Hupsista, ihan huomaamatta tein ihan koko päivän (lukuunottamatta lounastaukoa ja kaupassa käyntiä) töitä! Vielä vähän jäi huomiselle, mutta sitten on taas yksi suuri spurtti otettu kirjoitushommissa eteenpäin. Nyt vaan ärsyttää, kun kaikki ei ole samassa lähtökohdassa työasioiden suhteen, yksi jarruttaa ja haluaa sitä sun tätä ja muut patistavat eteenpäin. Ja minä en ole se joka jarruttelee! No, ihan kamalaa stressiä en asiasta jaksa ottaa.
Muutama napakampi harjoitussupistus tuli eilen illalla. Tänään mahassa on venytelty kovasti, näytettiin hetki sitten nyrkkiäkin. Kaupassa käydessä ja kotiin kävellessä ylämäkeen painavan kauppakassin kanssa eteneminen meni yllättävän sujuvasti! Olo on muutenkin ollut varsin mainio tänään.
Aamulla mies heräsi normaaliin aikaan, mutta palasi vielä takaisin torkahtamaan syötyään aamupalan. Hän oli hieman lenssuinen, mutta tunnin lisäuni helpotti oloa. Vähän lämmitettiin miehen varpaita peuhaamallakin ;) Kysyin mieheltä hänen valittaessaan kurkkukipua ja vilua, että onko tänään pakko mennä töihin, vai ehtiikö ne asiat huomennakin. Hän mietti hetken, ja totesi että tekee mieluummin tänään kaiken minkä voi, ettei jää isyysloman takia tekemättä. Mieskin alkaa jo tosissaan odottaa vauvaa kotiin ja on valmistautunut yllättäväänkin lähtöön, ihanaa! <3
Ja olen muuten huomannut, että ruokahaluni on kadonnut. Ei vaan meinaa olla nälkä ja jos on, ei tee mitään mieli. Ja se jos mikä on kummallista! Täytyy välillä ihan muistuttaa itseä syömään, ettei tule paha olla, minä kun olen nälkäisenä melkoisen kiukkuinen... No mutta, eipä painokaan nouse :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti