keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Nukkuminen ja sen puute

Yölliset heräilyt. Ne on meillä edelleen valitettava osa arkea. Vaikka Eelis osaa nukahtaa silloin tällöin takaisin itsekseen, usein poika tarvitsee apua, joko pepun taputtelua, sylittelyä tai tissiä, riippuen kuinka hereillä Eelis on.

Nukkumaan mennään puoli kasin-kasin maissa ja usein Eelis nukahtaa joko tissille (josta nostan pojan nukkumaan omaan sänkyynsä niin että Eelis vielä havahtuu siirtoon) tai syliin (toimin samalla tavalla kuin tissille nukahtamisen kanssa). Pari kertaa Eelis on nukkunut kahteen asti, mutta yleensä herää ensimmäisen kerran 11-12 aikaan. Seuraavan kerran yhden aikaan ja siitä 15 min - 30 min välein pari kertaa, hamuaa kahden maissa ja annan tissiä. Sillä Eelis nukkuu noin kaksi tuntia, eli neljän aikaan herää taas syömään. Siitä nukkuu taas 1,5-2h ja yleensä kuuden aikaan herää ihan kokonaan.

Välillä nukkuu useampia pidempiä (eli 2-3h pätkiä), välillä taas heräilee jatkuvasti. Eelis on nukkunut 6kk ikään asti puolet yöstä pinnasängyssään vieressäni ja puolet minun ja miehen välissä (pinnis oli "sivuvaununa" sängyn vieressä). Sitten laitettiin sängyn laita paikoilleen kun Eelis alkoi liikkua enemmän öisin. Ja kuukausi sitten siirrettiin Eelis nukkumaan omaan huoneeseen, ettei häiriinny meidän liikkeistä (mies kääntyilee niin voimakkaasti että vähintään puoli asuntoa tärisee!).

Usein nukahdan nopeasti itsekin takaisin, mutta jos Eelis heräilee vähän väliä, jään hetkeksi valvomaan ennenkuin uni tulee silmään. Ja jos olen kovin väsynyt, alkaa minua kyrsiä ja suoraan sanottuna vituttaa ja sitten ei uni tule.

Päivällä taas nukutaan kahdet päikkärit, yleensä 1,5-2h ja vaunuissa ulkona. Jos ei nukahda jo tissille sisällä, niin täytyy hetken aikaa heijata vaunuja eestaas. Enää ei kuitenkaan tarvitse kamalan kauaa ravistella. Välillä täytyy käydä heijaamassa Eelis takaisin uneen jos havahtuu itkemään eikä rauhoitu itse.

Ongelma on siinä, että jos ja kun Eelis havahtuu liian hereille yöllä, nousee poika istumaan ja siitä seisomaan laitaa vasten ja herää tästä toimesta vielä enemmän. Myös hampaita tehdään pidemmän kaavan mukaan ja nekin vaivaa öisin. Olemme kohottaneet sängyn päätyä ja silloin tällöin annan särkylääkettä jos Eelis itkee kipuisesti. Tutista Eelis vaan vetää raivarit, jos sen laittaa yöllä suuhun.

Itse alan olla melkoisen väsynyt. En oikein osaa nukkua päikkäreitä, kuuntelen vaan koko ajan itkuhälytintä (joka ottaa vähän turhankin herkästi ääniä ympäristöstä) tai yritän saada jotain tehtyä kotona, Eeliksen hereillä ollessa kun ei hirveästi kotitöitä tehdä.

Unikoulua on meillä käyty jo muutama kuukausi ja sen avulla Eelis nukahtaa nopeammin ja helpommin, ja osaa välillä nukahtaa itse takaisin kun havahtuu hereille. Valitettavasti Pantleyn kirja ei neuvo mitä tehdä kun poika herää liikkumaan eikä osaa mennä takaisin makaamaan ja nukkumaan. Huutounikoulua oma pääni ei kestä, mieluummin valitan ja valvon. Ainakin vielä.

Tähän mennessä olen aina sivuuttanut muiden päivittelyt ja taivastelut, ja huolen omasta nukkumisestani. Nyt se alkaa ärsyttää todella, kyllä, minua väsyttää ja se vaikuttaa elämääni kielteisesti mutta näin se vaan nyt on! Olenhan saanut jatkaa uniani aamulla, silloin kun äitini oli käymässä ja mieskin auttoi viime viikonloppuna hoitamalla Eeliksen aamulla. Toivottavasti onnistuu tulevinakin viikonloppuina.

Olen alkanut laskea päiviä, pian tunteja siihen, että mies jää isyysvapaille. Sitten laitan koko yöksi korvatulpat korviin, tarvittaessa menen alakertaan sohvalle nukkumaan. Korvatulppien läpi kun valitettavasti kuulee vauvan itkun ja mies ei herää yhtä herkästi kuin minä. Mies saa sitten hoitaa yölliset heräilyt ja jos Eeliksellä on nälkä, tuoda pojan minun luo.

Kun Eelis täytti 3kk, toivoin yöunipätkien pidentyvän. Niin ei käynyt. Samaa toivoin puolen vuoden kohdalla. Nyt kun en kohta ole itse siinä maidontuoksuisena, toivon että unikoulu edistyisi. Vaikka välillä en uskalla toivoa, kun ei se kuitenkaan toimi...

Ja samalla koitan pitää mielessäni, että tämä kokonaisten öiden puute itselläni on niin pieni ongelma verrattuna siihen mitä vauva-arki voisi olla. Eelis kun on vaan niin ihana ja terve poika. Valvominen kestää vain pienen hetken lapsen elämässä!

3 kommenttia:

  1. Mä nostan sulle hattua! Osaat ottaa valvomisen kaikesta huolimatta positiivisesti, vaikka pakkohan sun on olla tosi väsynyt. Meidän kääpiö on nukkunut huonosti "vasta" 1,5 kuukautta, ja me ollaan molemmat miehen kanssa aika töttöröö. Eikä meidän pätykkä edes herää noin usein.

    On jännä juttu, ettei tassuttelusta puhuttaessa juuri huomioida sitä, että vauva liikkuu. Meidän tyttö on varsinainen elosalama, ja se ponnahtaa välittömästi pystyyn kun vähän yöllä herää. Väsyneenä nukutettaessa se myös punkeaa ylös tai mönkii pitkin sänkyä viimeiseen asti. Kiinnipitäminen ärsyttää vielä entistä enemmän ja vauva huutaa silloin taatusti. Olenkin tyytynyt vain laskemaan pätkän petiin joka kerta kun se nousee enkä sen jälkeen juuri yritäkään taputella ennen kuin liike lakkaa. Ja silloin se yleensä onkin jo unessa...

    VastaaPoista
  2. Mulla 13 kk, joka heräilee välillä ihan samaan tyyliin. Ei syö enää yöllä, jää nukahtamaan yksin omaan sänkyyn ilman sen kummempia rituaaleja JA SILTI heräilee öisin. Useimmiten mennään parilla herätyksellä per yö, mutta välillä (viikoittain) tulee ihan horror-öitä. Uudelleen köllähtää nukkumaan, kun käydään kippaamassa uniasentoon. Hohhoijaa, millonkahan sais nukkua :) Luen siis myös jatkossa mielelläni aiheesta ja varsinkin ratkaisuista näihin ongelmiin.

    VastaaPoista