No, vähän paremmalta näyttää. Sormuksen vein kultasepälle korjattavaksi ja sain sen takaisin vielä samana päivänä. Sain uuden timantin ja muutkin kiristettiin varmuuden vuoksi. Kaikki tapahtui onneksi veloituksetta. No, kyllähän sen vihkisormuksen luulisi kestävän muutamaa päivää kauemmin elämää...
Auto sen sijaan ei ole kunnossa. Toissapäivänä saivat korjaamolla nostettua ikkunan ylös, mutta vika jäi mysteeriksi. Kuulemma korjaus saattaisi tulla kalliiksikin. Päätettiin antaa ikkunan olla, nyt siihen ei saa koskea. Ikkunanpesunestesäiliö oli puhki, tilattiin uusi. Se maksaa 80 euroa. Tämän lisäksi amispoika korjaamolla kulutti meidän akun loppuun. Se on kyllä vanha akku, eikä mikään uuden veroinen enää, mutta koko talvena meillä ei ole juuri ollut ongelmaa sen kanssa. Kerran ei auto lähtenyt käyntiin kovan pakkasyön jälkeen, ja radiota ei saa jättää yön yli kiinni paneeliin. Ihmekös jos se kuluu loppuun jos auto on päällä tunnin verran korjauksen aikana. Uusi akkukin on siis ostettava, ei kuulemma kauaa tule enää kestämään tuo akku. No, kun pääsimme lähtöasemiin korjaamolta, auto ei pihahtanutkaan. Siinä sitten mentiin pyytämään kaapeleita että päästäisiin edes liikkeelle. Olivat kuulemma antaneet vähän virtaa autolle ennen kuin olivat ajaneet sen ulos korjaamolta ja hartiat polvissa roikkuva amis tuli naureskelemaan automme viereen "Höhöhöö, eikö lähe käyntiin?". No ei kai lähde jos sille antaa virtaa vain sen verran että sen juuri ja juuri saa ulos korjaamolta! No, ei tässä kaikki. Tietysti uudet renkaatkin on ostettava tänä keväänä kun vanhat renkaat ovat jo liian kuluneet.
Siihen ne häämatkarahat sitten menivätkin :F
No, kyllä tämä tästä. Nukuin viime yönä 12 tuntia, joten maailma näyttää hieman valoisammalta, varsinkin kun aurinko vähän koittaa pilkottaa pilvien takaa. Laiton viikolla kesän siemenet itämään esikasvatusta varten ja siivosin meidän pation. Laitoin jo matotkin sinne! Lämpimiä päiviä odotellessa! Odotan kyllä niin kesää, viherpeukalointi poistaa niin tehokkaasti stressiä!
Päätin myös tällä viikolla, että lopetan tältä keväältä taekwondon ja kobudon treenaamisen. Aloin stressata liikaa siitä, etten ehtinyt enkä jaksanut mennä treeneihin. Totesin itselleni, että vapaa-ajasta ei pidä stressata. Joten parempi että laitan pelin täysin poikki. Treenien sijaan käyn salilla ja lenkillä, nautin ulkoilmasta ja siitä, että voin aamulla suorittaa liikuntani. Olo helpotti heti. Eilen aamulla huomasin olleeni salilla normaalin tunnin sijaan lähes kaksi tuntia! Lisäsin painojakin moneen laitteeseen :)
Häiden jälkeinen elämä on ollut kiireistä. En ole vielä muuttanut nimeänikään minnekään. Ajattelin tekeväni sen ensi viikolla, on varmasti muuttunut nimi väestörekisteriin.
Vauvakuumekin jyllää. Kuulin tässä taannoin, että töissä laboratoriotöiden rahoitus ei näytä tätä vuotta yhtään paremmalta ensi vuonnakaan. Jotenkin ajattelen asiaa suurelta osin siltä kannalta, että nythän olisi täydellinen aika hankkia se lapsi jos sellainen olisi tullakseen. Kun kukaan ei voi tehdä minun töitä puolestani jos olen poissa, niin nyt kun niitä ei kuitenkaan olisi (muuta kuin kirjoitushommaa), niin ajoitus olisi niin täydellinen! Mutta miten saisin tuon miehen ymmärtämään tämän?? Tiedän, että haluan nähdä tämän asian vain tältä kantilta... Mutta silti!
Ajattelen (yllättäen) asiaa useinkin, ja jotenkin se tuntuu niin kaukaiselta, mutta niin nopeasti tapahtuvalta, että ihan pelottaa. Vaikka ehkäisyn lopettaisi nyt, ei vauva olisi tässä maailmassa tänä vuonna (jos raskautuisin naps tuosta vain heti). Mutta kuitenkin se aika menisi ihan hujauksessa ja jos kaikki menisi hyvin, olisi nyytti kotona ihan yhtäkkiä! Kaikki muuttuisi.
Huomaan alkavani muuttaa omaa elämääni ihan itseltänikin vaivihkaa niin, että ymmärtäisin itsekin miten saisin lapsen mahtumaan aikaani. Treenaamisen lopettaminen on yksi osa tätä muutosta. Kun huomaan, että minun ei ole pakko treenata joka ilta, voin treenata vain omaksi ilokseni silloin kun huvittaa, en ole ammattiurheilija ja minun ei ole pakko edetä hurjaa vauhtia eteenpäin. Voin myös jättää treenit väliin ja mennä salille tai lenkille juuri silloin kun huvittaa ja silloin kun on aikaa. Treenaamisen ei tarvitse enää olla suurin osa elämääni jos enää ei tunnu siltä.
Toinen vaivihkaa tekemäni muutos on viikolla kotitöiden tekeminen. Meillä on yleensä pesty pyykkiä ja siivottu viikonloppuisin. Myös kaikki kotiprojektit on yleensä jätetty viikonlopulle. Nyt huomaan pesseeni pyykkiä viikolla, sekä tehneeni useita kotiprojekteja töiden jälkeen (kukkien istutus ja pation siivous ovat esimerkkejä tästä). Ja sehän onnistuu!
Pohdin aiemmin tänä vuonna sitä miten lapsen saaminen muuttaisi sen, ettei minulla olisi samalla lailla omaa aikaa. Jotenkin yhtäkkiä tajusin, että tekemällä hommia näin ja löysäämällä erityisesti treenaamista, ei se oma aika häviä mihinkään. Jotenkin tajusin tässä sen, että muuttamalla elämänrytmiäni ei se lapsen tulo olisikaan ehkä niin suuri muutos ja "pilaisi" kaikkea. Jotenkin en nyt saa sanoin ulos sitä tunnetta ja sitä ajatusta minkä koin, mutta ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Minulla olisi nyt niin paljon kaikkea pohdittavaa, mutta töitä pitäisi tehdä ihan hetki. Maanantaina on aika merkittävä esitys (taas), ja pitäisi käydä läpi sitä. Mieskin on töissä (töissä, ei kotona niinkuin minä), joten nyt voisin puhua esityksen läpi ilman häiriötä. Lisäksi meillä on taas illalla karonkka, joten pyykit pitää saada pestyä ja pitäisi vähän siivoillakin tänään ennen juhlaan valmistautumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti