Yllätyksiä

Kovin raskas viikko on päivää vaille ohi. Tai no, viikonloppunakin pitää käydä piipahtamassa töissä. Onneksi ei ole iso homma kuitenkaan. Minulla oli vielä neljä lomapäivää käyttämättä viime vuoden lomista ja otin ne ensi viikolle. Yksi koesarja on kyllä menossa, mutta vaatii vain pari tuntia muutamana päivänä työntekoa, joten olen periaatteessa koko viikon lomalla, käyn vain hoitamassa työt niinä muutamana päivänä.

Tänään töissä minut yllätettiin tosi ihanasti. Työporukka oli ostanut meille häälahjan, saimme 70 euron lahjakortin, jolla voi ostaa lippuja teatteriin, musiikkiesityksiin yms. Ihan mahtavaa! Päätimme heti, että menen ensi viikolla ostamaan liput Hei, kuule Suomi -hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka kiertuepäivä on paikkakunnallamme loppusyksystä. Olin niin yllättynyt!

Tänään höpöttelin työnteon ohessa erään kollegani kanssa, ja puheeksi tuli lapset. Pohdimme yhdessä ensi vuoden työtilannetta ja hän oli kanssani samaa mieltä, että nyt kannattaisi ehkä yrittää... Sanoin miehelle tästä asiasta eilen, ja yhden ihan pienen tuhahtelun lisäksi miehellä ei ollut mitään negatiivista tai vastaan sanottavaa. Jotenkin tuntui, että hän vasta nyt käsitti tilanteen. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hänen kollegansa kävi kahden lapsensa kanssa töissä juuri samana päivänä. En tosiaan ole saanut hänestä irti juuta enkä jaata, odotan nyt hetken ja kysyn sitten uudestaan mitä mieltä hän on. Mutta hänen epä-negatiivinen asenne ja heti kieltäytymisen puute yllätti minut. Tänään kerroin minun ja kollegan välisestä keskustelusta ja mies vain hellitteli minua sylissään.

Miehellä on kyllä nyt muutakin mietittävää, hänen projektinsa todennäköisesti loppuu kesällä kun projektin rahoittava yritys lopettaa toimintansa. Miehellä on haastattelu toiseen työryhmään ensi viikolla. En kuitenkaan ole huolissani miehen työtilanteesta, hänenlaiselle työntekijälle on aina tarvetta ja löytyy töitä. Ja tämän projektin loppuminen on vain hyvä juttu, mies ei oikein ikinä alun jälkeen ollut innoissaan töistään. Tämä on siis vain hyvä juttu ja hänen mahdollisuutensa löytää uusi mielenkiintoisempi projekti. Vaihdoinhan minäkin ryhmää kerran ennenkuin löysin oman alani.

Mutta nyt täytyy tehdä kauppalappu. Päätimme käydä viikonloppuostoksilla vasta näin iltasella, kun neljän maissa kaupassa olisi todennäköisesti ollut kamala ruuhka kun ihmiset hamstraavat ruokaa. Lisäksi pitää vielä käydä piipahtamassa töissä (onneksi kauppa ja työpaikka ovat lähekkäin) ja päässäni tuntuu orastava päänsärky...