Vauhti senkuin hidastuu. Enää ei pysty viilettämään paikasta toiseen, auta armias jos vastaan tulee ylämäki. Tuolilta/sohvalta pitää nousta maltillisesti, niinkuin kaikkeen muuhunkin liikkeeseen pitää suhtautua nyt vähän "rennommin". Fyysisen hidastumisen lisäksi myös henkiset kyvyt ovat hidastuneet. Työtahti alkaa madella ja ei vaan jaksa enää ihan täysiä työpäiviä. Iskee ihan tuhoton väsymys, aivot vaan jumittaa. Voisin viettää puolet päivästä katsoen hömppää, ei tarvitsisi ajatella mitään.
Huomenna on toinen kotityöpäivä. Ja pian on taas viikonloppu, onneksi. Aika menee ihan valtavan nopeasti eteenpäin! Mutta jotenkin en osaa vielä stressata asiasta ehkä niin paljoa kuin pitäisi. Niin työ- kuin vauvajuttujenkaan kanssa. Molemmissa tapauksissa pitäisi vielä tehdä vaikka mitä... Ja ne joululahjat...
Masukuvan muistin ottaa vasta tänään, tässäpä tämä on.
Kova myllerrys siellä käy, nykyään enemmän tai vähemmän koko ajan. Nyt myös perse on alkanut levitä, sinne ilmestyneistä raskausarvista päätellen se tapahtuu nyt melko nopsakkaa tahtia. No, kyllä se saakin levitä (tai no, lantio saa levitä), että mahtuu sitten myttynen paremmin ulos.
Taidan mennä sen hömpän pariin. Tekisi mieli nukkua päikkärit, mutta taidan säästää ne unet yötä vasten.
Oi kun sulla on suloinen maha :)
VastaaPoistaJa anna sen perseen levitä, se on kuule yks pieni murhe maailmassa!