Väsymys on alkanut helpottaa, nyt viikon verran olo on ollut suhteellisen normaali. Myös mahakivut ja supistelut ovat helpottaneet. Erityisen energinen olo ei ole vieläkään, mutta nyt en ole jatkuvasti kuoleman väsynyt. Tosin edelleen menen aikaisin nukkumaan, yhdeksän maissa illalla.
Mies oli viime viikon työreissulla, tuli viikonlopuksi kotiin, lähti aamulla taas ja palaa takaisin keskiviikkona. Onneksi arki on mennyt hyvin Eeliksen kanssa, töistä olen mennyt äidille (joka on tehnyt ruoan valmiiksi, nam) ja kuuden maissa ollaan kävelty kotiin. Ilta on mennyt aikalailla rauhallisesti iltapuuhien parissa ja ollaan menty molemmat ajoissa nukkumaan.
Kovasti olen pähkäillyt vaunupolitiikkaa uuden tulokkaan myötä. Uusia vaunuja en halua ostaa, sillä meillä on uutena ostetut ja erinomaisesti toimivat Emmaljungat. Niihin saisi ostettua erikseen istuinosan sisarukselle, mutta sade- ym. suojia siihen ei sitten saa. Eelis ei myöskään jaksa seistä seisomalaudalla (tullee ajankohtaiseksi noin vuoden päästä), tai kävellä pidempiä matkoja. Mummun luokse ostetaan käytettynä matkarattaat, joten ajattelin että kyllä me kaksilla menopeleillä pärjätään. Jos täytyy lähteä jonnekin yksin lasten kanssa, niin laitan vauvan kantoliinaan ja Eeliksen rattaisiin. Mukaan makuupussi niin vauvan saa tarvittaessa siirrettyä rattaisiin (selkänoja makuuasentoon) ja Eeliksen leikkimään tms. Ja jos täytyy lähteä pidemmälle reissulle, niin en mene yksin, otan mummun ja/tai miehen mukaan, ja mummulta matkarattaat Eelikselle.
Autoon täytyy hommata turvaistuin vauvalle (Eeliksen vanha kun myytiin jo vuosi sitten pois), mutta muuten meillä on aikalailla kaikki kasassa. Kävin läpi tässä taannoin Eeliksen vaatteet ja laitoin eteenpäin/myyntiin "liian poikamaiset" (kyllä, haluan jotain tyttömäistä niiden "unisex" vaatteiden rinnalle) ja kävin kirpparilla kahdesti. Nyt onkin sitten uudelle tulokkaalle vaatteet ainakin seuraavaksi vuodeksi varastossa. Haalarit täytynee ostaa erikseen sitten vuoden päästä talveksi.
Eelikselle pitäisi olla tiedossa jo oma sänkykin (ukki lupasi sen hioa ja maalata), täytyy alkaa harjoitella siinä nukkumista kohtapuoliin, että onnistuu sitten ongelmitta kun pinnasänkyyn tulee uusi tuhisija.
Ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan äitiyslomaan, ja olen jo alkanut odottaa tulevaa kotiaikaa. (Täytyy kovasti toivoa että saisin olla kotona vielä sen kuukauden ennen uutta vauvaa, ehtisin ehkä saada sen edelleen roikkuvan kirjoitusprojektin valmiiksi!) Vaikka vielähän sitä pitäisi olla töissä kaksi kuukautta ja rapiat päälle :D Katselin jo kansalaisopiston kevään tarjonnankin, ja valitsin itselleni (vauvajoogaa) ja Eelikselle (muksuvoikkaa, jatkoa tämän syksyn muksuvoikasta) kurssit, joille ilmoittaudun. On sitten keväälle jotain ihan itselle (siis se vauvahan vaan tulee siinä kylkiäisinä vauvajoogaan) ja jotain ihan kaksinkeskeistä minulle ja Eelikselle (muksuvoikka matkoineen kestää 1,5 h joten sen aikaa uskallan jättää vauvan mummun hoitoon, vaikka se kovin pieni vielä onkin silloin). On se muuten ihanan vapauutavaa kun mummu on lähellä, ei tarvitse murehtia niin paljoa! Haluan kuitenkin huomauttaa, että emme pidä mummua itsestäänselvyytenä ja osaamme olla kiitollisia siitä, että hän haluaa ja pystyy auttamaan meidän vauva-arjessa! Koitamme olla kuormittamatta mummua liikaa, arkipäivissä on jo riittävästi puuhaa mummulle, joten viikonloppuisin emme mummua laita juurikaan Eeliksen vahdiksi, täytyy mummunkin saada levätä! Ja onneksi mummu on alkanut löytää jo omaa elämäänsä täältä, joten ei myöskään istu yksin kotona viikonloppuja tylsistyneenä :) Ja täytyy myös sanoa, että mummu voi silminnähden paremmin täällä, eikä kuulemma kaipaa takaisin. Win win!
Eeliksen serkkukin voi hyvin, kävi leikkauksessa (joka meni hyvin), vauva siirrettiin sairaalaan lähemmäs kotia ja nyt on jo puheissa ihan kokonaan kotiin siirtyminen. Pää vauvalla on iso, mutta asiasta tietämätön voisi ihan hyvin laittaa sen "vain" isopäisyyden piikkiin.
Alkava (?) syksy vaikuttaa tällä hetkellä paljon kevyemmältä, niin henkisesti kuin fyysisesti kuin mennyt kesä. Ainakin nyt mieli on varsin positiivinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti