Voi voi mikä alku viikolle.
Eilen kun oltiin miehen kanssa matkalla kaupungista suurille kaupoille, oli autossa tosi kuuma ja mies avasi auton ikkunan valoissa. Minäkin avasin vähän omaa ikkunaani, mutta kappas vain, ikkuna ei noussut enää ylös. Alas päin se kyllä meni (ihan alas asti) mutta ei noussut millään ilveellä ylös. Autossa on siis sähköikkunat. Korjaamolla ei ollut korjaajaa eilen paikalla ja kaikki ajat tälle päivälle oli menneet. Yritimme itse saada ikkunaa ylös purkamalla oven osiin, mutta ei onnistunut. Siinähän se ilta sitten menikin. Nyt on kauniit muovit ikkunassa, onneksi ei ole talvi enää!
Käytiin saunassa ja soitin sen jälkeen kummityttöni äidille. Puhelun jälkeen huomasin, että sormuksestani oli tippunut yksi timantti! Ja se oli siinä vielä saunaan mennessä. No, eihän sitä voi millään löytää kun kyse ei ole mistään megakokoisesta kivestä. Kyllä harmitti. Tänään sitten vein sen kultasepälle, ja pitäisi vielä saman päivän aikana saada sormus takaisin.
Ulkona on ihan harmaata ja tosi sumuista, omakin olo on ihan samanlainen. Tuntuu, että olisi voinut jäädä peiton alle koko päiväksi.
Harmaudesta huolimatta aion suunnata tänään pitkästä aikaa kobudoon. Vähän pitää saada ryhtiä arkeen ja mahamakkaroille kyytiä! Tuntuu, että pääsiäisen mässäilyistä jäi muistoksi ainakin kymmenen kiloa ylimääräistä mahamakkaraa! Voileipäkakkukiintiö on ainakin hetkeksi täysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti