Eilen loppupäivä ei jatkunutkaan niin leppoisissa merkeissä. Itkuisuutta oli ilmassa jo heti aamusta (ja yöllä tankattiin kahden tunnin välein) ja meno yltyi vain iltaa kohden. Päivällä ei nukuttu juuri lainkaan! Vauva itki muutaman kerran kaksikinkymmentä minuuttia sen jälkeen kun vaippa oli vaihdettu ja maitoa annettu. Illalla sitten tuli megaplöräys ja pieretti vähän nukkumaan mennessä, ja siitä vauva sitten rauhoittui. Joku taisi vain kipristää mahassa raukkaparalla.
Vauva oli miehellä kun itse yritin torkahtaa sohvalla, ja anoppi soitti juuri silloin miehelle. Vauva oli alkanut kitistä hetkeä aiemmin ja tietysti kun miehen huomio meni muualle (putkiaivo kun ei pysty heijaamaan vauvaa samalla kun puhuu puhelimessa) niin itku vain yltyi. Mies hermostui vähän ja tiuskaisi äidilleen puhelimessa että "ei sitä mikään vaivaa, se vaan itkee". Nousin ylös, vaihdoin pissavaipan ja tulin alas syöttämään vauvaa. Mies oli kyllä nolona kun sanoin että ei se vauva huvikseen itke ja sille ei voi hermostua, se kun ei auta asiaa yhtään. (Ja samaa toistin itselleni.)
Sain kuin sainkin ommeltua tarrat eilen loppuihin ImseVimseihin, vaikka meinasi olla vaikeaa kun ei ehtinyt kerralla keskittyä kauaa vauva itkun takia. Mutta nyt ne on poissa mielestä. Harsoja olen ajatellut jossain vaiheessa myös koittaa imuina, että miten toimivat. Täytyy vaan tarkistaa että villapökät eivät ole liian suuria vielä.
Viime yönä tankkaus kahden tunnin välein jatkui, mutta onneksi saan nukahdettua kunnolla imetysten välissä. Nousin röyhtäyttämään vauvaa, mutta se ei auttanut tankkaukseen, vauva oli rinnalla kerrallaan vain vartin verran. En tiedä vaivasiko nälkä oikeasti vai tilaillaanko nyt maitoa enemmänkin. Rinnat eivät tunnu tyhjiltä koskaan, vaikka joskus ollaan rinnalla yli puolikin tuntia (ja tehokasta imua ja nieleskelyä tästä on vartin verran ellei 20 minuuttiakin).
Tänään saadaan olla ulkona kaksi tuntia, vauva nukkui juuri tunnin ulkona ja heräsi viittä minuuttia ennen kuin oltaisiin otettu sisälle muutenkin. Päivemmällä jos pääsisi vaunulenkille vielä, jos tuo myrsky vain helpottaisi. Jos ei, niin ulkounet sitten sen sijaan. Jospa ulkoilun avulla saisi rytmiä päivään ja sillä saataisiin unetkin pidemmiksi.
Aamupäiviin olen saanut säännöllisyyttä, meillä noustaan kahdeksan maissa ylös, puhdistetaan napa ja naama ja vaihdetaan vaippa, syödään ja seurustellaan. Seurustelun ohessa yritän syödä aamupalaa. Vähän ennen yhtätoista tankataan taas ja mennään ulos nukkumaan. Tähän asti ollaan päästy aika hyvin, mutta vielä on loppupäivä edessä. Tavoitteenani olisi, että ulkona nukuttaisiin edes pari tuntia (nyt on nukuttu tunnin verran), sitten tankattaisiin taas ja kolmen-neljän aikaan pääsisi taas ulos, joko vaunulenkille tai patiolle nukkumaan. Iltapuuhiin alettaisiin yhdeksän aikaan ja kymmenen aikaan äitikin voisi alkaa nukkua. Kyllä nämä meidän illat vähän tähän suuntaan menevät, mutta voisi alkaa itsekin panostaa rytmiin ja pitää kiinni siitä.
Eiköhän tämä tästä :) Nyt ruokaa äidinkin napaan (kirjoittelun välissä tankattiin taas, nyt rauhoituttiin kantoliinaan, jes!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti