Lisää ei niin hyviä uutisia. Tänään se varmistui, työpaikka ei tule olemaan pysyvä. Minulla on kuitenkin kolme vaihtoehtoa ja kaikki ovat toimivia. Harmittaa silti, kun tämä työpaikka oli täydellinen, Ihan mahtava ilmapiiri, mahtavat kollegat ja mahtava pomo. Kunpa löytäisin tulevaisuudessakin edes jotain tähän suuntaan... Mutta nyt suunnitelmani siinä järjestyksessä, jossa yritän niitä toteuttaa.
A) Yritän saada nykyisen ensisijaisen projektini valmiiksi ensi syksynä. Toisen projektini yritän työstää siinä sivussa johonkin kuntoon ja ensi keväänä aloittaisin kolmannen tarvittavan projektin. Ainoa ongelma on rahoitus projekteihin. Ensimmäinen onnistuu ehkä jos saadaan avustusta kollegan työryhmän puolelta. Toinen projekti menee hyvin eteenpäin jos kollegani saa oman henkilökohtaisen rahoituksen. Kolmas on vasta suunnitteluasteella. Tähän kaikkeen menisi hyvällä lykyllä noin kaksi vuotta. Toinen ongelma rahoituksen rinnalla on nämä nykyiset perhehaaveet... Ei tule onnistumaan töiden teko jos olen äitiyslomalla.
B) Integroidun johonkin naapurityöryhmistä, joissa voisin käyttää hyväksi osaamistani ja nyt meneillään olevia projektejani. Tässä ei olisi ongelmaa (ainakaan vielä) rahoituksen eikä äitiysloman kanssa. Mutta jälleen pitäisi tutustua uusiin ihmisiin ja opetella uudet nimet ja paikat. Mutta ei mikään mahdoton juttu.
C) Vaihdan kokonaan työpaikkaa. Olen katsonut jo kohteenkin johon ensisijaisesti yrittäisin. Pääsisin jatkamaan samantapaisilla hommilla ja voisin käyttää hyväkseni osaamistani ja tietotaitoani. Tässäkin haittapuolena ihmisten ja paikkojen uudelleen opettelu. Eikä tämä ole välttämättä sitä mistä olen aina haaveillut (mitä teen nyt).
Onneksi olen kaikissa vaihtoehdoissa aika vahvoilla osaamiseni ansiosta. Ja osaamiseni olen saanut nykyisestä työryhmästä, joten hukkaan heitettyä aikaa tämä ei ole ollut missään nimessä. Olen edelleen aika optimistinen oman tulevaisuuteni kanssa. Minun ei ole vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin joten ihan oikeasti ne eivät ole ongelmia. Ja vaikka ensisijainen suunnitelmani A) toteutuisi, olisi se vain askel B):hen tai C):hen. Joten muutos olisi väistämätön.
En siis aio heittää romukoppaan perheenlisäyshaaveitani. Enkä muitakaan unelmiani. Tätä se elämä on.
Ja perheenlisäyksestä vaavihaaveeseen... Tällä viikolla on ollut ovulaatiomaisia (tai niin ainakin luulen) merkkejä. Mutta tänään töissä vessassa käydessä paperiin tuli verituhru. Verta ei ole ollut pikkuhousuissa, eikä ole tullut uudestaan tämän jälkeen. Eilisestä asti on ollut mietoja menkkamaisia olotiloja alavatsassa, tänään vähän enemmän. Nyt on kuitenkin vasta kp16 menossa! Joten en oikein tiedä mitä ajatella. Joko tämä on todella lyhyen kierron loppu, mikä ei ole mahdotonta, vastahan jätin pillerit pois ja kroppa ei välttämättä ole vielä ihan kuosissaan. Kuitenkaan en muista mitään tällaista tapahtuneen kun aikoinaan jätin pillerit pois. Tähän mennessä menkat ovat myös alkaneet kerralla kunnolla. Tai tämä oli kiinnittymisvuotoa, mutta vastahan se ovis ehkä oli? No niin tai näin, asia selviää vain odottamalla :)
Huomenna on tiedossa paljon ajamista. Lähdemme vanhempieni luokse, sunnuntaina on sitten kummityttöni ristiäiset. Onneksi ei tarvitse ajaa yksin.
Oikein aurinkoista viikonloppua ja ihanaa äitienpäivää äideille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti