maanantai 31. lokakuuta 2011

Picasan testausta vol2

Posted by Picasa

Picasan testausta

Testasin uusinta picasaa kuvien lataamisessa ja pikamuokkauksessa, kätevästi saa albumista suoraan tuotua kuvia blogiinkin :)

EDIT: ei toiminut, uusi yritys yllä.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kymppi

Tänään nukuin kymmeneen, mies hoiti Eeliksen aamusta. Vaikka heräilinkin pari kertaa sen ekstra neljän tunnin aikana, tuli uni tarpeeseen. Olo ei ollut kyllä sen levänneempi ja silmät oli ihan tööt pari tuntia heräämisestä, mutta mieli oli vähän kirkkaampi.

Nukuin jälleen korvatulppa korvassa, viime yönä Eelis heräili jonkun seitsemisen kertaa. Eelis ei noussut kertaakaan edes istumaan mutta mönkysti ja itkeskeli. Meni nukkumaan vasta yhdeksän maissa kun torkahti viiden aikaan hetkeksi autoon.
Mutta nyt kuuluu tyyt tyyt ämmämmämmämmä ja joku roikkuu lahkeessa, joten on mentävä.

Ensi yönä siirretään kelloja, eli Eelis herää siis viideltä, apua!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Maaginen korvatulppa

Meillä oli eilen 8 kk neuvolalääkäri. Ennen lääkärin tapaamista terveydenhoitaja otti Eeliksen mitat ja hyvin lyhykäisesti ehdittiin jutella Eeliksen yöllisistä heräämisistä. Lääkärin kanssa sitten vähän enemmänkin, tosin mitään uutta ei tullut. Neuvoivat miestä hoitamaan yöheräämiset jonkin aikaa kunhan jää vapaille ja minua lepäämään, mahdollisesti toisessa huoneessa. Juuri niinkuin olemmekin suunnitelleet. Lääkäri sanoi meidän molempien näyttävän väsyneiltä ja terkka sanoi että juuri katkonaiset yöt ovat ne mikä syö ihmistä. Ja kuulemma 10 kk on se ikä, jonka jälkeen lapsi ei tarvitse yömaitoa ollenkaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun joku sanoo että näytän väsyneeltä. Neuvola oli heti aamusta ja vaikka en millään lailla halua vähätellä miehen väsymystä, hän on aina aamuisin väsyneen näköinen. Ja toisaalta sanoo ettei ole sen väsyneempi ja valvoo vapaaehtoisesti puoleen yöhön joka ilta. Vaikka tokihan mieskin varmasti on väsynyt, nukkuisi aamulla mielellään pidempään (niinkuin minäkin ;).

Mutta jotenkin tuo ulkopuolisen huomio väsymyksestäni osui ja upposi. Kävelin vaunulenkin kotiin tullessa Eeliksen nukkuessa aamupäikkäreitään. Kun pääsin kotiin, kamala väsymys iski. En ehtinyt aamusta torkkua enää ja olin itkun partaalla koko aamupäivän, väsymys tuli niin kokonaisvaltaisena. Levitin sohvasta sängyn ja koitin makailla siinä ja istuskella lattialla Eeliksen leikkiessä ympärillä (päällä). Odotin vain Eeliksen seuraavia päikkäreitä, että pääsisin itsekin nukkumaan. Ruoka olisi ollut valmiina jääkaapissa, vain lämmitystä vaille, mutta en jaksanut edes lämmittää sitä. Se vaikutti liian työläältä, joten söin vain puoli purkkia raejuustoa.

Kun Eelistä (vihdoin) alkoi väsyttää, päätin että nukumme molemmat sohvasängyllä, etten herää itkuhälyttimen "häiriöihin". Laitoin puhelimenkin äänettömälle. Puoli tuntia nukuttuamme läppärin virustorjuntaohjelma päätti iloisesti ja kovalla äänellä ilmoittaa että "your virus database has been updated" ja Eelishän havahtui tähän ääneen. Sain pojan tuuditeltua takaisin uneen makuuasennossa ja yritin jatkaa uniani, jolloin kissa tuli miukumaan pihalle. Vitutuskäyrä alkoi taas nousta ja lopulta kissa luovutti ja lähti pois. No, eipä mennyt kuin viisi minuuttia niin Eeliskin heräsi, ei nukkunut kun toisen puolisen tuntia.

