keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Jacob on HOT!

Eilen (tänään) kävin katsomassa Twilight sagan kolmannen elokuvan Eclipsen. Pidin ensimmäisestä elokuvasta (Twilight), mutta toinen elokuva (New Moon) oli pettymys. Niinpä odotin aika paljon tältä kolmannelta pläjäykseltä. Päivänäytöksissä ei ollut yhtään vapaata paikkaa enää ystäväni varatessa lippuja, joten menimme yönäytökseen. Kymmenen aikaan alkoi väsymys painaa, mutta taistelin sinne puoleen yöhön asti. Ja kyllä kannatti! Kakkoselokuvassa minua tökki todella pahasti Jacobin liian lihaksikkaan vartalon palvominen, kolmanteen elokuvaan sitä oli pehmennetty ja ai että mikä pakkaus! Uuh! Oli kyllä niin nam nam ;)
Elokuvassa oli mukavasti huumoria ja toimintaa, ja paljon suutelua (voi sitä teinipoikarukkaa joka istui vieressäni ja oli selkeästi epämukavissaan kaikissa intiimeissä kohtauksissa :D). Ja kerroinko jo, että Jacob oli hot?! Erityisesti kohtaus, josa Bella ja Jacob suutelevat, sai kylmät väreet kulkemaan selkääni ja käsiäni pitkin. Voi kun minua suudeltaisiin samanlaisessa paikassa, samanlaisella intohimolla, samanlainen mies. (Ei sillä, rakastan miestäni koko sydämestäni.) Mutta taisin jo mainita, että se Jacob oli NIIN HOT!!!

Noniin, se elokuvista, tulisi pian DVD:nä niin pääsisin taas fiilistelemään Jacobia.., eikun leffaa. ;)


Eilen kerroin masuasukista sille viimeisellekin ystävälle, joka tiesi meidän yrittävän lasta. Hänkin oli niin innoissaan! Välillä tuntuu ihan hassulta, kun kaikki ovat enemmän innoissaan kuin minä. Vaikka naiivisti odotan että tietysti kaikki on OK (kun olen ensikertaa raskaana, minulla ei ole ollut mitään vuotoja eikä hälyyttäviä oireita tai niiden puutetta), en siltikään osaa uskoa tähän ihan täysin. Mahaa turvottaa ja se näyttää ihan raskausmasulta jo, etenkin puolesta päivästä eteenpäin. Vaikka itse turvotuksen tunne on jo ohi.


Mahakivut ja yöjuoksut helpottivat kun ostin Actimelin korviketta (Rainbown Tehojuomaa, puolet halvempi). Tissit jatkavat turpoamistaan. Tällä viikolla paikalle ilmaantuivat selkäkivut, jotka tulevat mahakipuilun yllättäessä. Lisäksi naama on alkanut kukkia (ihana järkyttävä patti keskellä leukaa).

Eilen laitettiin myös kortit vanhemmille. Kortissa on nallen kuva, ja siinä lukee, että "Unelmilla ei ole parasta ennen päivää", taakse kirjoitin ...paitsi jos kaikki menee hyvin, niin helmikuussa 2011. Huomenna on odotettavissa itkunsekaisia puheluita :) Emme halunneet kertoa asiasta puhelimitse ja koska molemman vanhemmat asuvat sen verran kaukana, emme ole juuri menossa käymään kummankaan luona. Ja minusta olisi epäreilua kertoa toiselle aiemmin kuin toiselle, tai kasvotusten toiselle ja puhelimella toiselle. Joten päädyimme laittamaan kortit, jääpä jokin fyysinen muistokin uutisista :)

Ja vielä asiasta kukkaruukkuun, kylkeni ovat ah niin ihanan kipeät! Kävin eilenkin BodyBalancessa (ajattelin mennä tänäänkin) ja nyt kun liikkeet ja sarjat olivat suureksi osaksi tuttuja, sain lihakset kipeiksi. Ihanaa :) Eilen oli myös omaohjaaja aika, ja hän kertoi hyviä vinkkejä selän kunnossapitoon ja rohkaisi kertomalla, että eräs ohjaaja oli ollut maanantaina vetämässä BodyPumpia, ja keskiviikkona oli synnyttämässä. Pyritäänpäs samaan ;) Onneksi en nyt aloittanut liikuntaa, niin uskallankin liikkua, en riko paikkojani. Ja tunnen omat rajani. Samaa sanoi ohjaajakin, ja kertoi, että hänen mielestään hänen ei tarvitse tehdä minulle erikseen mitään ohjelmaa tai antaa erityisiä vinkkejä, kun kuulemma osaan varmasti itse kuunnella kroppaani ja liikkua hyvin. Kunhan muistan ottaa rauhallisesti jos tuntuu pahalta. Näin aion toimia.

Rv 6+1

ps. Pionit olivat puhjenneet kukkaan juhannuksena.
 pps. voi että se Jacob oli niin HOT!!!!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Nukkumista

Nukuinpa sitten viime yönä lähes 13 tuntia! Mentiin sänkyn jo kahdeksalta (!) kun oli niin kamala väsy. Puolenyön aikaan heräsin ensimmäisen kerran vatsakipuun, mutta se hellitti kun kävin pissalla. Seuraava herätys oli neljältä, kävin taas pissalla ja syöpöttelin unenpöpperössä yhden juustoleivän ja painuin takaisin pehkuihin. Lopullinen herätys tapahtui soivan puhelimen muodossa vähän ennen yhdeksää.

Tänään vatsaan on koskenut tavallista enemmän, kunhan saan taas rutiinin syömiseen, niin eiköhän se helpota.  Nyt olo on aika öllö eikä paljoa huvita liikkua. Siitä huolimatta menen tänään joko BodyCombatiin, tai spinningiin. En ole vielä osannut päättää kumpaan. Ehkäpä seuraan vointia, jos se on mainio, menen raskaampaan Combatiin ja jos se on vain OK, menen spinningiin.

Pyykinpesun lisäksi ajattelin tänään rötvätä. Voisi mennä aurinkoon lueskelemaan Hobitti loppuun ja jos ilma ei olekaan lämmin, niin voisi pelailla pitkästä aikaa.

Olen alkanut tosissaan miettiä, että pitäisikö sitä kohta kertoa vanhemmille myttysestä. Jos kaikki ei menekään hyvin, olisi suru jaettu. Ja jos kaikki menee hyvin, pääsisivät he mukaan odotukseen jo nyt :)

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Keskikesän juhla

Vaikka mökillä on aina kivaa, kivempaa on palata omaan kotiin. Varsinkin kun nyt laukut on purettu, pyykit pesty ja maha täysi ruokaa. Taitaa uni maittaa tänään aikaisin, itikat valvottivat aina aamuyöstä.


Perjantaina suuntasimme ystävien luokse, tiedossa oli ensin grillausta ja sitten tapasten tekoa. Ruokaa valmistettiin nelisen tuntia, mutta oli kyllä hyvää. Suurella porukalla onnistuu, vaikka onhan se välillä vähän sähläystä. Illalla suunnattiin yhden auton kanssa mökille vesisateeseen. Lämmitettiin vielä sauna ja käytiin uimassa. Sillä välin pihaan olis saapunut neljä pientä jänön poikasta, joista yksi loikki piiloon pensaaseen.


Seuraavana päivänä loputkin saapuvat mökille ja ohjelmaan kuului pelailua, höpöttelyä, ruoan valmistusta, saunomista ja uimista. Oli kyllä tosi kivaa, ja kukaan ei ihmetellyt selvää juhannustani. Muutenkaan ystävistä kukaan ei ollut kamalassa kännissä, mikä oli hyvä. Seuraavan yön nukuin ystävän ja koiran kanssa leikkimökissä ja uni tuli hyvin, kun jaloissa oli pieni pötkö lämmittämässä (niinkuin meidän kissat).


Tänään lähdettiin kohti kotia puolenpäivän jälkeen. Ihanaa kun jäi vielä hyvin aikaa oleilla ja toipua mökkeilystä tälle päivälle.


Huomasin pari uutta raskausoiretta (taas). Nyt ne rinnat on kasvaneet, ainakin kuppikoolla. Ja en osaa elää niiden kanssa, koko ajan tiellä, erityisesti nukkuessa jäävät koko ajan johonkin väliin. Lisäksi kärsin nykyään mökkitiepahoivnoinnista! Sekä miedosta matkapahoinvoinnista, mikä varmaankin liittyy jälleen mahakipuihin ja pissahätään. Autolla matkustaessa pissahätä yllättää todella nopeasti ja yltyy kovaksi hädäksi kera mahakipujen ja miedon pahoinvoinnin. Mutta tärisevällä mökkitiellä se paha olo meinaa ihan tosissaan tulla. Kotiin tullessa takapenkki oli täysi poikia ja minä etupenkillä koitin hengitellä kevyesti, roskapussi sylissä ei auttanut pahoinvointiin. Onneksi se helpotti heti kun päästiin takaisin asvalttitielle.

Se on nyt lähes kaksi viikkoa lomaa takana, eikä yhtään tunnu siltä. Jos ensi viikon osaisi rauhoittua. Sitten viimeisellä viikolla kun mies palaa jo takaisin töihin, voisin voinnista ja jaksamisesta riippuen käydä vanhempien luona. Kun ei tiedä koska sinne tulee seuraavan kerran mentyä. Jos olo on sellainen, voisi heille kertoa uutiset. Tai sitten odotan ensimmäiseen ultraan, tai kunnes kuulen sydänäänet. En oikein vieläkään uskalla antaa itseni uskoa tähän 100% varmuudella. Oireet ovat (kamalan) ihanan lupaavat, mutta koskaan ei tiedä. Toisaalta, ei sitä koskaan tiedä myöhemminkään, vaikka ensimmäinen ultra on ohi, se ei ole tae terveestä lapsesta helmikuussa.

Mutta eipäs nyt synkistellä, mennään eteenpäin niillä fiiliksillä, jotka juuri sillä hetkellä tuntuu. Tällä hetkellä olen innoissani uusista oireista (olenkohan vähän sairas? :D ) sillä ne tekevät tästä taas vähän todellisempaa. En malttaisi odottaa raskausmasua! Toisaalta toivoisin sen näkyvän pian, mutta sitten se on heti tiellä ja sitten valitan. No,valitan joka tapauksessa, vaikka olenkin onnellinen :)

Rv 5+5

torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhannus

Kävin Fressillä tänään BodyBalancessa ja vähän heiluttelin habaa kuntosalilla (tosin aika laiskanpuoleisesti, en halunnut pois ihanaa rentoa oloa Balancen jälkeen) ja ai että oli niin ihanaa! Vaikka edellisestä kerrasta olikin se seitsemän vuotta, yllättävän hyvin oli jäänyt perusliikkeet lihasmuistiin. Olin jopa ihan mukana tunnilla ja nautin täysin siemauksin rentoutuneesta kropasta! Vähän on paikat jäykkänä, mutta eiköhän ne siitä vetreydy :)
Sain jopa liittymisen mahtavaan hintaan, heinäkuun loppuun 1e/päivä eli yhteensä 38 e, siitä sitten alkaa normaalimaksut 60 e/kk. Lisäksi sain lahjakortin infrapunasaunaan ja solariumiin. Kummassakaan en ole koskaan käynyt. Niin, ja keskusteluajan omaohjaajalle. Ihanaa!

Mies laittoi saunan lämpiämään kotiintulo ajaksi ja sitten teki täytettyjä muurinpohjalettuja. Ihana mies <3

Huomenna lähdemme juhannuksen viettoon ystävien kanssa, pääsee mökillekin! Ihanaa!

Sanoinko jo että ihanaa?!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Intoilua

Juu, ei ole mikään hätä oireiden kanssa. Tänä aamuna oli pakko nousta aamupalalle kun mahaa juili niin vimmatusti, että en saanut enää nukuttua. Mutta en halua valittaa. Kivut muistuttavat minua raskaudesta ja siitä mahdollisuudesta, että helmikuussa meillä olisi oma myttynen sylissä.

Eilen illalla tajusin taas uuden oireen, nenän tukkoisuuden. Etenkin aamuisin ja iltaisin saa tuhista nenää auki, että saa henkeä.

Eilen sain juuri ajoissa puunattua alakerran, että ehdin uimaan ystävän kanssa. Kerroin myttysestä ja ystäväni oli kovin onnellinen meidän puolestamme :)
Puhuimme liikunnasta raskauden aikana, josta puhe harhautui pilatekseen. Olen aina halunnut kokeilla pilatesta, mutta se on niin pirun kallista. Kerroin käyneeni aikanaan lapsuudenkaupungissa vielä asuessani Fressillä mm. BodyBalancessa. Intoilimme ystäväni kanssa asiasta ja päätimme yhdessä aloittaa Fressillä käymisen. Edellisestä kerrasta onkin jo seitsemän vuotta aikaa :) Halpaa lystiä tämäkään ei ole, mutta monipuolisempaa ohjelmaltaan. Kuntosali on käytettävissä 5-23 (kesäisin "vain" 22 asti) ja jumppia on erilaisia. Kesän ohjelmasta BodyBalance, BodyCombat, PowerStretch ja Core kiinnostavat. Ajattelin koittaa myös spinningiä ja Xircuitia. Suurin osa näistä tunneista sopii myös raskauden edettyä pidemmälle. Ystäväni pääsee tänään kanssani salille vasta seitsemältä, mutta kuudelta alkaa BodyBalance ja ajattelin uskaltaa sinne ennen kuntosaleilua.

Voi että olen innoissani! Raha vähän huolettaa, mutta ei auta muu kuin pihistää "turhista" ostoksista, eli ei vaateostoksia muuta kuin jos on pakko. Onneksi tilasin juuri niitä Espritin vaatteita ;D

Tämän aamun ohjelmaan kuului kukkapenkeissä peuhaaminen, vielä kun kastelen kukat sisältä, petaan pedin ja kerään pyykin pois, on kaikki enemmän tai vähemmän tiptop :) Ihanaa!

Rv 5+2

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Oireilua

Kaksi uutta raskausoiretta bongattu! Eilen mies kysyi, että haiseeko jääkaapissa jonkin aikaa ollut meetwursti mielestäni kummalliselle. Haistoin, ja hyvä etten hypännyt metriä kauemmas, sillä haju kirjaimellisesti pisti nenääni. Ihmettelin miehelle miten hän ei muka haistanut sitä hirveää homeen hajua. Vasta tänään aamulla tajusin, että ehkä hajuaistini on herkentynyt kun pyyhin nenääni äkillisen pienen nenäverenvuodon yllätettyä. Nenäni ei koskaan vuoda verta.

Siinä missä uusia oireita on tullut, vanhat ovat helpottaneet. Maha ei enää juurikaan kipuile ja samalla öllötys olo on helpottanut. Myös pahin turvotus tuntuu laskeneen. Vaikka oireiden helpottaminen on hieno juttu, laittaa se vähän huolehtimaan. Entä jos oireiden lieventyminen on merkki siitä, että kaikki ei olekaan myttysellä hyvin? En edelleenkään osaa ajatella ihan oikeasti olevani raskaana ja kutsun sitä myttyseksi jotta osaisin hahmottaa, että minussa saattaakin kyteä elämän siemen.
Yritän ottaa oireiden helpottamisen niin, että se johtuu siitä, että olen lomailemassa omassa kodissa sen sijaan, että matkustelen ympäri Suomea ja saan syötyä muutaman tunnin välein. Juu, siitä sen on johduttava.

Eilen siivosin "ihan vähän". Intouduin hieman ja sain siivottua perusteellisesti koko yläkerran. Pesin kylpyhuoneen seiniä myöten ja saunan lauteetkin. Kävin kaikki vaatekaapit läpi ja jopa uudelleen järjestelin työhuoneen kirjahyllyn! Pyyhin kaikki pölyt, laitoin miehen viemään matot ulos, imuroin ja pesin lattiat. Ai että oli ihanaa kun oli tiptop siistiä. Tänään koitan saada saman aikaan alakerrassa. Täällä kaappeja on onneksi vähemmän joten ei luulisi olevan yhtä työläs juttu. Tosin ajattelin myös siistiä pihan rikkaruohoista jos aika riitää.

Menen nimittäin tänään uimaan ystäväni kanssa. Olen miettinyt, että kertoisinko uutiset hänelle, hän kuitenkin tietää meidän yritävän lasta. Tällä hetkellä myttysestä tietää meidän kahden lisäksi kaksi ystävääni, jotka ovat tienneet myös yrityksen aloituksesta. Yrityksestä tietää heidän lisäkseen kaksi muutakin ystävää, mutten ole kertonut heille vielä myttysestä. Haluan kertoa asiasta kasvotusten. Tänään voisi olla toisen vuoro ja ensi viikolla toisen (menemme yhdessä katsomaan Eclipsen silloin).

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Vaatteita

Oli tänään puhetta ruokapöydässä hauskoista t-paidoista.


Kuva täältä.


Expecting a little monster.


Loput kuvat täältä.

Lomapäivä

Tänään aamulla ei koskenut mahaan ollenkaan! Ilmeisesti ehdin ajoissa syömään. Olen pikkuhiljaa alkanut oppia syömään kolmen-neljän tunnin välein, tosin vieläkin mahakipu kertoo tuon ajan kuluneen. Ostin kaupasta paljon hedelmiä syöpöttelyä varten. Omenaa, tuoretta ananasta ja viinirypäleitä. Yöllä heräsin kerran pieneen mahakipuun ja pissahätään.


Sain juoda aamukahvin lempparikupistani, joten aamu on alkanut varsin hyvin.

Kävimme sunnuntaina tekemässä perunkirjoitukset miehen mummin luona. Anoppi oli miehensä kanssa siivonnut miehen lapsuudenkodin (jossa mummi siis vielä asuu) varaston ja säästänyt meille kaikki legot. Leikimme niillä eilen miehen kanssa, minä rakensin talon ja mies trebuchetin. Muuten emme tehneet eilen muuta, kuin kävimme kaupassa ja haimme Espritin vaatepaketin. Yllättäen housut olivat pienet, mutta lähes kaikki paidat olivat passeleita. Vain yhden väristä en pitänytkään päälläni. Hintaa näille pitämilleni padoille (+ yksi mekko, yht 6 kpl) tuli 100 euroa. Ei paha, tosin olivat kaikki alennuksessa ja sen lisäksi sain niistä 20 % lisäalennuksen. Ainiin, nukuinhan ne lomapäikkärit :)

Tänään voisin siivota edes ihan vähän. Loman aikana olen ajatellut myllätä koko asunnon läpi, jos aloittaisi hiljalleen niin se olisi huomaamatta valmis.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Myttynen

Noniin, nyt ehtii vähän paremmin kirjoitella. En edelleenkään osaa uskoa tätä todeksi, vaikka juuri varasin neuvolan kolmen viikon päähän. Neuvolatäti onnitteli heti ja vaikutti todella ystävälliseltä ja herttaiselta. Jotenkin tuli turvallinen olo.


Kuvissa testi jonka tein miehelle, sekä se t-paita jonka ostin. Jotain konreettista. Aion säilyttää tuon testin, kaikki muut meni roskiin. Toisaalta tekisi mieli ostaa se digitaalinen raskaustesti, joka näyttäisi viikot, mutta järki kertoo minulle varsin hyvin, että siinä ei ole järkeä. Rahantuhlausta. Tiedän itse oletetut viikot ja tarkemmat viikot saan myöhemmin. Minulle riittäisi, että tietäisin kaiken olevan kunnossa. Takeitahan mistään ei vielä ole.


Olo ei ole kummoinen. Janottaa lähes koko ajan ja siitä seuraa, että pissattaa jatkuvasti. Lisäksi mahakipu vaivaa. Kipu on jotain erilaista, kovemman menkkajuilinnan ja sekaisin olevan mahan sekoitusta. Se tulee jos en ole syönyt hetkeen tai jos söin liikaa. Siihen auttaa paikoillaan istuminen sekä nälän yllättäessä syöminen, kohtuudella. Kipuiluun liittyy myös hienoinen öllö olo. Öisin en kipuile enkä ole joutunut heräämään vessaan. Päivisin väsyttää hieman, kerran olen torkkunut sohvalle.

Tekisi mieli kertoa vanhemmille mutta pelottaa. Jos jokin menee pieleen, suru olisi jaettu. Mutta en kestä hyysäystä enkä päivittelyä. Toisaalta haluaisin kertoa uutiset jotenkin kivasti, haaveilen kortista, johon voisin liimata ensimmäisen ultran kuvan.

Sanoin miehelle, että hänkin voisi tulla mukaan ensimmäiseen neuvolaan. Kun kerroin hänelle eilen, että tänään täytyy muistaa soittaa ja varata aika, hän sanoi tyypilliseen tapaansa "Jaa.". Äänensävy oli osittain tympiintynyt, sellainen että ei kiinnosta, hömpötän vain turhuuksia. Mutta mistäpä hän tietäisi vielä mistään mitään. Jos minä en vielä ymmärrä tätä, miten voisin olettaa miehen ymmärtävän? Hän kuuli neuvolatädin kanssa käymäni keskustelun. Puhelun loputtua kerroin miehelle milloin sain ajan ja tuntemukseni tädistä, hän vaikutti vähemmän skeptiseltä. Ehkä hän ymmärsi (niinkuin minäkin melkein), että ehkä tämä alkaa olla totta.

Olen kertonut miehelle kaikki kokemani oireet. Aamulla oli laittanut kahvin kiehumaan ja leivät mikroon sulamaan kun minun tuli kamala vessahätä. Pyysin miestä viimeistelemään aamiaisen. Hän ei ollut käynyt kaupassa hetkeen joten aamiainen ei ollut kummoinen. Hän totesi että olisi voinut käydä ennen aamiaista kaupassa niin olisi ollut jotain syötävää. Totesin hänelle vessasta, että en voi lähteä minnekään ennenkuin olen saanut syötyä, sillä mahakipu oli kova. Hän totesi heti että no sitten syödään ensin, huolehtivalla äänellä. Taisi tajuta, että kyse oli näistä oireista.

Olen hieman sekaisin, en tiedä mitä ajatella. Kuinka paljon uskallan ottaa asioista lisää selvää, kuinka paljon uskallan keskustella näistä asioista miehen kanssa? Entä jos kaikki ei mene hyvin? Pelkään, että ottamalla liikaa selvää ja tajuamalla tämän manaan huonoa karmaa ja innostun liikaa. Ja sitten tippuisin korkealta.  Jos hehkutan tätä miehen kanssa liikaa, hänkin kasvaa tähän mukaan ja tippuu myös liian korkealta.Vaikka samalla en osaa (enkä halua) edes kuvitella, että mikään voisi mennä pieleen.

Onneksi olen kesälomalla, voin rentoutua ja kuunnella kehoani rauhassa. Ei ole mihinkään kiire.

Rv 4+6

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kääpiökurjenmiekat


Kääpiökurjenmiekat viihtyvät mainiosti etupihalla aamuauringon valossa. Ne alkoivat kukkia jo pari viikkoa sitten.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Raskaustesti vol 2

Aikataulusyistä tulinkin piipahtamaan kotona jo tänään, huomenna suuntaamme anoppilaan. Keskiviikko aamuna tein testin ennen junalle kiiruhtamista. En nähnyt testissä mitään heti, joten jätin sen odottamaan hetkeksi, söin aamiaisen ja kävin 15 minuutin päästä kurkkaamassa testiä. Olin näkevinäni haamun! Mies sanoi, ettei nähnyt mitään.


No, lähdin reissuun. Keskiviikkona alavatsassa juili menkkamaisesti, mutta kivut olivat tavanomaista hieman alempana ja keskellä, yleensä kivut ovat toispuoleisia. Odottelin menkkojen saapuvan torstaina ja perjantaina. Mahani oli välillä todella kipeä, mutta luulin ja luulen edelleen sen johtuvan ainakin osittain epäsäännöllisistä ruokailuista. Näytin testistä ottamaani kuvaa ystävälle joka sanoi myös näkevänsä siinä haamun. Olo ei ollut yhtään raskautunut.

Perjantaina suuntasin vanhempien luota kolmannelle paikkakunnalle ja minulla oli puolisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä. Bongasin apteekin rautatieaseman vierestä ja ehdin käydä siellä. Ajattelin etten välttämättä ehtisi huomaamatta käydä apteekissa myöhemmin. Ostin kaksoispakkauksen, sillä ajattelin, että testaisin seuraavana aamuna sekä sitten kotiin päästyäni uudestaan jos menkkoja ei kuuluisi. Junassa pohdiskelin asiaa ja testi huusi minua kassissa. Päätin, että käyn junan vessassa jos tulee pissahätä ja teen testin, sitten olisi vielä yksi jäljellä aamupissasta tehtäväksi.
No se pissahätä tuli ja kävin vessassa.


Testi näytti vahvaa plussaa ihan heti, edes kontrolliviiva ei ehtinyt tulla näkyviin! En mitenkään saanut tajuntaani, että se oli ihka oikea plussa!
Laitoin viestiä ystävälleni joka oli jo ennustellut minun olevan raskaana. Kokouksen jälkeen menin toiselle ystävälleni joka hihkui onnesta. Puhuimme asiasta paljon, mutten vieläkään osaa sisäistää tätä. Jotenkin tämä tuli sitten kuitenkin niin yhtäkkiä!

Tulin pari tuntia sitten kotiin, kävin ostamassa kaupasta vauvapaidan (jossa lukee remove baby before washing). Halusin kertoa asian miehelle jotenkin kivasti. Kotona kävin vessassa vielä jäljellä olevan testin kanssa, ja näytin sen miehelle ja annoin paketin.

Mies halasi minua todella lujaa ja lämpimästi, minusta tuntui, että itku oli lähellä. Lopuksi mies totesi "Katsotaan nyt".

Rv 4+3

Jaloruusu

 Jaloruusuni oli viime kesänä vain kahden varren mittainen, löysin sen tarha-alpieni seasta. Perkasimme tarha-alpit toiseen kukkapenkkiin jotta ruusu saisi lääniä ja aurinkoa kasvaa ja kukkia. Leikkasin sitä vähän keväällä ja annoin ensimmäisten helteiden aikaan lannoitetta. Ruusu on kasvanut aivan hurjasti ja tuntuu viihtyvän :)

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Pionin nuput kera muurahaisten

Viime keväänä odotin innolla mitä uuden kodin perennapenkistä nousee. Suureksi ihastuksekseni meillä kasvaa takapihalla iso puska upeita pioneita! Kukan nuput ovat myös muurahaisten mieleen. Viime vuonna lähdin juhannuksen aikaan viikoksi konferenssiin Yhdysvaltoihin ja kun palasin takaisin, pionit olivat puhjenneet täyteen kukkaan ja näky oli huikaiseva! Saa nähdä käykö tänäkin kesänä niin, että reissulta palattuani ne ilahduttavat minua ja toivottavat tervetulleeksi :)

torstai 17. kesäkuuta 2010

Petuniat


Amppeli on aina pakko saada. Tänä vuonna laitoin sen etupihalle ilahduttamaan ohikulkijoita.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Ahkeraliisat

Päätin keväällä yrittää kasvattaa itse siemenistä kesäkukkia. Kuitenkin kun kesä tuli, taimet olivat liian pieniä ja halusin väriloistoa heti. Hain Prisman Viherpihasta itselleni kauniin herkkiä ahkeraliisoja.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Painavaa asiaa

Olipas oikein ihanaa torkkua siihen asti, että mies lähti töihin. Jatkoin rauhassa heräämistä. Nousin ylös ja tulin koneen äärelle syömään aamupalan. Sen jälkeen kirjoitin valmiiksi sen kurssiesseen ja palautin sen hetki sitten. Nyt loma voi ihan oikeasti alkaa :)

Vähän suunnittelin lähteväni lenkille, mutta ilma muuttui kovin sateisen oloiseksi. Ehkä se paranee iltaa myöten ja voisi käydä lenkillä ennen saunaa miehen kanssa.

Eilinen vaa'an näyttämä lukema kauhistutti. Toisaalta, en mielestäni ole lihonut vaan kasvattanut lihasmassaa. Kuntosalilla olen nostanut painoja 5-10 kg enemmän kuin aiemmin eri liikkeissä. Pieni pömppis minulla on ollut aina ja se ahdistaa aina silloin tällöin. Olen noin 164 cm pitkä ja painan nyt 69,4 kg. Kuitenkin esimerkiksi kolme vuotta sitten kun palasin Yhdysvalloista painoin 70 kg, mutta en ole nyt yhtään samanlailla hyllyvä kuin silloin. Treenasin tuona keväänä paljon, aloitin silloin taekwondon ja kävin päivittäin jossain jumpassa. Kirjoitin gradua kotona ja kävin välillä tuulettamassa päätä liikkumalla. Olin yyber hyvässä kunnossa. Alimmillaan painoni oli tuolloin 65 kg. Sittemmin painoni on ollut 67,2 kg lähes koko ajan. Siksi hämmästyinkin vaa'an lukemaa eilen. En ole mielestäni lihava mutten laihakaan. Sellainen normaali. Olen jo tottunut ajatukseen, että minusta ei koskaan saa laihaa sillä olen aina ollut kokooni nähden paljon painavampi (muistan tämän teiniajan traumoista jolloin terkkarit ja sukulaiset ihmettelivät "Et sä voi olla noin painava!" jos näkivät vaa'an lukeman). Luulin olevani lihava. Nykyään suuret rintani pelastavat paljon, saan maharöllykkäni anteeksi kun tissit "tasapainottavat" kroppaa siltä osin. Päätin ottaa kuvat röllykästäni, jos sitä vaikka joskus raskautuisi niin olisi kiva muistaa millainen sitä oli ennen masuasukkia.



Tässä kuvat täysin muokkaamattomina, vain mustavalkoisiksi muutettuina. Otin kuvat lemppariyöppäri päällä (paita käärittynä tissien päälle), sillä jos saan sen raskausmasun, tulen pitämään näitä samoja vaatteita oloasuna. Yöhousut ovat noin kymmenen vuotta vanhat ja edelleen lempparit. Ihanan kevyet ja pehmoisiksi kuluneet. Mahassa oleva luomi on yksityiskohta josta itse pidän. Joskus luomia oli kolme, täydellisen kolmion muodossa, mutta sittemmin ne kaksi muuta ovat hävinneet.

Kissat pyörivät koko ajan jaloissa. Ovat tyytyväisiä kun jäin kotiin :) Mistä tuli mieleen, että purimme kissojen ison kiipeilypuun pihalle häkkiin. Se ei oikein istunut väriltään minnekään ja alkoi olla aika kenollaan.


Purettuamme kiipeilypuun tuli työhuoneesta paljon isomman oloinen kun vaihdoin työpöydän paikkaa toiselle seinälle.


Halusimme kuitenkin pienen raapimapuun sisällekin. Ostimme eilen pienen ruskean pömpelin kissoille ja he tykkäsivät siitä heti. Laitoimme häkkyrän parvelle, kissojen lempipaikkaan.


Nyt taidan siirtyä tekemään ei mitään. Pitäisi kyllä ehkä pakata jo valmiiksi loppuviikkoa varten. Ehkä teen sen myöhemmin, minulla on koko päivä aikaa :) Sinänsä ihanaa että ulkona on sateinen ilma, voin hyvällä omallatunnolla löhöillä kotona ja vain nauttia siitä, että voin olla kotona. Rakastan kotona olemista. Koti on paras paikka <3

Tein muuten loppuviikolle automaagisia postauksia kun en muuten ehdi kirjoitella tänne mitään :) Ei mitään ihmeellistä, jotain pientä kivaa kuitenkin.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

LOMA

Se alkoi tänään! Ihanaa!

Töissä oli niin kiire, että aika meni kuin siivillä. Sain paketinkin laitettua lähettämistä vaille valmiiksi, laborantti lupasi laittaa sen menemään huomenna. Se analyysivehje ei toiminut, joten saavat vastaanottajan puolella sitten tehdä analyysit valmiiksi.
Yksi kurssiessee jäi kirjoittamatta, ehdin väkertää sitä sivun verran aamulla, vielä täytyy tuottaa toinen sivu. Teen sen huomenna.

Huomenna käyn iltapäivällä lukemassa isännöitsijän luona talon papereita toisen uuden hallituslaisen kanssa. Keskiviikkona suuntaan heti aamusta vanhempieni luokse ja olen siellä perjantaihin asti. Sieltä menen erääseen kokoukseen kolmannelle paikkakunnalle ja jään viikonlopuksi kaverin luokse. Suunnitelmissa on tyttöjen ilta :)
Palaan kotiin sunnuntaina sopivasti kun miehen loma alkaa.

Tänään on kp 27/28. Nännit ei ole edellenkään kipeät, mutta alavatsassa tuntui todella mietoa menkkajuilintaa. Yleensä juilinta on ollut toispuoleista, mutta nyt en osannut oikein sanoa kummalle puolelle se keskittyi. Ja se oli todella alavatsassa. Ehdin testailla vielä keskiviikkona ennen vanhempien luokse lähtöä, jos en ole raskaana niin ainakaan en pohdi asiaa sen enempää ja osaan varautua menkkojen alkamiseen :)

Mutta nyt ruokaa, kamala nälkä!

IHANAA, LOMA!

ps. Unohdin lisätä "oireisiin" jatkuvan janon eilisestä lähtien! Ja piti kauhistella sitä, että pillereiden jättämisestä (eli 2 kk aikana) on kertynyt 2,5 kg!!! Ei näin!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Arvontaa

Nelsson on saanut huimat 20 000 kävijää kasaan ja arpoo upeita skräppipapereita!

Käykäähän kurkkaamassa täällä!

Peliä ja illanviettoa

Olipas kyllä varsinaisen hauska ilta eilen. Viiden aikaan pojat (miehet) saapuivat meille ja pelasimme viime viikolla aloittamaamme seikkailua.


Kyse on siis roolipeleistä, niistä joita pelataan noppien ja paperin avulla. Yksi on pelinjohtaja, joka on joko itse keksinyt tarinan seikkailuun tai käyttää valmiita seikkailuita (löytyy kirjoista ja netistä) ja toimii tarinankertojana. Pelinjohtaja myös pelaa NPC (non-player character) hahmoja. Pelaajat luovat hahmot lomakkeiden avulla, joissa on erilaisia ominaisuuksia hahmolle. Pelaaja saa usein keksiä hahmonsa menneisyyden ja kehitellä hahmon luonteen. Hahmon ominaisuudet päätetään noppaa heittämällä. Ja sitten pelataan. Pelien myötä hahmot kehittyvät tasoja, ja silloin saa lisää pisteitä käytettäväksi ominaisuuksiin.

Eilen pelasimme DD:tä (Dungeon & Dragons), joka perustuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Oma hahmoni on ihminen ja bardi eli muusikko. Pelissä on mukana myös mm. kääpiö taistelija ja puolituinen metsästäjä. Oma hahmoni on 16-vuotias orpo tyttö, joka adoptoitiin maatilaperheeseen. Hahmollani on kuitenkin sormus, jossa on mäyrävaakuna, mutta kukaan ei tiedä mistä sormus on peräisin, se on ollut hahmollani aina. Eilen lähdimme viemään kylämme taikajuomien keittäjää muutaman päivän matkan päässä olevaan isompaan kaupunkiin, jonne hänen oli määrä toimittaa jokin keitos. Matkalla törmäsimme apua kaipaavaan pikkupoikaan. Hänen perheensä asui suon laidalla ja heitä vaivasi liskomiehet, jotka olivat terrorisoineet heidän asuinaluettaan. Kävimme hoitamassa asian, hahmoni joka ei ole tappelija, lauloi ja soitti huilua ja antoi näin bonuksia tappelijahahmoille. Kiitokseksi saimme köyhältä perheeltä kartan, jonka alkuperää he eivät tienneet. Kartassa oli rasti erään saaren kohdalla ja seurueemme kääpiö tiesi kuulleensa joskus huhun, että saarella olisi muinainen kääpiökaivanto = aarre.


 Jatkoimme matkaa kaupunkiin ja törmäsimme vanhaan aarrearkkuun, joka makasi ojan pohjassa. Avasimme sen ja sieltä ilmestyi savun keskellä oleva hahmo, joka sanoi olevansa arkun henki ja kiitti vapauttamistaan. Palkaksi hän lupasi kohentaa aseidemme ominaisuuksia. Annoimme aseet hänelle ja odottelimme. Kun henkeä ei kuulunut avasimme arkun luukun vain huomataksemme että meitä oli huijattu! "Henki" oli vienyt aseemme ja arkusta paljastui kuoppa, jossa oli tikapuut ja sen reunoilla oli pulloja, joista savu oli tullut. Lähdimme "hengen" perään ja löysimme hänet soutamassa kuopan alla olevan luolaston järvellä. Saimme pienen kikkailun jälkeen huijarin kiinni ja aseemme takaisin. Annoimme huijarin mukana olleelle taikajuomien keittäjälle ja hän testasi huijariin mukana ollutta keitosta. Huijarille kasvoi aasin korvat (ja myöhemmin ankan nokka).
Pääsimme kaupunkiin ja siellä oli markkinat menossa. Veimme taikajuomien keittäjämme paikallisen maagin luokse ja lähdimme kiertämään markkinoita. Löysimme kojun, joka möi tauluja ja huomasimme taulun, johon oli maalattu nainen. Naisella oli kaulakoru, jossa oli sama mäyrävaakuna kuin sormuksessani! Myyjä kiskoi todella kovaa hintaa taulusta ja meillä ei ollut rahaa ostaa sitä. Kävimme taikajuomien keittäjän luona ja itkin hänelle taulua, ja hänen mukana ollut maagi sanoi asian järjestyvän. Kävimme uudestaan kauppiaan luona ja hän möi taulun meille todella halvalla. Kauppiaan posket olivat täynnä pieniä lepakon puremajälkiä. Kauppias kertoi myös mistä oli taulun ostanut (toinen suuri kaupunki muutaman päivämatkan päässä).
Seikkailu päättyi, ja meillä oli nyt kaksi paikkaa mihin lähteä seuraavaksi, saarelle, jossa on ollut kääpiökaivanto, tai kaupunkiin selvittämään taulun ja hahmoni alkuperä. Yhteensä pelaamisen meni nelisen tuntia.

Roolipelien pelaaminen on ihan mahtavaa, kun pääsee käyttämään omaa mielikuvitusta lapsenomaisesti. Fantasian lisäksi olemme pelanneet pelejä jotka perustuvat tulevaisuuteen (kyberpunk) ja kauhupelejä jotka perustuvat 1920-luvulle (call of cthulhu). Itse olen kehittämässä tällä hetkellä syksyksi peliä, joka perustuu mainittuun kauhupeliin, mutta se sijoittuu nykyajan Suomeen. Näiden pelisysteemien lisäksi on lukemattomia muita systeemejä joita olemme kokeilleet ja joita emme ole pelanneet. Tämä on sitä aikuisten sadunkerrontaa :)

Pelin päätyttyä jatkoimme illan viettoa ja mukaan tuli myös yhden pojan kaveri. Oli hauska heittää huulta poikien kanssa. Lopuksi kävin viemässä pojat kaupunkiin baariin. Oli kerrassaan mukavan rento ilta.

Päälläni oli tällä hetkellä lempisukkikseni, pitsisukkahousut. Käytän enimmäkseen hameita (minulla on tällä hetkellä vain yhdet farkut ja yhdet housut) joten käytän paljon myös sukkahousuja. Äitini tietää minun tykkäävän hieman erilaisista sukkahousuista. Vanhempieni paikkakunnalla on Sidosteen tehtaanmyymälä, jossa äitini käy ostamassa sidosteen tuotteita halvalla ja ottaa minulle sieltä aina jotain. Nämä sukkahousut sain joululahjaksi ja ne iskivät heti.


Päälläni oli myös juuri ostamani minifrakkuhame, joka ei ole niin mini minun päällä, koska olen niin lyhyt. Ostin sen Espritiltä kun olin hakemassa shortseja. En koskaan löydä muuta kuin hameita :D No, löysin myös ne shortsit silloin.

Tänään on kp 26/28. Hui! Tämä kierto on mennyt ihan hujauksessa! Mitään erityisiä tuntemuksia ei ole ollut. Itseasiassa myös viime kierron menkkoja edeltäneet nännien ja nännipihojen kosketurarkuus puuttuu. Vähän nostaa toiveita pinnalle tämän oireen puutos, mutta saa nyt nähdä. Koitan olla ajattelematta asiaa vielä kovin paljoa.

Huomenna on (ehkä) viimeinen työpäivä ennen lomaa. Se intialainen ei laittanut sähköpostia, joten en tiedä toimiiko laite vai ei. Huomenna se selvinnee. Kunpa vain muistaisin hakea ne avaimet töihin mennessä.

Onneksi siivosimme eilen, tänään voi siis vain olla. Ihanaa sunnuntaita!

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kiukku

Tänään ohjelmassa oli aamulla auttaa kollegaa töissä. Sen jälkeen kiiruhtaisin hieman myöhäiselle lounaalle ja laittaisin valmiiksi ensi viikolla lähtevän paketin. Maanantain nimittäin olen koko päivän auttamassa samaista kollegaa enkä ehdi mitään muuta. Kolmelta piti vielä käydä tekemässä yhdet pikaiset mittaukset paketin lähetystä varten. Tarvitsemani laite sijaitsee toisella puolella kampusta työpaikastani. Lähdin hieman ennen kolmea laitteen luo, olin vasta analysoinut maanantaina sillä näytteitä ja se antoi kauniita käppyröitä ja sitä oli helppo käsitellä.

Pääsin paikan päälle ja valmistelin näytteeni. Ja sitten se paskavehje ei toiminut! Olin aikalailla epätoivoinen ja lähes kyynelehdin laitteelle kiukkuani. Tietenkään paikalla ei ollut enää laitevastaavaa ja hetken aikaa käytävillä huudeltuani sain apua intialaiselta tyypiltä (ja voi vitsi mutta heidän aksenttiaan on aina yhtä vaikea ymmärtää). Hänkään ei osannut sanoa mikä laitetta jurppi. Puoli viisi pääsin lähtemään takaisin työpaikalle. Arvatkaa vaan jurppiko minuakin. Kihisin niin kiukusta lähtiessäni, että unohdin työavaimet sinne laitteen luo (en ikinä unohda mitään). Ja kaikki ovet joka suuntaan olivat tietysti lukossa.

Pääsin siivoojan avulla takaisin työhuoneeseeni ja soitin työkaverille, jonka tiesin olevan laitteen suunnalla, mutta hänen avaimillaan ei päässyt laitteelle asti. Siellä on sitten avaimet maanantaihin asti. Täytyy koittaa onnea josko ovet olisivat silloin aamulla auki. Tai että joku muu sattuisi olemaan sillä suunnalla ja toisi avaimeni. Tai jotain. Jäi analyysit tekemättä, vaihtoehtoina on tehdä ne huomenna (se intialainen sanoi olevansa töissä silloin joka tapauksessa ja lupasi testata laitteen, ja laittaa minulle sähköpostia josko saisi sen toimimaan), maanantaina illalla TAI mennä sitten tiistaina, ensimmäisenä vapaapäivänäni, töihin.

Mikä ihana päätös perjantaipäivälle. Päätin, että tänään en tekisi enää yhtään töitä. En halunnut avata edes konetta, joten kävimme kaupasta hakemassa salmiakkia (ja postista kirjapaketin) ja löhösimme sohvalla katsellen LOTR Kuninkaan paluun kommenttiraitaa (käsikirjoittajat + ohjaaja). Torkuin hieman ja olo parani jäätelön ja muiden herkkujen avulla. Sain Espritiltä -20% kupongin, ja pistesaldostani uupuu enää muutama piste platinajäsenyyteen (jolloin saan jonkin synttärilahjan!) joten päätin tilata alennuskorista itselleni muutaman löydön. Toivottavasti olisivat kivoja.

Voisin mennä nukkumaan, huomenna on uusi ja toivottavasti parempi päivä. Onneksi asioilla on taipumus järjestyä, jos joudun menemään tiistaina töihin, palaan lomalta vasta päivää myöhemmin. Joten ihan oikeasti kyse ei edes ole kovin suuresta katastrofista.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Työ

Tein eilen käytännössä 16 tuntisen työpäivän. Olin aamulla vähän jälkeen puoli seitsemän töissä ja aloin väkertää yhteenvetoa. Tietokone temppuili, mutta sain yhteenvedon tehtyä. En kuitenkaan saanut lähdetiedostoa tallennettua muutoksineen. Poltin itselleni kaikki tiedostot työkoneelta kotiin vietäväksi, päätin etten enää juurikaan tee ainakaan yhteenvetoja työkoneella.

Tuli aika lähteä lounaalle ja ottamaan vastaan seminaarin puhujat. Tuskailin luentosalin tietokoneiden kanssa, onneksi vain teoriatasolla. Aamun konesekoilusta en ollut rohkaistunut ollenkaan ja pelkäsin koneen sekoavan kesken arvon puhujien esityseten. Seminaari sujui kuitenkin hyvin, vaikka venyikin viiteen asti. Viimeinen puhuja muistutti David Attenboroughia, niin eleiltään, puhetyyliltään kuin ääneltäänkin. Voisin kuunnella sellaista innostusta äänessä ikuisesti.

Kotiin päästyä laitoin tiedostot pörisemään ja tein töitä lähes yhteentoista asti. Välissä kävin kaupassa happihyppelyllä. Olin yllättävän energinen koko päivän.

Tänään tuhersin labrassa puoleenpäivään asti, kokeet menivät mönkään. Ehdin syömään vasta yhdeltä (vatsa huutaa ruokaa aina yhdeltätoista). Kävin loottaamassa kollegani artikkelivarastot (kävin läpi kaksi hyllyllistä kansioita). Tulin kotiin, kävin lenkillä ja saunassa, ja iskin taas työtiedostojen kimppuun. Enää ei energia aivokopassa riitä jatkamaan hommia tänään. Huomenna on uusi päivä. Ja lauantaina. Ja sunnuntaina. Ja maanantaina.

Sitten lopetan työhommat kuukaudeksi.

Näissä hommissa on se hyvä puoli, että yleensä mitä enemmän tätä työtä teen, sitä enemmän innostun siitä. Tänään käytin ihan oikeasti itse aivojani ja tein kompromisseja labrassa. Olin gradua tehdessäni todella itsenäinen ja osasin ajatella. Ensimmäisessä työpaikassa minut lyötiin maanrakoon pieneksi mytyksi ja nyt toisessa työpaikassa minulla meni kaksi vuotta saada edes jossain määrin se itsenäisyys ja usko itseeni takaisin. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa samalta kuin kolme vuotta sitten gradun valmistuttua. Vaikka koe menikin pieleen tänään, se ei sinänsä haitannut, koska koin osaavani.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Viimeinen rykäisy

Mikähän siinä on, että kun loma lähenee alkuaan, asiat kasaantuvat? Piti olla suhteellisen lunkki viimeinen viikko, mutta tänään heräsin kuudelta ja olin jo 20 vaille seitsemän töissä. Puolilta päivin alkaa seminaari, joka vie koko loppupäivän, elätän toiveita, että jaksaisin vielä senkin jälkeen tulla hetkeksi koneelle...

Onneksi ei ole montaa päivää enää loman alkuun, niin enköhän jaksa olla hieman ylitöissäkin. Sitten lomalta palattua ei ole sata hommaa odottamassa kuumana pöydällä.

Hei, ja tää on muuten sadas postaus :)

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Hujahdus

Niin se viikonloppu hujahti hetkessä. Samoin tämä päivä. Töissä olin kovin kiireinen ja yhtäkkiä kello olikin neljä. Vähän joku öllötysolo on vaivannut tänään. Mutta söin kyllä ruisleipää ja papuista ruokaa aika vauhdilla tänään, ja se turvotti mahan. Johtunee samasta asiasta tämä hienoinen öklöolo.

Käytin tänään töissä ensimmäistä kertaa laitetta, joka on viimeisintä huutoa. Olin ihan innoissani laitteen piirtämistä käppyröistä :D

Tasan viikko kesälomaan!

kp 20. Vaavihaave nostaa taas päätään korkeammalle... En silti haluaisi pettyä, joten en haluaisi odottaa liikoja.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Ovistelusta

Se on taas viikonloppu. Ihanaa.

En yhtään ihmettele edellisen oviksen aikaisia raskausluulojani. Samat oireet ovat täällä taas, tällä kertaa vain lievempinä. Menkkajuilintaa, hieman vihlontaa, maha turvonnut, jatkuva p*skahätä ja nännipihat hellinä. Enää puuttuu alaselän särky ja yksi tuhruvuoto. (Ei sillä että niiden tarvitsisi taas tulla.)
Luulen, että edellisen kierron ovulaatio oli sen verran voimakas, kun olin vasta jättänyt hormonaalisen ehkäisyn, joten kaikki pukkasi päälle 120 % teholla.
Nyt kipuilut tuntuvat pääasiassa oikealla puolella, viimeksi vasemmalla :) kp 18/28

On tämä kyllä aika hauskaa seurata oman kropan kiertoa.

Kävin tällä viikolla salilla kolmesti, ja ai että teki hyvää. Ensi viikko on taas sen verran kiireinen, etten taida ehtiä kuin ehkä kahdesti salille. Tänään piti lähteä uimaan ystävän kanssa, mutta minua ei huvita tippaakaan, joten peruin sen. Nyt on sellainen kotipäivä-olo. Ja meidän kollipoika on tyytyväinen päätökseeni, tuli heti läppärini viereen makaamaan ja hurisemaan, ja laittoi päänsä käteni päälle <3

Katsottiin eilen (taas) Kuninkaan Paluu (LOTR). Olemme nyt katsoneet trilogian kaksi aiempaa elokuvaa, ensin normaalina versiona ja seuraavana päivänä tuottajan ja käsikirjoittajien kommenttiraidalla. Tämän jälkeen on ollut vuorossa levyt extrat. Ensimmäisen elokuvan extrat katsoimme vuosia sitten, joten jätimme sen tällä kertaa väliin. Meillä ei ole LOTR trilogian kirjoja (vain Silmarillion, Hurinin lapset ja Hobitti) joten tilasimme ne adlibriksestä. Jotenkin olemme nyt todella innostuneita tarinasta. Siis todella innostuneita, molemmat olemme lukeneet kirjan joskus ja leffat olemme katsoneet yhdessä ainakin viisi-kuusi kertaa. Tälläkin kertaa huomasin elokuvissa jonkin kohdan, mitä en ollut aiemmin huomannut.

The Sims 3:n uusi lisäosakin julkaistiin toissapäivänä, mutta en ainakaan vielä ostanut sitä...

Mutta nyt menen vaihtamaan yöppärin kotiolovaatteisiin! Ihanaa viikonloppua!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Ajattelua

Haaveiluistani inspiroituneena suunnittelin mielessäni (toivottavasti) tulevaa lastenhuonetta. Koska en edelleenkään halua muuttaa, suunnittelin lastenhuoneen pieneen tilaan. Olen myös sen verran pihi, että mitään kovin kallista en aio hankkia. Tosin en mitään sekundaakaan, ja silmää pitää miellyttää myös.

Olen ajatellut, että haluaisin ensin ihan peruspinniksen, josta saisi säädettyä pohjan ja laidan korkeutta, ja otettua toisen laidan kokonaan pois yöksi. Olen ajatellut, että pinnis tulisi meidän makkariin sängyn viereen niin, että vauvaa olisi helppo imettää tällaisesta pinniksestä nousematta sängystä. Pinniksen päälle tulisi liikuteltava hoitopöytä, sillä meillä ei ole keittiötä lukuunottamatta vaipanvaihtoon sopivaa tasoa. Olen myös ajatellut, että ostaisin pinniksen mahdollisesti huuto.netistä, sillä sen käyttöikä on kuitenkin huomattavan pieni, (olettaen että meille tulee vain yksi vauva nyt tähän syssyyn). Syöttötuoliksi haaveilen kuitenkin vähän kalliimpaa investointia, Stokke Tripp Trappia... Tosin sehän ei ole pelkkä syöttötuoli vaan jatkaa elämäänsä tavallisena lapsen mukana kasvavana tuolina.

Mutta niin, siihen lastenhuoneeseen. Meillä on pienehkö työhuone, jossa on tällä hetkellä iso kirjahylli, iso kirjoituspöytä ja iso kissojen kiipeilypuu. Yhdellä seinällä on ikkuna, jonka molemmin puolin on metrin verran seinää. Yhdellä seinällä on kaksi ovea, toinen portaikkoon ja toinen vaatehuoneeseen. Ikkuna ja ovet ovat vastakkaisilla seinillä, joten kokonaisille seinille ei voi laittaa mitään kovin pitkää tavaraa. Kirjahylly ei ole kovin syvä ja mahtuu täydellisesti paikalleen, eikä sovi muun asunnon sisustukseen (koska se on vaaleaa puuta) joten en aio siirtää sitä muualle (edes suunnitelmissani). Kissankiipeilypuun saa siirrettyä joko ulos kissanhäkkiin tai parvelle, joten sille on vaihtoehtoinen paikka. Työpöydästä en ihan heti olisi luopumassa, tosin se on aivan valtava, joten se täytyy joko mahduttaa meidän makuuhuoneeseen, tai varastoida. Joten nyt meillä on yksi lastenhuone kalustusta (ja lasta) vaille.

Ajattelin ensin pinnikseksi tavalliseksi sängyksi muuntuvaa sänkyä, mutta haluaisin käyttää myöhemmin lattiatilaa enemmän hyödyksi. Joten päädyin puoliparvisänkyyn:


Sängyn alle mahtuisi siis esimerkiksi lelulaatikko:


Ja joku tuoli tai tämä aivan mahtava Dodo-kiikkutuoli:


Tosin parvisängyn pitäisi oikeasti olla vaaleaa puuta tai valkoinen huoneen kirjahyllyn takia. Ja joku ratkaisu pitäisi keksiä koululaisen työpöydäksi, tosin onhan niitä pieniäkin koulupöytiä olemassa. Ja teini-iässä lapselle pitäisi ostaa taas uusi sänky parven jäädessä pieneksi. Mutta sitten voisi ostaa kunnon joustinpatjan, joka kestäisi opiskeluajankin.

Näiden lisäksi löysin yhden MustHave jutun, Nido-luolan:


Kaikki kuvat lastenhuone.fi

Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Joskus aloin katsella myös rattaita, mutta pian turhauduin tuotteiden määrään. Yllättäen Stokken rattaat miellyttivät eniten, mutta hinta on päätä huimaava... Jokin yhdistelmä, johon saisi kantokopan ja myöhemmin tavallisen kopan ja sitten rattaat kiinnostaisi, mutta miten lie kestää monen vuoden käyttöä, ja mikähän mahtaa olla hinta? Tulleekohan sen halvemmaksi kuin ostaa erikseen, kun kuitenkin olen ajatellut myös kantoliinojen käyttöä. Sekä kestovaippailua.

Suuret on suunnitelmat.

Haaveiluja

Ajattelin tässä, että nyt se kipein vauvakuume (lapsikuume) olisi ohi, kun yritys on ihan oikeasti lähtenyt käyntiin. Enää raskausmasujen näkeminen ei saanut aikaan samanlailla haikeuden tunteita, vaikka kyllä edelleenkin katselen niitä hieman haaveillen. Mutta se pahin "Minullekin!" on ohi. Luulin, että sama koskisi vauvoja.

Työkollegani sai pienen pojan toissapäivänä. Näin tänään aamulla heidän kuvansa naamakirjassa ja voi että! Pojalla oli ihan musta tukka ja niin mustat nappisilmät. Ihan sydän pakahtui.

Työkuvioiden takia aloin jo ajatella ihan salaa, että toivottavasti ei tärppäisikään ihan vielä vaan vähän myöhemmin. Mutta pienen nyttysen näkeminen sai ne perhehaaveilijan tunteet nousemaan taas esiin. Kyllä minulle perhe on niin tärkeä, että haluaisin sen jo perustaa. Jo nyt elän mentaliteetilla "Perhe ensin, sitten työ" ja se taitaa päteä tässäkin tapauksessa. Kyllä se oma lapsi olisi tervetullut. Sitten kun on tullakseen.

Edelleen tuntuu siltä, että lapsikuume on helpottanut siinä mielessä, että se haave on yhtä askelta lähempänä. Vaikka mukamas kovasti seurailenkin kiertopäiviä ja tärppipäiviä, en kuitenkaa koe olevan kovin obsessoitunut asian kanssa. Tapahtukoon sitten kun tapahtuu, vaikka tietysti haluaisin kaikkimullehetinyt. (kp 16/29)

Näin viimeyönä unta, että yksi mummeliini meidän naapurista joutui muuttamaan pois, koska hän joutui mielisairaalaan. Satuimme kulkemaan hänen asuntonsa ohi ja hän pyysi meitä sisälle katsomaan asuntoa, jos haluaisimme vaikka ostaa sen. Talossamme suurin osa asunnoista on kolmioita, mutta mukana on myös kaksi neliötä. Olenkin joskus sanonut leikilläni miehelle, että en halua muuttaa pois talostamme, mutta jos tarvitsemme isompaa asuntoa, niin kytätään talon neliöitä. No, eniveis, mummelin asunto oli uskomaton lukaali. Neliöitä oli 133 ja lähes kaikki oli uusittu. Asunnossa oli myös kodinhoitohuone, mitä itse hieman haaveilen. Olohuone oli yhdistetty keittiöön ja ikkunat olivat maasta lattiaan. Lattia oli massiivipuuta ja kaikkia kodinkoneita oli kaksin kappalein (sähkö- ja kaasuhella). Makuuhuoneet olivat vähän pienempiä. Asunnon vieressä oli pieniä putiikkeja ja mummo sanoi, että viikonloppuöisin on vähän rauhatonta, kun putiikkien läheisyyteen tulee känniläisiä hengailemaan. Asunto oli muuten tiptop, mutta kylpyhuone piti rempata (niinkuin meilläkin) ja mummo aikoi rempata sen ennen asunnon myymistä. Mummo olisi myynyt asunnon meille 2000 €/kk hintaan. Tämän lisäksi yhtiövastike asunnossa oli 500 €/kk (meillä 200 €/kk). Unessa harmittelin kovasti sitä, että asunto olisi ollut lähes täydellinen, mutta hinta oli aika kova. Ilmeisesti päädyimme olla ottamatta tarjousta vastaan.

Taidankin vähän fiilistellä ja tsekata paikkakuntamme asuntotarjonnan, ei sillä, en halua muuttaa pois nykyisestä asunnosta. Se on liian ihana.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Siivouspuuska

Viikko on alkanut paremmin kuin edellinen, vaikka väsymys vaivaa taas. Jostain syystä koko tämän vuoden kestänyt väsymys (lukuunottamatta yhtä viikkoa, jolloin olin "normaali") olen aamuisin ollut ihan tokkurassa, vaikka olen nukkunut hyvin ja tarpeeksi. Stressiäkään ei ole ollut siinä määrin, että se vaikuttaisi yöuniin. Mitä lie, mutta tympii.

Tänään sain vihdoin siivouspuuskan, jota olen odotellut. Siivosin ja vaihdoin järjestystä meidän patiolla. Tulisi nyt pian se maaginen kesäkuun 10. päivä, niin saisin kukat vihdoin ulos! Suurin osa taimista heitti henkensä, mikä ei yllätä. Harmikseni en saanut montaa tomaatintainta aikaan, saa nähdä turvaudunko kaupan valmistaimiin sittenkin.

Vielä vajaa kaksi viikkoa kesälomaan! Olen koko alkuviikon setvinyt syksyn konferenssimatkan kanssa, sain nimittäin vihdoin varmistuksen, että konferenssin komitea hyväksyi esitykseni. Pitäisi alkaa miettiä sitä esitystäkin, mennee kesäloman jälkeiselle kuukaudelle. Paljon pikkuhommaa olisi tehtävä töissä ennenkuin jään pois, että saisi aloittaa rennosti lomalta palattua.

Mies tekee kanasalaattia, tuoksuu todella hyvälle ja maha kurnii. Tänään olisi saunapäiväkin, olemme usein käyneet hölkkälenkillä tuossa lähellä olevalla pururadalla ja menneet suoraan lämpimään saunaan. Saas nähdä jaksaisiko tänäänkin. Huomenna menen ainakin aamusta kuntosalille.

Käykääs muuten kurkkaamassa Minninmökin arvonta!