torstai 30. syyskuuta 2010

Vierailuja

Jes, sain ikkunat pestyä! Tosin en jaksanut ihan kaikkia pestä jokaisesta välistä (ah näitä ihania monikerroksisia ikkunoita, joissa pitää vääntää ja kääntää tuskanhiki valuen sitä vipua (joka puuttuu jokaisesta kodista jossa näitä ikkunoita on, mutta löytyy meiltä, kiitos erään taitavan asukkaan) jotta sen väli-ikkunan saa toiseen ikkunapuitteeseen kiinni, eikä siihen jonka juuri pesit). Aloitin yläkerran ikkunoista jo pari viikkoa sitten ja nyt alakerran olkkarin ikkunan (kissojen) nenänjäljet ja muut mystiset otsanjäljet saivat kyytiä.

Jo on taas puhtoista!

Huomenna suuntana taas työreissu, onneksi palaan takaisin jo lauantaina, jolloin saadaan ystäviä ja pikkumies kylään! Lauantaihin kuuluu myös pihatalkoot (joista tulen myöhästymään hieman vieraiden "takia") sekä miehen pikkusisko, joka saapuu illaksi ja yöksi meille.

Sunnuntaina sitten anoppi tulee kyläilemään ja samalla hakee miehen siskon. Vierailuja siis riittää.

Onneksi sain miehen imuroimaan jo tänään, sekä tein viikkosiivon, niin ei tule paniikki ja ahdistus.

Nyt saunaan!

ps. nyt on ollut koko ajan jonkinmoista tuntemusta masussa. Joko pienen pientä myllerrystä, tai pienoista menkkamaista juilintaa. Kohtu varmaankin taas paisuu.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Myllerrystä

Sain "hieman" etukäteen synttärilahjan vanhemmiltani. Äiti soitti eilen illalla, että olivat päättäneet isän kanssa ostavansa minulle verenpainemittarin. Ihan hyvä, koska korkeaa verenpainetta on ilmassa ihan normaalistikin, niin mittarille tulee varmasti käyttöä raskauden jälkeen.

Kävin hakemassa Sokoksen 3+1 päiviltä Omronin MX3 Plus -mittarin hintaan 59,90€. Heti kotiin päästyä piti päästä testaamaan, ilman rauhoittumisia tai mitään sain lukemaksi noin 130/75, ja nyt hetken rauhoituttuani 118/72. Eli minulla on sama vika kuin äidilläni, kodin ulkopuolella mitattu verenpaine on aina korkeampi.

Huoli on nyt pienempi :) Vaikka kuitenkin edelleen tallella.

Tänään on ollut myllerryspäivä. Ensimmäistä kertaa tunsin myllerrystä vatsassa ihan työpäivän aikanakin!
Väsymys on astunut taas kuvioihin. Aamusta jaksan mutta kahden jälkeen tekee jo tiukkaa, kotiin päästyä tekisi kovasti mieli vetäistä pienet päikkärit, mutta olen ollut skarppina ja käynyt venyttelyissä ja liikkumassa, joten päikkärit on saaneet jäädä. Aamuisinkin kuitenkin vielä nukuttaisi paljon... Ja illalla sammuisin jo ennen yhdeksää!

Huomenna on viikon viimeinen varsinainen työpäivä, perjantaiksi lähden lyhyelle työreissulle toiselle paikkakunnalle ja palaan takaisin lauantaina. Lauantaina eräs ystävä, joka sai pienen pojan muutama kuukausi sitten, tulee käymään ja tuo tullessaan lehtiä ja vauvatavaroita, jotka ovat heillä jääneet jo pieniksi ja/tai eivät käytä. Kuulemma pahvilaatikollinen tavaraa oli jo pakattu viikko sitten, olo on kuin lapsella jouluna, en malta päästä penkomaan laatikkoa! :D
Lauantaina olisi myös taloyhtiön pihatalkoot, mutta ne alkavat yhdeltä, ja palaan reissusta vasta kahdelta, ja sitten ystäväni jo saapuvatkin. Lisäksi miehen sisko tulee meille myös viikonlopuksi lauantaina. Joten taitaa talkoot nyt jäädä minulta väliin...

tiistai 28. syyskuuta 2010

Potku

Eilen illalla hiljennyttiin miehen kanssa sylikkäin sohvalle katsomaan Housea. Lupasin vähän herätellä masukkia potkuilemaan, jotta mieskin voisi kokeilla tunteeko liikkeitä masun läpi.
Aikansa siinä piti käsiään ja lopulta tuntui ihan pienen pieni hipustus käsiä vasten :)

Illalla päivitän tähän viikon masukuvankin. (Lisätty :)


Yksi viikko puoleenväliin!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Neuvola vol 2

Tänään oli taas neuvolakäynti. Odotin sitä todella paljon tuon painoasian takia, mutta onnekseni en saanut haukkuja vaan päinvastoin! Ilmaisin heti huoleni painon ja verenpaineen suhteen ja mittaustuloksiksi saatiin 73,3 kg ja 143/79. Korkeat molemmat, mutta paino on kuulemma ihan hyvä eikä tarvitse huolehtia siitä ylimäärin. Verenpainekin on korkea, mutta on korkea luonnostaankin, eikä noussut ylimäärin raskauden aikana. Kuitenkin olisi hyvä jos saisin mittarin jostain lainaan niin, että voisin mitata verenpaineet myös kotona pari kertaa ennen seuraavaa käyntiä, jotta nähtäisiin onko ne kotioloissa matalammat vai korkeammat. Täytyy kysyä olisiko jollain töissä lainata muutamaksi viikoksi mittaria.

Kuunneltiin tietysti myös sydämen sykkeet ja eipä niitä meinattu ensin saada kuuluviin kun myttynen vain pisti potkien anturia :D Terkka naureskeli, että kyllä elämää kuuluu olevan mutta siitä huolimatta pitäisi saada se sykekin kuulumaan. Saatiinhan sieltä lopuksi todella vahva syke, jälleen se 140 saatiin arvoksi. Kohtu oli kuulemma korkeammalla kuin olisi olettanut, mutta vastaa ihan viikkoja. Istukka taitaa sijaita edessä äänistä päätellen.

Kivi putosi harteilta tuon painon ja verenpaineen suhteen, kun en saanutaan rankkaa tuomiota niistä. Käskettiin olla huolehtimatta ja seuraamatta liikoja, vaikka seurata täytyykin.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Aamupaino

73,2 kg. Edelleen hieman liikaa, katsotaan mitä huomenna sanovat neuvolassa kun otan painon puheeksi. Toisaalta pelottaa ja ahdistaa vahtia painoa kun kyseessä en ole vain minä, en yksin uskalla alkaa laihdutella tai kuureille. Anonyymin vinkistä voisin tiedustella miten voisin turvallisesti vähentää hiilareita... Pelottaa vain että teen vääriä ratkaisuja.

Vähän vielä jatkan tätä ajatusta. Syön jo paljon täysviljaa, ja kotiin ostan aina täysjyvämakaronia (jota syön harvoin) ja jos ostan vaaleaa leipää (todella harvoin), on sekin aina täysjyvää. Ruokalassa syön usein perunaa, sillä pidän perunasta enemmän kuin riisistä. Ohraa on tarjolla aika harvoin, pitänee siirtyä siihen jos sitä vain on. Kotona syön vaihtelevasti perunaa, riisiä (johon lisään linssejä tuomaan ravintoaineita) ja nuudeleita (täytyy siirtyä täysin täysjyvään näissäkin) ja harvoin pastaa/makaronia. Ehkäpä voisin vähentää näiden määrää ja lisätä salaatin määrää...

Työmatkalla minulla oli mahdollisuus mittautta erilaisia arvoja verestä, ja tottakai tein sen.

Hemoglobiini A1c oli 5,7 % (kertoo veren sokeripitoisuudesta pidemmältä aikaväliltä, normaaliarvo 4,9-5,9 %).
Kokonaiskolesteroli oli 6,91 mmol/l (suositus alle 5 mmol/l), tosin "hyvän kolesterolin eli HDL määrä oli yli 2,59 mmol/l (suositus yli 1 mmol/l), joten kokonaiskolesteroliarvo minulla ei kerro totuutta.
Ja veren triglyseridipitoisuus oli 0,85 mmol/l (normaali 0,45-2,6 mmol/l), joten sekin oli hyvä.
Kaikki arvot mitattiin ilman paastoa, olin ollut syömättä noin kaksi tuntia.

Tässähän tämä sunnuntai meneekin, pohdiskellessa ruokavaliota :) Illalla Body Balanceen!

lauantai 25. syyskuuta 2010

Painosta

Itseäni vähän pelottaa tuo painoasia. En ole mikään ihan hoikka luonnostani, ihan normaali (vaatekoko M tai 38, tissit vaativat aina kokoa suurempaa paitaa koska ovat DD80/F75 (eli paidoissakin tuo M tai 38), housut eli perse istuu hyvin tuohon samaan kokoon). Painoa on aina ollut enemmän kuin ulkomuoto antaa ymmärtää, sillä olen melko lihaksikas. Ja nuorena kun ei ollut lihasta, painoin edelleen monta kiloa enemmän kuin kukaan olisi uskonut, vaikka olin hoikka.

Nyt painoa on päivävaa'an mukaan (yleensä mittaan aamupainon, mutta neuvolassahan en ole käynyt aamulla joten sinne tulee aina päiväpaino) 75,2 kg. Lähtöpaino oli 67,2 kg. Moneen vuoteen en ole painanut alle 65 kg, edes silloin kun treenasin päivittäin ja vahdin syömisiäni. Nyt paino on aiemmissa neuvolamittauksissa ollut 71,2 kg ja 71,4 kg. Kiloja on tullut siis ihan liikaa, mitä en ymmärrä. Ilmeisesti kerrytän nestettä itseeni todella helposti kun hormonitasapaino muuttuu. Ja tietysti en tiedä kuinka paljon kotivaaka antaa eri painoa kuin neuvolan vaaka.

Syön terveellisesti, etenkin nyt kun karkki ja sipsit ei juurikaan enää maistu. Tässä on normaali  esimerkki ruokailuistani arkena:

aamupala:
4-viljan puuroa veteen ja 1/2 dl pakastemarjoja
kahvi ja loraus rasvatonta maitoa
actimel
raskausvitamiini
puoli lasia vettä

välipala:
pikapuuro (pirkka) tai
jogurttia (vähärasvaista) ja mysliä
kuppi teetä

lounas:
ruokalan lounas, esim.
puoli lautasellista erilaisia salaatteja
1,5 dl riisiä tai kaksi perunaa
kauhallinen kastiketta
kaksi hapankorppua oivariinilla
lasi rasvatonta maitoa
lasi vettä

välipala:
jos ehdin, syön vielä töissä hedelmän

välipala/päivällinen:
harvoin syömme toista lämmintä ateriaa, joten usein tämä on seuraava:
kaksi ruisleipää
neljä siivua juustoa (15 % polar)
neljä siivua kalkkunameetwurstia
kurkkua tai tomaattia
iso lasi rasvatonta maitoa
tarvittaessa ruokaisuuden lisäykseksi paistettu kananmuna tms.

iltapala:
hedelmä tai
jogurttia (vähärasvaista) ja mysliä/all braneja tai
edellä mainittu leipä ilman kananmunaa

Lisäksi juon vettä päivän mittaan. Kahvitunnilla saatan syödä esim. yhden keksin tai pullan jos on tarjottavaa, todella harvoin muuten mitään herkkua. Joskus jäätelöä kotiin tultua, harvoin "pikaruokaa" kuten hornetteja tms. päivällisenä. Hampurilaisravintoloiden ruokia syömme ehkä kahdesti vuodessa, pitsaa ehkä neljästi vuodessa. Viikonloppuisin aamupala on runsaampi (kuten leipävälipala), en syö välipalaa ennen lounasta ja aiemmin olen saanut ostaa itselleni yhden sipsipussin tai karkkipussin viikossa, mutta nyt sekin on jäänyt. En syö punaista lihaa ollenkaan ja rakastan kasviksia.

Liikunta on keventynyt huomattavasti raskauden myötä, mutta käyn kerran viikkoon kobudossa (1-1,5 h monipuolista liikuntaa jossa tulee usein hieman hiki), sekä 1-2 kertaa Body Balancessa sekä satunnaisesti kuntosalilla. Nyt kun matkailu ja huono olo on helpottanut/helpottaa, tarkoituksenani on liikkua viikossa vähintään kolmesti, tietysti jaksamisen mukaan. Kuljen portaat (työhuoneeni on neljännessä kerroksessa) aina ylöspäin, paitsi poikkeustapauksissa, esim. jos kannettavaa on paljon.

Tietysti voisin kieltäytyä kaikista herkuista, mutten haluaisi :D En kuitenkaan usko sen olevan ratkaisu tähän painon nousuun, sillä en syö herkkuja edes päivittäin saati suurina määrinä. Täytyy ottaa tämä puheeksi neuvolassa, sillä pelkään raskausmyrkytystä.
Myös verenpaineeni ja kolesteroliarvoni ovat aina olleet koholla, verenpaine kulkee suvussa ja kolesteroli selittyy sillä, että hyvän kolesterolin määrä on niin suuri, että oikeasti minulla on hyvä kolesteroli.

Tämä painoasia ottaa minua pattiin, sillä tiedän syöväni superterveellisesti ja harrastan liikuntaa, mutta silti olen "läski" ja BMI on aina lähellä lihavaa. Olen ajan ja iän myötä itse tottunut tähän, vaikka aikanaan se oli vaikeaa. Mutta nyt kun joku muukin (eli neuvola) seuraa painoani, alkaa ahdistaa. Etenkin siksi, että moni tuijottaa edelleen BMI:tä, vaikka se ei kerro mitään, antaa vain suuntaa, ja minun tapauksessani se on väärä!

Ehkä ahdistelen turhaan, ehkä en. Kuitenkin nyt vähän harkitsen herkkujen kokonaan pois jättämistä ainakin toistaiseksi. Vaikka tiedän, että jos minun tekee mieli sitä suklaata, voin syödä sen yhden patukan kerran kahdessa viikossa, tai jotain. Niin kuin äsken söin kaksi palaa miehelle tuodusta tobleronesta, ja heti helpotti makeanhimo, eikä edes tee mieli enempää :)

Eniten pelkään saavani painoläksytyksen, sillä muistan edelleen elävästi, kuinka terkkari yläasteella sanoi minulle "Et taida paljoa seurata mitä syöt" vaikka olin ruumiinrakenteeltani hoikka, josta seurasi liiallinen painon tarkkailu ja muiden asioiden kasaannuttua päälle masennus ja todella huono itsetunto. Kaikesta muusta olen selvinnyt, mutta tuo paino on minulle edelleen todella herkkä asia. Pelkään meneväni äärimmäisyyksiin, ja eniten pelkään tulevan lapsen terveyden puolesta, sillä haluan jo nyt masuaikana tarjota myttyselle monipuolisen ja tasapainoisen ravinnon sekä itselleni tasapainoisen mielen ilman turhia huolia.

Taas kotona

Nyt ollaan taas kotona. Matka meni varsin mukavasti, vaikka työmatkan työanti ei ollut sitä mitä odotin. En saanut siitä oikein irti mitään itselle relevanttia, mutta tulipahan kokemusta ja reissausta.


Kävin keskiviikkoaamuna kauniissa säässä vanhassa kaupungissa. Olin aikaisin liikkeellä, joten juuri mikään paikka ei ollut vielä auki. Paljon krääsäkauppoja (ja Ben&Jerrys jäätelöbaari!), mutta erityisesti metsästin erästä kirjakauppaa.


Sieltä sitten teinkin soppailuni, ostin kaksi roolipelikirjaa itselleni, sekä hauskan sarjakuvakirjan "Great lies to tell small kids" ja miehelle "Geek Dad". Jälkimmäisessä on erilaisia ideoita, mitä tehdä pienten lasten kanssa. Mies oli ihan innoissaan :D

Lisäksi ostin itselleni kaupungilta uudet eccon saappaat. Päätin panostaa ja se kannatti. Kalliithan ne oli, mutta äärimmäisen mukavat! Jalat oli ihan soosia jo keskiviikkona kaikesta kävelystä, mutta jo seuraavana päivänä varsin normaalit, kiitos uusien kenkien.

Eilen tulin yöllä kotiin ja ai että nukuin hyvin. Nukuin paljon myös matkan aikana, mutta joka yö näin levottomia painajaismaisia unia. Matkaan olisi kuulunut kaksi museokäyntiäkin, joista ensimmäiseen en ehtinyt ja toiseen en yksinkertaisesti jaksanut enää lähteä. Aikataulu oli kiireinen ja koko ajan oli jotain. Väsy pukkaa edelleenkin, vaikka nukuin jo päikkäritkin.

Eilen Tukholman lentokentällä lentoa odotellessa tuli ensimmäistä kertaa kävellessä raskaana oleva olo. Kävin syömässä viikon ensimmäisen lämpimän aterian ja sen jälkeen vaapuin kuin ankka. Myös myttynen taisi olla innoissaan tulevasta kotiinpaluusta myllerryksestä päätellen. En osaa edelleenkään erottaa myllerrystä varsinaisiksi liikkeiksi, mutten tiedä mitä muutakaan se olisi voinut olla. Yhtenä iltana hotellissa sängyssä maatessani päätin tökkiä ja tunnustella masua liikkeiden toivossa, aikani myllerrettyä masun kanssa jätin kädet alavatsalle ja kyllähän sieltä yksi mojova potku taidettiin saada aikaiseksi! Ainiin, ja ensimmäisiä kertoja tunsin painon tunnetta mahassa/alapäässä.

Seuraava neuvola on maanantaina, hyvä päästä taas kuulemaan sydänäänet kun on ollut niin pitkä aika taas mistään konkreettisesta. Välillä pelkään edelleen vai kuvittelevani myllerrykset enkä uskalla nauttia niistä täysillä. Ehkä se taas tästä.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Violettia

Olen ihastunut violettiin väriin. Ostin alunperin mammapaidan, jonka sävystä yllätyksekseni pidin. En pidä sinisestä yhtään enkä ole omistanut elämäni aikana kuin yhden sinisen paidan (10 vuotta sitten). Olen vierastanut vähän violettiakin, mutta tuosta paidasta se lähti.


Äiti kutoi minulle boleron, ja ihanasta langasta vielä! Eikä tiennyt mitään uudesta violettivillityksestäni.


Ja katsokaa mikä nappi! En ole ikinä nähnyt kauniimpaa nappia, soitinkin siitä ihan erikseen äidille ja kiitin erityisesti kauniista napista :)


Lisäksi ostin violettia kynsilakkaa, en osannut päättää kumman sävyn olisin ottanut, joten otin molemmat. Ja hyvältä näyttää! :)


Tänään lähden Tukholmaan viideksi päiväksi työreissuun. Täytyy lähteä lentokentälle kahden tunnin päästä ja vielä pitäisi pakata. Ennen tein aina listan mitä tarvitsee pakata ja pakkasin vähintään kahta päivää ennen. Nykyään pakkaan tavarat puolessa tunnissa enkä tee mitään listoja. Kai sitä on niin tottunut jo matkustamiseen. Ja minä rakastan lentokenttiä! :) Ei ole parempaa paikkaa katsella ohi kulkevia ihmisiä ja seurata elämän menoa!

Ainoa mikä tuntuu pysyvän mukana on jännitysvatsa. Vaikka itseäni ei jännittäisi, vatsaa jännittää. Saatika sitten kun vielä itseäkin jännittää! Ei niin kiva, mutta menee onneksi ohi kun matka alkaa, ainakin yleensä :)

Työreissusta aion pyhittää yhden aamupäivän kaupungille, suunnitelmissa on käydä vanhassa kaupungissa. Itse työreissuun sisältyy kaksi museokäyntiä kahtena iltana, joten kulttuuriakin tulee koettua :) Mutta nyt kahvit huiviin ja pakkaamaan!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kahden viikon masukuva

Myttysen päivitystä myös. Matkan aikana olo oli ihan normaali, ei ollut myllerrystä masussa eikä juuri muutakaan tuntemusta. Kerran valokuvatessa maasta jotain, noustesa ylös tuli aika kova repäisykipu, joka jätti pienen kivun tunteen pariksi tunniksi. Muutenkaan en ole tuntenut liikkeitä kahteen viikkoon. Masu tuntuu kasvavan tasaiseen tahtiin. Napa pullahtaa pian ulos ja masu näyttää jo edestäkin erilaiselle.



Tässä viikon masukuva, yksi viikko jää väliin kun olen työreissussa Tukholmassa.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Reissuraportti

No niin, nyt ryhdistäydyn ja vihdoin kirjoittelen tänne. On ollut niin kiire rötvätessä etten ole aiemmin jaksanut ;) Kokonaisuudessaan reissu oli aivan mahtava! Ilmat suosivat meitä, tiet olivat hyvässä kunnossa, ruska alkamassa eikä ollut ötököitä tai liikaa muita turisteja.

Saimme auton tiistaina noin tunnin myöhässä, mutta reissuun lähtö ei silti viivästynyt. Auto vaikutti valtavalta, mutta liikkui yllättävänkin ketterästi. Vaihdoimme kerran kuljettajaa, joten minäkin pääsin koittamaan ajamista, ja hyvinhän se sujui. Vuokraaja varoitti meitä jo etukäteen, että auton ykkösvaihdetta täytyy vähän huudattaa ettei auto sammu, ja se kyllä opittiin molemmat. Muuten autoa oli todella helppo ajaa ja kaikki oli kunnossa. Ensimmäinen yö vietettiin leirintäalueen ulkopuolella (Suomessa) parkkipaikalla, sillä vastaanotto oli juuri mennyt kiinni. Kävimme kuitenkin auringon laskiessa vähän ihmettelemässä leirintäaluetta ja ihastelemassa meren rantaa.


Totesimme, että leirintäalueet todella sopivat lapsiperheille, löytyi kunnon leikkipaikka, vessat, suihkut, hoitohuoneet, kahvilat, pesulat ym. ja yhden yön hinta (SF Caravaanareiden jäsenille, jäsenmaksu taisi olla noin 30e/vuosi) on 15 euron luokkaa. Puhuimme jo vähän, että pienen lapsen kanssa ei ulkomaille viitsi lähteä autolla, mutta kotimaassa voisi matkailla helpostikin.


Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti, sillä parkkipaikan maasto oli epätasainen ja auto oli kenossa. Lisäksi olimme moottoritien vieressä ja siinä kulki paljon rekkoja. Auton sänky oli kuitenkin todella mukava ja jopa hieman isompi kuin kotisänkymme :D Aamu oli sateinen ja aamupalan jälkeen ajoimme rajan yli Torniossa ja pysähdyimme Töressä Ruotsissa lounastelemaan leirintäalueelle.


Samalla testasimme auton suihkun, mikä oli yllättävän hyvä, sekin. Minulla on pitkä tukka ja senkin peseminen onnistu hyvin. Jatkoimme matkaa Kiirunaan asti ja yövyimme Jukkasjärvellä.


Aamulla heräsimme aikaisin, sillä meidän oli määrä mennä Esrangen avaruusasemalle. Saavuimme paikalle ajoissa, mutta ketään ei näkynyt. Lopulta löysimme puhelimen jolla sai vartijan tai jonkun kiinni, ja kuulimme, että kierros oli alkanut Kiirunasta. Ilmeisesti meille ei ollut tullut jokin ohjeviesti mailitse perille, joten emme tienneet että meidän piti olla Kiirunassa. Odottelimme opasta tunnin verran, jonka jälkeen pääsimme pieneen turistikeskukseen välipalalle (kuului kierrokseen) ja ihmettelimme pari videota ja näytteillä olleita tavaroita. Siitä jatkoimme itse avaruuskeksukseen, jossa kävimme katsomassa sääpalloja ja raketteja sekä erilaisia paikkoja. Kierros oli jännittävä ja Once in a Lifetime kokemus, vaikka olikin todella kallis, enkä tiedä oliko ihan hintansa väärti.


Meidän onneksemme matkalla Kiirunasta avaruuskeskukselle ei ollut tapahtunut mitään eivätkä vieraat (saksalainen pariskunta ja hollantilainen mies) ja opas olleet keskustelleet edes avaruuskeskuksesta, joten emme jääneet mistään paitsi. Itse kierros kesti pari tuntia, jonka jälkeen menimme takaisin samalle levähdyspaikalle lounaalle, jossa olimme yöpyneet.


Siitä jatkoimme hieman Kiirunan ohi Abiskon luonnonpuistoon, jossa kävimme kävelemässä lyhimmän noin neljän kilometrin reitin. Maisemat olivat upeita!





Illaksi saavuimme Narvikiin Norjan puolelle ja yövyimme ihan Narvikin liepeillä levähdyspaikalla. Aamulla opi upea sumu, oikein fantasiamaailmallinen! (mikä sana!)


Tiet Norjassa yllättivät kunnollaan, ilmeisesti ne on täysin uusittu viime vuosien aikana ja olivat siis todella hyvässä kunnossa. Ajaminen tietysti vaati enemmän keskittymistä ja vei enemmän aikaa, sillä käännöksiä ja mäkiä, sekä tunneleita oli paljon. Matkalla oli myös yksi lauttamatka.



Ajoimme Fausken ohi ja jatkoimme Mo i Ranaan asti. Matkalla pysähdyimme napapiirillä ihastelemassa kaunista maaruskaa. 


Yövyimme Rautvatn:n rannalla ja tässä on myös kuva autosta levähdyspaikalla.




Aamulla pyörähdimme Mo i Ranassa uudestaan, jotta saimme postikortit postiin. Mikähän siinä on että aina matkoilla postikorttien laittaminen on se vaikein asia, nytkin postilaatikoita oli kolmea eri väriä, joista punaisten eli lähtevän postin löytäminen oli hieman hakusessa. Matkasimme takaisin Ruotsin puolelle Storumaniin (jossa on Ruotsin ensimmäinen puukirkko, kaunis) ja siitä päätimme ajaa Uumajaan asti. Löysimme matka-autoille tarkoitetun parkkipaikan ihan keskustasta ja ajattelimme ensin yöpyä siinä. Koska kuitenkin oli lauantai, pelkäsimme yön levottomuutta ja lähdimme 20 km päässä olleelle levähdyspaikalle yöksi. Sunnuntaina palasimme takaisin keskustaan ajatuksena käydä ravintolassa syömässä ja kaupoilla, mutta mikään ei ollutkaan auki. Lisäksi satoi vettä niin paljon, että emme ehtineet kierrellä kaupungissa kuin tunnin verran. Palasimme autolle ja kävimme vilkaisemassa missä satama oli ja jäimme läheiselle levähdyspaikalle levähtämään. Loppupäivän vain lepäsimme ja rentouduimme kirjojen parissa. Aamulla menimme satamaan odottelemaan lauttaa Vaasaan.


Lautta oli surkea, tosin olimme siihen varautuneetkin. Siellä oli yksi ravintola, joka oli kuitenkin kohtuuhinnoissa, päinvastoin kuin olin netistä lukenut. Luimme kirjoja sen lähes viisituntisen matkan, välillä kävimme henkäisemässä meri-ilmaa kannella. Saavuimme sateiseen Vaasaan ja ajoimme takaisin kotiin yöksi. Seuraavana päivänä siivosimme auton ja palautimme sen.

Ihan kamalasti emme ehtineet tehdä matkalla, lyhyemmällä reitillä olisi ehtinyt pysähdellä joka kaupungissa ja nähtävyydessä, mutta kaikesta olisi pitänyt ottaa etukäteen selvää. Pohjois-Kalotin kartassa kun ei ollut nähtävyyksiä merkittynä (eikä levähdyspaikkoja tai kaikkia leirintäalueitakaan). Meitä auttoi puhelimen GPS, joka osasi kertoa nähtävyyksistä ja levähdyspaikoistakin. Kuitenkaan matka ei ollut stressaava, pysähtelimme usein syömään ja jaloittelemaan, ja vaihdoimme kuskia parin tunnin välein. Lisäksi nukuimme joka yö lähes 12 tuntia! Ruoka oli äärettömän helppo valmistaa autossa ja muutenkin kaikki toimi. Ainoa missä pihistelimme oli vessan käyttö. Vessan tankki kun ei ollut järjettömän iso, käytimme levähdyspaikkojen vessoja ja auton vessaa vain hädässä (eli minä pari kertaa). Norjassa ja Ruotsissa ollessa näimme yhden kemvessan tyhjennyspaikan, Suomessahan niitä on vaikka missä (mm. leirintäalueilla ja ABC huoltoasemilla).

Luulemme, että jäimme koukkuun tähän matkustusmuotoon. Lapsen kanssakin varmasti mukava tapa matkustaa kun pysähtelee vielä useammin ja tarjoaa lapselle virikkeitä. Lisäksi matkailu tällä tavoin oli "halpaa". Kokonaisuudessaan meidän matka maksoi:
  • auton vuokra 600 e/viikko (sisältäen 300 km/päivä ja kaikki tarvittavat keittiövarusteet ym.)
  • diesel noin 350 e (2500 km)
  • ylimääräiset kilometrit (pyöristettiin alaspäin) 100 e
  • kaasupullon täyttö (vuokraajan luona) 20 e
  • ruoat viikoksi kahdelle 120 e (jäi jonkin verran ylikin, satasella olisi pärjännyt tosi hyvin)
  • lautta Norjassa 20 e
  • lautta Uumaja - Vaasa 200 e
  • Esrangen avaruusaseman kierros 120 e
  • postikortit ja -merkit 10 e
  • yhteensä  noin 1500 e
Alunperin olimme budjetoineet viikon häämatkalle 2000 e, ja tämän verran olisi mennyt jos olisimme lähteneet Ranskaan, niinkuin alunperin suunnittelimme. Ja jos pihistyttää, niin rahaa säästää ajamalla vähemmän, näkemällä enemmän ilmaisia nähtävyyksiä ja suunnittelemalla ruokailut paremmin.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Palattu on

Ollaan palattu reissusta ja se meni ihan tosi hyvin, kelit suosi meitä oikein kunnolla! Vielä on rötväysfiilis joten en jaksa raportoida sen enempää, ehkä huomenna, viimeistään viikonloppuna :)

tiistai 7. syyskuuta 2010

Masukuva

Kohta on kassit pakattu, huh mutta täytyy ottaa paljon tavaraa mukaan kun ei ole enää kesä. Mutta onneksi niitä tavaroita ei tarvitse raahata kuin autoon ja pois sieltä, ei ympäri lentokenttiä :)

Vieä ehdin ottaa viikon masukuvankin.


maanantai 6. syyskuuta 2010

Valmistelua

Myttynen liikehti taas pienenä elohiirenä lauantaina illalla saunassa :)

Tänään huomasin, että jos masun tulee viileä, sitä alkaa särkeä.

Vietiin kisut anoppilaan sunnuntaina (voi sitä huutoa matkalla ja paskan käryä, meillä ei oikein arvosteta tuota matkailua), onneksi ovat olleet siellä aiemminkin, tunnin päästä olivat jo ihan rauhoittuneet ja asettuneet taloksi. Tänään käytiin piipahtamassa töissä, ostettiin miehelle kunnon maiharit (minäkin haaveilin eccon kengistä, mutta ostin jo tässä kuussa rintsikoita lähes 200 eurolla, joten nyt on loppukuun ostokset pannassa) ja käytiin tekemässä reissun eväsostokset. Viikon sapuskat kustansivat noin 150 e, sisältäen aamupalat, lounaat, välipalat ja toisen lämpimän ruuan sekä naposteltavat. Todennäköisesti käymme pari kertaa syömässä jossain näiden lisäksi. Päätimme myös säästää puhdasta vettä (jota myös suihku ja vessa (???) käyttää) ja ostimme litratolkulla mehuja ja kivennäsivettä.
Siivottiin kämppä ja pesin kaikki pyykit pois, on mukava palata siistiin kotiin.

Huomenna haetaan auto yhdeltä, pakataan se ja suunnataan reissun päälle :)

Toivottavasti tämä lenssu ei vain pahene, luulen, että olin viimeyön kuumeessa. Nenä on ihan tukossa ja kurkkukin vähän kipuilee. Kävin ostamassa sallittuja aineita, nenäöljyä, bafucinia ja särkylääkettä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Mutta nyt nukkumaan että huomenna jaksaa pakata! Ihanaa, loma! :)

lauantai 4. syyskuuta 2010

Kaikki kotona, pian reissussa

Mies palasi eilen kotiin työmatkaltaan ja nyt on taas ehjä olo :) Huomautti, että masu on kasvanut selkeästi kuudessa päivässä! Itse kuvittelin että maha pompsahti  taas yhdessä yössä eteenpäin, mutta en taida vain kuvitella ilmiötä, työkaverit ihmettelivät eilen töissä ihan samaa, kuinka mahani on tullut esiin ihan yhtäkkiä!

Selän ja hartioiden kukkiminen on helpottanut ja naamaankaan ei ole ilmestynyt muutamaa finniä lukuunottamatta uusia paiseita. Mahallaan en enää pysty nukkumaan ollenkaan, alkaa heti särkeä masua. Puolimahallaan onnistuu, sekä selällään ja kyljellään.  No, nukun muutenkin mieluiten puolimahallaan tai kyljellään joten suurta muutosta se ei tuo elämääni, että mahallaan olo tuottaa tuskaa.

Liikkeitä en ole tuntenut ollenkaan, vieläkään.

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus siivoilla kotona, niin on mukava palata siistiin kotiin reissusta. Maanantaina piipahdan vielä aamupäiväksi töissä ja viedään kissat anoppilaan hoitoon iltapäivällä. Tiistaina yhdeltä saadaan hakea auto, ensin täytyy kouluttautua matka-auton kuskiksi ja käyttäjäksi, sitten pakataan auto ja tarkoituksena olisi päästä liikenteeseen neljän-viiden aikaan.
Reittisuunnitelmana on päästä Tornion nurkille vielä tiistaina, siitä keskiviikkona Kiirunaan, torstaina on kierto Estrangen avaruuskeskuksella ja siitä jatketaan Narvikin suuntaan, todennäköisesti pysähdytään matkalla Abiskon kansallispuistossa. Perjantaina suunnataan Fauskeen, lauantaina Mo i Ranaan ja Storumaniin, sunnuntaina pitäisi olla Umeåssa. Maanantaina tullaan lautalla Vaasaan ja siitä ajetaan takaisin kohti kotia. Auto pitää palauttaa siivottuna ja tankattuna keskiviikkona puoleenpäivään mennessä. Yhteensä ajamista tulee noin 2500 km. Onneksi meitä on kaksi kuskia, asuntoauto on niin pieni, että sitä voi ajaa henkilöautokortillakin. Muita aikataulutettuja suunnitelmia meillä ei ole, kuin Estrangen avaruusasema ja Umeån lautta. Kaikki muu tehdään huvituksen mukaan.

Täytyy tehdä kunnon kauppalista, pääosin syödään omaa ruokaa, vaikka varmasti käydään jossain syömässäkin. Toivottavasti ilmat suosisivat meitä!

torstai 2. syyskuuta 2010

Arvonta

Käykäähän kurkkaamassa Marian Willvin of Sweden hoitolaukun arvonta! Upeita laukkuja!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Masuilua

Nyt kun olen ollut kotona yksin (kisujen kanssa) olen miettinyt. Muutama vuosi sitten minua ärsytti kun tajusin että itsenäisyyteni oli alkanut kadota. En enää osannut ihan itsestään tehdä asioita yksin, kun aiemmin olin taas todella itsenäinen ja en tarvinnut ketään. Nyt tajusin, että en enää edes halua tehdä kaikkea yksin. Haluan tehdä asioita yhdessä, en yksin. Samalla mietin, että entä jos menettäisin mieheni. Jos sattuisi joku onnettomuus tai suhde loppuisi jostain syystä. Miten sitä osaisi, saati haluaisi enää tehdä yksinkertaisimpia juttuja yksin kun on niin tottunut tekemään ne yhdessä? Pakkohan se olisi, tietysti. Mutta pelkkä ajatus ahdistaa aivan valtavan paljon. Siksipä en halunnut miettiä sitä enempää.
Olen yrittänyt kuulostella liikkeitä mutten ole osannut erottaa mitään minkä tunnistaisin joksikin muuksi kuin suoliston liikkeeksi. Aamumasu on edelleen aika mitätön, illasta pullottaa melkoisesti. Öisin en edelleenkään juurikaan ravaa vessassa ja olen tottunut rintoihin ja masuun siinä määrin, että voin nukkua jopa puoliksi mahallaan. Olo ei siltikään ole kummoisen hehkeä, vaikka nyt alan pikkuhiljaa uskaltaa nauttia raskaudesta. Olen huomannut pitäväni usein käsiäni mahan päällä, niinkuin raskaana olevat naiset tekevät aina. Se vaan tapahtuu ihan huomaamatta!


(Ai miten niin likainen peili... Vaikka vasta pyyhin sen!)

Viikon päästä ollaan jo reissussa! Kunpa ilmat suosisivat meitä!