Naapurisopua

Meillä oli taloyhtiön synttärijuhlat, jotka alkoivat heti töiden jälkeen perjantaina. Vietettiinkin koko ilta ulkona ja Eelis ihmetteli taloyhtiön muita vauvoja (ne kaksi muuta kun ovat tänä vuonna syntyneitä) ja soitti innoissaan naapurin kitaraa. Syötiin makkaraa ja mummu tuli vahtimaan Eeliksen unta, jotta minäkin pääsin juoruilemaan ja istumaan iltaa naapureiden kanssa. Alkoholiakin kului mutta kukaan ei örvellä, joten selväpäisenäkin jaksaa hengailla heidän kanssaan.

On se kyllä kiva kun on mukava taloyhtiö, tietenkään kaikki eivät osallistu (noin puolet 12 asunnosta), mutta sillä porukalla saadaan aikaan ja aina on hauskaa. Vaikka tilat alkaa olla tässä asunnossa aika pienet ja säilytystilaa on tuskin nimeksikään, hetkittäisistä haaveiluista huolimatta en halua muuttaa tästä pois. Asumiskustannuksetkin ovat tässä pienehköt.

Naapurien kanssa emme ole varsinaisesti muissa tekemisissä kuin talkoiden aikaan, morjestellaan ja vaihdetaan muutama sana, mutta kukaan ei tunge sisälle ja saa olla rauhassa. Kunhan nämä muutkin vauvautuneet alkavat olla hiekkalaatikkoiässä, alkaa varmaan tiiviimpi yhteisolo (ainakin hiekkalaatikolla) heidän kanssa, lapset kun ovat niin samanikäisiä.

Pääosa taloyhtiön asunnoista on kolmioita, tosin vuoden päästä saattaisi kuulemma tulla neliö kaupaksi, totesin naapurille (joilla on kolme teini-ikäistä lasta) joka havitteli sitä, että me tarvitaan niitä huoneita enemmän ja pidempään, joten se asunto on meille varattu. Kuulemma me muutetaan omakotitaloon ennen sitä :D

Itse hipsin nukkumaan yhdentoista aikaan ja oli kyllä piristävää viettää iltaa ulkona, vaikka seuraavana päivänä vaatteet haisi savulle ja olo oli tukkoinen (istuin avotuligrillin vieressä jotta pysyin lämpimänä). Viikonloppukin tuntui pidemmälle kun juhlat oli perjantaina eikä lauantaina.