Lunkkia elämää

Viime viikko meni ihanasti ihan oman perheen kesken, tällä viikolla riittääkin sitten vauvan nuuskuttelijoita lähes jokaiselle päivälle. Emme kuitenkaan ota yhdelle päivälle kuin yhdet vieraat vastaan, jotta ei mene ihan hulinaksi.

Vauva syö enemmän tai vähemmän kolmen tunnin välein, vähän on meinannut masu vaivata mutta mahan hierominen, kunnolla röyhtäyttäminen (vaikka sikkura ei siitä tykkääkään erityisesti) ja kakkajumppa (eli jalkojen pumppaaminen) vaipanvaihdon yhteydessä on tuntuneet auttavan.

Sikkura viettää jo pidempiä aikoja hereillä ja tapittaa välillä hetken suoraa silmiinkin! Neuvolatäti kävi eilen kotikäynnillä, painoa neiti on kerryttänyt hurjat 0,5 kg! Nyt ollaan siis yli kolmen kilon (sairaalasta lähtiessä paino oli 2700 g). Vielä on kuitenkin vähän liian kylmää ulkoilla, kunhan pakkanen lauhtuu alle kymmenen asteen, voidaan aloittaa raittiin ilman haistelu. Onneksi sillä välin pääsen itse haukkaaman happea Eeliksen päikkyjen aikaan. Pääsisinhän toki muutenkin mutta se on sellainen sopiva "tekosyy".

Mies on ollut hurjan paljon apuna, kaitsee ja viihdyttää Eelistä kun olen vauvassa kiinni, ja ottaa vauvan hoitoonsa kun olen imettänyt sen kylläiseksi. Vaihtaa mielellään vaippaa ja vaatetta, ja on muutenkin mukana paljon enemmän kuin Eeliksen vauva-aikana. Kaikki on miehellekin nyt niin paljon helpompaa kun vauva-arki on tuttua.

Useimpina päivinä olen saanut aamupäivän olla kahdestaan vauvan kanssa, mies on joko asioilla tai ulkoilemassa Eeliksen kanssa. Eilen Eelis oli mummulla hoidossa ja menee taas huomenna sinne leipomaan pipareita. Eelis osoittaa enemmän kiinnostusta vauvaa kohtaan, nyt vauvaa pitäisi hoitaa välillä sen nukkuessakin! Eelis silittää vauvan päätä ja käsiä, ja röyhtäytettäessä taputtaa pepulle. Vielä kun isikin on kotona, ei haittaa vaikka äiti on kiinni vauvassa vaan haetaan sitten apua isiltä. Välillä pitää päästä ihan viereen istumaan kun imetän. Eelis ojentaa imetystyynyn kun tarvitsen sitä ja siirtää sen pois tieltä kun olen valmis. Eelis myös lämmittää kaurapussin sikkuralle ja avaa tarvittaessa unipussin (äp vanupussin) vetoketjun. Eelis myös tietää missä on vauvan kestovaipat ja osaa viedä puhtaat vaipat oikealle paikalleen.

Vaiposta puheenollen, otettiin käyttöön Baby Landin (Baby Cityn) vaipat myös vauvalla, ja hyvin toimivat! Kaikki vaipat kuitenkin falskaavat useasti päivässä, meillä on yksi (vielä liian iso) villakuori (mummun Eelikselle kutoma) jota pidetään öisin, jotta sillon pysyy yövaatteet ja petivaatteet kuivina. Odotan että saan ystävältä lainaan pari pienempää villakuorta jotta saataisiin päivälläkin vaatteet pysymään kuivina.

Muuten päivät täyttyy edelleen vauvasta ja taaperosta sekä pyykin pesusta (ja ruoan laitosta ja siivouksesta). Ei huhkita vaan kaikessa otetaan rennosti. Nautitaan yhteisistä hetkistä (myös miehen kanssa iltaisin kun Eelis on nukkumassa ja vauvakin on imetetty) ja ollaan vaan. Joulukin saa tulla, mummu lupasi hoitaa jouluruoat (en itse ole koskaan tehnyt jouluruokia kun emme erityisesti joulua vietä miehen kanssa) ja sain joululahjatkin paketoitua viimein. Pappakin saapuu tänne viikonloppuna, joulua vietetään sitten meillä mummun ja papan kanssa, syödään ruokaa ja ollaan vaan.

30-vee kakku

Mies täyttää viikonloppuna kolmekymmentä. Synttäriyllätysmatka on jo onneksi takana päin, joten enää on jäljellä kakun tekeminen. Kysyin mieheltä millaisen kakun hän haluaa. Ilmiselvä vastaus oli suklainen kakku, mutta vaihtelun vuoksi täytekakku (teen usein ihan muutenkin vain rahka/juustokakkuja). Yhdessä sitten tutkailtiin Kinuskikissan sivustoa (jonne miehen ohjasin) ja kokosimme seuraavista palasista miehen synttärikakun:

• Kakkupohja: mehevä suklaakakkupohja (jonka kostukkeena käytin maitoa, johon lisätty 1 rkl Mozart suklaakermalikööriä)
• Täyte: Baileys täyte kaksinkertaisena (jossa Baileys korvattu Mozart liköörillä ja mukaan lisätty puoli pussia wiener nougat rouhetta)
• Kuorrute: suklaakreemi (leivontasuklaalla johon lisätty vähän 85% suklaan jämiä) ja vaahtokarkkitaikina päälle
• Koristelut: sulatetusta leivontasuklaasta pursotettu

Mies toivoi turkinpippurin makua vaahtokarkkikuorrutteeseen, mutta eipä siitä saanut kuin häivähdyksen makua kaiken sokerin seassa. Onneksi se ei haitannut.

Eelis oli onneksi päivän mummun luona hoidossa, sillä käytin koko päivän kakun tekemiseen. Toki välissä mm. söin ja kävin verikokeissa, mutta en halunnut tehdä montaa asiaa samaan aikaan, sillä halusin kakun onnistuvan varmasti. En ole aiemmin vastaavaa kakkua tehnyt (muutenkin vähemmän täytekakkuja), joten homma vaati keskittymistä.

Pohjan tekemiseen meni puoli tuntia (plus 50 min paistuminen), annoin kakun jäähtyä ja lopulta vetäytyä jääkaapissa iltapäivään (siltikin vain päällimmäinen kerros säilyi ehjänä kakkua kootessa). Seuraavaksi tein vaahtokarkkitaikinan, ja sen työstämiseen (siivoiluineen) menikin tunnin verran. Kun astianpesukone oli pessyt monitoimikoneen kulhon taas puhtaaksi (tässä välissä söin lounaan ja smurffailin netissä), valmistin täytteen (siivoiluineen 30 min) ja itse kakun (vartin verran puhinaa ja tuskailua).

Koska en muistanut ostaa tarpeeksi aineita kreemiäkin varten (muistin sen vasta aamulla alkaessani tehdä kakkua), tein kreemin illemmalla Eeliksen kanssa ja kuorrutin kakun (45 min). Vaahtokarkkitaikinan kanssa piti odotella pidempään, joten kuorrutin ja koristelin kakun lopulliseen ulkonäköönsä vasta illalla kun Eelis oli jo nukkumassa. Taikinaa oli ainakin alkuun aika työlästä työstää, mutta onnistuihan se lopuksi.

