keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Jokojokojokojoko

Voi että, lupaavasti alkaa tämä aamu. Puoli neljältä heräsin pissalle ja kävinpä vielä perään toisenkin kerran kun tuntui että mahassa kiersi. Siinä sitten koitin etsiä mukavaa asentoa kun oli jotenkin vähän tukala olla. Tajusin, että pari supistustakin tuli siinä asennon tasaantumista odotellessa ja ne tuntuivat jotenkin hieman erilaisilta ja säännöllisiltä. Odotin vielä yhden supistuksen ja kävin hakemassa kellon ranteeseen. Niinhän ne supparit tuli tasan 10 min välein. Supistukset tuntuivat kiristävän mahanahkan sijaan/lisäksi alkaen keskimahalta ylämahan sijaan ja leviää lämpimänä (mutta ei mukavana) aaltona aina alapäähän asti.

Siinä makasin ja kellotin supistuksia puoli kuuteen asti, välillä tuli 9 minuutin välein, selkää alkoi särkeä paria minuuttia ennen. Päätin, että nousen ylös puoli kuuden maissa kun enää ei tuntunut siltä, että jaksaisin vain makailla. Pari supistusta tuli jo laimeampanakin.

No nousin ylös ja tulin koneelle istumaan (jumppapallon päälle) ja supparien voima palasi ja väli on nyt ollut 7 minuutin pintaan. Varsinaisesti eivät tee kovin kipeää vielä mutta huippu laittaa jo vähän puhalluttamaan.

Ihan kamalasti teki mieli kuiskata miehelle joka käänsi kylkeä ja oli vähän hereillä jossain vaiheessa, että nyt se taitaa alkaa! :D Maltoin kuitenkin mieleni ja käyn kohta laittamassa herätyskellon pois päältä, että hän saa nukkua vielä. Tiedän, että ei hän kuitenkaan mihinkään töihin malta lähteä! Ja että kaikki ei mene pieleen vaikka hän tänään olisikin töistä aamun poissa.

Niin kovasti toivon, että tässä(kin) voisin luottaa kroppaani, joka on aina toiminut lähes kellon tarkasti ja luotettavasti. Toivon, että tämä ei olisi väärä hälytys vaan saisin mahdollisesti jo tämän vuorokauden sisällä pitää myttystä sylissä ensimmäistä kertaa :)

tiistai 22. helmikuuta 2011

40

Noniin, niin se vain tuli täyteen, 40 viikkoa.

Aamulla tuli hieman rusehtavaa vuotoa ja olipa vessassa käydessä pyyhkäistessä mukana ehkä pieni pala limatulppaakin. Jotain lääkäri siis sai aikaan, mahtavaa! Naureskelin ystävälle, että on se aika hehkeää miten näin loppuraskaudessa sitä on ihan innoissaan jostain limoista! :D
 
 
Tänään oli ihan maanantaifiilis koko päivän, ei oikein mikään huvittanut. Vähän tein töitä, lähettelin sähköposteja, pesin pyykkiä ja tein ruokaa. Selkää särki, mutta se oli varmasti sairaalan penkeistä johtuvaa särkyä. Lopulta menin päikkäreille ja nukuinkin sitten kaksi tuntia normaalin tunnin sijaan. Ja heräämiseen meni ihan tosi pitkä aika. Taisivat tulla tarpeeseen ne unet. Käytiin miehen kanssa puolen tunnin iltakävelyllä ja lämmitettiin sauna normaalia kuumemmaksi.
 
 
Voi kun alkaisi jo tapahtua jotain!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Synnytysosasto vol 1.

Tänään en ehtinyt tehdä kertakaikkiaan mitään ja olen ihan poikki! Koko aamun juorusin ystävien kanssa naamakirjassa (ihanaa, kunnon juoruja pitkästä aikaa, ja vähän ihania uutisiakin) ja kävelin neuvolalle päivällä. Ilma oli kaunis ja kirpakka ja ylämäkeen tarpominen teki terää. Paitsi että vaikka istuin paikoillani riittävän pitkään, paineet olivat kohollaan, pissassa oli heikko plussa ja kun kerta turvotustakin on ollut kera hienoisten päänsärkyjen (satunnaisia, todella mietoja, en ole edes harkinnut särkylääkkeitä), ja lopulta terveydenhoitaja päätti neljän verenpainemittauksen jälkeen laittaa meidät päivystykseen raskausmyrkytysepäilynä, ihan varmuuden vuoksi.

En sitten enää viitsinyt kävellä kotiin vaan soitin miehelle, että lähdetäänpäs synnyttävien osastolle päivystykseen. Kipaistiin kodin kautta hakemassa mukaan miehelle toiset kengät ja sairaalakassi, varmuuden vuoksi. Päivystyksessä ei tarvinnut odottaa kuin 15 minuuttia kun jo pääsimme käyrille. Siinä makoilin puolisen tuntia ja kätilö kävi loppuvaiheessa mittaamassa verenpaineen. Hyvältä näytti kaikki. Harmi ettei tullut käyrillä ollessa yhtään harjoitussupistusta, niin en nähnyt niille asteikkoa ;) Kävin antamassa virtsanäytteen ja siinä oli tälläkin kertaa yksi plussa, joten kätilö otti verinäytteet (kiikkutuoli on muuten aika ihana paikka istua!) ja passitti meidät kahville odottamaan laboratoriotuloksia. Palasimme takaisin ja tällä kertaa jouduimme odottelemaan puolitoista tuntia ennenkuin pääsimme kuulemaan tulokset. Näytteet olivat onneksi puhtaat, mutta lääkäri vielä ultrasi myttysen (painoarvio 3 kg ja kaikki näytti hyvältä).
Kysyin sisätutkimuksesta ja sitä kuulemma ei ollut tarvista tehdä, ellen haluaisi. Ja kyllähän minä halusin, uteliaisuudesta, että onko kohdunsuulla tapahtunut mitään kuukaudessa ja olen kuullut, että tässä vaiheessa tehty sisätutkimus saattaa avittaa synnytyksen käynnistymisessä. Lääkäri sanoi että no toki tehdään, ja kätilö nauroi että harvoin näin päin kuulee toivetta. Mukana tutkimuksissa oli myös opiskelija ja sanoinkin että en ole kipeä enkä vähästä säikähdä, joten lääkäri pyöräyttelikin sitten ihan kunnolla kohdunsuulla (tuntui todella, todella epämukavalta, ei varsinaisesti kivuliaalta kuitenkaan) ja opiskelijakin sitten teki sisätutkimuksen harjoituksen vuoksi (ei ihan yhtä paljoa uskaltanut sorkkia). Nyt ollaan ihan pehmeitä, sentin verran auki mutta kohdunkaulaa on jäljellä vielä täydet 3 cm.

Siitä lähdettiin sitten ruokakaupan kautta kotiin, käytiin saunassa ja nyt on aika väsynyt olo. Varsinaisesti en huolestunut ollut missään vaiheessa mutta oli se rankka reissu kuitenkin. Mutta ei turha, tulipahan painoarvio tehtyä ja onneksi myttynen ei ole mikään jättiläinen. Ei tarvitse koon takia murehtia synnytystä ja odottaa sen takia synnytyksen käynnistyvän. Ja nyt tiedän missä kohdunsuun kanssa mennään. Pikkuhousunsuojaan oli ilmestynyt muutama punertava tahra, joten jotain ainakin lääkäri sai aikaan ;)

Huomenna olisi se päivä, kun treffit sovittiin noin yhdeksän kuukautta sitten. Ystäväni kuitenkin sanoi, että myttynen saapuu 25. päivä. Odotellaan siis vain :)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sunnuntaiaamu

Joo-o, täällä vielä ollaan :) Ei ollut saunallakaan mitään asiaa yöuniani häiritsemään, nukuin perin makeasti yön! Eilen en jaksanut kirjoitella mitään kun jotenkin oli väsynyt olo, vaikka nukuinkin paljon ja hyvin. Pelattiin pitkästä aikaa poikien kanssa illalla ja pelisessio venähtikin aika pitkäksi. Aamulla nukutti ihanasti puoli kymmeneen asti ja siinä vielä makoiltiin miehen kanssa melkein tunti ennenkuin noustiin ylös. Nautittiin hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta :)

Nyt myttynen on ollut hiljaisempi, eilen liikuskeltiin vain muutaman kerran, tänään aamulla sängyssä makoillessani herättelin myttystä jonkin aikaa, ja lopulta hän suvaitsi vähän vaihtaa pepun asentoa. Olisikohan (olisipa) tyyntä mysrkyn edellä... Saunassa eilen miehen kanssa jo juteltiin masulle että kyllä sieltä voisi tulla tänne puolellekin jo. Pieni menkkamainen olo alavatsalla jatkuu vain, välillä vähän voimakkaampana ja välillä häviää kokonaan.

Tänään(kin) aion vain rentoutua, ensi viikolla voisi taas keksiä jotain siivousprojektia, ainahan sitä voi vaikka kaappeja järjestellä... Ystävä kertoi, että hänelle sanottiin käsien ylhäällä pitämisen (esimerkiksi verhoja ripustaessa) auttavan synnytyksen käynnistymiseen, toinen kertoi että lattialla konttaaminen vauhdittaa vauvan paikoilleen asettumista. Itse näin unta hyppiväni tasajalkaa jotta myttynen asettautuisi ihan alas ja alkaisi syntyä.

Eipä tässä muuten mikään hermostuta mutta nyt on alkanut ahdistaa se, että myttynen vain viihtyy liian kauan yksiössään ja istukka alkaa rappeutua. Tai se, että "joudun" käynnistykseen tai sektioon. Haluaisin niin kovasti että synnytys alkaisi "normaalisti", pelottaa ajatus siitä, että käynnistettäessä kivut tulevat kamalan voimakkaina tai että sektion takia imetys epäonnistuu ja toipuminen kestää kauan... Vaikka onhan tässä vielä kaksi viikkoa aikaa ennenkuin pitää oikeasti murehtia näitä asioita, siinä ajassa voi tapahtua vaikka mitä!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Kipristelyä

Taas heräsin yöllä muutaman kerran napakoihin supistuksiin. Aamuyöstä alkoi lisäksi särkeä alaselkää, josta kipu säteili nilkkaan ja lonkkaan. Asennon vaihtaminen ei auttanut. Mahaa kiristi ja kipristeli enkä aamulla saanut enää unta kun tajusin alaselän säryn ja supistelun mahdollisen yhteishengen.

Ne muutamat supistukset mitä nyt päivän aikana on tulleet, ovat olleet epämiellyttäviä, mutta ei vieläkään kipeitä. Selkäsärky on helpottanut. Mahassa on kuitenkin hassu kiristävä tunne koko ajan, painaa ihan tosi paljon ja on taas samalla tavalla kipeä kuin joulun aikaan. Paineen tunne on ihan vain ollessakin jo aika suuri. Pissalla on käytävä ihan jatkuvasti. Jotenkin ei kuitenkaan pysty olemaan paikallaan pitkään, tuntuu, että nyt on oltava vähän liikkeessä.

Kunhan olen saanut pullat uunista, ajattelin lähteä nauttimaan ulos auringon paisteesta. On niin kaunis ilma että ihan hymyilyttää.

torstai 17. helmikuuta 2011

Kaoottinen olo

Tänään aamulla tuli ajatus päähän, että ei tämä meidän vauva ainakaan yöllä synny. Nukun niin makeasti että ei silloin voi kukaan syntyä :D Ja kaikki päivällä olevat oireet (supparit, olot ym.) häviää aina yöksi. Ja alkavat aamusta kun nousen ylös.

Naureskelin ystävälle tässä, että nämä olothan on juuri niitä jotka pitävät paikkaansa. Vaikka onhan se parempi kuunnella omaa kroppaa, tosin alkaa tämä mennä vähän ylilyönneiksi omastakin mielestäni. En nyt hysteerisenä oleta jokaisen supistuksen tekevän tai merkitsevän jotain, mutta kyllä tässä alkaa kärsimättömäksi käydä, vaikka edelleen vakuutan vahvasti itselleni, että ei tässä ole mihinkään kiire. Olo on edelleen ihan mainio, ei ole mitään syytä hätäillä. Vähän olo alkaa kuitenkin olla malttamaton ja kärsimätön. Mieskin jo odottaa vauvaa saapuvaksi, Ihan Oikeasti. Asia ei ole hänelle(kään) enää niin kaukainen.

Olen kärsimätön myös yhden todella itsekkään syyn takia. Deadline töille siirtyi kaksi viikkoa edemmäs mutta silti haluaisimme kollegan kanssa kirjoitusta eteenpäin, mutta yksi junnaa ja junnaa ja panttaa omia kommenttejaan. Ymmärrän kyllä, että vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, mutta tämä työasia ei tullut yllätyksenä. Jos me muut venymme, niin miksi yhden on pantava kapuloita rattaisiin? No, se itsekäs syy on siis se, että haluaisin jo tästä kirjoitushommasta eroon. Ja vauvan saapuminen on se syy, miksi voin "lyödä hanskat tiskiin".

Tuntuu, kuin olisin joku jakautunut persoona tällä hetkellä. Yksi osa minusta on rauhallinen, eikä sillä ole kiire minnekään (liekö tämä Myttynen?), yksi haluaa hoitaa tunnollisena työhommat kunnialla loppuun ja siksi ei haluaisi että mitään vielä edes tapahtuisi ja yksi ottaa ässiä käyttöön ja toivoo kovasti että vauva syntyisi pian. Kun nämä kaikki yhdistää yhteen mieleen, olo on aika kaoottinen.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Synnytysunia

Sain eilen kaksi viikkoa sitten synnyttäneen ystäväni synnytyskertomuksen ja kuulumisia vauva-arjesta illalla. Synnytyskertomus tuli uniini ja olinkin viime yönä kahdesti synnyttämässä. Tällä kertaa ainakin toisella kerralla  ensin menivät vedet, molemmissa unissa olin edelleen rauhallinen. Heräsin yöllä pari kertaa supistuksiin, ei kivuliaita edelleenkään mutta olivat melkoisen napakoita. Tänään on päivälläkin laittanut mahanahkaa ihan kovaksi, välillä tuntuu painetta peräpäässä asti.

Tänään olen pessyt pyykkiä ja tehnyt vähän töitä. Sovittiin työkollegan kanssa, että hän viimeistelee omat kommenttinsa tänään, teen ne korjaukset tänään/huomenna (mikäli olen yhdeskoos) ja sitten kirjoitus laitetaan ylemmille tahoille eteenpäin. Minulla on tunne, että heidän viimeisiä kommenttejaan en enää ehdi tarkastaa. Kollega laittoikin eilen viestiä, että hän kyllä viimeistelee kirjoituksen jos minulle tulee lähtö. En siis stressaa asiaa enää yhtään :)

Ulkona on aivan upea auringon paiste! Silmiä väsyttää vähän, taidan mennä hetkeksi makoilemaan sängylle (jonne aurinko paistaa tällä hetkellä) ja käydä myöhemmin kävelyllä. On niin keväinen olo!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Viikko!

Tänään heräsin neljän jälkeen aamulla vessaan ja jostain syystä en saanutkaan enää unta. Kuuden aikaan nousin lopulta ylös ja sen ansiosta olinkin jo yhdeksään mennessä saanut työt tehtyä. Valmistelin ruokaa, pesin pyykkiä ja kävin näyttämässä lumimiehille mistä viedä lumet pois taloyhtiön pihalta. Lounaan jälkeen menin vielä nukkumaan ja nukuinkin makeasti pari tuntia. Ja siinä se päivä taas menikin.

Laskettuun aikaan on enää viikko, hurjaa! Erityisen hassua on, että myttynen on vielä mahassa, vastoin kaikkien odotuksia. Tänään ei ole enää ollut niin etova olo, mutta jotain tuntemuksia on ollut. Ehkä enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Myttynen on nyt ollut aktiivisempi kuin vähään aikaan ja etenkin portaita mennessä painon tunne on melkoinen. Heti kun nousee ylös, tuntuu, että pitäisi mennä pissalle. Tällä viikolla syntyminen ei tunnu mitenkään kaukaiselta ajatukselta :)


Saa nähdä miten käy!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Etovaa oloa

Eilen oli ihana rötväyspäivä, en tehnyt kertakaikkiaan yhtään mitään! Käytiin saunassakin jo vähän puolenpäivän jälkeen ja olo oli ihanan kesäinen kun aurinko paistoi (yleensä kun käydään saunassa iltaisin, jolloin on jo varsin pimeää). Jostain syystä nukuin yön taas vähän levottomasti, vaikkakin siitä huolimatta ihan hyvin. Vatsassa oli jotain pientä kipristelyä ja lonkkia taas särki.

Yöllä vessassa käydessä pönttöön lorahti jotenkin epätavallisesti jotain, en kuitenkaan jäänyt asiaa pohtimaan tai tarkkailemaan sen kummemmpin, sillä olin ihan unenpöpperössä, oli pimeää ja minulla ei ollut silmiä päässä. Voi olla, että kuvittelinkin vain asian, sillä pissahätä oli melkoinen yöllä.

Heti aamusta olo oli vähän pöhnäinen ja höntti, sellainen kuin olisi flunssa tulossa. Aloitin kuitenkin päiväni kun mies lähti töihin, tein töitä tehokkaasti ja kirjoittelin ystävälle pitkän mailin ennen kuin lähdin neuvolaan. Koko päivän mahaa on vähän kipristellyt ja olen ravannut vessassa koko ajan, ihan kuin maha olisi vähän sekaisin ja siitä kipeä. Olo on ollut myös hieman etova.

Neuvolassa vaaka ei ollut yhtään kaverina tänään, painoa on tullut viikossa lähes kaksi kiloa! Turvotus on kuitenkin taas aikamoista, niin käsissä kuin jaloissakin, ja viikonlopun juhlista johtuen tuli syötyä suolaista. Kaikki näytteet olivat kuitenkin ihan puhtaat. Myttynen majailee jo melkoisen alhaalla, vaikka vieläkin pää heiluu kun sitä oikein heiluttaa. Tilaa löytyy mögertää sen verran, että anturia päästään pakoon kun sydänääniä kuunnellaan ja hauskasti kun vähän töpötetään, niin syke nousee hurjaksi! Kaikki on siis hyvin, viikon päähän laitettiin seuraava aika. Neuvolasta suunnattiin ruokaostoksille ja aikamoista ankkavaappumista se meno oli, jotenkin ei nyt vaan päässyt liikkeelle ja heti oli taas mukamas kamala pissahätäkin.

