Miehen äiti ja sisko tulivat yllätyskäynnille tänään. Tai no, yllätys ja yllätys, soittivat eilen illalla että passaisko tulla tänään. Onneksi oli iskenyt leipurihirmu ja jääkaapissa oli jo valmiina kakku hyytymässä.
Anoppi oli (ihme!!!) jättänyt kertomatta miehen siskolle uutiset ja kun kerroin että ultra on perjantaina, onnea vaan tulevalle tädille, niin hänhän purskahti ihan itkuun :) Oli niin onnellinen että minä ja anoppikin kyynelehdittiin samalla :D
Töissä on kiirus. Mikähän siinä on että yhtään ei voi suunnitella etukäteen niin ehtisi kunnolla valmistautua vaan aina pitää jättää kaikki viime tinkaan. Ja kyseessä en ole minä, itse osaan kyllä suunnitella mutta muut ei. No, en jaksa ottaa paniikkia. Katsotaan huomenna iltapäivällä kuinka paska fiilis on ;)
Meidän pikkukisu on ihan hellyydenkipeä ja niin suloinen, on nukkunut nyt jo monta yötä lähes läpi yön meidän vieressä. Aamulla viideltä iskee puolen tunnin riehuntakohtaus, sen jälkeen tullaan kylkeä vasten taas koisimaan. Aamulla mennään takaisin sänkyyn kunhan se on pedattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti