Oksennuspostaus

Täällä taas.

Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia, niin ihania, kamalia kuin vähän kauhunkin hetkiä.

Äidin avustuksella (oikeastaan äiti teki suurimman osan töistä kun Eelis roikkui minun puntissa koko ajan) siivottiin koko keittiö, kylppäri ja taka- sekä etupihan kukkapuskat. Shoppailtiin kirppareilla, käytiin anoppilassa ja lapsuudenystäväni tyttären synttäreillä. Katsottiin hömppää ja tehtiin vaunulenkkejä. Sain kerättyä voimia sillä muutamana aamuna mies teki Eeliksen aamupuuhat ja äiti hoiti aamupuurot ja aamupäikyille laitoin, ja minä nukuin korvatulppien kanssa. Eelis kun heräili/heräilee tunnin-kahden välein koko yön ja olin melkoisen väsynyt.

Sain myös ihan omaa aikaa kun pihatalkoiden jälkeen mentiin viettämään iltaa kahden muun nuoren pariskunnan kanssa ja äiti jäi hoitamaan Eelistä. Oltiin naapurissa, kävin antamassa iltatissin ja menin takaisin. Tulin takaisin kyllä jo ysiltä että pääsin ajoissa itsekin nukkumaan. Mutta oli ihanaa olla hetki ihan aikuisten kesken turisemassa, ja kuitenkin sen verran lähellä Eelistä että tarvittaessa olisin ollut paikalla heti. Sain rentouduttua.

Kauhun hetkiä koettiin yksi aamupäivä sekä minä (yläkertaan) että Eelis (ulos) mentiin nukkumaan päikyille. Eelis oli vetänyt suuren satsin aamupuuroa ja tissiä vielä päälle. Kuuntelin itkuhälyttimestä (kuulen sen yläkertaan) että Eelis itkeskeli paljon unissaan, sellaista kipuitkumaista kitinää. Nousin ylös ja samantien kuulin kun ulko-ovi kolahti ja Eelis alkoi itkeä hädissään. Ryntäsin alakertaan jossa äiti riisuu itkevää Eelistä hätäisesti. Eelis oli alkanut oksentaa limaista puuromaitoa (ihana kaurapuuron ominaisuus mennä limaiseksi). Oli ilmeisesti syönyt itsensä liian täyteen. Kauhean tilanteen tästä teki se, että Eelis oli vaunuissa ja suu oli tietysti ihan täynnä oksennusta, siksi äiti oli hätäinen liikkeissään. Onneksi huomasi samantien kun Eelis alkoi oksentaa. Ja Eelis tietysti hätääntyi kun äiti oli hädissään. Tilanteesta selvittiin vajaan tunnin sylittelyllä, muutaman kerran masua vielä kipristi ja vähän oksensi lisää. Söikin sitten seuraavan kerran vasta iltapäivällä, vähän hörppäsi välipalaksi tissiä.

Äiti opetti Eelikselle uusia juttuja taas, ruoan päälle kiitetään nyökkäämällä ja pissan/kakan jälkeen vedetään yhdessä vessa. Eelis alkoi pari päivää sitten ilmoittaa myös pissahädästä.

Loppuajasta äidin täällä ollessa Eelis alkoi jo selkeästi kaivata minun läheisyyttä, oli rauhassa pissalla/kakalla vain minun kanssa ja halusi paljon syliin. Tosin nyt taitaa tulla seuraava hammas/hampaat, pari päivää on ollut todella sylinkipeä poika, selkeästi suuta kutittaa ja vaivaa (hieroo taas korviaan syödessä) ja tänään kuolaa valui solkenaan.

Nyt Eelis on alkanut roikkumaan lahkeissa koko ajan, seuraa perässä joka paikkaan ja haluaa olla osallisena arkisissa askareissa (tiskikoneen tyhjennyksessä, pyykkien laitossa ja lattioiden pyyhkäisyissä). Äidin pikku apulainen. Saattaa alkaa itkemään jos häviän näkyvistä.

Viime yönä Eelis nukkui kuusi tuntia putkeen (joista itse nukuin viitisen tuntia)! Illalla Eelis taas ahmaisi tissiä vähän liikaa, leikki vielä tissin päälle pinnasängyssä liian rajusti (pomppi laitaa vasten) ja oksennushan siinä taas tuli. No, ei kun vaatteet ja petivaatteet vaihtoon. Reippaasti Eelis oli suihkuteltavana, vaikka tulikin vielä vähän oksennusta. Vähän itkusti mutta ei ollut hätääntynyt (kun en itse hätääntynyt). Olin yllättynyt, sillä oksennuskammoisena pysyin ihan rauhallisena eikä tehnyt pahaa ollenkaan. (Ei edes tänä aamuna kun sain puklut suoraan naamalleni :D).

(Onpas nyt paljon oksennusjuttuja. Yöks!)

Luulen, että yöuniin auttoi läheisyyden tankkaus illalla. Iltapesujen jälkeen (ennen oksennusepisodia) oltiin sohvalla, luettiin kirjoja ja vähän leikittiin, Eelis oli kuitenkin koko ajan jossain määrin kiinni minussa. Heräsi ensimmäisen kerran yhden aikaan mutta nukahti ilman toimenpiteitä takaisin. Vasta kahden aikaan tarvitsi apua nukahtamiseen (kun roikkui taas laitaa vasten). Ja söi ensimmäisen kerran vasta neljältä.

Siirsimmekin Eeliksen nukkumaan omaan huoneeseensa, ettei meidän liikkeet ja sängyn natinat häiritse. Alustavasti auttoi, tosin "vain" miehen uniin. Saa nyt nähdä josko yöheräilyt tästä helpottaisivat ja Eelis oppisi taas nukahtamaan itse takaisin.

Yksi uusi juttu joka on vielä pakkoa kertoa: tutti. Sitä alettiin syödä viime viikolla! Eelishän ei ole tähän mennessä hyväksynyt tuttia ollenkaan. Saattoi pureksia sitä kuin purulelua. Mutta nyt yhtäkkiä haki tutin suuhun ja imi sitä. Ei nälkäänsä, sillä tiesin pojan olevan kylläinen. Mutta imun tarve on vielä suuri, varmaankin johtuu kiinteiden määrän lisääntymisestä. Ei jaksa syödä enää tissiä niin paljon, mutta imuttaa vielä. Tutin avulla onkin nyt rauhoituttu monena iltana, viime yönä Eelis haki itse tutin suuhun sängyssä ja jatkoi sen avulla uniaan!

Tällaista meille. Työjututkin on alkaneet selkiytyä minulle, jään hoitovapaalle kunnes Eelis täyttää vuoden, menen muutamaksi kuukaudeksi töihin ja kesästä jään työttömäksi. Helpotti suunnattomasti kun sain selkeän loppumispäivän, ja aiemmin kuin vuoden loppuun. Siinä on sitten kolme kuukautta aikaa kirjoittaa lisuri ja sitten voin avata uuden luvun elämässäni. Haaveena on, että saattaisin loppuvuodesta jäädä äitiyslomalle. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu :)