Kävimme eilen lyhyen työpäivän jälkeen kaupoilla, samalla kävimme reklamoimassa turvaportista (joka olikin kunnossa, se suoristui kun sen kiristää paikalleen, mutta missään ei tästä lukenut mitään) ja tilasimme uudet patjat. Ei ole halpaa hommaa, mutta pitäisi olla kunnolliset! Tulevat tosin vasta ensi kuun puolessa välissä, mutta siihen mennessä meillä ainakin pitäisi olla se sängyn runkokin. Ostimme samalla uudet tyynyt, ergonomiset sellaiset. Ainakin omat yöuneni paranivat, ei puutunut kädet niin paljoa kunei tarvinnut tunkea niitä tyynyn alle ja kyljelläänkin oli tosi hyvä nukkua. Levottomat jalat yrittivät vähän vaivata mutta onneksi vispaus loppui lyhyeen. Lonkka vaan meinasi puutua. Nukuin ihanat 12 tuntia, näin vähän sellaista unta ja mies heräsikin mukavasti tänä aamuna ;)
Vaikka makoilimme sängyssä lähes kymmeneen asti, ehdin silti syödä rauhassa aamupalan ja kirjoittaa tämän postauksen, ennenkuin täytyy lähteä töihin. Ihana laborantti kun tekee yhden homman mun puolesta, mikä vaatii noin viisi minuuttia varsinaista tekemistä mutta odotteluaikaa sisältyy tunti, niin voin mennä myöhempään töihin. Tästä päivästä ei siis tulekaan täyttä päivää vaan suurin piirtein saman mittainen kuin eilisestä :)
Ja olin kyllä eilen ihan poikki, vaikken ollutkaan töissä kuin nelisen tuntia. Olin tosin jalkeilla suuren osan siitä ajasta ja sen kyllä huomasi heti. Ei sitä vaan jaksa enää! Jalkoja ja selkää pakotti ja mahassakaan ei ollut kovin hyvät tuntemukset. Illalla saunassa ollessamme huomasinkin, että mahaan oli ilmestynyt ihan uunituore raskausarpi, oli purkautunut verta ihan kunnolla siihen ympärille.
Myttynen on taas ollut pirteä oma itsensä mahassa. Kova myllerrys käynyt koko aamun, taisi olla raukalla vähän hikkakin. Itseäni nuo liikkeet eivät millään lailla häiritse, päin vastoin parin päivän takaisen huolestumisen jälkeen liikehdintä on hyvin toivottua ja tervetullutta. Etenkin kun meillä täällä asustaa hellempi kaveri ja rajummat liikkeet uupuvat lähes täysin.
Mutta nyt aamutouhut loppuun, viikon masukuvan napsaus ja töihin lähtö. Tänään voi onneksi tulla suoraan kotiin töistä, mies kun jää vielä kotiin niin taidan vähän vihjaista, että olisi kiva jos ruoka olisi valmis kun tulen kotiin ;)
Olispa meilläki vähnän rauhallisempi tyyppi mahassa... Lillukka potkii ja puskee niin ahkerasti kylkiluihin ja palleaan, että välillä oikeasti sattuu ja välillä hengitys menee ahtaaksi. Samalla sitte pikkunen pää runnoo häpyluuta tai virtsarakkoa, ku ei se ole vielä ihan paikalleen laskeutunu. Välillä on niin tukala olo, etten ihan tiiä miten oikein jaksan tätä koko ajan kasvavan sätkyukon jumppa-alustana olemista vielä puolitoista kuukautta!
VastaaPoistaVoi ei :D Muistan kun ystäväni oli raskaana ja loppuviikoista voihki vain kun oli niin kova muksu potkimaan. Itse odottelin kauhulla jatkuvasti kipeitä potkuja mutta onneksi en ole muutamaa voihkaisua suurempia potkuja saanut osakseni, vielä ainakaan! Edes öisin en herää liikkeisiin!
VastaaPoistaTäälläkin välillä kyllä koitetaan tulla mahan punkeamalla läpi ja palleaa ahdistaa, virtsarakkoon potkiminen onneksi loppui kuukausi sitten.
Voimia viimeisiin viikkoihin jumppa-alustana!