Jes, meillä on neuvolalääkäri jo ensi maanantaina! Aikastui viikolla. Mies lähtee työreissuun viikoksi ja sanoi vahingossa minulle väärät päivämäärät ja sen mukaan olin varannut lääkäriajan. Ja voi sitä harmistuksen määrää kun selvisi että mies ei pääsisikään mukaani lääkäriin. Kysyi että mitä siellä on ja kun kerroin että mahdollisesti sydänäänten kuuntelua, näin melkein miehen alahuulen väpättävän. Lupasin varata uuden ajan niin, että mieskin pääsee mukaan. No hyvä että soitin, sillä lääkäriaika olisi joka tapauksessa pitänyt vaihtaa, sillä lääkäri ei olisi ollut paikalla alkuperäiseen aikaan kuitenkaan. Sain viimeisen ajan ennen alkuperäistä aikaa, myöhemmin olisi mennyt vähän liian myöhään ja reissukin olisi pukannut päälle. Mieskin oli nyt onnellinen kun pääsee mukaan eikä missaa mitään.
On se vaan niin ihanaa kun toinen haluaa olla aktiivisesti mukana. Itse haluan että mies pääsisi olemaan osa odotusaikaa ja haluan tarjota miehelle mahdollisuuden kokea kaiken mitä itsekin koen, mikä nyt vain on mahdollista. Mutta ihaninta on huomata, että myös mies haluaa ihan tosissaan olla mukana :)
Muutenkin olen huomannut miehessä pieniä muutoksia. Olen kertonut, että olen alkanut kärsiä raskausdementiasta ja mies on ottanut asiakseen muistutella miunua ja huolehtia että minulla on mitä tarvitsen. Esimerkkinä kuulokkeet. Olin sanonut, että voisin tuoda töihin kotoa miehen vanhat kuulokkeet, jotta voisin kuunnella työkoneella musiikkia. No enhän minä enää niitä muistanut illalla, mutta mies kävi heti hakemassa ne ja laittoi laukkuuni <3
Myös masua on alettu hipustella ja puhua vaivihkaa tulevasta lapsesta. Eilen kissat olivat raahanneet viltin sängyltä ulko-oven eteen (???) niin, ettemme meinanneet saada ovea auki ja päästä kotiin. Mies totesi että kisut olivat yrittäneet rakentaa äitille pesää tasanteelle :D
On se vaan niin ihana mies. Rakastan sitä aivan valtavan paljon! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti