Kaoottinen olo

Tänään aamulla tuli ajatus päähän, että ei tämä meidän vauva ainakaan yöllä synny. Nukun niin makeasti että ei silloin voi kukaan syntyä :D Ja kaikki päivällä olevat oireet (supparit, olot ym.) häviää aina yöksi. Ja alkavat aamusta kun nousen ylös.

Naureskelin ystävälle tässä, että nämä olothan on juuri niitä jotka pitävät paikkaansa. Vaikka onhan se parempi kuunnella omaa kroppaa, tosin alkaa tämä mennä vähän ylilyönneiksi omastakin mielestäni. En nyt hysteerisenä oleta jokaisen supistuksen tekevän tai merkitsevän jotain, mutta kyllä tässä alkaa kärsimättömäksi käydä, vaikka edelleen vakuutan vahvasti itselleni, että ei tässä ole mihinkään kiire. Olo on edelleen ihan mainio, ei ole mitään syytä hätäillä. Vähän olo alkaa kuitenkin olla malttamaton ja kärsimätön. Mieskin jo odottaa vauvaa saapuvaksi, Ihan Oikeasti. Asia ei ole hänelle(kään) enää niin kaukainen.

Olen kärsimätön myös yhden todella itsekkään syyn takia. Deadline töille siirtyi kaksi viikkoa edemmäs mutta silti haluaisimme kollegan kanssa kirjoitusta eteenpäin, mutta yksi junnaa ja junnaa ja panttaa omia kommenttejaan. Ymmärrän kyllä, että vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, mutta tämä työasia ei tullut yllätyksenä. Jos me muut venymme, niin miksi yhden on pantava kapuloita rattaisiin? No, se itsekäs syy on siis se, että haluaisin jo tästä kirjoitushommasta eroon. Ja vauvan saapuminen on se syy, miksi voin "lyödä hanskat tiskiin".

Tuntuu, kuin olisin joku jakautunut persoona tällä hetkellä. Yksi osa minusta on rauhallinen, eikä sillä ole kiire minnekään (liekö tämä Myttynen?), yksi haluaa hoitaa tunnollisena työhommat kunnialla loppuun ja siksi ei haluaisi että mitään vielä edes tapahtuisi ja yksi ottaa ässiä käyttöön ja toivoo kovasti että vauva syntyisi pian. Kun nämä kaikki yhdistää yhteen mieleen, olo on aika kaoottinen.