittymä, jotta sain vaihdettua vanhan numeroni uuteen liittymään (minulla oli siis kaksi liittymää, koska ostin kimppakaupalla puhelimen paria viikkoa ennenkuin vanhan liittymän määräaikaisuus meni umpeen). En jaksanut purnata vastaan, haluan vain sen numeron uuteen liittymään, ihan sama minulle miten sen tekevät.

Kun vihdoin pääsin lounaalle, olin hieman huonolla tuulella, sillä takalistoon sattui, kengätkin jostain syystä hiersivät, silmät oli täysi hiekkaa (mikä on kaksinverroin mukavaa piilareilla) ja kaiken lisäksi käsissäni oleva ihottumakin kiukutteli. No kävin hoitamassa työt ja lähdin kollegan kanssa samaa matkaa takaisin keskustaan. Huolimatta kiukutuksesta minulla oli kova mielihalu ihan vain kierrellä kaupungilla ja unohdin ostaa Tiimarista häiden kiitos korttien pohjat aamulla. Kiertelin muutamassa kaupassa, lähinnä kurkin lasten vaatteita ja rattaita ja syöttötuoleja ja ja... :) Kävin yhdellä kirpparillakin mutten löytänyt mitään.

Olen pitkään kurkkinut skräppäysblogeja ja mieleni on tehnyt jo pitkään yrittää itsekin. Rohkaistuin ja ostin muutamia tarvikkeita Tiimarista. Illalla sitten askartelin pöydän äärellä. Glitterihilettä oli joka paikassa ja mies nauroi minulle. Löysin sopivat kuvatkin ja koitimme käydä tulostamassa ne töissä, ongelmana oli vain valokuvapaperin uupuminen. Työpaikan lähellä olevassa marketissakaan (jossa mies edelleen tirskui minulle, olin unohtanut pyyhkiä naamani glitterihileestä...) ei ollut kuin mustesuihkutulostimeen tarkoitettuja papereita (työpaikalla on vain lasertulostimia). Kävimme kuitenkin tulostamassa kuvat tavalliselle paperille mutta jälki ei miellyttänyt. Päätimme että saatamme ostaa oman tulostimen, sillä nyt kun on hyvä kamera, niin olisi mukava tulostaa kuvia seinällekin. Skräppäystuloksista siis myöhemmin uudestaan, kunhan saan valokuvat paikalleen.

Tänään onkin vuorossa kotipäivä. Pitää siivoilla ja lupasin pestä taloyhtiön yhteisten tilojen ikkunat. Ikkunanpesu kun on mukavaa kunhan siinä vain pääsee alkuun :) Aurinko paistaa ja linnut tirpattaa!

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen vapaapäivä

Ensimmäinen vapaapäivä on leppoisasta alusta huolimatta ollut touhukas. Aamulla heräsin herätyskelloon, enkä nukahtanut enää takaisin. En siitä huolimatta edes harkinnut sängystä nousua ennenkuin mies oli lähtenyt töihin. Juuri kun ajattelin nousta, hyppäsi pienempi kissa sänkyyn seurakseni ja käpertyi selkääni vasten hurisemaan. No eihän siitä mihinkään voinut lähteä. Lisäksi hetkeä myöhemmin kollipoikakin hyppäsi jalkoihini ja käpertyi sinne nukkumaan. Tulihan siinä sitten vielä tunniksi uni minullekin :)

Polkaisin ensimmäiset polkaisut pyörällä tälle keväälle. Sotkin aamulla salille työpaikan suuntaan ja vietin siellä hyvän puolitoistatuntisen. Kävin ruokalassa lounaalla ja siitä suuntasin hetkeksi töihin. Tein työt, juorusin ja söin suklaakakkua kahvihuoneessa ja polkaisin takaisin kotiin. Jostain syystä aamulla jo teki mieli viilistä, joten kotiin tullessa kipaisin kaupan kautta ja ostin viiliksen ja greippimehua ;)

Päivä onkin jo niin pitkällä, että päätin että tänään en tee enää muuta. Huomenna ajattelin käydä kaupungissa heti aamusta. Täytyy käydä uusimassa kirjastokortti, ostamassa lahjakorttikonserttiliput, uusimassa ajokortti poliisiasemalla ja ottaa uudet kuvat sitä varten, matkapuhelinmyymälässä muuttamassa nimi... Olikohan vielä jotain muuta... Töissäkin pitää piipahtaa taas, mutta onneksi työpaikka on lähes matkan varrella, ja voin taas käydä ruokalassa lounaalla.

Nyt menen pötkölleen sohvalle neljännen House of Night kirjan pariin. Mukaansatempaava sarja, tosin en usko että tulen lukemaan kirjoja enää toista kertaa.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Illanviettoa

Eilen vietimme parin kaverin kanssa iltaa. Pääaisassa kittasimme olutta ja siideriä ja puhuimme paskaa. Oli kyllä hauskaa. Olimme päättäneet lähteä meidän lähellä olevaan paikalliseen, jossa emme olleet koskaan aiemmin käyneet. Ennen lähtöä pelasimme peliä, jossa piti luetella numeroita, aloittaen yhdestä ja edetä järjestyksessä eteenpäin. Aina kun luku on seitsemällä jaollinen, luvussa on numero seitsemän tai kaksi samaa numeroa, pitää sanoa KÄNNISSÄ ja suunta vaihtuu. Pääsimme parhaimmillaan 58 asti, monta kertaa pelimme päättyi lukuun 22. En ollut kovin pahasti edes humalassa mutta kyllä oli hauskaa!

Huomasin illan aikana kun höpöttelimme ystävien kanssa, että jossain vaiheessa tuli puhetta lapsista ja mies alkoi puhua "Sitten kun meidän lapsi sitä ja tätä". Hymyilin itsekseni, sillä mies ei ole aiemmin puhunut tällaisia edes minun kanssani :)

Yksi ystävä näytti myös tämän Sleep Talkin' Man -blogin ja se on ihan mahtava! Nauroimme vedet silmissä ja jaoimme omia kokemuksiamme. Parhaimpia mitä olen miehen suusta kuullut meni jotenkin näin:

"Muminaa.... Sanokaa sille Bushille että mä oon ihan vitusti" .... "LOLOLOLLOLOL" :D

Mieleni tekee pizzaa. Ei ollut enää illalla lähipizzeria auki, ajattelin ehdottaa miehelle josko kävisimme vähän virkistäytymässä ulkoilmassa ja hakisimme tämän päivän ruuaksi pizzaa. Kamalaa rötväämistä! Pitää kyllä edes pyykkiä pestä tänään.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

!!!

Olin oikeassa! Olin oikeassa!

Eilen mies oli työpäivän jälkeen todella rentoutunut, sillä yksi paha palaveri oli ohi ja se meni hyvin. Ilmapiiri oli rentoutunut ja levollinen. Itselläni oli huonohko päivä, aamun työt ei menneet putkeen ja olin aikas pahalla tuulella. Tuuleni kuitenkin helpottui päivän myötä.

Katsoimme illalla Matkalla Perditioniin (elokuva yllätti positiivisesti). Pitkästä aikaa mies tuli nukkumaan kanssani samaan aikaan, vaikka yleensä viikonloppuisin valvoo hieman myöhempään. Avasin keskustelun lapsesta ja sanoin, että jos sitä asiaa aletaan tosissaan miettiä, niin sitä pitäisi alkaa nyt tosissaan miettiä. Hetken hiljaisuuden jälkeen mies vastasi "Tiedän.". Keskustelu harhaili lapsista kissoihin ja käsien ihottumaan, mutta palasi takaisin pian. Mies sanoi, että kyllähän se voisi olla asiallista nyt miettiä. Kyseli jo isyyslomista ja suunnitteli milloin se lapsi aikasintaan voisi tulla. (Hän on siis ihan tosissaan!) :D

Päätimme, että katsotaan nyt siihen asti, kun mies saa varmasti sen paikan uudessa ryhmässä (vaikka itsekin sanoi, että kyllä se hyvältä näyttää). Ymmärrän kuitenkin täysin tämän odottelunhalun, itse olen samanlainen, samassa tilanteessa haluaisin itsekin odottaa siihen, että kaikki on varmasti varmaa. Ja tämä asia selvinnee vielä tässä kuussa.

Mutta mies on samoilla kannoilla kanssani ja pian saatetaan lopettaa ehkäisy ja sitten !!! Ihanaa mutta pelottavaa. Jännittää. Nyt kun tämä hetki on käsillä, ajatus "Onko tämä sittenkään hyvä idea" pinkoilee silloin tällöin päässäni. En anna pelolle valtaa vaan aion olla tässä mukana. Olen niin innoissani! Vuoden päästä meillä saattaa olla jo oma nyytti :)

torstai 15. huhtikuuta 2010

Yllätyksiä

Kovin raskas viikko on päivää vaille ohi. Tai no, viikonloppunakin pitää käydä piipahtamassa töissä. Onneksi ei ole iso homma kuitenkaan. Minulla oli vielä neljä lomapäivää käyttämättä viime vuoden lomista ja otin ne ensi viikolle. Yksi koesarja on kyllä menossa, mutta vaatii vain pari tuntia muutamana päivänä työntekoa, joten olen periaatteessa koko viikon lomalla, käyn vain hoitamassa työt niinä muutamana päivänä.

Tänään töissä minut yllätettiin tosi ihanasti. Työporukka oli ostanut meille häälahjan, saimme 70 euron lahjakortin, jolla voi ostaa lippuja teatteriin, musiikkiesityksiin yms. Ihan mahtavaa! Päätimme heti, että menen ensi viikolla ostamaan liput Hei, kuule Suomi -hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka kiertuepäivä on paikkakunnallamme loppusyksystä. Olin niin yllättynyt!

Tänään höpöttelin työnteon ohessa erään kollegani kanssa, ja puheeksi tuli lapset. Pohdimme yhdessä ensi vuoden työtilannetta ja hän oli kanssani samaa mieltä, että nyt kannattaisi ehkä yrittää... Sanoin miehelle tästä asiasta eilen, ja yhden ihan pienen tuhahtelun lisäksi miehellä ei ollut mitään negatiivista tai vastaan sanottavaa. Jotenkin tuntui, että hän vasta nyt käsitti tilanteen. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hänen kollegansa kävi kahden lapsensa kanssa töissä juuri samana päivänä. En tosiaan ole saanut hänestä irti juuta enkä jaata, odotan nyt hetken ja kysyn sitten uudestaan mitä mieltä hän on. Mutta hänen epä-negatiivinen asenne ja heti kieltäytymisen puute yllätti minut. Tänään kerroin minun ja kollegan välisestä keskustelusta ja mies vain hellitteli minua sylissään.

Miehellä on kyllä nyt muutakin mietittävää, hänen projektinsa todennäköisesti loppuu kesällä kun projektin rahoittava yritys lopettaa toimintansa. Miehellä on haastattelu toiseen työryhmään ensi viikolla. En kuitenkaan ole huolissani miehen työtilanteesta, hänenlaiselle työntekijälle on aina tarvetta ja löytyy töitä. Ja tämän projektin loppuminen on vain hyvä juttu, mies ei oikein ikinä alun jälkeen ollut innoissaan töistään. Tämä on siis vain hyvä juttu ja hänen mahdollisuutensa löytää uusi mielenkiintoisempi projekti. Vaihdoinhan minäkin ryhmää kerran ennenkuin löysin oman alani.

Mutta nyt täytyy tehdä kauppalappu. Päätimme käydä viikonloppuostoksilla vasta näin iltasella, kun neljän maissa kaupassa olisi todennäköisesti ollut kamala ruuhka kun ihmiset hamstraavat ruokaa. Lisäksi pitää vielä käydä piipahtamassa töissä (onneksi kauppa ja työpaikka ovat lähekkäin) ja päässäni tuntuu orastava päänsärky...

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Finito

Tänään päätin ääneen lopettaa taekwondon treenaamisen, ainakin toistaiseksi. Motivaatio treenaamiseen on tippunut ihan täysin kevään aikana. Alkulämmittelyt on aina olleet täällä uudella paikkakunnalla todella rankat ja jos ei ihan oikeasti treenaa, ei niitä jaksa. Ja jos vähänkin jaksaisi, veisi se suurimman osan energiasta eikä itse lajin harjoitteluun yleensä jää juurikaan energiaa ja jaksamista. Myös polvi on kipuillut enkä varmaan koskaan pysty tekemään kaikkia potkuja. Seuran vanhemmat vetäjät ovat itse rikkoneet selkänsä ja tällä hetkellä päävetäjällä ei lonkka toimi oikein kunnolla. Ihme kun eivät tästä viisastu, vaan jatkavat liian kovaa treenaamista. En ole ammattiurheilija ja haluan liikkua vain omaksi ilokseni. Seurassa oli yksi vetäjä jonka treeneissä tykkäsimme käydä, mutta nyt hänkin lähtee pois.

Seli seli, mutta ehkä näin on parempi.

FB:ssä ilmaisin myös "ääneen" ajatukseni, ja heti tuli onnitteluja "uudemman kerran" :D Sisälläni pieni ääni huokaa, voi kun olisikin siitä johtuva treenilakko :)

Tänään tein töitä kollegani kanssa, jolla on 1,5 vuotias poika ja he ovat yrittämässä toista. Hänen kanssaan on aina niin ihana pohdiskella näitä juttuja kun hänkin vauvakuumeilee (tai lapsikuumeilee, kuten asian nimesimme) mutta hän myös tietää jo mistä puhuu ja millaista on olla äiti. Hänen avulla luon itseeni uutta uskoa, että minustakin voisi tulla äiti. Hänen ajatusmaailmansa on niin samanlainen, mutta hänellä oli paljon mieheni piirteitä lapsiin liittyen. Hän jaksaa aina rohkaista minua, että kyllä se mies siitä mukaan lähtee ja haluaa lasta. Hän myös aina kertoo ihania ahaa-elämyksiä joita koki odotusaikana, koskien erityisesti tulevaa elämänmuutosta.

Jotenkin hieman toivoisin, että ensi vuonna voisimme jo odottaa lasta. Se sopisi meidän elämänrytmiin. Siitä lähtien kun tutustuimme, olemme joka vuosi tehneet jotain "mullistavaa":

2005: Tapasimme
2006: Muutimme yhteen
2007: Menimme kihloihin
2008: Valmistuimme ja muutimme uudelle paikkakunnalle
2009: Ostimme oman asunnon
2010: Menimme naimisiin.

Mies itseasiassa pohti tätä ennen minua, totesi että mitähän ensi vuonna tehtäisiin. Eipä tajunnut pelkästä katseesta mitä sitä voisi tehdä :D

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kiirusta pitää

Illan karonkka meni hyvin. Ruoka oli suurelta osin maittavaa, harmi vain että pääruokani ei oikein maistunut minulle, siinä oli jokin mauste tai maku josta en pitänyt. En millään ole vielä toistaiseksi saanut päähäni, että mikä maku se on, vaikka se olikin etäisesti tuttu. Oltiin kotona yhden maissa yöllä, ei lähdetty jatkoille, sillä pääsyliput olisivat maksaneet 10 euroa. Ennen pehkuihin painumista vielä syötiin päivän sapuskat pois. Sen verran tuli viiniä juotua raflassa, että nukuin yön hieman levottomasti.

Jossain määrin yllätyksekseni sain tietää eilen illalla, että suurella osalla miehen ryhmän henkilöstöstä on lapsia. Pienempiä sellaisia. Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa vauvakuumeilin miehelle vähän varovasti. Sanoin, että kovasti haluaisin lapsen hänen kanssaan, ja kerroin tästä havainnosta jonka tänään illalla tein. Mies vain totesi, että "Niin, niinhän niillä monella on". Mutta eipä tullut tuhahteluja tai muuta haihattelusta syyttelyä ;)

Ensi viikko tulee olemaan taas kovin kiireinen. Töissä on tosi paljon puuhaa, huomennakin täytyy mennä jo seitsemään töihin, että saan aamusta tehtyä muutaman homman. Päivällä on sitten se seminaari, jossa on myös minun esitykseni, joten pitää jättää pari tuntia paniikkiaikaa ennen sitä. Kotiin tuskin pääsee ennen viittä, sillä seminaarin jälkeen pitää vielä mennä labraan hetkeksi, jotta saan laitettua tiistaiaamun hommia varten tavarat valmiiksi.

Mutta nyt vohvelinpaistoon. Tänään on taas pitkästä aikaa peli-ilta, ja päätin tehdä meille vohveleita :) Pitkästä aikaa niitäkin!

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Häiden jälkeinen elämä

No, vähän paremmalta näyttää. Sormuksen vein kultasepälle korjattavaksi ja sain sen takaisin vielä samana päivänä. Sain uuden timantin ja muutkin kiristettiin varmuuden vuoksi. Kaikki tapahtui onneksi veloituksetta. No, kyllähän sen vihkisormuksen luulisi kestävän muutamaa päivää kauemmin elämää...

Auto sen sijaan ei ole kunnossa. Toissapäivänä saivat korjaamolla nostettua ikkunan ylös, mutta vika jäi mysteeriksi. Kuulemma korjaus saattaisi tulla kalliiksikin. Päätettiin antaa ikkunan olla, nyt siihen ei saa koskea. Ikkunanpesunestesäiliö oli puhki, tilattiin uusi. Se maksaa 80 euroa. Tämän lisäksi amispoika korjaamolla kulutti meidän akun loppuun. Se on kyllä vanha akku, eikä mikään uuden veroinen enää, mutta koko talvena meillä ei ole juuri ollut ongelmaa sen kanssa. Kerran ei auto lähtenyt käyntiin kovan pakkasyön jälkeen, ja radiota ei saa jättää yön yli kiinni paneeliin. Ihmekös jos se kuluu loppuun jos auto on päällä tunnin verran korjauksen aikana. Uusi akkukin on siis ostettava, ei kuulemma kauaa tule enää kestämään tuo akku. No, kun pääsimme lähtöasemiin korjaamolta, auto ei pihahtanutkaan. Siinä sitten mentiin pyytämään kaapeleita että päästäisiin edes liikkeelle. Olivat kuulemma antaneet vähän virtaa autolle ennen kuin olivat ajaneet sen ulos korjaamolta ja hartiat polvissa roikkuva amis tuli naureskelemaan automme viereen "Höhöhöö, eikö lähe käyntiin?". No ei kai lähde jos sille antaa virtaa vain sen verran että sen juuri ja juuri saa ulos korjaamolta! No, ei tässä kaikki. Tietysti uudet renkaatkin on ostettava tänä keväänä kun vanhat renkaat ovat jo liian kuluneet.
Siihen ne häämatkarahat sitten menivätkin :F

No, kyllä tämä tästä. Nukuin viime yönä 12 tuntia, joten maailma näyttää hieman valoisammalta, varsinkin kun aurinko vähän koittaa pilkottaa pilvien takaa. Laiton viikolla kesän siemenet itämään esikasvatusta varten ja siivosin meidän pation. Laitoin jo matotkin sinne! Lämpimiä päiviä odotellessa! Odotan kyllä niin kesää, viherpeukalointi poistaa niin tehokkaasti stressiä!

Päätin myös tällä viikolla, että lopetan tältä keväältä taekwondon ja kobudon treenaamisen. Aloin stressata liikaa siitä, etten ehtinyt enkä jaksanut mennä treeneihin. Totesin itselleni, että vapaa-ajasta ei pidä stressata. Joten parempi että laitan pelin täysin poikki. Treenien sijaan käyn salilla ja lenkillä, nautin ulkoilmasta ja siitä, että voin aamulla suorittaa liikuntani. Olo helpotti heti. Eilen aamulla huomasin olleeni salilla normaalin tunnin sijaan lähes kaksi tuntia! Lisäsin painojakin moneen laitteeseen :)

Häiden jälkeinen elämä on ollut kiireistä. En ole vielä muuttanut nimeänikään minnekään. Ajattelin tekeväni sen ensi viikolla, on varmasti muuttunut nimi väestörekisteriin.

Vauvakuumekin jyllää. Kuulin tässä taannoin, että töissä laboratoriotöiden rahoitus ei näytä tätä vuotta yhtään paremmalta ensi vuonnakaan. Jotenkin ajattelen asiaa suurelta osin siltä kannalta, että nythän olisi täydellinen aika hankkia se lapsi jos sellainen olisi tullakseen. Kun kukaan ei voi tehdä minun töitä puolestani jos olen poissa, niin nyt kun niitä ei kuitenkaan olisi (muuta kuin kirjoitushommaa), niin ajoitus olisi niin täydellinen! Mutta miten saisin tuon miehen ymmärtämään tämän?? Tiedän, että haluan nähdä tämän asian vain tältä kantilta... Mutta silti!
Ajattelen (yllättäen) asiaa useinkin, ja jotenkin se tuntuu niin kaukaiselta, mutta niin nopeasti tapahtuvalta, että ihan pelottaa. Vaikka ehkäisyn lopettaisi nyt, ei vauva olisi tässä maailmassa tänä vuonna (jos raskautuisin naps tuosta vain heti). Mutta kuitenkin se aika menisi ihan hujauksessa ja jos kaikki menisi hyvin, olisi nyytti kotona ihan yhtäkkiä! Kaikki muuttuisi.

Huomaan alkavani muuttaa omaa elämääni ihan itseltänikin vaivihkaa niin, että ymmärtäisin itsekin miten saisin lapsen mahtumaan aikaani. Treenaamisen lopettaminen on yksi osa tätä muutosta. Kun huomaan, että minun ei ole pakko treenata joka ilta, voin treenata vain omaksi ilokseni silloin kun huvittaa, en ole ammattiurheilija ja minun ei ole pakko edetä hurjaa vauhtia eteenpäin. Voin myös jättää treenit väliin ja mennä salille tai lenkille juuri silloin kun huvittaa ja silloin kun on aikaa. Treenaamisen ei tarvitse enää olla suurin osa elämääni jos enää ei tunnu siltä.
Toinen vaivihkaa tekemäni muutos on viikolla kotitöiden tekeminen. Meillä on yleensä pesty pyykkiä ja siivottu viikonloppuisin. Myös kaikki kotiprojektit on yleensä jätetty viikonlopulle. Nyt huomaan pesseeni pyykkiä viikolla, sekä tehneeni useita kotiprojekteja töiden jälkeen (kukkien istutus ja pation siivous ovat esimerkkejä tästä). Ja sehän onnistuu!

Pohdin aiemmin tänä vuonna sitä miten lapsen saaminen muuttaisi sen, ettei minulla olisi samalla lailla omaa aikaa. Jotenkin yhtäkkiä tajusin, että tekemällä hommia näin ja löysäämällä erityisesti treenaamista, ei se oma aika häviä mihinkään. Jotenkin tajusin tässä sen, että muuttamalla elämänrytmiäni ei se lapsen tulo olisikaan ehkä niin suuri muutos ja "pilaisi" kaikkea. Jotenkin en nyt saa sanoin ulos sitä tunnetta ja sitä ajatusta minkä koin, mutta ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa.

Minulla olisi nyt niin paljon kaikkea pohdittavaa, mutta töitä pitäisi tehdä ihan hetki. Maanantaina on aika merkittävä esitys (taas), ja pitäisi käydä läpi sitä. Mieskin on töissä (töissä, ei kotona niinkuin minä), joten nyt voisin puhua esityksen läpi ilman häiriötä. Lisäksi meillä on taas illalla karonkka, joten pyykit pitää saada pestyä ja pitäisi vähän siivoillakin tänään ennen juhlaan valmistautumista.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kaikki rikki

Voi voi mikä alku viikolle.

Eilen kun oltiin miehen kanssa matkalla kaupungista suurille kaupoille, oli autossa tosi kuuma ja mies avasi auton ikkunan valoissa. Minäkin avasin vähän omaa ikkunaani, mutta kappas vain, ikkuna ei noussut enää ylös. Alas päin se kyllä meni (ihan alas asti) mutta ei noussut millään ilveellä ylös. Autossa on siis sähköikkunat. Korjaamolla ei ollut korjaajaa eilen paikalla ja kaikki ajat tälle päivälle oli menneet. Yritimme itse saada ikkunaa ylös purkamalla oven osiin, mutta ei onnistunut. Siinähän se ilta sitten menikin. Nyt on kauniit muovit ikkunassa, onneksi ei ole talvi enää!

Käytiin saunassa ja soitin sen jälkeen kummityttöni äidille. Puhelun jälkeen huomasin, että sormuksestani oli tippunut yksi timantti! Ja se oli siinä vielä saunaan mennessä. No, eihän sitä voi millään löytää kun kyse ei ole mistään megakokoisesta kivestä. Kyllä harmitti. Tänään sitten vein sen kultasepälle, ja pitäisi vielä saman päivän aikana saada sormus takaisin.

Ulkona on ihan harmaata ja tosi sumuista, omakin olo on ihan samanlainen. Tuntuu, että olisi voinut jäädä peiton alle koko päiväksi.

Harmaudesta huolimatta aion suunnata tänään pitkästä aikaa kobudoon. Vähän pitää saada ryhtiä arkeen ja mahamakkaroille kyytiä! Tuntuu, että pääsiäisen mässäilyistä jäi muistoksi ainakin kymmenen kiloa ylimääräistä mahamakkaraa! Voileipäkakkukiintiö on ainakin hetkeksi täysi.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Lehtikotilolla on 2-vuotisarvonta! Käykäähän kurkkaamassa kauniita tekstejä!

Vihkiminen ja häät

Nyt on juhlat juhlittu ja kaikki meni hyvin.

Torstaina vanhemmat tulivat meille ennen maistraattiin menoa. Pakolliset sattumuksetkin saatiin kasaan ennen vihkimistä. Miehen äidin korkolaput murenivan meidän eteiseen ja minun äidin housut ratkesivat haaroista. Housut onneksi ehdittiin vaihtaa, mutta vihkimisen jälkeen mentiin kenkäostoksille. (Löysin itsellenikin uudet kevätkengät 20 eurolla :)

Torstaina aurinko paistoi ja tunnelma oli hieman jännittynyt. Maistraatin edessä napsittiin aurinkoisia valokuvia silmät sirrissä ja sitten siirryttiin vihkitilaan. Odotin ihan korutonta tilaa, ja se yllätti minut kauneudellaan. Odotus tilassa oli ihana 1800-lukulainen sohva tulevalle avioparille ja itse vihkitilassa oli massiivipuinen pöytä, jonka päällä oli kuivakukkakimppu ja lakikirja. Vihkikaava oli kaunis ja painotti yhteiskunnallista vastuuta perheenä. Tilaisuus oli nopeasti ohi, sillä emme halunneet mitään ylimääräistä. Vaimoutumisen jälkeen olo ei ollut mitenkään erilainen neitikaudesta, sormessani vain oli se sormus jota kävin salaa kurkkimassa useana iltana :)

Vihkimisen jälkeen suuntasimme skandinaavis-ranskalaiseen ravintolaan syömään ja saimme todella maittavaa ruokaa ja mahat täyteen. Syöpöttelyn jälkeen menimme shoppailemaan anopille uudet kengät. Tulimme vielä porukalla meille hörppäämään kahvit ja vihdoin pääsimme nauttimaan kahdenkesken uusista titteleistämme. Juhlistimme avioitumista elokuvan (9, aivan mainio), juustojen, naposteltavien ja viinin kanssa.

Seuraavana päivänä teimme ruokaa vanhemmilleni ja lounaan jälkeen lähdimme käärmenäyttelyyn. Siinä se päivä sitten menikin. Illalla hain ystäväni linja-autoasemalta meille. Hän tuli päivää aiemmin meille, jotta aamulla pääsisimme heti laittamaan tukkaan kuntoon. Juhla-aamuna herätys oli kahdeksalta, nukuin yön kuin tukki ja heräsin 15 minuuttia ennen herätyskelloa. Nousin tekemään aamiaista ja pian syötyämme aloimme hommiin. Puuhailimme pari tuntia tukkani kanssa, yhteensä valmistautumiseen meni noin kolme tuntia. Best man tuli myös meille auttamaan miestä pukeutumisessa. Yhdessä suuntasimme hyvissä ajoin juhlapaikalle. Ilma oli harmaa ja sateinen.
Juhlapaikka oli kaunis ja yksinkertainen, pöytäkoristeina oli Tiimarista eurolla ostettuja kynttilöitä ja maljakoissa oli koivunoksia ja tulppaaneja. Ruokatarjoiluina oli kala- ja kasvisvoileipäkakkua, pasteijoita ja keksejä, sekä kahvia/teetä hääjuustokakun kanssa. Kaikki oli oikein maittavaa ja täyttävää, tuntui että ei mahtunut pukuun enää santsilautasen jälkeen. Muutaman puheen jälkeen oli vuorossa ystäväporukan ohjelmanumero. He olivat alunperin mieheni ystäviä ja sanoivatkin nyt, että he kuuluvat samaan pakettiin mieheni kanssa. Jos meinaisin viettää hääyön mieheni kanssa kahden, pitäisi minun päästä heistä eroon. Avuksi sain muovipussillisen esineitä, jotka olivat mm. inhokkeja, joilla sain karkoitettua ystäviä yksitellen pois.


Aika meni nopeasti ja pian kello oli sen verran, että oli aika lähteä pois. Korjasimme lahjat ja pöytäkoristeet talteen, rasiat unohdettiin ottaa mukaan ruoantähteitä varten, mutta sekin asia järjestyi. Kotiin meitä seurasi minun vanhemmat sekä muutama ystävä. Vaihdoimme vaatteet ja pakkasimme laukun, sillä meille oli hotellihuone varattuna. Kirjauduimme hotelliin, ja kun lopulta pääsimme perille (hissi oli rikki ja huoneen ovi oli takalukossa), siellä meitä odotti pullollinen kuohuviiniä ja suklaalevy. Lähdimme kuitenkin vielä istumaan hetkeksi iltaa ystävien kanssa baariin, mutta tulimme hotellille takaisin niin, että ehdimme vielä käydä illallisella hotellin ravintolassa. Huoneeseen päästyämme olimme niin poikki, että päätimme ottaa kuohuviinin kotiin ja mennä vain nukkumaan.


Aamulla heräsimme aikaisin, kävimme nauttimassa aamiaisesta ja suuntaismme pian kotiin, sillä halusimme päästä takaisin kotiin kissojen (ja häälahjojen) luokse. Saldona oli kaksi parivuoteen pussilakanasettiä, 12 kpl muumimukeja, itsetehty shaali, muutama sekalainen tavara ja kasa avustusta häämatkakassaan. Ihanaa kun tämä kaikki on ohi, nyt edessä on enää kiitoskorttien teko ja kaikkien korttien uusiminen! Onneksi tätä lomaa on vielä 1,5 päivää jäljellä :)

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

ps. lisään kuvia tähän myöhemmin, kaikki kuvat ovat vielä kamerassa...

torstai 1. huhtikuuta 2010

Rouva K.

Nyt sitä ollaan sitten ihan oikeasti Rouva :)

Ja tämä ei ole aprillia mutta juokaa silti kuravettä! :D

Kerron myöhemmin lisää tästä päivästä.

Kuusi tuntia

Ilmeisesti vähän jänskättää kun olen lomapäivänä tähän aikaan hereillä :)

Syön ihan itsekseni viimeistä neitiaamiaista, mies kun nukkuu vielä.

Kuuden tunnin päästä minä olen jo Rouva!