Ja tällainen siitä sitten tuli:

Oli hyvää, sai kehuja ja tarpeeksi makeaa olematta kuitenkaan äkömakea! :)

ps. jostain syystä postaus oli päätynyt luonnokseksi jo julkaisun jälkeen :O Ihme sekoilua taas bloggerilla!

Irtiotto

Viikonloppuna meillä oli pieni irtiotto. Eeliksen serkulla oli ristiäiset ja sitä varten matkustimme 3 tunnin (plus pysähtyminen puolessa välissä matkaa) ajomatkan päähän hotelliin edellisenä päivänä.

En ottanut mukaan sokerimittaria mutta koitin pitää yllä vhh-ruokavaliota, kuitenkaan stressaamatta asiasta. Tulihan niitä kaloreita syötyä niin lauantaina kuin sunnuntainakin liikaa, puhumattakaan hiilihydraateista, mutta huonomminkin olisi voinut mennä! ABC:lla otin lounaaksi buffeesta kananrintaa ja kasviksia (parsakaalia ja porkkanaa) sekä raastesalaattia ja ananasta. Lisäksi söin ruisleivän ja jälkkäriksi join latten. Päivällinen käytiin syömässä Amarillossa (söin kanaquessadillan), jälkkäri jätettiin syömättä. Iltapalaksi proteiinirahkarae ja vähän pähkinöitä, nams!

Hotellissa saatiin viimeinen saunavuoro, ja saunaosastolla meillä oli iso poreamme käytössä! Voi mitä luksusta! Eeliskin polskutteli menemään kuin vanha tekijä kunhan selvisi alkujännityksestä. Sauna oli vähän liian kuuma ja kuiva, mutta sielläkin piti käydä kahdesti, poreammeessa kolmasti. Tunnin verran läträttyämme mentiin hotellin leikkipaikkaan ja piipahdettiin erään ystävän kera baarissa teellä.

Seitsemän aikaan suunnattiin takaisin hotellihuoneeseen syömään iltapuuroa ja katsomaan telkkaria. Menihän se yhdeksään ennenkuin Eelis nukahti, samassa huoneessa nukahtaminen ei onnistu, mutta annettiin pojan puuhailla ja möngertää sängyssä, sinne jalkopäähänhän se sitten ihan yhtäkkiä sammui :D

Nukuttiin koko porukka aamulla kahdeksaan (!) asti, siirryttiin hotelliaamiaiselle (!!!) ja syötiin pitkään ja hyvin.

Oli ihana pieni irtiotto, vaikka nukuttikin vähän huonosti.

Ristiäiset meni hyvin ja pieni mies on niin hurmaava! Onhan se pää iso, mutta ei kuitenkaan mikään hirmuisen huomiota herättävä. Pieni tuhisija <3 Onnelliset vanhemmat yllättivät vieraat, heidät vihittiin samalla! Juhan humua siis riitti! (Hotelliaamisella tankattiin niin hyvin että meille riitti annokset voileipäkakkua, ja itse pitäydyin pienessä palassa mokkakakkua ja pähkinäkakkua herkkuina.)

Päästiin myöhään liikkeelle, onneksi tajusimme kotimatkalla pysähdyttäessä että vaihdetaan Eelikselle yövaatteet alle, varttia ennen kotiin saapumista poika nukahti (yhdeksältä) autoon eikä paljoa hetkauttanut pientä unituhisijaa vaikka siirsin nukkuvan pojan autosta omaan sänkyyn (peittoon käärittynä).

Itsekin olin ihan väsy, pesin vain meikit pois ja menin nukkumaan. Ihan ei riittänyt yhdet kunnon yöunet, jospa tänään saisi toiset!

Naapurisopua

Meillä oli taloyhtiön synttärijuhlat, jotka alkoivat heti töiden jälkeen perjantaina. Vietettiinkin koko ilta ulkona ja Eelis ihmetteli taloyhtiön muita vauvoja (ne kaksi muuta kun ovat tänä vuonna syntyneitä) ja soitti innoissaan naapurin kitaraa. Syötiin makkaraa ja mummu tuli vahtimaan Eeliksen unta, jotta minäkin pääsin juoruilemaan ja istumaan iltaa naapureiden kanssa. Alkoholiakin kului mutta kukaan ei örvellä, joten selväpäisenäkin jaksaa hengailla heidän kanssaan.

On se kyllä kiva kun on mukava taloyhtiö, tietenkään kaikki eivät osallistu (noin puolet 12 asunnosta), mutta sillä porukalla saadaan aikaan ja aina on hauskaa. Vaikka tilat alkaa olla tässä asunnossa aika pienet ja säilytystilaa on tuskin nimeksikään, hetkittäisistä haaveiluista huolimatta en halua muuttaa tästä pois. Asumiskustannuksetkin ovat tässä pienehköt.

Naapurien kanssa emme ole varsinaisesti muissa tekemisissä kuin talkoiden aikaan, morjestellaan ja vaihdetaan muutama sana, mutta kukaan ei tunge sisälle ja saa olla rauhassa. Kunhan nämä muutkin vauvautuneet alkavat olla hiekkalaatikkoiässä, alkaa varmaan tiiviimpi yhteisolo (ainakin hiekkalaatikolla) heidän kanssa, lapset kun ovat niin samanikäisiä.

Pääosa taloyhtiön asunnoista on kolmioita, tosin vuoden päästä saattaisi kuulemma tulla neliö kaupaksi, totesin naapurille (joilla on kolme teini-ikäistä lasta) joka havitteli sitä, että me tarvitaan niitä huoneita enemmän ja pidempään, joten se asunto on meille varattu. Kuulemma me muutetaan omakotitaloon ennen sitä :D

Itse hipsin nukkumaan yhdentoista aikaan ja oli kyllä piristävää viettää iltaa ulkona, vaikka seuraavana päivänä vaatteet haisi savulle ja olo oli tukkoinen (istuin avotuligrillin vieressä jotta pysyin lämpimänä). Viikonloppukin tuntui pidemmälle kun juhlat oli perjantaina eikä lauantaina.

Ristiäsilahjan valinta

Eelikselle syntyi serkkupoika kuun alussa ja risitäiset ovat tiedossa parin viikon sisään. Lahjatoiveita tai -tarpeita ei ollut, joten pitäisi keksiä "jotain hauskaa".

Vaatteita vauvalla varmasti on ja tulee olemaan joten niitä emme osta (laitoimme paketillisen menemään Eeliksen vaatteita, valitsin omat suosikkini ja ihanuudet, kokohaarukalla 60-80 cm, pienempiä en silloin uskaltanut laittaa kun ei ollut tietoa milloin pieni mies pääsee kotiin). Myös leluja tuntuu puskevan joka nurkasta, vaikka niitä ei koskaan olla juurikaan ostettu tai toivottu, näin meillä ainakin :D

Emme halua ostaa mitään turhaa härpäkettä, vaan todelliseen tarpeeseen tulevia asioita, mielellään suhteellisen pitkäikäisiä. Lisäksi sen "jonkun hauskan" pitäisi mielellään olla jotain sellaista, jonka saa käyttöön heti. No, hetken mietittyäni ajattelin että värikkäät harsot ovat itselläni tehneet vauva-arjesta (siis siitä pulkun ja kakan hajuisesta sellaisesta) vähän hauskempaa. Myös unipussi oli todella kätevä vauvalla, Eeliksen serkkupoika asuukin vanhassa omakotitalossa jossa saattaa talvella olla viileää.

(kuva Ikean vanhasta mallistosta)

No lähdin smurffailemaan netin ihmeelliseen maailmaan ja vähän tiesin jo mistä hakea niitä ihania harsoja, mutta jostain syystä ne kaikki samankaltaiset ihanuudet mitä meillä on, ovat kaikki jostain syystä huomattavasti hinnakkaampia  tai värivalikoima on mielestäni kovin pliisu. Meillä arjen piristäjinä toimivat NameItin limevihreät ja siniset harsot (ihan kaupasta ostetut, maksoivat muistaakseni 15-20e/8kpl) ja Ikean sini/vihreät ja puna/oranssit harsot (noin 5e/3 kpl). Tällä hetkellä Ikean harsot ovat kovin värittömiä ja yhtä voimakkaita värejä kuin meidän NameItin harsoissa löytyi vain muutamista kohteista. Näissä hintaa olikin sitten 4-5 e/kpl!

Unipussina meillä toimi moitteetta ystävältä saatu Ikean sininen apinaunipussi, mutta taas Ikean valikoima väreissä on kovin vaatimaton. Jotenkin mikään ei miellyttänyt. Löysin ihania unipusseja jotka maksoivat maltaita, ja postikulujen kanssa ihan liikaa. Halusin löytää kaiken samasta paikasta.

Lopulta päädyin tilaamaan netistä (Mussukat.fi) Pippin säästöpaketin harsoja (serkulle sinivihreitä ja pitihän se meillekin tilata pinkkivioletti setti), nämä olivat värikkäin paketti minkä löysin inhimillisellä hinnalla. Toivottavasti väri ei irtoa harsoista pesujen yhteydessä. Ja se unipussi, no, taitaa mennä serkkupojalle lahjaksi Eeliksen apinaunipussi, sillä löysin ihanan pöllökapalo/unipussi-paketin, johon myös mies ihastui, joten laitoin sen sitten sikkuraa varten tulemaan :D

Unilelu serkkupojalle jo ostettiin ja lähetettiin heti pojan synnyttyä, samoin hauska tuttupidike ja ihana Tiitiäisen runolelu-kirja kera vauvakirjan, mutta vielä ristiäislahjapaketti kaipaisi jotain. Kirjat eivät koskaan mene hukkaan joten ehkä kipaisen vielä kirjakaupassa katsomassa serkkupojalle "jotain hauskaa". Toisaalta, perheellä on edessä monen monta sairaalareissua (kahden tunnin ajomatkan päähän), joten ehkäpä vauvalle voisi katsoa "jotain kivaa" automatkoja varten...

Ehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan!

Kemuja ja arkea

Noniin, kun kerta kotona en ole ehtinyt päivitellä niin päivittelenpä kuulumisia tauolla.

Yksivuotisjuhlat menivät mukavasti. Lauantaina juhlimassa oli isovanhemmat ja kummit, sunnuntaina sitten loput. Tarjottavina oli Kinuskikissan sivuilta poimitut kinkkukeikauskakku (kalkkunalla) ja lohivoileipäkakku (x2), kaksi sienipiirakkaa, porkkanamuffineita, mustikkamuffineita, täytekakku ja läjä keksejä. Muut tein itse, paitsi keksit ostin valmiina.

Ihmetystä (enimmäkseen minussa) aiheutti se, että miehen äiti (eli mummo) ei tullutkaan paikalle. Alunperin suunnitelma oli, että hän ja ukki olisivat tulleetkin sunnuntaina (mummolla oli koulutus lauantaina) mutta ukki pääsikin kummin (miehen siskon) kyydillä lauantaina. Luulin että tulee mummo yksinään (tai ukin kanssa) sunnuntaina. Ukki toi tullessaan mummon leipoman kinkkupiirakan (ja minähän en siis syö punaista lihaa jonka he varsin hyvin tietävät), ja sunnuntaina kun ei mummoa kuulunut, miehen soitettua selvisi ettei mummo ollutkaan tulossa, ei jaksanut lähteä ajamaan. Olisi tullut jos ukki ei olisi tullut silloin lauantaina kummin kyydissä, sillä alunperin kummi (ja hänen avomiehensä) kysyi josko he olisivat voineet tulla jo torstaina tai perjantaina. Tähän vastasin (sisäisesti närkästyneenä), että me ei olla silloin ennen iltaa kotona ja minä valmistelen silloin synttäritarjottavia! Kummi oli siis lomalla ja olisi vain halunnut vanhempiensa luota kotiin jo viikonlopuksi. No en nyt sano mitään tähän enempää.

Toinen mielipahan aiheuttaja oli oma veljeni (Eeliksen toinen kummi), joka ensin arpoi tuleeko vaiko eikö (taustana sen verran, että hän on hieman "epäonnistunut" elämässään, ei ikinä käy missään kotipaikkansa ulkopuolella, ei matkustele, ei seurustele, ei ole töissä jne.) ja lopulta sanoi tulevansa jos kukaan ei pyydä töihin lauantaina (tällä hetkellä hän on työllistettynä). Hän siis pääsi isäni kyydillä tänne ja pois.

No, lauantaina hän ja isä tulivat äidin luo ja sieltä meille. Kysyin sitten että mihin se veli jäi, niin hän oli päättänyt ilmestyä paikalle tuhannen päissään! Oli sitten itse todennut että ei varmaan kannata tulla. En voi sanoa kuinka vihainen ja ennenkaikkea pettynyt olin. Tuli sitten sunnuntaina piipahtamaan ennenkuin lähtivät takaisin isän kanssa. En puhunut enkä katsonut häneen päin, etten vain sanoisi mitään. Lopulta heidän lähtiessä hän kysyi eikö saa halia, ja kävin sen antamassa ja totesin että vahvemminkin olisi voinut mennä.

No kolmas insidenssi oli se täytekakku. Suunnitelmana oli suklaakääretorttupohjalle suklaamoussea, toinen pohja, siihen nougatrouhemousse ja vielä kansi päälle. No eihän se täyte mitään kestänyt vaan koko kakku lässähti kakkupohjavuoalle! Pari(kymmentä) kirosanaa myöhemmin heitin kakun roskiin, onneksi olin tehnyt varmuudeksi toiset pohjat. Tein sitten kuorrutukseen tarkoitetuista kermoista ihan perustäytteen ja seuraavana aamuna mies lähti heti kauppojen auettua hakemaan uusia kuorrutekermoja. Että tällainen ihan perinteinenkin moka.

No mutta juhlat menivät varsin mainiosti, Eelis nukkui aina hyvät päikkärit ennen vieraiden tuloa ja heräsi kun osa vieraista oli jo tullut. Söi hienosti ja seurusteli (äidin sylistä), avasi innoissaan paketteja ja nautti huomion keskipisteenä olosta. Eelis sai mm. kirjoja, keinuhevosen (minun vanha) ja kivoja leluja. Kaikki oltiin kyllä ihan poikki viikonlopun jälkeen!

Niin, ja saatiin kivoja uutisiakin, alkusyksystä Eelis saa serkun! Miehen sisko odottaa ensimmäistä lastaan :)

No sunnuntaina vieraiden lähdettyä haettiin meidän uudet kissat kotiin ja hyvin ovat nyt viikossa kotiutuneet. "Vanha" tyttökissa ei ihan vielä ole kaverina mutta lämpenee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Uudet kissat onneksi antavat tilaa mutta eivät lopeta yrittämistä tutustumiseen. Ovat kovin leikkisiä ja eivät pelkää Eelistä ollenkaan. Öisin onkin pidettävä Eeliksen huoneen ovi kiinni ettei Eeliksen sänkyyn mene ylimääräisiä lämmittäjiä.

Maanantaina sitten oli neuvola ja kaikki on vallan mainiosti. Eelis sai kolme rokotetta ja vaikka mies piti Eelistä, meinasin minä alkaa itkeä! Vaikka Eelis toipuikin rokotuksista nopeasti. Annettiin yöksi särkylääkettä kun Eelis oli vähän nuhjuinen ja selkeästi kipeä jaloistaan pistoskohdista.

Töihinpaluu on sujunut mukavasti, tiistaina kävin eräässä (ei töihin liittyvä) kokouksessa toisella paikkakunnalla ja tulin sieltä kotiin vasta kymmenen aikaan illalla. Mies oli siis hoitanut Eeliksen iltapuuhat ja vaikka iltatissiä ei nyt saanutkaan, niin hyvin oli mennyt nukkumaan. Tästä rohkaistuneena ilmottauduin yhteen kahden päivän kokoukseen tämän kuun puolessa välissä :)

Eelis on siis päivähoidossa äitini luona. Aamuisin viedään Eelis mummulaan ja töistä päästyä haetaan. Tosin äiti on niin mielissään nyt täällä asumisestaan, että on tehnyt meille aina jotain syötävää, joten syödään siellä ja lähdetään sitten iltapuuhiin kotiin. Tosin nyt kun äidin taloon tehdään hissiremonttia (äiti asuu kuudennessa kerroksessa), haettiin tänään äiti meille jotta pääsevät pihalle Eeliksen kanssa. Äiti kun ei jaksa kantaa Eelistä ylös asti, vaikka alas pääseekin. Ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja kaikki ovat järjestelyyn enemmän kuin tyytyväisiä.

Nyt kun Eelis ei enää ole tissillä koko päivää, on pienenä huolena ollut hänen nesteensaanti. Ei juo tuttipullosta tai nokkamukista, hörppyyttämällä ihan pari suullista. No viime viikolla kun ei ollut tissiä saatavilla senkään vertaa, pyysi Eelis isiltä ja mummultakin tissiä. Mutta eihän me ymmärretty kukaan että Eeliksen oli jano! Nyt viikonloppuna alettiin tarjota vettä aina silloin tällöin ja aina ruokailun yhteydessä maitoa, parin suupalan välein. Ja nyt Eelis osaa juoda useammankin suullisen kerrallaan! Ja selkeästi auttoi janoon, lauantaina oli käytännössä koko päivän tissillä mutta sunnuntaina ei enää. Ja pissojakin on alkanut taas tulla normaaliin tahtiin.

Mutta nyt takaisin työn pariin, on tämä ihan mukavaa olla takaisin töissä kun olen ollut kaivattu :) Ja vaikka olen saanut aloittaa ihan rauhassa ja kukaan ei ole ollut painostamassa, olen saanut hyvin aikaan ja juttuja käyntiin. Ainakin näin yhden viikon töissäolon jälkeen voin myöntää, että kotona olo oli paljon väsyttävämpää! Varmaankin sen verran henkisesti "vajaampaa", täällä kun on työkavereita ja nyt kun aivoilla työskentelykin onnistuu, tunnen olevani itseni.

Mutta ihaninta on kyllä palata töistä kotiin (mummolle), kun Eelis tulee aina hymyillen ja nauraen vastaan ja syliin <3

Yksi

Eelis on nyt yksivuotias poika. Tuoreet neuvolamitat 10,4 kg ja 75 cm. Kaupan päälle kolme rokotetta.

Synttärikemut meni ihan hyvin, niistä tuonnenpana kunhan ehdin kirjoitella enempi.

Meille myös saapui kaksi uutta kissaa eilen :)

Ja huomenna palaan takaisin töihin, hui!

Joulunviettoa

Meillä oli ihana joulu miehen vanhempien luona, yhden sijaan oltiinkin kaksi yötä. Eelis tosin nukkui todella levottomasti kun sai pahahkon nuhan (lattioilla veti). Mutta muuten oli varsin rentouttava ja mukava reissu. Sanoinkin anopille että en muista koska viimeksi olen viettänyt näin mukavan perhejoulun :)

Eelis sai lahjaksi Brion junarataan osia ja yhden pehmeän paketin. Ja Brion magneettisia palikoita (joita ostettiin kotiinkin alennuksesta paketti). Isovanhemmat eivät onneksi menneet liiallisuuksiin, vaikka ukki olikin ostanut viisi pakettia niitä junajuttuja. Mutta Eelis sai vain kaksi niistä (radan paloja joilla voi leikkiä jo nyt), loput on myöhempää varten. Suunnittelinkin jo, että otan ensi jouluksi junaradan pienet osat talteen ja laitan ne joulukalenteriin (jonka olen joskus ala-asteella tehnyt, siinä on pusseja jokaiselle päivälle, joihin laitetaan tavaraa).

Käytiin moikkaamassa isomummiakin matkalla jouluviettoon ja oli taas niin ihanaa nähdä kuinka ilahtunut mummi oli. Surullista oli kuitenkin nähdä missä kunnossa mummi oli. Mutta sitäkin tärkeämpää oli että käytiin. Matkatkin sujuivat hyvin, Eelis jaksoi hyvin olla autossa hereilläkin kun vain oli valoisaa. Takaisin tullessa pikkutiet oli huonossa kunnossa ja tuuli oli kova, mutta ei haitannut meitä. Paluuliikennekään ei ollut vielä huipussaan joten reissu sujui joutuisasti.

Tällä viikolla olen suunnitellut että kun mies kerta on vielä kotona, pestään lattiat!

Ainiin, ja äidille löydettiin kevääksi asunto!

Ensimmäinen isänpäivä

Ensimmäistä isänpäivää meillä juhlittiin pienimuotoisesti, aamulla annoin miehelle lahjan ja aamupäivästä miehen sisko kihlattuineen tuli kakkukahville (olivat viikonloppua viettämässä läheisessä kylpylässä). Ja kun vieraat lähti, annoin miehelle luvan pelata loppupäivän :D Tosin vasta illasta virkistyi pelaamaan, jotenkin eilen oli meillä molemmilla koomapäivä (hahaah kirjoitin ensin kiimapäivä!).

Viime yönä laitoin korvatulpat molempiin korviin ja mies hoiti yöheräilyt. No kyllähän minäkin Eeliksen itkut kuulin, mutta kyllä se vaan helpottaa kun ei itse tarvitse nousta, senkun tökkäsin miehen ylös :D

Neljän aikaan Eelis alkoi hamuilla (oli herännyt kerran aiemmin) ja annoin tissiä, toisen kerran kuuden aikaan ja herättiin puoli yhdeksältä! Muutenkin Eelis on nyt myöhäistänyt tuota heräämistään, tosin nukkumaanmenokin on venynyt lähemmäs yhdeksää ja päikkärit noin puolella tunnilla myöhemmäs. Yöt on nyt rauhoittuneet huomattavasti, kolmesta viiteen kertaan Eelis herää niin että tarvitsee apua nukahtamiseen, ja syö kahdesti. Ihan hyvin siis :)

Tänään mies käy ostamassa meille uuden auton! Vanha meni kuin menikin katsastuksesta läpi ja lauantaina mies kävi autokaupat täällä läpi ja katsoimme netistä vaihtoautot. Oikeastaan hinnaltaan ja meidän vaatimusten mukaan vain yksi auto nousi ehdokkaaksi meidän paikkakunnalla ja mies kävi koeajamassa sen. Ja se nyt sitten muuttaa meille! Ford Mondeo, farmari. Nyt sitten mahtuu muutakin autoon sen jälkeen kun vaunut ja turvaistuin on pakattu! Joulukuun alussa lähdemme parin viikon reissulle kiertämään vanhemmat ja muutamat sukulaiset.

Tänään mies myös vei kissan eläinlääkäriin kontrolliverikokeisiin. Myös virtsakivet ultrattiin mutta niitä ei löytynyt. Kissa sai nyt kolmen viikon antibioottikuurin kun edellisen kuurin aikaan se nurkkiin kuseminen loppui. Ja jos se ei sitten auta, niin lisää laajakirjoisempaa antibioottia. Toivottavasti näillä eväillä kissa tulisi kuntoon!

Ja nyt mies on sitten loppuvuoden kotona meidän kanssa, pari kertaa pitää mennä käymään töissä, mutta ottaa sitten pari vapaapäivää lisää. Postaukset saattaa nyt harveta jos innostumme puuhailemaan yhdessä, koitan kuitenkin päivitellä erityisesti Eeliksen unikoulun tuloksia (nyt kun mies nousee).

Aamumyllerrystä

Viime yönä herättiin viidesti, ja Eelis söi vasta neljältä ensimmäisen kerran! Heräsi kyllä ensimmäisen kerran puolilta öin, mutta aikansa etsittyään hyvää asentoa nukahti ihan itse takaisin. Kävin vain ovelta kurkkaamassa. Mutta edelleen jos nousee seisomaan, kaipaa hetken syliä ennenkuin voi laskea takaisin sänkyyn. Sen jälkeen usein tarvitsee vielä taputella vähän peppua että nukahtaa eikä enää nouse ylös.

Tänäänkin nukuttiin lähemmäs kahdeksaa! On niin paljon helpompaa nousta itsekin ylös siihen aikaan kuin kuudelta...

Olen nyt käynyt hakemassa Eeliksen meidän sänkyyn myllertämään kun on herätty, että saan miehen kivalla tavalla hereille kanssa ja Eelis saa herättyä kunnolla ennenkuin mennään aamupuuhiin ja laitetaan valot päälle. Eelis tykkääkin kellahdella vielä vähän makuuasentoon kainaloon ennenkuin alkaa pötkylöidä. Ja hienosti pidättää silti aamupissan pottaan vaikka ei ihan heti vessaan mennäkään herättyä :)

Tänään mies käy koeajamassa pari autoa ja hakemassa ystävältä Eelikselle taaperokärryn. Eelis on nyt alkanut kävellä tukea vasten, tulee kärry tarpeeseen. Sillä välin teen huomista varten kakun, saa nähdä miten onnistuu kun muokkaan vähän reseptiä jonka mies löysi (lupasin tehdä ihan sellaisen kakun kun mies haluaa, ensimmäinen toive oli suklaapekonikakku :D sanoin että ihan miten haluat! No sanoi että voi sen pekonin jättää pois.). Ohje oli siis amerikkalainen ja mitat tietysti grammoina, arvioin vähän sinne päin desejä ja muutaman aineksen korvaan toisella, toivottavasti onnistuu!

Yllätyksiä ja hajoamisia

Nyt on taas vuosi vanhennuttu. Eilen juhlittiin syntymäpäiviäni käymällä ulkona syömässä, Eeliskin oli mukana ja niin hienosti jaksoi istua pöydässä syöttötuolissa kun tilasin kasvikseni erikseen niin että sain ne annettua Eelikselle naposteltaviksi. Anoppi ja hänen miehensä tuli käymään täällä ja heidän kanssaan menimme kaupunkiin. Jouduttiin ahtautumaan kaikki samaan autoon, sillä oikein mukavasti meidän autosta lakkasi jarrut toimimasta! Jarrunesteet oli valuneet pitkin katua. Mies kävi ostamassa sen verran jarrunestettä että saa ajettua huomenna auton läheiselle korjaamolle. Sopivasti huomenna pitäisi se kirppispöytäkin tyhjentää... No, onneksi ei oltu reissun päällä!

Mies kyllä yllätti minut eilen aamulla ihan täysin, ja minua on aika vaikea yllättää. Nimittäin sain jo lempikukkiani ja -suklaata perjantaina kun mies tuli kotiin, kaupat kun ei olleet eilen auki. No, eilen aamulla aamiaiskulhossa oli odottamassa vielä korupaketti! Sain uudet korvikset kadottamieni tilalle! Ihan mahtavaa, sillä surin paljon korviksieni häviämistä. Tosin, vihjasin muutama viikko sitten että jotkut korut tilalle olisi kivat mutta mies osti samanlaiset, täydellistä! Kyseessä on siis Kalevalan Vanamo-korut, joista minulla on myös kääty ja sormus. Ihanaa :)

Eelis on vähän ollut nuhainen ja ilmeisesti siksi vähän pahalla tuulella. Mies on noussut nyt viikonloppuna aamulla Eeliksen kanssa mutta en ole sitten itsekään saanut kun vähän torkuttua kun Eelis on itkenyt niin paljon. Jostain syystä on nyt viimeaikoina tapellut isälleen paljon, minun kanssa ei juurikaan. Tai jos olen paikalla ja näkyvissä niin on silloinkin rauhallisempi. Liekö eroahdistus vai mikä... Myös kolmas hammas puhkesi loppuviikosta (eteen ylös).

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen miehen isyysvapaita!

Humputtelua

Lauantaina olin illan viihteellä. Vähän jännitti jättää Eelis miehelle, Eelis kun on ollut nyt niin kovasti minun perään, että en saa hävitä näkyvistä ollenkaan. No vartin oli kuulemma itkenyt perään ja loppuilta oli mennyt hyvin. Nautin sitten itsekin illanvietosta ja join useamman lasin viiniä! Kyllä huomasi että ihan hetkeen ei ole tullut otettua, en nyt varsinaisesti humalassa ollut mutta hiprakassa. Lopetin juomisen hyvissä ajoin ja siirryin veden juontiin, mutta koska yö oli katkonainen ja tulin niin myöhään kotiin, en saanut montaakaan tuntia nukuttua. Eelis kun ei paljoa armoa antanut vaan herätti sunnuntaina puoli seitsemältä! Miestä en viitsinyt usuttaa aamupuuhiin, kun oli kuitenkin valvonut myös myöhään ja käynyt hyssyttelemässä Eeliksen illalla.

Hieman oli rapsakka olo, ei pahasti kuitenkaan. Nukuin hetken vielä kun Eelis meni aamupäikyille, ja uudestaan iltapäivällä korvatulppien kera. Päivällä käytiin syömässä miehen kanssa ravintelissa ja oli mukavaa.

Huomenna alkaa sitten uusi harrastus, värikylvyt kun loppuivat. Me mennään Eeliksen kanssa vauvajumppaan! Siitä onkin ihan luvattoman pitkä aika kun itse olen viimeksi jumpalla käynyt! Ei vaan ole ehtinyt ja/tai jaksanut. Toivottavasti (varmasti) Eeliskin tykkää.

Tällä viikolla yritän saada kotiprojektini valmiiksi, olen käynyt suurella syynillä kaikki kaapit ja hyllyt läpi ja usuttanut miehenkin käymään läpi omat tavaransa. Iso kasa onkin odottamassa kirpparille pääsyä, tällä viikolla voisin käydä varaamassa pöydän. Ihanaa kun tavarat alkaa olla taas paikallaan ja järjestyksessä, ja pääsee ylimääräisestä härpättimestä eroon!

On se vaan kumma, vaikka emme ole millään lailla sotkuisia ihmisiä, niin aina tuo tavaramäärä vaan räjähtää käsiin!

Nimiäiset

Tässä eletään niin kiireistä vauva-arkea mukamas, ettei edes kirjoitella ehdi.

Viikonloppu meni hujauksessa, vanhempani saapuivat veljeni kera meille lauantaina aamupäivästä. Oli mukavaa kun vauvalla oli monta viihdyttäjää ja röyhtäyttäjää. Sunnuntaina myös miehen vanhemmat ja sisko miesystävänsä kera saapuivat. Taisi olla sen verran hulinaa, että vauva ei malttanut juurikaan nukkua ja oli sitten ihan yliväsynyt. Ja tietysti kaikki vieraat tulivat juuri silloin töllistelemään (saapuivat juuri). Minun oli pakko ottaa vauva ja mennä suljetun oven taakse rauhoittamaan tilanne, vaikka mummia ja kummia harmitti kun heti vein vauvan pois :D

Nimiäiset menivät varsin mukavasti omalla painollaan ja kaikki olivat tyytyväisiä valitsemaamme nimeen. Seuraavana yönä vauva taas tankkasi kahden tunnin välein, taisi olla sen verran taas jännittävä päivä :)

Huutelu alkoi sohvalta, vaipanvaihtoon siis!

Juhlia

Eilen lähdettiin miehen kanssa toiselle paikkakunnalle juhlimaan juhlapäivää kavereiden kanssa. Juhlapäivän idea on juhlia jotain juhlaa, joka on jäänyt juhlimatta. Eilen juhlat vaihtelivat Venetsian karnevaaleista polttareihin ja armeijan Ohi on -juhlaan.

Aamu oli hidas ja vaikea, mutta päivä onneksi parani iltaa kohden. Ajettiin vielä yöllä takaisin kotiin, sillä aamulla on aina kivempi herätä omasta sängystä ja kotoa. Torkuin autossa, mutta en sitten nukahatanutkaan niin nopeasti kuin toivoin. Tuli taas sellainen huono-olo aalto ja pari supistusta.

Eilen ei enää päivällä supistellut paljoakaan mutta myttynen on ollut tavallista vaisumpi. Olen kyllä tuntenut muutamia muljauksia, en ole täysin hermorauniona. Mutta tänään täytyy kyllä tarkkailla. Toivottavasti myttynen on vain väsynyt, niinkuin minäkin. Onneksi on viikonloppu. Join paljon karpalomehua varmuuden vuoksi (vaikka eilen olikin uutisissa, ettei se autakaan virtsatietulehdukseen).

Tänään pitäisi jaksaa piipahtaa toisen kaveriporukan pikkujouluissa. Olo on hieman kipeä, onneksi voin vain piipahtaa ja lähteä pian kotiin nukkumaan juhlista ilman, että kukaan katsoo kieroon ;)

Hängouveri

Oli todella mukavat juhlat eilen. Ravintolassa oli ihan hyvää ruokaa, tosin hääpäivän ruoka oli parempaa. Alkupalaksi oli tapasta suomalaisittain, viidestä naposteltavasta kolmessa oli punaista lihaa, enkä kehdannut jättää niitä syömättä. Olivat todella pieniä (siis ihan tapaksia) joten pistelin ne suihini. Hirvi maistui ihan ok:lle, possun mausta en pitänyt yhtään. Eipä tullut mitään kamalia kaipauksia punaisen lihan perään, joten en aio muuttaa tapojani :) Mutta ei tullut mitään morkkistakaan, vaikken olekaan syönyt punaista lihaa kohta kymmeneen vuoteen. Pääruokana oli kuhaa ja katkarapuohraa, jälkiruoaksi jotain makeaa kakkua ja lakkamoussea. Yllätykseksi minulle ja juhlakalun isälle tuotiin suklaakakkupalat (oli muuten älyttömän hyvää), meillä molemmilla kun oli synttärit :D Työkollega oli kuulemma vähän avittanut keittiöväkeä, kun ihan äimistyneenä ihmettelin että miten he tiesivät, en ollut maininnut synttäreistäni kenellekään! Yllätyin kyllä ihan täysin!

Ravintolasta jatkoimme pienellä porukalla baariin, ja jaksoin istua juhlaväen kanssa siellä yhteen asti. Sitten alkoi väsy ja nälkä painaa, joten soitin miehen hakemaan kotiin. Söin vähän ja menin nukkumaan. Jatkoin unissani juhlia ja seitsemän aikaan heräsin ensimmäisen kerran. Jatkoin unia todella katkonaisesti ja kymmeneltä nousimme ylös. Olo oli ihan tosi vetämätön ja ihan pöhnäinen. Minulla oli krapula!!??

Otin tyynyn mukaani alakertaan ja katselin Frendejä aamun viltin alla makoillen. Olo oli turvonnut ja todella väsynyt. Kävimme pelailemassa muutaman tunnin ja halusin kävellä pienen lenkin samalla, jos se vaikka saisi nesteet kiertämään ja piristäisi oloa. Samalla huomasin, että ne "alavatsalihakset" olivat ihan älyttömän kipeät, en meinannut saada kenkiä pois/takaisin jalkaan. Lenkki kuitenkin piristi hieman, samoin sauna, jossa kävimme kotiuduttuamme. Olen juonut paljon vettä tänään ja se on helpottanut sekä turvotukseen että krapulaan. Ja siis jos ei ole jo muuten ilmiselvää, niin en juonut eilen tippaakaan alkoholipitoista juomaa :D

Ja tuli tässä mieleeni, en ole aiemmin tainnut sanoa että myttynen tykkää majailla mahassa oikealla puolella. Istukka on edessä vasemmalla, joten tilaa on varmaankin paremmin oikealla. Maatessa maha on välillä selvästi oikealle kallellaan ja pääosa myllerryksestä tuntuu oikealla. Usein myös peppu tai pää tuntuu ihan selkeästi kädelle oikealla. En osaa sanoa kummasta on kyse. Naureskeltiin toispuoleiselle mahalleni miehen kanssa tässä kun katsoimme elokuvaa.

Mutta nyt taidan painua jo pehkuihin. Olo on huomattavasti parempi kuin päivällä, selvisin siis krapulasta (edelleen ??!!). Mutta haluan silti kunnon, pitkät yöunet, kun nukuin niin levottomasti viime yön.

25

Tänään olen ollut täällä muailmassa masun ulkopuolella neljännesvuosisadan verran.

Itse en edes muista koko asiaa, sillä tänään on kollegan ja ystävän väitöstilaisuus ja karonkka, joten ajatukset on suuntautuneet sinne. Täytyy tässä vähän nyt syödä jotain että jaksaa odottaa ravintolaan, juhlapaikkana on sama ravintola jossa kävimme syömässä miehen ja vanhempiemme kanssa kun meidät vihittiin. Odotan makoisaa ruokaa :)

En ole juhlinut synttäreitäni sen jälkeen kun täytin 20. Joka vuosi sen jälkeen on ollut jotain muuta. Yhtenä vuonna olin ulkomailla (USAssa vaihto-oppilaana) ja synttäreiden aikaan koti-ikävä (eristyisesti miestä oli silloin ikävä) oli pahimmillaan. Ystävät kyllä ostivat minulle tyypillisen amerikkalaisen kakun (kamalan äklömakeaa). Toisena vuonna oli samana päivänä äidin enon hautajaiset. Kolmantena tapahtui jotain ikävää myös (en kyllä nyt juuri muista että mitä) ja muina vuosina on vain ollut jotain muuta. Mutta mikäpä tässä on taas täyttää 21 vuotta ;)

Mutta nyt välipalalle ja sitten alan valmistautua iltaan. Kivaa laittaa tukka ja naama nätiksi ja juhlavaatteet. Tämän illan asuna on äitini pitkä musta hame (omani eivät mahdu yllättäen päälle) ja H&M:ltä ostettu musta juhlava t-paita, jossa on jotain kimallusta kaula-aukon kohdalla. Paitaa ostaessani päätin etten saa kompleksia kun pyysin ystävää kahdesti tuomaan isomman koon, vaikka olin jo ottanut ison paidan sovitukseen ;) Mutta se paita ei ole mammavaateosastolta!

Leskeilyä

Olen nyt lähes koko viikon leskenä, mies lähti eilen aamulla työmatkalle ja palaa takaisin vasta perjantaina illalla. On se vaan aina ihan omituista olla kotona yksin ilman toista. Olo on ihan tyhjä ja jotenkin orpo. Eilen mietinkin, että en haluaisi olla yksin. Tuntuu, että tarvitsen sen toisen tunteakseni itseni kokonaiseksi. En ole omistushaluinen ja mielestäni on vain hyvä että välillä ollaan yksinkin, mutta en silti halua sitä. Kuitenkin on hyvä välillä muistella että miten sitä toimittiinkaan yksin ja kun toinen palaa takaisin huomata, kuinka sitä kaipaa toista.

Kissat on ihania aina kun olemme ilman toisiamme kotona. Toinen tuli pääni päälle käpertyen nukkumaan, hurinaan oli ihana nukahtaa. Oli yöllä siirtynyt kylkeä vasten nukkumaan ja kun kävin vessassa, tapahtui vahdin vaihto. Toinen meni muualle nukkumaan ja toinen tuli tilalle. Eipä tarvitse yksin nukkua :)

Perjantaina käytiin tivolissa, joka oli tullut kaupunkiin. Kävin yhdessä hurjassa laitteessa (turvakaari tuli sopivasti masun ympärille niin ettei painanut) ja maailmanpyörässä. Käytiin baarissa kaakaolla ja mentiin aikaisin kotiin. Lauantaina hoideltiin asioita kaupungilla ja sain vihdoin vietyä kengät suutariin. Ostettiin kameraan kunnon jalusta tulevaa matkaa varten (muutenkin, mutta erityisesti maisemakuvia varten haluttiin ostaa se nyt). Illalla oli kahden kaverin yhteispippalot ja vietettiin iltaa siellä puoleen yöhön asti. Pelattiin juomapelejä ja naurettiin paljon. Sunnuntaina kävin aamulla töissä piipahtamassa samalla kun heitin miehen työmatkalle bussiin. Loppuillan vietin sohvalla viltin alla. Olin todella väsynyt ja ihan nuutunut. Sama olo on jatkunut tänään mutta vielä tukkoisempana. Heräsin aamulla tunnin myöhässä, olin vahingossa laittanut kellon soimaan 7:45 enkä 6:45. Näin on käynyt aiemminkin. Onneksi ei ollut kiire töihin, siltikin oli koneella jo ennen puolta yhdeksää. Hoidan näemmä aamutoimet yksinään puoleen tuntiin. Olen siis nopeampi kuin muistinkaan.

Ajattelin syödä lounaan töissä ja mennä takaisin kotiin lepäämään. Nyt ei voi tulla kipeäksi kun viikon päästä lähdetään reissuun! Ei ole yhtään edes nälkä, joten taidan oikeasti olla flunssassa. Ihan tyhmää.

Keskikesän juhla

Vaikka mökillä on aina kivaa, kivempaa on palata omaan kotiin. Varsinkin kun nyt laukut on purettu, pyykit pesty ja maha täysi ruokaa. Taitaa uni maittaa tänään aikaisin, itikat valvottivat aina aamuyöstä.

Perjantaina suuntasimme ystävien luokse, tiedossa oli ensin grillausta ja sitten tapasten tekoa. Ruokaa valmistettiin nelisen tuntia, mutta oli kyllä hyvää. Suurella porukalla onnistuu, vaikka onhan se välillä vähän sähläystä. Illalla suunnattiin yhden auton kanssa mökille vesisateeseen. Lämmitettiin vielä sauna ja käytiin uimassa. Sillä välin pihaan olis saapunut neljä pientä jänön poikasta, joista yksi loikki piiloon pensaaseen.

Seuraavana päivänä loputkin saapuvat mökille ja ohjelmaan kuului pelailua, höpöttelyä, ruoan valmistusta, saunomista ja uimista. Oli kyllä tosi kivaa, ja kukaan ei ihmetellyt selvää juhannustani. Muutenkaan ystävistä kukaan ei ollut kamalassa kännissä, mikä oli hyvä. Seuraavan yön nukuin ystävän ja koiran kanssa leikkimökissä ja uni tuli hyvin, kun jaloissa oli pieni pötkö lämmittämässä (niinkuin meidän kissat).

Tänään lähdettiin kohti kotia puolenpäivän jälkeen. Ihanaa kun jäi vielä hyvin aikaa oleilla ja toipua mökkeilystä tälle päivälle.

Huomasin pari uutta raskausoiretta (taas). Nyt ne rinnat on kasvaneet, ainakin kuppikoolla. Ja en osaa elää niiden kanssa, koko ajan tiellä, erityisesti nukkuessa jäävät koko ajan johonkin väliin. Lisäksi kärsin nykyään mökkitiepahoivnoinnista! Sekä miedosta matkapahoinvoinnista, mikä varmaankin liittyy jälleen mahakipuihin ja pissahätään. Autolla matkustaessa pissahätä yllättää todella nopeasti ja yltyy kovaksi hädäksi kera mahakipujen ja miedon pahoinvoinnin. Mutta tärisevällä mökkitiellä se paha olo meinaa ihan tosissaan tulla. Kotiin tullessa takapenkki oli täysi poikia ja minä etupenkillä koitin hengitellä kevyesti, roskapussi sylissä ei auttanut pahoinvointiin. Onneksi se helpotti heti kun päästiin takaisin asvalttitielle.

Se on nyt lähes kaksi viikkoa lomaa takana, eikä yhtään tunnu siltä. Jos ensi viikon osaisi rauhoittua. Sitten viimeisellä viikolla kun mies palaa jo takaisin töihin, voisin voinnista ja jaksamisesta riippuen käydä vanhempien luona. Kun ei tiedä koska sinne tulee seuraavan kerran mentyä. Jos olo on sellainen, voisi heille kertoa uutiset. Tai sitten odotan ensimmäiseen ultraan, tai kunnes kuulen sydänäänet. En oikein vieläkään uskalla antaa itseni uskoa tähän 100% varmuudella. Oireet ovat (kamalan) ihanan lupaavat, mutta koskaan ei tiedä. Toisaalta, ei sitä koskaan tiedä myöhemminkään, vaikka ensimmäinen ultra on ohi, se ei ole tae terveestä lapsesta helmikuussa.

Mutta eipäs nyt synkistellä, mennään eteenpäin niillä fiiliksillä, jotka juuri sillä hetkellä tuntuu. Tällä hetkellä olen innoissani uusista oireista (olenkohan vähän sairas? :D ) sillä ne tekevät tästä taas vähän todellisempaa. En malttaisi odottaa raskausmasua! Toisaalta toivoisin sen näkyvän pian, mutta sitten se on heti tiellä ja sitten valitan. No,valitan joka tapauksessa, vaikka olenkin onnellinen :)

Rv 5+5

Vappu!

Huh huh mikä viikko. Onneksi se on pian takana. Töissä oli taas aika vaativia puuhia, ylitöiksi ei onneksi kuitenkaan mennyt. Mutta olen silti aika poikki. Enää ihan pieni rutistus ja sitten suuntaan kuntosalin kautta kotiin. Vappuaaton suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä grillailu omalla patiolla ja löhöily omalla sohvalla. Emme aio lähteä minnekään, sillä ilma on kovin harmaa, sateinen ja kylmä, ja tämän lisäksi tulen huomennakin piipahtamaan töissä.

Mutta rauhallinen vappu sopii meille oikein hyvin, opiskeluaikojen villit vappumeiningit ovat taakse jäänyttä aikaa, enkä katso sitä pahalla. Muutenkin tuo alkoholi on maistunut minulle aika huonosti viimeisen kolmen vuoden aikana, koko ajan vain vähenee. Pari viikonloppua sitten päätettiin miehen kanssa, että nyt ryypätään kavereiden kanssa. Alku alkoi hyvin, juoma maistui, tosin join aina välissä lasin vettä, ettei tule nestehukka. Baariin kun lähdettiin, huomasin olevani vain pienessä hiprakassa eikä juoma maistunut. Kotiin tullessa tuntui, etten ollut enää edes humalassa. Aamulla nousin pirteänä pyykin pesuun ja olin tyytyväinen, ettei ollut edes väsymystä. Nytkin mietin ostaisinko pullon valkkaria seuraavan parin viikonlopun tarpeiksi, tai yhden saunasiiderin. Ei tehnyt mieli kumpaakaan, joten en ostanut mitään.

En valita. Olen vain tyytyväinen ettei alkoholi maistu. Olen kuitenkin joskus elänyt pelossa, että minusta tulee alkoholisti. Onneksi vielä toistaiseksi näyttää hyvältä. Olen myös sortunut miehen ylianalysoimiseen, tosin en koskaan sano kuin aiheesta ja mies tietää taustani. Ja onneksi ymmärtää.

Höpöttelin töiden tuoksinnassa kollegan kanssa teini-ikäisten ryyppäämisestä, hänellä kun on teini-ikäisiä sisaruksia. Itse en koskaan harrastanut sitä (teini-ikäilyä kylläkin ;), enkä halunnutkaan. Olinhan silloin sitä mieltä, että minusta tulee absolutisti.

Mies taas kertoo, että hänen ollessaan 15-16 -vuotias hänen vanhempansa ostivat hänelle ja kavereillensa juotavaa ja ne juotiin kotona. Mielestäni todella hyvä menetelmä, se kokeilunhalu tulee tyydytettyä turvallisissa olosuhteissa aikuisen läsnäollessa.

Miten teillä on toimittu nuorten alkoholin käytön kanssa? Miten itse toimit ollessasi teini?

Mutta nyt vielä viimeiset työt tälle päivälle, 

Oikein hyvää vappua kaikille!

ps. kp 5 ekaa luomukiertoa, ei ihmeellisempiä tuntemuksia, kuin että seksi tuntuu maistuvan :D Jos kierto olisikin normaalihko, viikon päästä olisi hedelmälliset päivät käsillä!

EDIT. Tai siis niin kp 9:hän se oikeasti on kun ihan oikeasti ajattelen asiaa! :D Odotin vain niin innolla sitä päivää, kun olisin aloittanut uuden pillerilaatan, vaikka sehän oli tyhjennysvuodon viimeinen päivä! Mutta hyppäsi viikolla tämä odottelu eteenpäin, kannatti sekoilla!!

Kiirusta pitää

Illan karonkka meni hyvin. Ruoka oli suurelta osin maittavaa, harmi vain että pääruokani ei oikein maistunut minulle, siinä oli jokin mauste tai maku josta en pitänyt. En millään ole vielä toistaiseksi saanut päähäni, että mikä maku se on, vaikka se olikin etäisesti tuttu. Oltiin kotona yhden maissa yöllä, ei lähdetty jatkoille, sillä pääsyliput olisivat maksaneet 10 euroa. Ennen pehkuihin painumista vielä syötiin päivän sapuskat pois. Sen verran tuli viiniä juotua raflassa, että nukuin yön hieman levottomasti.

Jossain määrin yllätyksekseni sain tietää eilen illalla, että suurella osalla miehen ryhmän henkilöstöstä on lapsia. Pienempiä sellaisia. Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa vauvakuumeilin miehelle vähän varovasti. Sanoin, että kovasti haluaisin lapsen hänen kanssaan, ja kerroin tästä havainnosta jonka tänään illalla tein. Mies vain totesi, että "Niin, niinhän niillä monella on". Mutta eipä tullut tuhahteluja tai muuta haihattelusta syyttelyä ;)

Ensi viikko tulee olemaan taas kovin kiireinen. Töissä on tosi paljon puuhaa, huomennakin täytyy mennä jo seitsemään töihin, että saan aamusta tehtyä muutaman homman. Päivällä on sitten se seminaari, jossa on myös minun esitykseni, joten pitää jättää pari tuntia paniikkiaikaa ennen sitä. Kotiin tuskin pääsee ennen viittä, sillä seminaarin jälkeen pitää vielä mennä labraan hetkeksi, jotta saan laitettua tiistaiaamun hommia varten tavarat valmiiksi.

Mutta nyt vohvelinpaistoon. Tänään on taas pitkästä aikaa peli-ilta, ja päätin tehdä meille vohveleita :) Pitkästä aikaa niitäkin!