Kymppi

Ai että kun tänään on ollut niin mahtava keli. Käytiin talkoissa pudottamassa lumia katolta, tai no, minä juorusin tehokkaasti ja mukamas vahdin ettei sivuulliset joudu lumen alle. Lopuksi keitettiin meillä kahvit ja hain kaupasta pullaa talkoolaisille. Oli varsin mukavaa höpötellä naapurien kanssa.

Parin tunnin päästä lähdetään piipahtamaan pippaloissa, mutta veikkaanpa että aika aikaisin tullaan takaisin kotiin.

Yöllä särki lonkkia ja reisiä ja vähän jouduin hakemaan hyvää asentoa jossain vaiheessa. Tässä muutama hetki sitten kävi mielessä (kun katsoin Sydänääniä YLE Areenalta), että olisikoha tuo särky yhteydessä supisteluihin? Vai olenko vain liian toiveikas?

Keskustelupalstalla yksi helmikuinen ei selvinnyt tähän maailmaan, myötäsuru tuli aika voimakkaana. Vaikka samalla kuitenkin blokkaan asian mielestäni mahdollisimman täysin, tuollaisen surun kohtaaminen on nyt liian lähellä itseäni. Onneksi myttynen myllertää päivittäin, vaikka tila onkin jo alkanut loppua ja isommat liikkeet harventua. Välillä en edes tunne liikkeitä, ellei käsi ole mahan päällä.

Kymmenen päivää. Vaikka tuo luku ei mitään kerrokaan. Enkä siihen oikeastaan olekaan keskittynyt. Jos päivämääriä pitäisi toivoa, niin tässä kuussa niitä olisi kaksi. Tuleva maanantai (ystävänpäivä), vaikka se laskettu aika olisi se kaikista "mieluisin", miehen edesmenneen isän syntymäpäivä.