Kipuja

Tässäpä taas uuden viikon kunniaksi uusi kuva. Jälleen aamulla otettu, ilman turvotuksia. Onhan se ihan huomattavasti pienempi aamulla kuin näin illalla. Kukaan työporukassa ei ole vielä huomannut tai ainakaan sanonut mitään. Olen kuitenkin siihen tyytyväinen, vaikka niissä verikokeissa kaikki olikin OK, olisi se kiva nähdä kaunis ultrakuva vielä ennen kuin alan ihan oikeasti odottaa, että eikö kukaan huomaa :D

Myrskyä on luvattu, ulkona tuulee kovasti, kerran taisi jyrähtää. Saa nähdä mitä yö tuo tullessaan. Mistä tulikin mieleeni, että nyt on alkanut unirytmi normalisoitua. Vaikka kamalasti väsyttäisi jo kymmenen aikaan, täytyy valvoa yhteentoista, jotta olisin hereillä herätyskellon aikaan, enkä tuntia aiemmin. Jälkimmäisessä tapauksessa nimittäin ehdin nukahtaa takaisin ja herään niin syvästä unesta, että olen ihan tööt. Voisinpa silti suunnata jo sänkyyn lueskelemaan.

Mahaa on vähän särkenyt. Ei pahasti kuitenkaan. Ei edes menkkajuilintojen tavalla, vaan sellaista kummallista särkyä, ihan kuin olisi paljon ilmaa mahassa. Ei se varsinaisesti kipeä ole, välillä vain epämiellyttävä. Ja nopeita liikkeitä ei sovi tehdä, etenkään jos nousee ylös. Repäisykivut ovat astuneet kuvioihin. Ei nekään kuitenkaan mitään ylivoimaisen pahoja.

Jotenkin tämä on nyt tasapaksua elämää, kovasti odottelen ensi viikon ultraa, sekin on vasta perjantaina. Vielä niiiin pitkä aika odottaa...