Olin NIIN kiukkuinen! Tämä on se miksi en nuku päikkäreitä, se ei kuitenkaan onnistu ja lopputulos on että olen vain vittuuntuneempi kuin aiemmin. Tuli olo, että aina käy näin, kohtalo tai joku ei vaan halua minun lepäävän. Olin siis oikein kunnon marttyyri-tuulella.

Kun lopulta selvisin ylös sohvalta (kun Eelis alkoi mönkiä liian lähellä jalkopään takana olevaa lamppua), ja sain vaipan vaihdettua, päätin että ei, en anna väsymyksen päästä päälleni. Kieltämällä olevani väsynyt jaksan paremmin. Kun Eelis oli syönyt, laitoin meille vaatteet päälle ja iskin Eeliksen kantoliinaan selkääni ja menimme pihalle viemään vihdoin ne kesäkukat pois. Lannoitin kukkapuskat syyslannoitteella ja lopuksi laitoin lyhdyn etupihalle ja takapihalle räystäsvalot. Kaiken kruunasi alkava hämärä, jolloin laitoin ulos kynttilöitä palamaan. Olo oli energinen ja paljon parempi.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta, minä en ole väsynyt. Minua ei väsytä. En ole uupunut enkä väsynyt. Normaalia väsyneempi, kyllä, mutta jaksan silti puuhailla. Piste.

Päivän aikana sain nerokkaan ideankin, enkä ymmärrä miksi sen idean tuleminen on kestänyt näin kauan. Laitan korvatulpan yöllä toiseen korvaan! Nukun useimmiten kyljelläni, joten laitan korvatulpan siihen korvaan joka ei ole tyynyssä. Korvatulpan läpi kuulen kyllä Eeliksen (tiesin sen kun viime lauantaina kuulin Eeliksen itkun alakerrasta yläkertaan, vaikka minulla oli korvatulpat). Ja tämän avulla heräsin yöllä vain kolmesti! En tiedä yhtään onko Eelis heräillyt kuinka usein muuten, vain pari kertaa nostin päätäni kuunnellakseni äänteleekö Eelis (sen jälkeen kun olin käynyt syöttämässä pojan).

Olo on levännyt, toivottavasti tämä maaginen korvatulppa nyt auttaisi uniini, kun en herää Eeliksen jokaiseen äännähdykseen ja kissojen liikkeisiin.

Ja vielä yksi asia mitä tässä mietiskelin eilen. Lapsentahtisuus. Se kun on nykyään suosituksena, lapsentahtinen syöminen ja nukkuminen. Joten mistä ihmeestä nämä suositukset sitten tulevat, että "lapsen pitäisi nukkua kokonaisia öitä ilman tissiä jo 3kk iässä, viimeistään puoli vuotiaana" ja "ei saa antaa maitoa yöllä ja päivälläkin vain ruokailun yhteydessä/jälkeen". Aika ristiriitaista.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Nukkuminen ja sen puute

Yölliset heräilyt. Ne on meillä edelleen valitettava osa arkea. Vaikka Eelis osaa nukahtaa silloin tällöin takaisin itsekseen, usein poika tarvitsee apua, joko pepun taputtelua, sylittelyä tai tissiä, riippuen kuinka hereillä Eelis on.

Nukkumaan mennään puoli kasin-kasin maissa ja usein Eelis nukahtaa joko tissille (josta nostan pojan nukkumaan omaan sänkyynsä niin että Eelis vielä havahtuu siirtoon) tai syliin (toimin samalla tavalla kuin tissille nukahtamisen kanssa). Pari kertaa Eelis on nukkunut kahteen asti, mutta yleensä herää ensimmäisen kerran 11-12 aikaan. Seuraavan kerran yhden aikaan ja siitä 15 min - 30 min välein pari kertaa, hamuaa kahden maissa ja annan tissiä. Sillä Eelis nukkuu noin kaksi tuntia, eli neljän aikaan herää taas syömään. Siitä nukkuu taas 1,5-2h ja yleensä kuuden aikaan herää ihan kokonaan.

Välillä nukkuu useampia pidempiä (eli 2-3h pätkiä), välillä taas heräilee jatkuvasti. Eelis on nukkunut 6kk ikään asti puolet yöstä pinnasängyssään vieressäni ja puolet minun ja miehen välissä (pinnis oli "sivuvaununa" sängyn vieressä). Sitten laitettiin sängyn laita paikoilleen kun Eelis alkoi liikkua enemmän öisin. Ja kuukausi sitten siirrettiin Eelis nukkumaan omaan huoneeseen, ettei häiriinny meidän liikkeistä (mies kääntyilee niin voimakkaasti että vähintään puoli asuntoa tärisee!).

Usein nukahdan nopeasti itsekin takaisin, mutta jos Eelis heräilee vähän väliä, jään hetkeksi valvomaan ennenkuin uni tulee silmään. Ja jos olen kovin väsynyt, alkaa minua kyrsiä ja suoraan sanottuna vituttaa ja sitten ei uni tule.

Päivällä taas nukutaan kahdet päikkärit, yleensä 1,5-2h ja vaunuissa ulkona. Jos ei nukahda jo tissille sisällä, niin täytyy hetken aikaa heijata vaunuja eestaas. Enää ei kuitenkaan tarvitse kamalan kauaa ravistella. Välillä täytyy käydä heijaamassa Eelis takaisin uneen jos havahtuu itkemään eikä rauhoitu itse.

Ongelma on siinä, että jos ja kun Eelis havahtuu liian hereille yöllä, nousee poika istumaan ja siitä seisomaan laitaa vasten ja herää tästä toimesta vielä enemmän. Myös hampaita tehdään pidemmän kaavan mukaan ja nekin vaivaa öisin. Olemme kohottaneet sängyn päätyä ja silloin tällöin annan särkylääkettä jos Eelis itkee kipuisesti. Tutista Eelis vaan vetää raivarit, jos sen laittaa yöllä suuhun.

Itse alan olla melkoisen väsynyt. En oikein osaa nukkua päikkäreitä, kuuntelen vaan koko ajan itkuhälytintä (joka ottaa vähän turhankin herkästi ääniä ympäristöstä) tai yritän saada jotain tehtyä kotona, Eeliksen hereillä ollessa kun ei hirveästi kotitöitä tehdä.

Unikoulua on meillä käyty jo muutama kuukausi ja sen avulla Eelis nukahtaa nopeammin ja helpommin, ja osaa välillä nukahtaa itse takaisin kun havahtuu hereille. Valitettavasti Pantleyn kirja ei neuvo mitä tehdä kun poika herää liikkumaan eikä osaa mennä takaisin makaamaan ja nukkumaan. Huutounikoulua oma pääni ei kestä, mieluummin valitan ja valvon. Ainakin vielä.

Tähän mennessä olen aina sivuuttanut muiden päivittelyt ja taivastelut, ja huolen omasta nukkumisestani. Nyt se alkaa ärsyttää todella, kyllä, minua väsyttää ja se vaikuttaa elämääni kielteisesti mutta näin se vaan nyt on! Olenhan saanut jatkaa uniani aamulla, silloin kun äitini oli käymässä ja mieskin auttoi viime viikonloppuna hoitamalla Eeliksen aamulla. Toivottavasti onnistuu tulevinakin viikonloppuina.

Olen alkanut laskea päiviä, pian tunteja siihen, että mies jää isyysvapaille. Sitten laitan koko yöksi korvatulpat korviin, tarvittaessa menen alakertaan sohvalle nukkumaan. Korvatulppien läpi kun valitettavasti kuulee vauvan itkun ja mies ei herää yhtä herkästi kuin minä. Mies saa sitten hoitaa yölliset heräilyt ja jos Eeliksellä on nälkä, tuoda pojan minun luo.

Kun Eelis täytti 3kk, toivoin yöunipätkien pidentyvän. Niin ei käynyt. Samaa toivoin puolen vuoden kohdalla. Nyt kun en kohta ole itse siinä maidontuoksuisena, toivon että unikoulu edistyisi. Vaikka välillä en uskalla toivoa, kun ei se kuitenkaan toimi...

Ja samalla koitan pitää mielessäni, että tämä kokonaisten öiden puute itselläni on niin pieni ongelma verrattuna siihen mitä vauva-arki voisi olla. Eelis kun on vaan niin ihana ja terve poika. Valvominen kestää vain pienen hetken lapsen elämässä!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Pottailusta

Milla (ja jokunen muukin) kyseli että miten meillä pottailu on aloitettu kun Eelis osaa jo niin hienosti tehdä pissat ja kakat pottaan.

Meillähän "vessaharjoittelut" alkoi pissittämisellä puoli vuotta sitten Eeliksen ollessa kaksi kuukautta, uskon sen olleen suuri apu pottailun aloitukseen. Samoin kuin kestovaippailun, kestovaipat kun tuntuvat märälle paljon nopeammin kuin kertakäyttöiset vaipat.

Pottailuharjoitukset aloitettiin heti kun Eelis oppi istumaan. Istutettiin poika potalle jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä, ja niin tehdään nytkin, aina kun se on mahdollista. Jos (ja usein kun) se pissa/kakka tulee pottaan, kehun Eelistä ja yhdessä kurkataan aina mitä sinne pottaan on tullut. Nykyään Eelis nouseekin seisomaan kun on valmis ja itse kurkkaa pottaan. Koskaan ei pottailla kiireessä vaan tilanteesta pyritään tekemään rauhallinen. Eeliksellä on yleensä myös joku lelu mitä tutkia potalla istumisen aikana.
Ja äitini opetti Eeliksen vetämään vessan, eli kun pottaan on tullut jotain, huuhdotaan se pönttöön ja sen jälkeen nostetaan Eelis pöntön kannen päälle seisomaan ja yhdessä vedetään vessa. Siitä Eelis tykkää ja se toimii vähän kuin "palkintona".

Eelis myös yleensä ilmoittaa kakkahädästä ähkäisemällä pari kertaa. Tietysti silloin täytyy olla nopea liikkeissään, että ehditään potalle ennen kun se kakka tulee, kovin kauaa Eelis kun ei pidättele. Ja jos Eelis on jo kakkaamassa, annan pojan kakata rauhassa vaippaan enkä ala kesken kaiken riuhtoa vessaan. Joskus vaippaan ehtii tulla pieni pökäle ja loput tulee pottaan, usein kuitenkin koko kakka tulee pottaan.

Alussa tuli kausia että Eelis ei halunnut istua potalla ollenkaan, ja silloin pottailusta pidettiin taukoa. Siinä välissä pissitettiin normaalisti pönttöön ja viikon tauon jälkeen koitettiin uudestaan. Ja jos Eelis on liian väsynyt, ei pottailu maistu ja silloin ei edes yritetä. Pottailusta ei tehdä eikä ole koskaan tehty suurta numeroa, jos se kakka tulee vaippaan, se ei haittaa mitään. Missään nimessä meillä ei kaikki tarpeet tule aina pottaan enkä oleta niin tapahtuvankaan ihan hetkeen.

Ja täytyy aina muistaa että Eelis on sellainen vauva joka omaksuu nopeasti uusia taitoja ja kokeilee mielellään kaikkea uutta ennakkoluulottomasti. Meidän onneksi tämä koski myös pottailua. Pääasiahan on, että se kakka tulee eikä jää suolen mutkaan jumiin!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kahdeksan kuukauden satunnaiset

Eelis täyttää tänään kahdeksan kuukautta. En voisi kuvitellakaan meneväni töihin kuukauden päästä! Saatika sitten että olisi pitänyt mennä töihin viisi kuukautta sitten tai aiemmin! On Suomen systeemi tässä asiassa aika hieno.

Muutama satunnainen asia:

En ole pumpannut maitoa enää kahteen kuukauteen. Pakkasen varastot riittävät puuromaidoiksi siihen asti kun alan käyttää lehmänmaitoa. Ja ajattelin muuten laittaa rehellistä täysmaitoa puuroihin! Ja juomaksi Eelis saa sitten aikanaan PLUS maitoa, sitä kun juon itsekin.

Katsoin sen videon, missä kaksivuotias kiinalaistyttö jää auton alle, kahdesti, ja kukaan ei välitä lähes kymmeneen minuuttiin. Minun tuli niin paha mieli, ja sitä inhottavaa oloa kesti seuraavaan päivään asti, vaikka koitin unohtaa näkemäni! Kaduttaa että katsoin sen.

Oma paino on pysynyt nyt pitkään siinä normaalissa 67,5 kg tienoilla. Tosin olen lipsunut syömisissäni ja herkutellut luvattoman paljon. Maha on vielä vähän löllykkä ja raskausarvet "koristavat" vatsaa, tosin ovat vaalentuneet huomattavasti.

Eeliksen lemppariruokia ovat kukkakaali, porkkana, bataatti ja maissi. Nauta ei oikein maistu ja jos on liikaa perunaa, ruoka ei uppoa ollenkaan. Maissilla saa yleensä ruoan kun ruoan suusta alas. Puurot maistuu edelleen hyvin, paitsi ruispuuro. Nyt Eelis on oppinut hillitsemään puuromääriään eikä ole enää oksennellut. Kuivatut ruisleivän kannikat on parhaita mutustella! Hedelmäsoseista parhaita ovat mango (joka on jo pitkään ollut Prismassa finito!) ja kuningatarsose. Muut ovat vähän liian pliisuja.

Viikonloppuna mies vietti paljon aikaa Eeliksen kanssa ja Eelis oli selkeästi isin perään. Välillä jätti minut ihan huomioimatta! Mahtavaa!

Eelis on nyt taas syönyt useammin yöllä, ensimmäisen kerran puolenyön jälkeen, toisen kerran kolmen aikaan ja kolmannen kerran kuuden aikaan. Pari kertaa kun söi vasta viiden pintaan. Aamuherätys on kuuden - puoli seitsemän aikaan.

Sopivia kestovaippoja on vain neljä kappaletta, mutta en ole jaksanut hommata lisää isompia. Kertakäyttöisiä menee siis pari päivässä. Valtaosa kakoista tulee pottaan, välillä tietysti vaippaankin. Usein Eelis ei kakkaa kun olemme esimerkiksi kaupungilla vaan vasta sitten kun tulemme potalle kotiin.

Oma läppärini hajosi eilen, mies tilasi miniläppärin. Siihen asti lusmuan miehen koneella. Hetken mietin jo että olisin ostanut (eli lainannut mieheltä rahaa) sen tabletin.

En oikein osaa enää nukkua päikkäreitä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Maha

 Löysin tämän puhelimestani.


Vauvamahakuume alkaa nostaa päätään...

lauantai 22. lokakuuta 2011

Nyyhkis

Nyt on kirpparitavarat hinnoiteltu ja pakattu. Ensi viikon kotiprojektina on ulkohommat, jospa saisin syyslannoitteet laitettua ja kesäkukat pois (mutta kun ne kukkii vielä!!), niin talvi saa tulla.

Mies lähti viettämään iltaa työkavereidensa kanssa joten sain illan itselleni ja olenkin ahkerasti vain smurffaillut koneella. Iski himo tablettiin (ja uuteen puhelimeen), harmi ettei ole rahaa nyt ostaa mitään kallista. Ehkäpä haaveilen siihen asti että saan taas palkkaa muutaman kuukauden, voisin säästellä. Toisaalta, uudet silmälasitkin pitäisi ostaa, asioiden tärkeysjärjestys taitaa olla vähän hakusessa...

Eeliksellä alkaa olla enemmän ja enemmän omaa tahtoa. Jos joku lelu ei leiki oikein, harmittaa niin että saattaa joskus alkaa ihan itkettää! Mistä tuli mieleeni, että eilen illalla Eelis itki unissaan, ei kuitenkaan vaatinut minulta mitään toimenpiteitä, rauhoittui itse pian. Mutta se sydäntä särkevä nyyhkytys jatkui vain, lopulta nousin ylös ja menin antamaan vähän tassuhoitoa. Lopulta nyyhkytyskin loppui. Raukkaparka <3

Mutta nyt jatkan smurffailua, kerrankin kun ehtii olla koneella!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Viikon hulinat

"Kiirettä" on taas pitänyt. Kävin töissä keskustelemassa suunnitelmistani pomon kanssa ja hän oli onneksi kanssani samaa mieltä, kunhan palaan takaisin keskityn vain kirjoittamiseen, mutta auttelen muita etten ihan tympiinny koneella istumiseen. Mutta omia projekteja en aloita.

Ystävä kävi kylässä ja hänkin lopettaa hommat (on samassa työpaikassa, tosin eri pomon alla). Ei kuuppa kestä.

Kävin varaamassa sen kirpparipöydänkin ja nyt on meneillään kova hinnoittelu aina Eeliksen nukkuessa. Lähes kaikki kaapit on nyt siivottu ja käyty läpi, enää täytyy vähän kurkata ulkovarastoon. Se on sitten viikonlopun projekti.

Mutta nyt hinnoittelun pariin!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Humputtelua

Lauantaina olin illan viihteellä. Vähän jännitti jättää Eelis miehelle, Eelis kun on ollut nyt niin kovasti minun perään, että en saa hävitä näkyvistä ollenkaan. No vartin oli kuulemma itkenyt perään ja loppuilta oli mennyt hyvin. Nautin sitten itsekin illanvietosta ja join useamman lasin viiniä! Kyllä huomasi että ihan hetkeen ei ole tullut otettua, en nyt varsinaisesti humalassa ollut mutta hiprakassa. Lopetin juomisen hyvissä ajoin ja siirryin veden juontiin, mutta koska yö oli katkonainen ja tulin niin myöhään kotiin, en saanut montaakaan tuntia nukuttua. Eelis kun ei paljoa armoa antanut vaan herätti sunnuntaina puoli seitsemältä! Miestä en viitsinyt usuttaa aamupuuhiin, kun oli kuitenkin valvonut myös myöhään ja käynyt hyssyttelemässä Eeliksen illalla.

Hieman oli rapsakka olo, ei pahasti kuitenkaan. Nukuin hetken vielä kun Eelis meni aamupäikyille, ja uudestaan iltapäivällä korvatulppien kera. Päivällä käytiin syömässä miehen kanssa ravintelissa ja oli mukavaa.

Huomenna alkaa sitten uusi harrastus, värikylvyt kun loppuivat. Me mennään Eeliksen kanssa vauvajumppaan! Siitä onkin ihan luvattoman pitkä aika kun itse olen viimeksi jumpalla käynyt! Ei vaan ole ehtinyt ja/tai jaksanut. Toivottavasti (varmasti) Eeliskin tykkää.

Tällä viikolla yritän saada kotiprojektini valmiiksi, olen käynyt suurella syynillä kaikki kaapit ja hyllyt läpi ja usuttanut miehenkin käymään läpi omat tavaransa. Iso kasa onkin odottamassa kirpparille pääsyä, tällä viikolla voisin käydä varaamassa pöydän. Ihanaa kun tavarat alkaa olla taas paikallaan ja järjestyksessä, ja pääsee ylimääräisestä härpättimestä eroon!

On se vaan kumma, vaikka emme ole millään lailla sotkuisia ihmisiä, niin aina tuo tavaramäärä vaan räjähtää käsiin!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Hampaita ja mustelmia

Voi meidän Eelistä, sai aamulla ensimmäisen Ihan Oikean Mustelman poskikulmaan kun vähän kippasi nurin. Aika pienellä parkumisella kyllä päästiin, sen verran on ilkeän näköinen mustelma :D

Hampaiden pahin särky taitaa alkaa olla ohi. Jo toista päivää saan puuhailla ja olla hetken poissa näkyvistäkin. Edelleen Eelis tulee leikin lomassa halaamaan, ennenkuin jatkaa taas menoa. Tänään on kuitenkin hyvin onnistunut isinkin kanssa oleminen, mikä on hyvä, sillä illalla tämä mamma lähtee juhlimaan ystävän valmistujaisia!

Pitkään pohdin menenkö omalla autolla vai taksilla, minulla kun on nollatoleranssi ajamisen kanssa. Mutta se kuohuviinilasillinen jos toinenkin olisi ihan kiva ottaa, kun kerran pääsee juhlimaan. Päätin että menen taksilla, kallista lystiä mutta olen sen ansainnut!

Unikoulun kanssa mennään edelleen. Nyt olen saanut illalla Eeliksen sen verran väsyksiin, että iltatissin jälkeen poika nukahtaa heti (puoli kahdeksan maissa) eikä enää pötkyile pinniksessä. Parina yönä on herännyt ensimmäisen kerran vasta kahden maissa! Tosin siitä on sitten heräilty 10-30 minuutin välein. Sitä kestää noin pari tuntia, kunnes kello on lähemmäs neljää, jolloin on tissin aika. Sitten nukutaan kuuteen asti, jolloin tissitellään taas, ja lopulta herätään seiskan-puoli kasin maissa.

En tiedä onko ne ne hampaat jotka häiritsee unta tuolloin kahden maissa, varsinainen hereilläolo on nyt jäänyt toistaiseksi pois. Mutta apua tarvitsee nukahtamiseen, olen nyt antanut särkylääkettäkin iltapuuron aikaan ja uudestaan yöllä ennen ensimmäistä tissittelyä, se on selkeästi helpottanut oloa.

Vielä ei ole selvä mihin nämä tulevat hampaat on tulossa, ei ole niin selkeästi vielä näkyvillä. Veikkaisin ylös eteen, saa nähdä.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Päivähoito

Tajusin tässä edellisen postauksen kirjoitettuani että tosiaan olen töissä vain neljä (enkä kolme niinkuin ensin väitin) kuukautta. Tuoksi ajaksi oli tarkoitus laittaa Eelis päiväkotiin, mutta tajusin ajatuksen järjettömyyden. Päiväkotiin meno on kuitenkin niin iso muutos pienen ihmisen elämässä, etenkin kun päiväkoti johon hakisimme on iso. Eelis ehtisi sairastaa ensimmäiset kuukaudet ne pakolliset taudit ja tottua juuri uuteen elämään päiväkodissa, kun taas kiskaisisin pojan takaisin kotiin jäädessäni työttömäksi.

Äitini on sairaseläkkeellä (ollut jo useamman vuoden) ja kysyinkin varovasti voisiko äiti tulla hoitamaan Eelistä tänne. Maksaisimme pienen asunnon vuokran äidille, sillä neljä kuukautta on liian pitkä aika meille kaikille äidin asua meillä. Yön asiaa mietittyään ja isäni kanssa keskusteltuaan tänään äiti soitti, että kyllä, hän tulee hoitamaan ensi kevääksi Eelistä!

Suuri kivi putosi harteilta kun asia järjestyi. Nyt Eeliksellä on tuttu hoitaja ja kun oma äitini on hoitamassa, voin luottaa että Eeliksellä on kaikki hyvin.

Taloudellisestihan olisi halvempaa laittaa Eelis päiväkotiin, nyt kun tosiaan maksamme äidin asunnon vuokran täällä, lisäksi pitää hommata huonekaluja (saamme osan anopilta kun he ovat juuri uusimassa osaa huonekaluistaan). Mutta Eelisken parastahan tässä ajatellaan.

Paremmin ei olisi päivähoito järjestyä!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Oksennuspostaus

Täällä taas.

Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia, niin ihania, kamalia kuin vähän kauhunkin hetkiä.

Äidin avustuksella (oikeastaan äiti teki suurimman osan töistä kun Eelis roikkui minun puntissa koko ajan) siivottiin koko keittiö, kylppäri ja taka- sekä etupihan kukkapuskat. Shoppailtiin kirppareilla, käytiin anoppilassa ja lapsuudenystäväni tyttären synttäreillä. Katsottiin hömppää ja tehtiin vaunulenkkejä. Sain kerättyä voimia sillä muutamana aamuna mies teki Eeliksen aamupuuhat ja äiti hoiti aamupuurot ja aamupäikyille laitoin, ja minä nukuin korvatulppien kanssa. Eelis kun heräili/heräilee tunnin-kahden välein koko yön ja olin melkoisen väsynyt.

Sain myös ihan omaa aikaa kun pihatalkoiden jälkeen mentiin viettämään iltaa kahden muun nuoren pariskunnan kanssa ja äiti jäi hoitamaan Eelistä. Oltiin naapurissa, kävin antamassa iltatissin ja menin takaisin. Tulin takaisin kyllä jo ysiltä että pääsin ajoissa itsekin nukkumaan. Mutta oli ihanaa olla hetki ihan aikuisten kesken turisemassa, ja kuitenkin sen verran lähellä Eelistä että tarvittaessa olisin ollut paikalla heti. Sain rentouduttua.

Kauhun hetkiä koettiin yksi aamupäivä sekä minä (yläkertaan) että Eelis (ulos) mentiin nukkumaan päikyille. Eelis oli vetänyt suuren satsin aamupuuroa ja tissiä vielä päälle. Kuuntelin itkuhälyttimestä (kuulen sen yläkertaan) että Eelis itkeskeli paljon unissaan, sellaista kipuitkumaista kitinää. Nousin ylös ja samantien kuulin kun ulko-ovi kolahti ja Eelis alkoi itkeä hädissään. Ryntäsin alakertaan jossa äiti riisuu itkevää Eelistä hätäisesti. Eelis oli alkanut oksentaa limaista puuromaitoa (ihana kaurapuuron ominaisuus mennä limaiseksi). Oli ilmeisesti syönyt itsensä liian täyteen. Kauhean tilanteen tästä teki se, että Eelis oli vaunuissa ja suu oli tietysti ihan täynnä oksennusta, siksi äiti oli hätäinen liikkeissään. Onneksi huomasi samantien kun Eelis alkoi oksentaa. Ja Eelis tietysti hätääntyi kun äiti oli hädissään. Tilanteesta selvittiin vajaan tunnin sylittelyllä, muutaman kerran masua vielä kipristi ja vähän oksensi lisää. Söikin sitten seuraavan kerran vasta iltapäivällä, vähän hörppäsi välipalaksi tissiä.

Äiti opetti Eelikselle uusia juttuja taas, ruoan päälle kiitetään nyökkäämällä ja pissan/kakan jälkeen vedetään yhdessä vessa. Eelis alkoi pari päivää sitten ilmoittaa myös pissahädästä.

Loppuajasta äidin täällä ollessa Eelis alkoi jo selkeästi kaivata minun läheisyyttä, oli rauhassa pissalla/kakalla vain minun kanssa ja halusi paljon syliin. Tosin nyt taitaa tulla seuraava hammas/hampaat, pari päivää on ollut todella sylinkipeä poika, selkeästi suuta kutittaa ja vaivaa (hieroo taas korviaan syödessä) ja tänään kuolaa valui solkenaan.

Nyt Eelis on alkanut roikkumaan lahkeissa koko ajan, seuraa perässä joka paikkaan ja haluaa olla osallisena arkisissa askareissa (tiskikoneen tyhjennyksessä, pyykkien laitossa ja lattioiden pyyhkäisyissä). Äidin pikku apulainen. Saattaa alkaa itkemään jos häviän näkyvistä.

Viime yönä Eelis nukkui kuusi tuntia putkeen (joista itse nukuin viitisen tuntia)! Illalla Eelis taas ahmaisi tissiä vähän liikaa, leikki vielä tissin päälle pinnasängyssä liian rajusti (pomppi laitaa vasten) ja oksennushan siinä taas tuli. No, ei kun vaatteet ja petivaatteet vaihtoon. Reippaasti Eelis oli suihkuteltavana, vaikka tulikin vielä vähän oksennusta. Vähän itkusti mutta ei ollut hätääntynyt (kun en itse hätääntynyt). Olin yllättynyt, sillä oksennuskammoisena pysyin ihan rauhallisena eikä tehnyt pahaa ollenkaan. (Ei edes tänä aamuna kun sain puklut suoraan naamalleni :D).

(Onpas nyt paljon oksennusjuttuja. Yöks!)

Luulen, että yöuniin auttoi läheisyyden tankkaus illalla. Iltapesujen jälkeen (ennen oksennusepisodia) oltiin sohvalla, luettiin kirjoja ja vähän leikittiin, Eelis oli kuitenkin koko ajan jossain määrin kiinni minussa. Heräsi ensimmäisen kerran yhden aikaan mutta nukahti ilman toimenpiteitä takaisin. Vasta kahden aikaan tarvitsi apua nukahtamiseen (kun roikkui taas laitaa vasten). Ja söi ensimmäisen kerran vasta neljältä.

Siirsimmekin Eeliksen nukkumaan omaan huoneeseensa, ettei meidän liikkeet ja sängyn natinat häiritse. Alustavasti auttoi, tosin "vain" miehen uniin. Saa nyt nähdä josko yöheräilyt tästä helpottaisivat ja Eelis oppisi taas nukahtamaan itse takaisin.

Yksi uusi juttu joka on vielä pakkoa kertoa: tutti. Sitä alettiin syödä viime viikolla! Eelishän ei ole tähän mennessä hyväksynyt tuttia ollenkaan. Saattoi pureksia sitä kuin purulelua. Mutta nyt yhtäkkiä haki tutin suuhun ja imi sitä. Ei nälkäänsä, sillä tiesin pojan olevan kylläinen. Mutta imun tarve on vielä suuri, varmaankin johtuu kiinteiden määrän lisääntymisestä. Ei jaksa syödä enää tissiä niin paljon, mutta imuttaa vielä. Tutin avulla onkin nyt rauhoituttu monena iltana, viime yönä Eelis haki itse tutin suuhun sängyssä ja jatkoi sen avulla uniaan!

Tällaista meille. Työjututkin on alkaneet selkiytyä minulle, jään hoitovapaalle kunnes Eelis täyttää vuoden, menen muutamaksi kuukaudeksi töihin ja kesästä jään työttömäksi. Helpotti suunnattomasti kun sain selkeän loppumispäivän, ja aiemmin kuin vuoden loppuun. Siinä on sitten kolme kuukautta aikaa kirjoittaa lisuri ja sitten voin avata uuden luvun elämässäni. Haaveena on, että saattaisin loppuvuodesta jäädä äitiyslomalle. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu :)