Taas kotona

Nyt ollaan taas kotona. Matka meni varsin mukavasti, vaikka työmatkan työanti ei ollut sitä mitä odotin. En saanut siitä oikein irti mitään itselle relevanttia, mutta tulipahan kokemusta ja reissausta.

Kävin keskiviikkoaamuna kauniissa säässä vanhassa kaupungissa. Olin aikaisin liikkeellä, joten juuri mikään paikka ei ollut vielä auki. Paljon krääsäkauppoja (ja Ben&Jerrys jäätelöbaari!), mutta erityisesti metsästin erästä kirjakauppaa.

Sieltä sitten teinkin soppailuni, ostin kaksi roolipelikirjaa itselleni, sekä hauskan sarjakuvakirjan "Great lies to tell small kids" ja miehelle "Geek Dad". Jälkimmäisessä on erilaisia ideoita, mitä tehdä pienten lasten kanssa. Mies oli ihan innoissaan :D

Lisäksi ostin itselleni kaupungilta uudet eccon saappaat. Päätin panostaa ja se kannatti. Kalliithan ne oli, mutta äärimmäisen mukavat! Jalat oli ihan soosia jo keskiviikkona kaikesta kävelystä, mutta jo seuraavana päivänä varsin normaalit, kiitos uusien kenkien.

Eilen tulin yöllä kotiin ja ai että nukuin hyvin. Nukuin paljon myös matkan aikana, mutta joka yö näin levottomia painajaismaisia unia. Matkaan olisi kuulunut kaksi museokäyntiäkin, joista ensimmäiseen en ehtinyt ja toiseen en yksinkertaisesti jaksanut enää lähteä. Aikataulu oli kiireinen ja koko ajan oli jotain. Väsy pukkaa edelleenkin, vaikka nukuin jo päikkäritkin.

Eilen Tukholman lentokentällä lentoa odotellessa tuli ensimmäistä kertaa kävellessä raskaana oleva olo. Kävin syömässä viikon ensimmäisen lämpimän aterian ja sen jälkeen vaapuin kuin ankka. Myös myttynen taisi olla innoissaan tulevasta kotiinpaluusta myllerryksestä päätellen. En osaa edelleenkään erottaa myllerrystä varsinaisiksi liikkeiksi, mutten tiedä mitä muutakaan se olisi voinut olla. Yhtenä iltana hotellissa sängyssä maatessani päätin tökkiä ja tunnustella masua liikkeiden toivossa, aikani myllerrettyä masun kanssa jätin kädet alavatsalle ja kyllähän sieltä yksi mojova potku taidettiin saada aikaiseksi! Ainiin, ja ensimmäisiä kertoja tunsin painon tunnetta mahassa/alapäässä.

Seuraava neuvola on maanantaina, hyvä päästä taas kuulemaan sydänäänet kun on ollut niin pitkä aika taas mistään konkreettisesta. Välillä pelkään edelleen vai kuvittelevani myllerrykset enkä uskalla nauttia niistä täysillä. Ehkä se taas tästä.