keskiviikko 22. elokuuta 2012

1,5 vuotiaan päivärytmi

Eipä ole pitkään aikaan tullut päivitettyä meidän päivärytmiä, joka on ollut nyt lähes puoli vuotta aikalailla stabiilina.

Herääminen (alkaa kuulua höpöittelyä Eeliksen huoneesta) ja aamupesut
 
klo 7     arkiaamuina: vähän rahkaa/jogurttia
             viikonloppuisin: aamupuuro

klo 8     arkiaamuina: aamupuuro mummun luona

klo 9     ulos leikkimään

klo 10   tarvittaessa pieni välipala

klo 11   lounas

klo 12   päikkärit

klo 15   välipala

klo 15:30 ulos leikkimään

klo 17   päivällinen

(klo 18  ulos leikkimään)

klo 19   iltapesut

klo 20   nukkumaan

Meidän arki rytmittyy siis syömisten ja nukkumisten ympärille. Eelis nukkuukin todella hyvin (yössä noin 11 h ja yleensä noin 2 h päikyt) ja syö innokkaasti. Nukkumaanmenokin sujuu nykyään pääosin mutkattomasti, niin päikyille kuin yöunillekin mennään kissoille/isälle/mummulle/äidille heiluttaen ja Eelis jää unileluineen sänkyyn hakemaan unta. Joskus nukahtaa samantien, usein jää höpöttelemään ja ölisemään (meillä Eelis on aina pitänyt uniölinää nukahtaessaan), nukahtamiseen menee 5-30 min. Mutta tämän ajan Eelis on itsekseen huoneessaan, ei vaadi meidän läsnäoloa.

Pääosin energia pyritään purkaa pojasta ulkona hiekkalaatikolla ja palloa potkimalla. Pyritään siihen, että Eelis saisi olla ulkona leikkimässä vähintään sen kaksi tuntia päivässä. Mummulassa samat rutiinit pätevät. Aina tähän kahteen tuntiin ulkoleikkejä ei päästä, jos vaikka on asiaa kaupungille niin sinne mennään aamupäivästä ennen päikkyjä ja kauppareissuille taas lähdetään päivällisen jälkeen. Sateisina keleinä sisällä täytyy tosissaan koittaa keksiä puuhaa pojalle että ei iske kovin suuri turhautuminen kun ei pääsekään hiekkalaatikolle (jossa Eeliskään ei viihdy jos hiekka on liian märkää). Eelis on alkanut olla leikeissään itsenäisempi, tosin jos äiti on näkyvissä, pitää se hakea usein sormesta vetämällä ja hokemalla "tänne, tänne".

Vaikka Eelis hyvin tietää mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä, täytyy vähän kiukutella, etenkin isille.

Itse rutiinien orjana on ihanaa kun oma lapsikin tykkää rutiineista ja tietää jo mitä tapahtuu seuraavaksi. Helpottaa omaa elämää huomattavasti ja sinisilmäisen avoimesti koitan pitää rutiineista tiukasti kiinni myös vauvan tultua maailmaan. Vauvallahan ei rytmiä ole joten saa nähdä kuinka haastavaa rutiinien kiinnipidosta tulee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti