Niin se vaan viikonloppu taas oli ja meni. Koko lauantain pesin pyykkiä ja illalla lähdimme hengailemaan hetkeksi ystävien kanssa puistoon, siitä baariin toisen ystävän synttäreille, sieltä vielä hetkeksi puistoon ja kotiuduimme kolmelta yöllä. Yllättävän hyvin sitä jaksoi valvoa limpparin voimin.
Sunnuntaina sitten nukuttikin yhteentoista asti, olisi nukuttanut pidempäänkin mutta en enää viitsityn makoilla että illalla pääsisi taas johonkin aikaan nukkumaan. Pelasin koko päivän, illalla käytiin miehen kanssa BodyBalancessa ja saunassa. Ihanan rento päätös viikolle. Tänään aamulla sitten muistin aamupalaa tehdessä, että ei hitto, minunhan piti käydä sunnuntaina töissä!!! Lähdimme kaverin kissojen kautta (piti käydä ruokkimassa ne kun ystävä on reissussa) töihin ja ahkerana menin heti hommiin. No onneksi en tullut sunnuntaina töihin, sillä olisi kyllä ketuttanut.
Heti aamusta kaikki alkoi mennä pieleen. Laitteet ei toimineet ja hommat kusi. Lopuksi jouduin toteamaan että ei tule mitään, viikon hommat hukkaan ja kaikki alusta. Onneksi ei ole deadlinea. Lisäksi minua pommitettiin selvittämään asioita jotka eivät olleet varsinaisesti minun asioitani hoitaa. Vitutuskärä alkoi taas nousta mutta asiat onneksi selvisivät. Siirsin kuitenkin suosiolla iltapäivälle suunnittelemat työt huomiselle. Jotenkin tuli sellainen kutina, että tänään asiat ei mene putkeen, joten en uskalla lähteä edes kokeilemaan toimisiko loppupäivä, sillä hommat maksavat rahaa ja niiden on onnistuttava.
Sen sijaan hoidin paperiasioita kuntoon ja sain muutaman asian eteenpäin. Mieli parani huomattavasti.
Tänään suuntaan miehen kanssa taas salille vähän rehkimään. Nyt kun ilmat viileni jaksaminen on ihan toista luokkaa. Ihanaa kun saa nukuttua kunnolla ja ajatuskin juoksee edes johonkin malliin!
Tänään aamulla koin totaalisen ahaa-elämyksen. Laitoin hameen, joka on leveähelmainen ja astetta liian iso minulle. Mutta sepä ei mennytkään kiinni, ei lähellekään!!! Maha on siis IHAN OIKEASTI kasvanut niin paljon, että enää ei ole toivoakaan normaalien napillisten ja vetoketjullisten vaatteiden pidosta. Onneksi suurin osa hameistani on sellaista mallia, että ne joko venyy ja vanuu tai voi nostaa korviin asti :D Housuja en muutenkaan juuri pidä (paitsi farkkuja) ja juuri sain ne mammahousut kollegalta lainaan.
Samalla iski ajatus tajuntaan, että kai siellä olisi ihan pakko jonkin kasvaa kun mahakin kasvaa hurjaa vauhtia. Samalla pelottaa etäisesti keskenmeno, en edes uskalla enää ajatella ajatusta sen pidemmälle koska tekee henkisesti niin pahaa. Olen ihan pikkaisen alkanut jo uskaltaa olla odottava äiti. Minusta tulee äiti. Tuon ääneen (pään sisällä) sanominen saa minussa aikaan lämpimän aallon.
Kerroin synttärisankarille maha-asukista ja hän lähes pillahti itkuun. "You're gonna be a Mom!!!" :)
ps. en oikein tiedä mitä tekisin. Vaihdoin Lilypien raskauslaskurin paremmin sointuvaksi tähän uuteen pohjaan, ja se muutti päivää yhdellä päivällä myöhemmäksi, vaikka kaikki asetukset ovat samat. Tosin nyt se on sitten neuvolan kanssa samassa ajassa. Minä kuitenkin haluan uskoa 22.2. päivämäärään. LA on tarkoitettu olevaksi silloin, joten se on ja pysyy siinä. Piste. Siksi Rv:t postauksien lopussa eivät vastaa laskurin päivämääriä, jos joku muukin kuin minä ihmettelee asiaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti