On taas ollut kiireinen aloitus viikolle. Päivät on hujahtaneet töissä ja töiden jälkeen lomaolo on palannut heti kun pääsee työpihasta pois. Tämä ilma on ollut ihan mahtava! Tänään ei enää ole paistanut aurinko mutta on silti lämmintä. Odottelen kunnon ukonilmaa, päätä särkee siihen malliin. Onhan se joka päivä jyristänyt kovastikin, mutta hädintuskin on edes satanut.
Muutama asia on varjostanut mieltä. Miehen isoisä kuoli eilen aamunkoitteessa. Sinänsä tieto ei tullut yllätyksenä, hän oli ollut todella huonona jo pitemmän aikaa. Veljeni tyttö on joutunut "lastenkotiin" vanhempien toiveesta. Veljeni ja veljentyttöni äiti eivät ole olleet yli kymmeneen vuoteen enää yhdessä, molemmilla on uudet perheet. Veljentytöllä on pahoja henkisiä ongelmia. Mutta tieto siitä, että hän on nyt turvassa ja etenkin perhe saa olla rauhassa, helpottaa mieltä. Kolmas asia on äitini paras ystävä, hän sairastui haimasyöpään ja on nyt todella huonoa. Tämä on erityisen rankkaa äidille, sillä äidin äiti kuoli haimasyöpään ja äiti on jo kerran elänyt tämän läpi.
Jotenkin haluaisin niin, että tämä kaikki tarkoittaisi jonkin uuden alkamista. Jotain hyvää, joka auttaisi läheisiäni jaksamaan. Se saattaisi olla uusi elämä. Huomenna on ensimmäinen järkevä testiaamu, vähän jänskättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti