Finito

Tänään päätin ääneen lopettaa taekwondon treenaamisen, ainakin toistaiseksi. Motivaatio treenaamiseen on tippunut ihan täysin kevään aikana. Alkulämmittelyt on aina olleet täällä uudella paikkakunnalla todella rankat ja jos ei ihan oikeasti treenaa, ei niitä jaksa. Ja jos vähänkin jaksaisi, veisi se suurimman osan energiasta eikä itse lajin harjoitteluun yleensä jää juurikaan energiaa ja jaksamista. Myös polvi on kipuillut enkä varmaan koskaan pysty tekemään kaikkia potkuja. Seuran vanhemmat vetäjät ovat itse rikkoneet selkänsä ja tällä hetkellä päävetäjällä ei lonkka toimi oikein kunnolla. Ihme kun eivät tästä viisastu, vaan jatkavat liian kovaa treenaamista. En ole ammattiurheilija ja haluan liikkua vain omaksi ilokseni. Seurassa oli yksi vetäjä jonka treeneissä tykkäsimme käydä, mutta nyt hänkin lähtee pois.

Seli seli, mutta ehkä näin on parempi.

FB:ssä ilmaisin myös "ääneen" ajatukseni, ja heti tuli onnitteluja "uudemman kerran" :D Sisälläni pieni ääni huokaa, voi kun olisikin siitä johtuva treenilakko :)

Tänään tein töitä kollegani kanssa, jolla on 1,5 vuotias poika ja he ovat yrittämässä toista. Hänen kanssaan on aina niin ihana pohdiskella näitä juttuja kun hänkin vauvakuumeilee (tai lapsikuumeilee, kuten asian nimesimme) mutta hän myös tietää jo mistä puhuu ja millaista on olla äiti. Hänen avulla luon itseeni uutta uskoa, että minustakin voisi tulla äiti. Hänen ajatusmaailmansa on niin samanlainen, mutta hänellä oli paljon mieheni piirteitä lapsiin liittyen. Hän jaksaa aina rohkaista minua, että kyllä se mies siitä mukaan lähtee ja haluaa lasta. Hän myös aina kertoo ihania ahaa-elämyksiä joita koki odotusaikana, koskien erityisesti tulevaa elämänmuutosta.

Jotenkin hieman toivoisin, että ensi vuonna voisimme jo odottaa lasta. Se sopisi meidän elämänrytmiin. Siitä lähtien kun tutustuimme, olemme joka vuosi tehneet jotain "mullistavaa":

2005: Tapasimme

2006: Muutimme yhteen

2007: Menimme kihloihin

2008: Valmistuimme ja muutimme uudelle paikkakunnalle

2009: Ostimme oman asunnon

2010: Menimme naimisiin.

Mies itseasiassa pohti tätä ennen minua, totesi että mitähän ensi vuonna tehtäisiin. Eipä tajunnut pelkästä katseesta mitä sitä voisi tehdä :D