Itkua ja rytmiä

Eilen loppupäivä ei jatkunutkaan niin leppoisissa merkeissä. Itkuisuutta oli ilmassa jo heti aamusta (ja yöllä tankattiin kahden tunnin välein) ja meno yltyi vain iltaa kohden. Päivällä ei nukuttu juuri lainkaan! Vauva itki muutaman kerran kaksikinkymmentä minuuttia sen jälkeen kun vaippa oli vaihdettu ja maitoa annettu. Illalla sitten tuli megaplöräys ja pieretti vähän nukkumaan mennessä, ja siitä vauva sitten rauhoittui. Joku taisi vain kipristää mahassa raukkaparalla.

Vauva oli miehellä kun itse yritin torkahtaa sohvalla, ja anoppi soitti juuri silloin miehelle. Vauva oli alkanut kitistä hetkeä aiemmin ja tietysti kun miehen huomio meni muualle (putkiaivo kun ei pysty heijaamaan vauvaa samalla kun puhuu puhelimessa) niin itku vain yltyi. Mies hermostui vähän ja tiuskaisi äidilleen puhelimessa että "ei sitä mikään vaivaa, se vaan itkee". Nousin ylös, vaihdoin pissavaipan ja tulin alas syöttämään vauvaa. Mies oli kyllä nolona kun sanoin että ei se vauva huvikseen itke ja sille ei voi hermostua, se kun ei auta asiaa yhtään. (Ja samaa toistin itselleni.)

Sain kuin sainkin ommeltua tarrat eilen loppuihin ImseVimseihin, vaikka meinasi olla vaikeaa kun ei ehtinyt kerralla keskittyä kauaa vauva itkun takia. Mutta nyt ne on poissa mielestä. Harsoja olen ajatellut jossain vaiheessa myös koittaa imuina, että miten toimivat. Täytyy vaan tarkistaa että villapökät eivät ole liian suuria vielä.

Viime yönä tankkaus kahden tunnin välein jatkui, mutta onneksi saan nukahdettua kunnolla imetysten välissä. Nousin röyhtäyttämään vauvaa, mutta se ei auttanut tankkaukseen, vauva oli rinnalla kerrallaan vain vartin verran. En tiedä vaivasiko nälkä oikeasti vai tilaillaanko nyt maitoa enemmänkin. Rinnat eivät tunnu tyhjiltä koskaan, vaikka joskus ollaan rinnalla yli puolikin tuntia (ja tehokasta imua ja nieleskelyä tästä on vartin verran ellei 20 minuuttiakin).

Tänään saadaan olla ulkona kaksi tuntia, vauva nukkui juuri tunnin ulkona ja heräsi viittä minuuttia ennen kuin oltaisiin otettu sisälle muutenkin. Päivemmällä jos pääsisi vaunulenkille vielä, jos tuo myrsky vain helpottaisi. Jos ei, niin ulkounet sitten sen sijaan. Jospa ulkoilun avulla saisi rytmiä päivään ja sillä saataisiin unetkin pidemmiksi.

Aamupäiviin olen saanut säännöllisyyttä, meillä noustaan kahdeksan maissa ylös, puhdistetaan napa ja naama ja vaihdetaan vaippa, syödään ja seurustellaan. Seurustelun ohessa yritän syödä aamupalaa. Vähän ennen yhtätoista tankataan taas ja mennään ulos nukkumaan. Tähän asti ollaan päästy aika hyvin, mutta vielä on loppupäivä edessä. Tavoitteenani olisi, että ulkona nukuttaisiin edes pari tuntia (nyt on nukuttu tunnin verran), sitten tankattaisiin taas ja kolmen-neljän aikaan pääsisi taas ulos, joko vaunulenkille tai patiolle nukkumaan. Iltapuuhiin alettaisiin yhdeksän aikaan ja kymmenen aikaan äitikin voisi alkaa nukkua. Kyllä nämä meidän illat vähän tähän suuntaan menevät, mutta voisi alkaa itsekin panostaa rytmiin ja pitää kiinni siitä.

Eiköhän tämä tästä :) Nyt ruokaa äidinkin napaan (kirjoittelun välissä tankattiin taas, nyt rauhoituttiin kantoliinaan, jes!).

Kaksi viikkoa

Eilen neuvolatäti kävi meillä kotikäynnillä. Ensin käytiin läpi synnytystä ja sitä miten arki on kotona lähtenyt käyntiin. Saatiin pino lappusia ja kohdun supistuminen tarkastettiin taas. Kuulemma ei juurikaan tunnu enää. Sitten oli vauvan vuoro, kaikki näytti olevan kunnossa, iho näytti hyvälle, navassa on napasieni (jolla ei ole mitään tekemistä sienen kanssa, vaan se on sellainen nypykkä kudosta) johon täti laittoi jotain tököttiä tulitikun näköisellä tikulla. Jos se ei ole ensi viikkoon mennessä hävinnyt, täytyy käydä hakemassa uusi annos tököttiä. Vauvan paino on noussut huimat puoli kiloa kotiutumispainosta! Joten ainakin ruokaa saa riittävästi :)

Neuvolatäti neuvoi että tuttia kannattaa käyttää jos vauvalla on suuri tarve imeä eikä rauhoitu muuten kuin tissille. No, vielä ei ole ollut tarvetta (tosin hetki sitten kävi mielessä hakea yläkerrasta säilöstä tutti kun muuten vaan huudatutti vaikka juuri oltiin tissitelty ja vaippakin oli puhdas, no, parinkymmenen minuutin päästä rauhoituttiin ja nyt öhistään sohvalla rauhassa.).

Eilen saatiin käydä puolen tunnin verran ulkona joten heti lähdettiin pienelle lenkille. Huomasi kyllä että ihan vielä en ole voimissani kun ihan normaalia vauhtia ei jaksanut mennä kovin pitkään ja lopulta alkoi tuntua alakerrassakin. Mutta teki todella hyvää käydä kävelyllä, etenkin kun ilma oli mitä kaunein! Tänään saadaan olla tunti ulkona, laitoin vauvan puoleksi tunniksi ulos nukkumaan ja päivemmällä ajattelin käydä taas pienellä lenkillä. Jos näillä ulkoiluilla saataisiin rytmiä päivään paremmin. Ainakin eilen ulkoilun jälkeen nukutti todella hyvin (tosin yöllä sitten herättiin kahden tunnin välein syömään), tänään ei kauaa ulkoilun jälkeen nukuttu.

Poikanen on nyt kaksi viikkoa vanha ja jaksaa seurustella ja olla hereillä jo kerrallaan jopa lähes kaksi tuntia! Pisimmät unet on olleet neljä tuntia (toissayönä), yleensä päivällä nukutaan vähän lyhempiä pätkiä ja yöllä kolmisen tuntia kerrallaan. Vauva ei oikein tykkää röyhtäyttämisestä, usein tulee parku, mutta sen jälkeen maito maistuu vielä ja masu saadaan täyteen. Lopulta olalle nukahdetaan.

Kahdessa viikossa painoni on tippunut kymmenen kiloa. Mahanahka on reppuna edessä, mutta onneksi ei ole kesä. Eiköhän se siihen mennessä saada jotenkuten piiloon. Nyt kun pääsee lenkille, niin luulisi sen auttavan (toivottavasti) loppujen kilojen karistamiseen. Herkkuja en ole syönyt (paitsi viikonloppuna kun vanhemmat toivat eri sorttisia kakkuja kahvin kanssa) eikä ole tehnyt niitä mielikään. Ruokapuoli on siis kunnossa. Syön runsaahkosti jotta maidontuotanto pysyy yllä ja vesi maistuu myös runsain määrin. Imettäminen todella janottaa!

Mutta nyt lounaan tekoon kun vauva on tyytyväisenä sohvalla! Tänään olisi suunnitelmissa ommella loppuihinkin ImseVimseihin tarrat kun mies kävi käsityökaupassa samalla kun rehki salilla. Mieskin totesi eilen että kestovaipat on sitten käteviä, vaikka hän alkuun oli vähän epäileväinen että ne on vaan hippien hömpötyksiä ;)

Kestoilun aloitusta

Eilen koitettiin ensimmäistä kertaa kestovaippoja. Hyvin piti kohtuukokoisen kakan sisällään, vaikka eniten "pelkäsin" vaipan falskaamista. Ei sillä, on meillä kertiksetkin falskanneet. Laitoin ensin riisipaperin (kääräsin sen imuvaipan lärpäkkeen päälle), sitten vanhan äitiyspakkauksen ImseVimsen (lärpäke kaksinkerroin taitettuna pojalle) ja päällimmäiseksi saman merkin kuorivaippa. Imuosa oli ihan märkä mutta kuori piti hyvin. Yöksi laitettiin vielä kertakäyttöinen vaippa mutta tänään on taas koko päivä kestoiltu.

Mieskin on lähtenyt mukaan mielellään kestoiluun ja opetellut miten vaipat laitetaan vauvalle. Ompelin tänään muutamaan ImseVimseen tarrat kun menee heti hermot niiden lärpättimien kanssa, kun ei ne pysy millään jos vauva vähänkin venkoilee. Säilöstä löytyi kuuteen vaippaan tarraa, täytyy käydä ostamassa vähän lisää jotta saan loppuihinkin tarrat. Nyt toimii kunnolla.

Alkupäivät meillä ei itketty juuri ollenkaan, tietysti vaippaa/vaatteita vaihtaessa ja jos nälkä yltyi kovaksi. Nyt tissiä komennetaan lujaa jos se ei ole suussa (ja ainahan sitä suuta ei ehdi itse edes aukaista). Illemmasta jostain syystä tissillä kiukuttaa muutenkin, nukkumaan mennessä kitistään eniten. Tosin vieläkään itkua ei tule hermoja raastavan paljon, vaan ihan huumorilla on pärjätty tähän mennessä. Poikasen naaman ruttuun laittaminen kun alkaa harmittaa on vain jotain niin suloista että <3

Kolmisen tuntia YH:na

Mies meni tänään töihin hoitamaan pari juttua, kävi kaupassa ja salilla. Tuona aikana me vaavin kanssa tissiteltiin, vaavi torkahti kantoliinaan ja minä smurffailin netissä, ripustin pyykit kuivumaan (vaavi heräsi kesken kaiken), vaihdettiin vaippa ja kaikki vaatteet kun megapöräys tuli yli, ripustettiin loput pyykit, tultiin alas tissittelemään vähän lisää, mentiin ylös hakemaan sitteriä ensimmäistä kertaa kun äidille iski kamala vessahätä, ja piti laittaa saunaa ja ruokaa lämpiämään (oli onneksi valmiina jääkaapissa) ja äiti ehti vielä syödä ruoankin kokonaan. Isin tullessa kotiin oltiin taas tissittelemässä. Ja ei iskenyt epätoivo kertaakaan, nyt tämä äiti on niin ylpeä itsestään, me pärjättiin vallan mainiosti muutama tunti yksin! :)

Minä en jätä vauvaa hetkeksikään valvomatta kun on nuo kissat, jotka ovat vielä vähän epävarmoja vauvan lähellä ja arvaamattomia sen takia. Kahdessa kerroksessa kun asutaan niin rappusissa täytyy ravata kun vain yläkerran vessassa on bidee suihku, jota käytän jokaisen vessassakäynnin yhteydessä. Nyt tajusin sitterin mainiouden (vaikka en sitä vielä haluakaan kamalasti käyttää, ei kuulemma ole hyvä vielä näin pienillä...) on se kyllä kätevä kun täytyy ravata eri kerroksissa ja tehdä asioita, joihin tarvitsee molemmat kädet. Kantopussia meillä on nyt käytetty myös päivittäin, mutta vauvan taitaa tulla siinä liian kuuma, enkä ole varma onko se ihan sopivan kokoinen (se on kollegalta lainassa). Kantoliinakin löytyy, mutta tähän mennessä kun kahdesti olen sitä koittanut, on vauva ollut liian hereillä ja hermostunut kun ollaan koitettu tehdä sidontaa. Täytyy koittaa tehdä joku valmis sidonta ja sitten koittaa uudestaan.

Lähetin miehen hakemaan kaupasta riisipaperia, ja ajattelin koittaa kestoiluakin ihan näillä näppäimillä!

Huomenna neuvolatäti tulee kotikäynnille. Huomisesta alkaen on luvattu pilvistä, harmaata ja lumisadetta, juuri kun se kaksi viikkoa tulisi täyteen ja ulkoilu saisi alkaa... Harmi että nämä kauniit auringonpaisteet piti nauttia sisällä, vaikka kyllähän tässä ehtii vielä aurinko paistaa :)

Minäminäminä

Oma paranemiseni on lähtenyt hyvin käyntiin. Tosin minä paranen aina nopeasti, oli kyse lähes mistä tahansa. Vaikka minulla oli todella alhainen hemoglobiini (käväisi 60 kieppeillä), ei päässä heittänyt missään vaiheessa. Ainoastaan hengästyminen ja sydämen tykytys vaivasi. Lähdin kuitenkin liikkeelle heti kun mahdollista jotta paraneminen vauhdittuisi (teho-osastoajan tosin liikuin vähän liikaakin). Välilihaleikkaushaavaa en ensin tuntenut lainkaan turvotuksen vuoksi, sitten se alkoi särkeä ja lopuksi kirvellä. Nyt pystyn istumaan lyhyitä aikoja lähes normaalisti, kunhan ensin rauhassa asettelen itseni tuolille. Mieluummin kuitenkin olen edelleen puoli-istuvassa asennossa sohvalla. Liikkumaan pystyn jo normaalisti, mutta pidempiä aikoja en jaksa olla jalkeilla kun alkaa vähän väsyttää ja alakertaa pakottaa. Haavaa kärsii jo koskettaa mutta en ole uskaltanut vielä kurkata miltä siellä näyttää.

Seksiä ei tee varsinaisesti mieli, vaikka lähes joka yö näen jotain "lähes seksiunta", unissanikaan en ihan täysillä uskalla antaa mennä. Henkisesti tekee mieli läheisyyttä seksin muodossa mutta fyysisesti ei yhtään. Onneksi mies ymmärtää, tosin ei hänenkään vielä tee ihan kamalasti mieli. Huonekaverini osastolla varoitti, että hetken aikaa seksi saattaa sattua kun haava ei anna myöden. Ajattelin kuitenkin pyrkiä estämään tätä ja soveltaa epparihaavaan samaa hoitoa kuin aikanaan polvileikkaushaavaani. Kunhan haavaa kärsii kunnolla koskettaa, täytyy sitä hieroa jotta kiinnikkeitä ei muodostu. Ainakin polveen tämä auttoi todella hyvin.

Jälkivuotoa tulee edelleen, välillä se muuttui jo rusehtavaksi valkovuodoksi mutta nyt on taas verisempää. Särkylääkkeitä olen syönyt yhden sitten kotiutumisen. Edelleen suihkuttelen haavan joka kerta vessassa käydessä ja käytän pari kertaa päivässä kylmäpakkausta (sairaalan vaippasiteestä leikattu kaistale, jonka olen kastellut vedellä ja laittanut kertakäyttöisen maitopussin sisälle ja pakkaseen). Sängyssä hereillä ollessani levittelen haaroja oikein kunnolla ja annan pieniä ilmakylpyjä samalla.

Maha pienenee edelleen, vaikka onkin aikamoinen röllykkä vielä. (kuvat seitsemän päivää synnytyksen jälkeen) En ole koittanut kuinka hyvin mahtuisin tavallisiin housuihini vielä, mutta tuskin kovin mukavasti ainakaan. Vähemmän roikkuva se nahka tuossa edessä kuitenkin on, mitä odotin.

Yllättävän rauhallisesti olen ottanut tämän toipumisen, ei ole iskenyt turhautumisen tunteita vielä ollenkaan. Pikkuhiljaa olen ajatellut alkaa palauttaa lihaskuntoa ja notkeuttakin. Jos vaikka saisin aikaan kotona vähän vauvajumppailla. Mielessä on myös jatkaa taas vuosia ja vuosia sitten harrastamaani jokapäiväistä joogahetkeä. Se voisi nyt tehdä oikein gutaa!

Henkisesti alan pystyä keskittymään jo muuhunkin kuin vauvaan. Pari ensimmäistä päivää en pystynyt antamaan hellyyttä kissoille tai miehelle kun ajatukset olivat vain vauvassa koko ajan. Nyt pyrin keskittymään ihan puhtaasti mieheen muutaman kerran päivässä ja rapsuttelemaan kissoja ja leikkimään niiden kanssa. Pienet kotityötkin onnistuvat jo. Kovin suuria hormonimyrskyjä en ole (vieläkään) kokenut, toisena päivänä kotona kesken välipalan piti mennä miehen olkapäälle itkemään, kun tajusin kuinka hyvä minulla on olla.

Kaiken kaikkiaan olen kovin onnellinen :)

ps. kihlasormus mahtui tänään takaisin sormeen!