Valitusvirrestä huolimatta laitoin hetki sitten laskiaispullataikinan tulemaan. Saa vähän tuoksuja ja jos huomenna olen vielä yhdeskoos, niin saan tarjottavaa taloyhtiön hallituksen kokoukseen illalla. Pieni ajatus kytee päässä, että tämä olo saattaisi merkitä jotain, mutta koitan nyt olla innostumatta tästä sen enempää.

Niin, ja oikein ihanaa ystävänpäivää!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Tunnustus

Ohhoh, Kirsu Ajatuskatkos-blogista muisti minua tällaisella tunnuksella ("koska räjähdän kohta", näin sopii toivoa :D), kiitoksia oikein paljon! :)

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle jotka mielestään sen ansaitsevat."


Milloin aloitit blogisi:
25.1.2010 näkyy olevan ensimmäisen postauksen päivämäärä.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee:
Tällä hetkellä blogi käsittelee pääasiassa raskausajan hömpötyksiä, vaikka mukaan mahtuu myös terveyshullun pohdintoja, sekä sekalaisia ajatuksia työ- ja arkielämästäni. Sellainen päiväkirjamainen sekametelisoppa tämä kai on.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin:
Omasta mielestäni tämä ei ole niin erityinen, kirjoittelen mitä päähän pälkähtää ja mistä sattuu. Ehkä yksi "erityispiirre" on se, että en julkaise kuvia itsestäni tai muista. Myttynen tulee todennäköisesti olemaan poikkeus tähän sääntöön, ainakin nyt veikkaisin niin :)

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen:
Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa ja kun aikanaan sain oman läppärin, siirryin paperiversiosta pois (tosin ihan kokonaan vasta viitisen vuotta sitten). Alunperin taisin kirjoittaa päiväkirjaa Livejournalin puolella, sittemmin minulla on ollut pari blogia Bloggerissa, mutta nämä kaikki on jääneet syystä tai toisesta taka-alalle. Kunnes alkoi taas tuntua siltä, että jonkun ajatustenpurkuvälineen haluaisin itselleni (vauvakuumeen ja lopulta odotusajan osalta). Ihan täysin luottamuksellisena päiväkirjana tämä ei tietenkään toimi, mutta sellaista en kaipaakaan. Mies toimii sellaisen sijaisena ;) Jostain syystä kaipaan kommentteja ja nyt kun lukijoitakin on odotusajan myötä ilmestynyt, olen koukussa!

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi:
No eipä tule mitään mieleen, aina jos tulee niin muutan sen samantien. Tämähän on siis vaatimattomasti täydellinen blogi ;)

Sitten ne viisi blogia, ei missään järjestyksessä, ilman sen suurempia selittelyitä, joille haluaisin jakaa tunnustuksen eteenpäin:

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kymppi

Ai että kun tänään on ollut niin mahtava keli. Käytiin talkoissa pudottamassa lumia katolta, tai no, minä juorusin tehokkaasti ja mukamas vahdin ettei sivuulliset joudu lumen alle. Lopuksi keitettiin meillä kahvit ja hain kaupasta pullaa talkoolaisille. Oli varsin mukavaa höpötellä naapurien kanssa.

Parin tunnin päästä lähdetään piipahtamaan pippaloissa, mutta veikkaanpa että aika aikaisin tullaan takaisin kotiin.

Yöllä särki lonkkia ja reisiä ja vähän jouduin hakemaan hyvää asentoa jossain vaiheessa. Tässä muutama hetki sitten kävi mielessä (kun katsoin Sydänääniä YLE Areenalta), että olisikoha tuo särky yhteydessä supisteluihin? Vai olenko vain liian toiveikas?

Keskustelupalstalla yksi helmikuinen ei selvinnyt tähän maailmaan, myötäsuru tuli aika voimakkaana. Vaikka samalla kuitenkin blokkaan asian mielestäni mahdollisimman täysin, tuollaisen surun kohtaaminen on nyt liian lähellä itseäni. Onneksi myttynen myllertää päivittäin, vaikka tila onkin jo alkanut loppua ja isommat liikkeet harventua. Välillä en edes tunne liikkeitä, ellei käsi ole mahan päällä.

Kymmenen päivää. Vaikka tuo luku ei mitään kerrokaan. Enkä siihen oikeastaan olekaan keskittynyt. Jos päivämääriä pitäisi toivoa, niin tässä kuussa niitä olisi kaksi. Tuleva maanantai (ystävänpäivä), vaikka se laskettu aika olisi se kaikista "mieluisin", miehen edesmenneen isän syntymäpäivä.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Siisti koti

Ai että on kyllä niin ihanaa kun nyt nukuttaa taas öisin hyvin. Energiaa piisaa puuhailuun mainiosti. Tänään järjestin vähän vaatehuonetta (lähinnä miehen paidat ja housut taas ojennukseen, niiden kasat kun tuppaa menemään sekaisin), eteisen laatikot ja vaatekaappi on nyt myös ojennuksessa ja vielä jäi energiaa touhuta keittiössäkin. Keittiön kaappeja en jaksanut järkkäillä, siihen kun ei oikeastaan ole edes tarvetta. Kun sain vielä imuroitua ja pyyhittyä pölytkin, ei viikonloppuna tarvitse siivoilla ollenkaan. Ja nyt on keittiö ja pesuhuone puunattu niin, että ei ole niin justiinsa vaikkei niitä kunnolla siivoisikaan hetkeen ;)

Eli tervetuloa vaan vauva, nyt täällä on sen verran siistiä että voi vastaanottaa vieraitakin (eli isovanhemmat) pian. Yliaikaiseksi ei kuitenkaan tarvitsisi mennä, sitten täytyy jo siivotakin taas ;)

Siivoilun lomassa lepäilin ja kävin mailisotaa eri ihmisten kesken. Työasioita, inhottavaa kun yksi kinnaa vastaan mutta onneksi suurin osa on "minun puolella", joten eiköhän tilanne tästä ratkea.

Huomenna pitäisi mennä pudottelemaan taloyhtiön katolta lunta (tai siis miehen pitää) ja illalla olisi luvassa pippalot. Kaveri lähtee Kiinaan kolmeksi kuukaudeksi vaihtoon. Lupasin että menemme paikanpäällä piipahtamaan jos vain masu antaa myöden. Eiköhän se anna, ainakaan mitään ennakoivia merkkejä ei edelleenkään ole ilmassa.

torstai 10. helmikuuta 2011

Hoitopaikka

Tänään vihdoin keksin mihin teen hoitopisteen vauvalle. Alunperin suunnitelmana oli että hoitotaso olisi pesukoneen päällä, jotta vesipiste olisi lähellä. Mutta vaipoille ja tarvikkeille ei oikein ollut tilaa missään ja kun tänään vihdoin puhalsin hoitotason (Ikean) täyteen mittaansa, oli se mielestäni ihan liian iso pesukoneen päälle.

Järjestelin tavaroita työhuoneessa ja parvella ja tajusin yhtäkkiä, että työhuoneessahan on miehen entinen (epäkäytännöllinen) työpöytä ihan tyhjänpanttina.  Järjestin sitten yhden lankakorin tyhjäksi ja tein hoitopisteen työhuoneeseen. Vaatehuone, missä myttysen vaatteet on, on samassa huoneessa ja vessaan on tosi lyhyt matka. Ja pöydällä on tilaa hyvin, joten nyt meilläkin on hoitopiste :)


(Ämpäri on kestovaippapyykkiä varten ja pöydälle hankittiin tänään kaupasta uusi valo, johon ostimme himmeän lampun. Pienimmäinen tuli heti malliksi hoitotason päälle.)

Muutenkin päivä meni varsin hyvin, heräsin samaan aikaan kuin mies ja koska menimme eilen aikaisin nukkumaan, nousin minäkin ylös kun mies lähti töihin. Pääsin heti aamusta tekemään töitä (olin saanut puoleen tekstiäni kommentteja ja tein korjaukset), lounaan jälkeen kirjoitin muutamat mailit ja sitten loppupäivän siivoilin.

Jotain tuolla alakerrassa (toivottavasti) tapahtuu tämän puuhailuni myötä, tänään (kuten myös eilen) supisteli vähän väliä (edelleen "vain" täysin kivuttomia harjoitussuppareita) ja tänään olen saanut osakseni muutaman todella epämiellyttävän sukkapuikkopiston nivusiin. Auts!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Keskiviikko samaa rataa

Tänään oli aamusta neuvola, kaikki arvot oli ihan kohdallaan. Myttynen on laskeutunut hieman, mutta pää ei ole vieläkään kiinnittynyt. Joten edelleen (vaikka matkaa sairaalalle on vain muutama kilometri) täytyy tilata ambulanssi jos vedet menee. Kuulemma ihan vain varmuuden vuoksi, ettei se napanuora luiskahda ulos.
Tässä sitten aloin miettiä, että jos niin käy että ne vedet menee, niin mitenkähän sairaalassa sitten toimitaan? Toivottavasti sitä ei siellä olisi kiinni sängyssä vaan pääsisi liikkumaan...
 
Vaikka ruoka ei maistu enää samaan malliin ja olen ollut aiempaa enemmän liikkeellä, niin silti paino on taas noussut, vajaa 500 g/vko. Turvotus on helpottanut käsistä (vaikka sitä edelleen kyllä on), mutta ilmeisesti se on siirtynyt muualle painoa nostamaan.

Kävelin taas kotiin neuvolasta ja pidin reipasta vauhtia yllä yhdestä isosta ylämäestä huolimatta. Kyllähän se taas mahaa kovetti mutta ei tuntunut liian pahalta. Enemmän tuntui pohkeissa, kyllä se vajaa 20 kg ylimääräistä ON rasitus jaloille... Tänään nukuin kahden tunnin päikkärit pienemmän kisun kanssa ja unenpöpperöstä selvittyäni pesin saunan ja pesuhuoneen. Saunan pesu on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, nyt on sekin hoidettu.

Ihanaa kun nyt uskaltaa huhkia kun ei tuo ennenaikaisuus enää ole niin kauhistuttava ajatus. Ihan oikeastihan minulla ei vielä ole mikään kiire päästä synnyttämään (vaikka se pyöriikin koko ajan mielessä ja ihan vähän sitä jo odotankin). Nyt on hyvää aikaa (ja näemmä energiaa) siivoilla kotona, ja kun ei pahaltakaan tunnu niin mikäs tässä.

Miehelle nauroin tänään, että sitten kun se ajatus että nyt riittää! tulee, niin siivoan päivät kotona (jotta tulee siistiä ja saan ruumiillista rasitusta ja ehkä suppareita) ja kun mies saapuu kotiin töistä, hän saa puristella tissejä (jotta oksitosiinia erittyisi ja mahdollisesti käynnistäisi synntystä), sitten sekstaillaan (jotta sperman prostaglandiinit kypsyttäisivät paikkoja) ja lopuksi puhdistaudutaan saunassa (viimeinenkin ässä käyttöön). Mies on ihan mukana, ihanaa kun saan hänen täyden tuen! :D

Tuo pienempi kissa on ollut ihan höntti koko päivän, jo aamuyöstä se tuli pyörimään sänkyyn meidän päälle ja viereen, pesi vähän sormia ja hurisi kovasti. Sama jatkui päikkäreiden aikana, sain myös pienen tukan ja korvan pesun. Tiedä sitten aistisiko se jotain ilmassa..?

tiistai 8. helmikuuta 2011

Tehokas tiistai(kin)

Tänään nousin pian miehen töihinlähdön jälkeen, ei enää nukuttanut. Sainkin taas töitä tehtyä mallikkaasti ja jokin aika sitten sain työt taas eteenpäin muiden arvosteltavaksi. Joko ehdin, tai sitten en tehdä takaisin tulevalle tekstille jotain. En aio (ainakin yritän kovasti) ottaa stressiä asiasta. Luulen, että kyllä saan tiputettua työt pois mielestä kun vauva saapuu :)


Tänään poksui viikot, tänään on se päivä, kun äitini oli viimeistä päivää pisimmillään raskaana. Omassa olossa ei ole ollut mitään ihmeellistä, supistelee mutta ei millään lailla kivuliaasti. Huomenna on neuvola, toivottavasti myttysen pää on kiinnittynyt, ainakin siltä se itsestä tuntuu.


Astianpesukonekin toimii taas, korjaaja kävi taiteilemassa sen kanssa tunnin verran. Joku letku oli sen verran lyhyt, että se ei riittänyt liittimeensä asti ja on valutellut vettä pienissä määrin jo pidemmän aikaa (onneksi on ollut tuo alusta koko ajan pesukoneen alla!). Nyt astianpesukone oli vaan päättänyt että valuttelu riittää ja lakkaan toimimasta kunnes vika korjataan. Ja korjattiinhan se, ihanan kallista, 65e + matkakulut.
Vähän tuntuu, että kyseessä on ollut taas jotain näitä vanhojen asukkaiden omia virityksiä, sen verran niitä ollaan korjailtu tässä asunnossa...


Tulppaaninkukat aukesivat eilen, harmi että ne olivat osittain jo vanhan näköisiä. Siitä huolimatta olen ollut tulppaaneista (anoppi toi) kovin mielissäni :)

maanantai 7. helmikuuta 2011

Tehokas maanantai

Hupsista, ihan huomaamatta tein ihan koko päivän (lukuunottamatta lounastaukoa ja kaupassa käyntiä) töitä! Vielä vähän jäi huomiselle, mutta sitten on taas yksi suuri spurtti otettu kirjoitushommissa eteenpäin. Nyt vaan ärsyttää, kun kaikki ei ole samassa lähtökohdassa työasioiden suhteen, yksi jarruttaa ja haluaa sitä sun tätä ja muut patistavat eteenpäin. Ja minä en ole se joka jarruttelee! No, ihan kamalaa stressiä en asiasta jaksa ottaa.

Muutama napakampi harjoitussupistus tuli eilen illalla. Tänään mahassa on venytelty kovasti, näytettiin hetki sitten nyrkkiäkin. Kaupassa käydessä ja kotiin kävellessä ylämäkeen painavan kauppakassin kanssa eteneminen meni yllättävän sujuvasti! Olo on muutenkin ollut varsin mainio tänään.

Aamulla mies heräsi normaaliin aikaan, mutta palasi vielä takaisin torkahtamaan syötyään aamupalan. Hän oli hieman lenssuinen, mutta tunnin lisäuni helpotti oloa. Vähän lämmitettiin miehen varpaita peuhaamallakin ;) Kysyin mieheltä hänen valittaessaan kurkkukipua ja vilua, että onko tänään pakko mennä töihin, vai ehtiikö ne asiat huomennakin. Hän mietti hetken, ja totesi että tekee mieluummin tänään kaiken minkä voi, ettei jää isyysloman takia tekemättä. Mieskin alkaa jo tosissaan odottaa vauvaa kotiin ja on valmistautunut yllättäväänkin lähtöön, ihanaa! <3

Ja olen muuten huomannut, että ruokahaluni on kadonnut. Ei vaan meinaa olla nälkä ja jos on, ei tee mitään mieli. Ja se jos mikä on kummallista! Täytyy välillä ihan muistuttaa itseä syömään, ettei tule paha olla, minä kun olen nälkäisenä melkoisen kiukkuinen... No mutta, eipä painokaan nouse :)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Särkyjä

Niin sitä analysoi ihan kaikkea kun on aikaa vaan olla. Alaselkää on särkenyt nyt koko iltapäivän, ei pahasti, menee välillä ohi ja palaa sitten takaisin. Muuten on jotenkin helpompaa olla, henki kulkee lähes normaalisti.

Toinen mitä piti ihmetellä, on käsien puutuminen ja ranteiden särkeminen. Oikea ranteeni on jo pari viikkoa ollut kipeä, etenkin aamuisin. Kipuilu johtuu (ainakin niin luulen) siitä, kun kädet on niin turvoksissa, että ne painavat jotain hermoja. Aamuisin turvotus on aina pahimmillaan, en saa käsiä nyrkkiin ilman kipua. Nyt parin viime päivän aikana tuo kipu on siirtynyt vasempaan ranteeseen, samalla kun se on häviämässä, tai ainakin helpottamassa oikeassa ranteessa. Veikeää.

Kutina on melkein pakkomielteistä taas vatsan raskausarvissa, mutta olen saanut taisteltua sitä vastaan. Jalatkin kutisevat taas vähän, mutta en aio antaa periksi.

Tänään olen makaillut sohvalla, katsonut Siskoni on noita -DVD boksia ensimmäisen levyn verran ja syönyt pistaasipähkinöitä. Kohta saunaan!

Vierailupuuska

Eilen meillä olikin yhtäkkiä vierailijapäivä. Anoppi ja hänen miehensä tulivat puolenpäivän jälkeen, höpöteltiin hetki ja mentiin kaupungille syömään. Tultiin meille takaisin jälkkärikahville. Höpöteltiin vielä hetki ja sitten he lähtivät. Kovasti olivat innoissaan odottamassa uutta tulokasta :)

Vajaan tunnin päästä siitä ystävä tuli kahden lapsensa kanssa kylään, syötiin vähän lisää herkkuja, etsittiin kissoja, höpöteltiin ja katseltiin muumeja. Oli varsin mukavaa, lapset olivat aika piristäviä ja huomasin, kuin mieskin oikein skarppasi! Oli todella rentona lasten kanssa ja ihan omasta aloitteestaan vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Illalla tuli kyllä nopeasti väsy ja nukuin yön melkoisen hyvin. Vähän heräilin raaputtelemaan, mutta nukahdin todella nopeasti takaisin. Näin unta, että istuin meidän sohvalla, kun maha yhtäkkiä "romahti". Se romahdus oli niin voimakas, että ilmeisesti putosin sohvalta, koska olin yhtäkkiä kontallaan lattialla. Se ei ollut varsinaisesti kivuliasta mutta aika epämiellyttävä tunne. Huutelin miehelle. En tiedä oliko vielä samaa vai eri unta, mutta olin taas sairaalalla synyttämässä. Mieslääkäri kysyi valkovuodosta (jos vaikka olisin sekoittanut sen lapsiveteen, joka ilmeisesti oli mennyt) ja sitten uneen sisältyi kuvottavia eritteitä, joista en sen tarkemmin kerro.
Heräsin, ja tunsin edelleen pienenä jälkitunteena sen mahan romahduksen. Kertasin unta niin, että muistaisin sen aamulla. Uni tuntui jotenkin merkitykselliseltä. Aamulla kun nousin, menin ensimmäisenä peilin eteen, ja kyllä vain. Maha on tallessa, mutta rintojen ja sen väliin mahtuu lähes koko kämmen. Meillä siis laskeuduttiin yöllä vähän alaspäin. Varmistin vielä mieheltä aamulla, että onko se maha hänen mielestään laskeutunut, vai kuvittelinko vain. Kyllä se kuulemma on.

Kysyin, että tietääkö mies mitä se tarkoittaa ja hän vastasi "Se alkaa olla ilmeisesti nyt valmis? Huuuuiii!". Äidiltä meni mahan laskeutumisesta päivä, kun synnytys käynnistyi. En nyt tiedä että laskeutuuko tämä tästä vielä enempi mutta vähän olen kyllä innoissani :)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Siivouspuuska

Kylläpäs tänään oli mukava energiapuuska. Nukuin aamulla kymmeneen asti, illalla kesti taas pari tuntia ennenkuin nukahdin. Oli ihana herätä linnunlauluun. Tai no, varpusten tirpatukseen, mutta tuli silti ihan keväinen fiilis :D

Kollega ei ehtinyt lukea aamupäivään mennessä tekstiäni läpi, joten päätin pyhittää tämän päivän siivoukselle. Mikä oli ihan kivaa, sillä jo pari päivää on tehnyt mieli siivota (??) mutten ole ehtinyt. Imuroin (erityisesti tähän haluan laittaa !!!), pyyhin pölyt, pesin vessat, järjestelin tavarat paikoilleen ja pesin kaksi koneellista pyykkiä. Lopulta vein roskat ja kävin haukkaamassa raitista ilmaa lumitöiden ohella. Niitä ei ollut ihan kamalasti tehtävänä kuitenkaan, sillä naapuri oli ehtinyt jo luoda lumet varastorakennuksen edestä ja lumiaurakin kävi aamupäivällä.

Ja siinähän se päivä sitten menikin. Vielä ei tunnu missään, täytyy käydä rentoutumassa saunassa illalla, se helpottaa aina vähän lihassärkyyn. Selkä on varmasti huomenna hieman kipeänä, se kun ottaa aina imuroinnista nokkiinsa. Mutta rötvään sitten koko viikonlopun hyvällä omallatunnolla ;)

Anoppi tulee huomenna käymään miehensä kanssa. Onneksi ei tarvitse leipoa mitään, saavat osansa kokeilupullistani ;) Huomenna olisi illalla myös taekwondon SM-kisat ja niiden yhteydessä muutama lajinäytös, jossa myös se seura, jossa treenasimme, esiintyy. Ajateltiin miehen kanssa käydä piipahtamassa tapahtumassa jos vain jaksamme.

Pakkasin sen sairaalakassinkin vihdoin eilen.


Mukaan laitoin 3 kpl harsoja (jotta mies saa tuoda kissoille vauvan hajua  haisteltavaksi ennen kotiutumista), kauratyynyn (tarvittaessa kivunlievitykseen tai ainakin sen yritykseen), hömppäkirjan (mikäli maltan lukea), kuivattuja hedelmiä, mehua, dödön, yösiteen (kotiutumisen yhteyteen), liivinsuojia (jos vaikka maito nouseekin jo sairaalassa), hiusharjan, naamarasvan, hoitoaineen, hammasharjan ja -tahnan, ponnarin ja nessuja.
Kassiin tulee sitten H-hetkellä vielä neuvolakortti, rahapussi, puhelin + laturi, kamera (järkkäri siis, pokkarin laitoin sinne jo), huulirasva, yleisrasva (jos vaikka ihottumaa on vielä) ja nintendo DS + laturi (mikäli maltan pelailla). Näistä tavaroista tein listan ja laitoin laukun päälle, jos iskee kamala kiire tai paniikki, niin ei tarvitse miettiä. Kotiutumisvaatteiksi ajattelin laittaa sitten samat vaatteet kuin millä sairaalaan menen. Paitsi tietysti puhtaat alusvaatteet täytyy ottaa. Eiköhän näillä pärjää, jos jotain tarvitsen niin mies saa sitten tuoda erikseen.

Ihottumasta tuli mieleeni, että ilmeisesti maha tekee edelleen yhden päivän kasvupyrähdyksiä, sillä toissapäivänä mahaa alkoi taas kutittaa ihan kamalasti. Vaikka se oli jo ihan oireetonkin ainakin viikon! Onneksi kutina helpottaa nopeasti kun olen vain skarppina rasvan kanssa. En aio päästää sitä enää vesikellukoille, vaikka nyt taas saman tien raskauarvet nousivat pintaan (mahan iho oli jo ihan sileä). Jaloista ihottuma alkaa olla tiessään, oikea jalka on pahempi raapimisjälkien kanssa mutta nekin alkavat jo parantua. Kutina on tällä hetkellä pahinta käsissä kainalon yläpuolella ja lapaluissa. Edelleen juuri nukkumaan mennessä kutina on pahimmillaan. Anoppi tuo taas täydennystä rasvavarastooni. Yhteensä tämän ihottuman takia olen käyttänyt valehtelematta 2 kg rasvaa. Minulla on aina ollut rasvoja joka lähtöön ja useita purkkeja mutta nyt kyllä käytin kaikki tehokkaasti pois. No, tulipa uusittua rasvat.

Ihanaa kun on viikonloppu ja mieskin on taas kotona seuranani. Vaikka aikani ei vielä olekaan käynyt pitkäksi, on tämä yksinään olo aika tylsää.

torstai 3. helmikuuta 2011

:)

Ystäväni sai pienen tytön tänään aamulla <3

280g!

Heti aamusta oli neuvola, ja olisi kyllä taas nukuttanut ihan mahdottomasti, vaikka yön nukuinkin ihan hyvin. Terveydenhoitaja oli nuori nainen, eri kuin tähän mennessä. Kuulin siinä sivukorvalla että oma terveydenhoitajani olisi ollut jossain leikkauksessa ja palaa takaisin vasta tämän kuun lopulla, saa nähdä kuka on vastaanottamassa meitä ensi viikolla sitten. Tämä terkka oli todella mukava ja pirtsakka tapaus, tykkäsin :)

Ja ensin hehkutus, painoa on tullut vain 280g/vko! Jes! Nyt painoa on tullut vähän päälle 15 kg ensimmäiseen neuvolaan. Ihan ok kuulemma, ensimmäistä kertaa ei tullut painosta muuta kuin positiivista sanomista. Olen kyllä ehkä syönyt vähän vähemmän kuin aiemmin, mutten mielestäni noin paljoa vähempää. Liikkunut taas olen mielestäni vähemmän. Mutta sitten proteiinit olivat plussalla virtsassa, tosin siitä ei ollut kuin 45 min kun olin edellisen kerran käynyt vessassa. Verenpaineet oli kohdallaan, ja terkka kehoitti kuuntelemaan omaa oloa ja mittailemaan verenpaineita kotosalla, varmuuden vuoksi. Jos verenpaineet nousee tai tulee päänsärkyä tai muita raskausmyrkytyksen oireita, niin sairaalalle sitten vain.
Pää ei ole vielä kiinnittynyt, joten saatiin ohjeeksi, että jos lapsivedet menee, niin on tilattava ambulanssi ja mentävä sillä sairaalaan. Ettei napanuora luiskahda ulos. Muuten jos synnytys käynnistyy supistuksilla, niin ollaan kotosalla niin kauan kuin voidaan. Kuulemma ei tarvitse murehtia neuvola-ajan peruuttamisesta jos en pääse sinne, osaavat kyllä odottaa, että jos ei kuulu niin ollaan varmaan synnyttämässä. Vaikka olen kyllä vielä ensi viikolla menossa neuvolaan, ja terkkakin sanoi että tuskin vielä syntyy. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä :)

Tänään taidan vähän siivoilla kotosalla ja nukkua päikkärit pitkästä aikaa, kun tuli herättyä paria tuntia aiemmin kuin normaalisti. Luntakin on tullut hieman yön aikana, voisin käydä luomassa ne pois. Maha on taas toipunut toissapäivän kävelyretkestä joten taas voi puuhailla :D Nyt kun ollaan jo täysiaikaisuuden puolella, ajattelin uskaltaa siivoilla kotona vähän enempi. Tarkoittaen imuroimista ja muuta "raskaampaa". Ja minähän en siis yleensä imuroi, se on miehen heiniä, mutta mikäs tässä "lomalla" ollessa.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Helppo synnytys

Näin pitkästä aikaa synnytysunta. Menin sairaalalle synnyttämään, ja lääkärin tarkistaessa olin jo kuusi senttiä auki! Kysyin ihan kahdesti että mitä, sillä supistukset olivat olleet vain napakoita harjoitussupistuksia.
En tiedä miten tuosta sitten edettiin, uni taisi loppua. En tiedä supisteliko yöllä vai mistä tuo tuli. Ihmettelin vain että jaahas, taitaa tulla helppo synnytys, jes! :D

Tänään sain aamulla työt siihen vaiheeseen, että (toivottavasti!) ei tarvitsisi ihan kamalasti enää vaivata päätään kirjoitushommilla. Ehkä muutamat korjaukset täytyy vielä tehdä, mutta sitten voisin laittaa sen käsistäni eteenpäin.

En ehtinytkään eilen pakata sairaalalaukkua, ehkä tänään. Iski leipomisvimma ja laitoin pullataikinan juuri kohoamaan. Jotain hyvää tälle päivälle, osa täytyy kyllä pakastaa vieraita varten. Vähän jännittää, että minkä makuisia pullia tulee, vehnäjauhot loppuivat kesken, joten käytin ohrajauhoja osan tilavuudesta.

Eilen illalla peuhattiin miehen kanssa sängyssä ja taas kerran olin onnellinen, että olen pitkässä, vakituisessa parisuhteessa. Oli taas sellainen erotiikantappajaepisodi että! Vähän lämmiteltiin toisiamme, kun yhtäkkiä mies pysähtyy ja vetää hitaasti reidestäni irti pikkuhousunsuojan! Remahdin ihan täyteen nauruun! Eipä siinä tohinassa tullut huomattua, että pikkuhousunsuoja jäi matkasta... Kun lopulta naurut oli naurettu, hoidimme hommat loppuun. Kyllä vaan naurattaa vieläkin :D

tiistai 1. helmikuuta 2011

Kevättä ilmassa

Jes, tänään on ollut hyvä päivä. Nukuin yön hyvin, vähän raaputtelin kankkua ja käsiä yöllä, mutta en valvoskellut. Aamulla tyypillisen rauhallisesti käynnisteltyä itseäni aloin hommiin ja sain tosi hyvin töitä tehtyä! Ilma on ollut koko päivän ihanan aurinkoinen joten kävin pienellä kävelylenkillä nauttimassa auringon paisteesta ja kovin keväisestä ilmasta, tein vähän lumitöitäkin. Ja kaikki tuntui hyvältä :)

Eilen illalla laitoin varmuuden vuoksi paksuhkon froteepyyhkeen ja muovitetun froteelakananpalan pepun alle sänkyyn (lakanan ja petarin väliin). Jos sattuu, että lapsivedet menevät yöllä, niin ehkä saattaisin säästyä petarin pesulta. Laitoin myös petivaatteet valmiiksi äitiyspakkaukseen ja peuhasin sitterin kanssa. Osasin pienen pähkäilyn jälkeen ottaa sen kangasosan irti, se oli niiiin likainen että hyh! Rohkeasti laitoin sen pesukoneeseen ja hyvin kesti pesun, vaikka ohjeen mukaan sitä olisi saanut vain käsipelin pestä.

Tänään taidan vielä pakata sen sairaalakassin, kun eilen sain jo listan tehtyä pakattavista tavaroista. Eihän sitä kaikkea voi vielä pakata (kuten kameraa, puhelinta ja neuvolakorttia), mutta onpa edes vähän tehty sitä eteenpäin.


Nyt ollaan periaatteessa täysiaikaisia, mutta vielä ainakin viikon haluaisin olla kotosalla ilman myttystä ;) Ihottumaa on vielä jäljellä mutta se on niin paljon parempi jo!

Tässä myös kuva meidän pienestä mukavaavista. Oli niin suloisesti ihan itse mennyt peiton alle vaunuihin.