Irtiotto

Ai että oli kerrassaan mukava viikonloppu! Perjantaina oltiin paikan päällä melko myöhään, mutta ehdittiin vielä saunaan ja juoruilla hyvin yli puolenyön. Yö nukuttiin makoisasti ja tehtiin oikein kunnon aamiainen, jota nautittiin piiiitkään! Siitä suunnattiin pienelle turistikierrokselle katsomaan miltä paikallinen keskusta näyttää ja käytiin samalla vilkuilemassa vähän maisemiakin.

Takaisin suunnattiin taas ruoanlaittoon, ja saatiin isä (erään ystävän siis) savustamaan meille siikaa! Hän oli ihan itse ideoinut tämän ja voi että oli hyvää! Insuliinikoomasta selvittyämme aloitimme jälkiruoan tehtailun, ja saimme seuraksemme myös pikkuveljen (samaisen ystävän), joka ei kuitenkaan halunnut liittyä korttipeliseuraamme (jota ei kenenkään muunkaan mielenterveys kestänyt kertaa enempää :D). Taas käytiin saunassa ja pelattiin lisää, vuorossa oli Alias ja Trivial Pursuit, jälkimmäisessä oli havaittavissa jo aikamoista väsymystä ja kaikki rynnättiinkin nukkumaan heti kun peli saatiin päätökseen. Kukaan ei taida edes muistaa että kenen joukkue voitti :D Sunnuntaina nautittiin taas pitkä aamiainen ja pakattiin sekä siivottiin mökki, ja suunnattiin takaisin kotiin.

Vielä kun olisi saanut pari päivää lisää, mutta oli tämäkin jo paljon, ihana irtiotto!

Ja vaikka olisin voinut nukkua ja rentoutua enemmänkin, olin tänään töissä todella energinen kun ensin vain sain itseni hereille. Sain suunniteltua aikatauluja, tehtyä ihan labratöitä ja kirjoitettuakin! Huomenna aion pitää taas kotipäivän, yritän saada yhden osion kirjoitusurakkaa valmiiksi. Tai no, yhden osion alaosion. Mutta sekin on jo iso työ. Töiden jälkeen suunnattiin salille (!!!) ja teki hyvää. Jospa se taas tästä...

Myttynen myllertää jo melkoisen paljon mahassa, huomaan jonkinlaista säännöllisyyttä liikehdinnässä. Usein herätään juuri ennen ruoka-aikaa (omaani siis), vähän myllerretään töihin mennessä ja tietysti sitten illalla ennen nukkumaanmenoa. Parin tunnin välein siis. Liikehdintä on siirtynyt nyt vähän ylemmäs kun olen levännyt. Potkut tuntuvat edelleen voimakkailta yksittäisiltä elohiiren kopsauksilta, muljauksilta ja harvemmin vielä kunnon kopsasuilta. Voimakkaimmat näkyvät kuitenkin jo ulospäinkin.

Hassua oli huomata ihan konkreettisesti miten erilailla maha kasvaa raskaudesta riippuen. Eräs viikonlopun tyttökavereista on myös raskaana, kaksi viikkoa meitä edellä. Ja meillä maha on huomattavasti isompi! On meillä äideilläkin vähän kokoeroa, mutta ei mitenkään huomattavan paljoa. Hän odottaa tyttöä, ehkä sekin selittää, tai sitten ei :)

Yksi uusi vaiva on tullut kuvioihin. Enää ei öisin käännytä asennosta toiseen vaivattomasti, vaan mahaa pitää vähän avustaa, ettei tule repäisykipua. Nukun suuren osan yöstä edelleen selällään tai osittain mahallaan/kyljellään. Myös nopeat ja äkkinäiset liikkeet tuntuvat pahalta ja tuntuu että tuolilta noustessa pitää välillä jo pöngertää raskausmaisesti. No, raskaanahan tässä ollaankin.

Vielä 15 minuuttia ja sitten pääsen saunaan, loppuillan aion löhötä ja rentoutua tehokkaan päivän kunniaksi!

Talvi

Niin se tuli lumi maahan tännekin eilen. Aamulla kastelin kukat ja lorautin mukaan vähän merileväuutetta (auttaa kasveja selviämään pimeämmästä ajanjaksosta) ja olo oli jouluinen ja talvinen, sillä se merilevän tympeä haju muistutti viime talvesta ja jostain syystä erityisesti joulusta.
    

Jäin tänäänkin kotiin, sillä sain niin paljon eilen aikaan, tänään on tavoitteena saada saman verran tehtyä ja olo on positiivinen ja energinen. Samalla kotona olo rentouttaa ja lataa pattereita. Ihanaa!

Eilen saatiin vihdoin paikalleen se miehen pöytätasokin, lakkauskertoja tarvittiin muistaakseni noin kuusi-seitsemän jotta pinnasta tuli tasainen. Nyt se istuu alakerran sisustukseen paremmin ja näyttää muutenkin huomattavasti paremmalle. Viikonlopun aikana mies lupasi lakata myös pöydän laatikoston.

Ennen:

Jälkeen:

Miehen työtuoli muuten ei ole noin likainen oikeasti, jostain syystä salama sai aikaan tuollaiset töhnät selkänojaan ja käsinojaan!

Tänään kokoonnumme taas opiskeluystävien kanssa, lähdemme erään meistä mökille viikonlopuksi. Luvassa tulee olemaan paljon naurua ja huonoja (ja tietty hyviäkin!) juttuja, ruokaa, saunaa, ulkoilua ja oleilua. Ihanaa!

Säilytystilat ajatuksissa

Tänään jäin kotiin lukuhommiin. Jostain syystä olen aina ollut huono lukemaan töissä. Kirjastossa ja kotona se onnistuu, mutta työhuoneessa on liian levotonta. Joku liikkuu koko ajan selän takana tai ramppaa muuten vain eestaas. Sähköposteja tulee vahdattua kymmenen minuutin välein ja ajatus ei pysy kasassa.
Kotona pystyn keskittymään lukemiseen ja saan saman verran teksitä luettua neljässä tunnissa (mukaanlukien tauot), kuin kahdessa päivässä töissä. Aivot eivät kuitenkaan pysty sulattamaan liikaa tietoa kerralla, etenkään uutta sellaista, joten kotonakaan en juuri koskaan jaksa lukea sitä täyttä työpäivää, eli kahdeksaa tuntia. Mutta miksen voisi käyttää tuota aikaa sitten muuten hyväksi? Tehdä muita työjuttuja tai kotijuttuja jos työjutut ei enää inspiroi. Paljon tehokkaampaa ajankäyttöä joka tapauksessa.

Nyt on vähän pidemmän tauon paikka, kun huomasin että luen ja luen tekstiä mutta ajatukset on paikkojen järjestelyssä ja pienten askareiden kimpussa, eikä itse tekstissä. Suunnitelmissani on laittaa tänään "jääpuikkovalot" ulos, kun kerran iltaisin jo jo kovin pimeää ja tänään on saatu sitä luntakin tänne. Samalla siirrän lyhdyn etupihalle roikkumaan. Pitäisi käydä ostamassa muutama kanervakin ja vaihtaa ne nyt pakkasten puremien kehäkukkien ja ahkeraliisojen tilalle. Matotkin voisi rullata pois patiolta ennenkuin ne jäätyvät. Samalla saisin happihyppelyn, joka ehkä virkistäisi aivoja taas lukukuntoon.

Ajatuksissa on nyt myös säilytystilojen lisääminen. Meillä on tällä hetkellä portaiden alla tila, johon saisi pienellä vaivalla helposti lisää säilytystilaa, jos sinne ostaisi Elfan laatikoston ja pari hyllyä. Tällä hetkellä siellä on kaksi baarituolia (jotka ovat jääneet sinne sen jälkeen kun ostimme keväällä ruokapöydän), jumppapallo, yksi romulaatikosto (sisältää siis miehen tavaroita, se laatikosto on se romu) ja kissanhiekkalaatikko. Näistä tuoleista pitäisi päästä eroon (olisi ehkä helpompaa jos tekisi asian eteen jotain), samoin siitä romulaatikostosta (menee suoraan roskiin kunhan saadaan vaihtoehtoinen paikka sisällä oleville tavaroille). Kissanhiekkalaatikko mahtuu siellä olemaan joka tapauksessa, vaikka sinne tulisikin hyllystö. Ja Elfan systeemiä siksi, että rakensimme siitä pienen vaatehuoneemme ja laitoimme pari hyllyä ja laatikoston parvelle ja ne ovat olleet verrattomat! Ja Elfa kestää ikuisesti, vaikka onkin kalliimmanpuoleista.

Saa nähdä koska saamme tämän projektin toteutusvaiheeseen, suunnitelmissa se on ollut jo kauan, nyt vain taas ajatuksissa.

Mutta nyt happihyppelylle takapihalle!

Sisusteluremppaa

Eilen päätettiin miehen kanssa tarttua vihdoin tuumasta toimeen ja lakata työpöytä, joka muutti viikko sitten yläkerrasta alakertaan. Mies halusi käyttää venelakkaa, sillä se kestää kaiken. Minä halusin pöydälle uuden värin, jotta se sopisi paremmin alakerran muuhun sisustukseen. Suureksi onneksi Prismassa myytiin sävytettävää venelakkaa, sävytys maksoi vain muutaman euron lisää. Pieni purkki ei riittänyt, vaan tänään haimme lisää lakkaa. Vielä yksi kerros, niin pöytä on valmis.

Posti toi kotiin tänään vanhemmille unohtuneen verhonkin. Päätin ommella sen valmiiksi samantien ja nyt pinnasänky näyttää paljon valmiimmalta. Sitä oli mahdoton leikata suoraan ja vielä mahdottomampi ommella suoraan. Onneksi verhotanko viettää vinoon muutenkin, sillä paksumpi kangas on painavampi ja vetää verhot siksi enemmän toiseen reunaan. Pinnasängyssä asustaa toistaiseksi turvakaukalo.

Tänään tuli myös uusi viikko täyteen. Enää viikko, niin sitten ei ole enää keskenmenon mahdollisuutta, vaan sitten se on ennenaikainen synnytys. Hurjaa! Toivottavasti kuitenkin päästään ilman ongelmia mahdollisimman loppuun asti :)

Viikonloppuna mieleni alkoi tehdä suklaata. Tänään mies sanoi kaupassa, että nyt haetaan suklaata jos kerta tekee mieli :) Ostin levyn Fazerin sinistä ja ai että oli hyvää. Olen ylpeä itsestäni, en syönyt edes puolta levyä!

Olo on energisempi kuin pitkään aikaan, jaksan töissä enemmän ja kotonakin töiden jälkeen. Ja pian tämä kolmannes on ohi enkä ehtinyt nauttia siitä ollenkaan, oloni ei ollut energinen eikä hehkeä ennenkuin vasta nyt! Ei ehkä hehkeä vieläkään... Liikunta ei nyt jostain syystä maistu, on mukamas niin paljon muutakin tekemistä. Viikonloput on kyllä olleet aikamoista haipakkaa viime aikoina, eikä ensi viikonloppukaan ole sen rauhallisempi. Ehkäpä sitten kun saan edes yhden päivän vain levätä. En kuitenkaan ota stressiä, sillä olo on hyvä.

Myttynen myllertää päivisinkin jo melkoisesti, monta kertaa muksautellaan alavatsaan työpäivänkin aikana. Potkut/nyrkit tuntuu ihan alhaalla, harvemmin navan ulottuvilla.

Mistä tuli mieleeni, että unohdin kertoa äitini intuitiosta. Samana päivänä kun saimme tietää myttysen olevan poika, kerroin miehelle erään nimen, joka on ollut mielessäni ensimmäisenä pojan nimistä jo jonkin aikaa. Perjantaina illalla äiti kertoi, että oli nähnyt unta ristiäisistä ja olimme nimenneet pojan sillä nimenomaisella nimellä!!! Toivon ettei ilmeeni paljastanut mitään (vaikka mitään ei olekaan vielä päätetty)! Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun äiti näkee tällaisia unia, aika hurjaa!

Vauhtiviikonloppu

Ja niin se vaan on taas maanantai. Viikonloppu meni vauhdilla, perjantaina lähdin kahden maissa kokoustamaan 4h junamatkan päähän. Juna oli niin täysi, että vein sen viimeisen paikan, ykkösluokasta. On muuten harvinaisen tyyristä, onneksi saan matkakorvaukset takaisin. Ykkösluokan vaunusta teki aavistuksen leveämmät penkit (joiden takia en saanut nojattua käsinojiin yhtä hyvin kuin yleensä), kahvi- ja teetarjoilu kera keksien ja päivän lehti. Valitettavasti minulla oli koko matkan seurana myös kaksi ihastuttavaa nuorta miestä, jotka koko matkan juttelivat eri naisten kanssa (ja epäilen etteivät he oikeasti edes tunteneet näitä kaikkia naisia) puhelimen kaiuttimen kautta, jotta koko vaunu kuuli heidän lärpätyksensä. Toki saimme kuulla myös ihastuttavia rakkauslauluja. Ja miehet siis eivät olleet humalassa.

Lähdin kokouksesta juosten junaan, jotta ehdin vielä illaksi (tai siis yöksi) vanhempieni luokse. Vähän jälkeen kymmenen pääsimme perille ja rupattelin äidin kanssa keittiön pöydän ääressä melkein yhteen yöllä! Myttynen myllersi nukkumaan mennessä sen verran, että myös äiti tunsi potkut. Tai nyrkit. Kuudelta aamulla palovaroittimesta loppui patterit ja kävin hakemassa isän apuun. En itse uskaltanut alkaa räpeltää varoitinta, ettei se ala huutamaan koko kerrostaloa hereille. Nukuin vielä kahdeksaan asti, jolloin heräsin naapurin pojan viidakkoääntelyihin seinän takaa. Mietin, että miten ihmeessä sitä on saanut joskus nukuttua siellä, niin paljon kuului ääniä rapusta yöllä. Kaikkeen näköjään tottuu, on se vaan ihanaa nukkua omassa kodissa kun on hipihiljaista lähes aina! (Vielä toistaiseksi.)

Veljeni tuli myös moikkaamaan meitä aamusella, puolilta päivin lähdin taas junalla seuraavaan kohteeseen ystävien tupareihin. Ehdin käydä kiinalaisessa syömässä (ja juoruilemassa) ystävän kanssa, ennenkuin mieskin saapui paikalle ja menimme samalla kyydillä juhlapaikalle. Iltaan sisältyi paljon huonoja vitsejä ja naurua, ihanan hikinen sauna ja paljon syötävää. Ajoimme vielä yöksi takaisin kotiin ja jälleen pääsin nukkumaan yhden maissa. Myttynen oli juhlapaikalla ihan innoissaan, myllersi todella paljon ja lähes koko ajan! Taisi olla niin paljon ääniä :)

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja päivä hurahti leipoessa, siivotessa, ruokaa tehdessä ja pyykkiä pestessä. Illalla pelasimme taas ystävien kanssa pitämääni peliä. Myttynen innostui liikehtimään vasta iltasella iltapalan aikoihin, taisi edellisenä päivänä riehua niin paljon että eilen sitten väsytti :D Nyt muuten tunnen liikkeet jo istuessakin ja myttynen ilahduttaa minua päivällä töissäkin muksauksillaan.

Tänään taas minua väsyttää, ja paljon. Onneksi kohta alkaa kokous jossa minun ei käytännössä tarvitse kuin olla paikalla. Toivon, että puoleenpäivään mennessä ajatuksetkin lähtisivät liikkeelle jotta pääsisin tekemään töitäkin...