Työ

Tein eilen käytännössä 16 tuntisen työpäivän. Olin aamulla vähän jälkeen puoli seitsemän töissä ja aloin väkertää yhteenvetoa. Tietokone temppuili, mutta sain yhteenvedon tehtyä. En kuitenkaan saanut lähdetiedostoa tallennettua muutoksineen. Poltin itselleni kaikki tiedostot työkoneelta kotiin vietäväksi, päätin etten enää juurikaan tee ainakaan yhteenvetoja työkoneella.

Tuli aika lähteä lounaalle ja ottamaan vastaan seminaarin puhujat. Tuskailin luentosalin tietokoneiden kanssa, onneksi vain teoriatasolla. Aamun konesekoilusta en ollut rohkaistunut ollenkaan ja pelkäsin koneen sekoavan kesken arvon puhujien esityseten. Seminaari sujui kuitenkin hyvin, vaikka venyikin viiteen asti. Viimeinen puhuja muistutti David Attenboroughia, niin eleiltään, puhetyyliltään kuin ääneltäänkin. Voisin kuunnella sellaista innostusta äänessä ikuisesti.

Kotiin päästyä laitoin tiedostot pörisemään ja tein töitä lähes yhteentoista asti. Välissä kävin kaupassa happihyppelyllä. Olin yllättävän energinen koko päivän.

Tänään tuhersin labrassa puoleenpäivään asti, kokeet menivät mönkään. Ehdin syömään vasta yhdeltä (vatsa huutaa ruokaa aina yhdeltätoista). Kävin loottaamassa kollegani artikkelivarastot (kävin läpi kaksi hyllyllistä kansioita). Tulin kotiin, kävin lenkillä ja saunassa, ja iskin taas työtiedostojen kimppuun. Enää ei energia aivokopassa riitä jatkamaan hommia tänään. Huomenna on uusi päivä. Ja lauantaina. Ja sunnuntaina. Ja maanantaina.

Sitten lopetan työhommat kuukaudeksi.

Näissä hommissa on se hyvä puoli, että yleensä mitä enemmän tätä työtä teen, sitä enemmän innostun siitä. Tänään käytin ihan oikeasti itse aivojani ja tein kompromisseja labrassa. Olin gradua tehdessäni todella itsenäinen ja osasin ajatella. Ensimmäisessä työpaikassa minut lyötiin maanrakoon pieneksi mytyksi ja nyt toisessa työpaikassa minulla meni kaksi vuotta saada edes jossain määrin se itsenäisyys ja usko itseeni takaisin. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa samalta kuin kolme vuotta sitten gradun valmistuttua. Vaikka koe menikin pieleen tänään, se ei sinänsä haitannut, koska koin osaavani.