Sisusteluremppaa

Eilen päätettiin miehen kanssa tarttua vihdoin tuumasta toimeen ja lakata työpöytä, joka muutti viikko sitten yläkerrasta alakertaan. Mies halusi käyttää venelakkaa, sillä se kestää kaiken. Minä halusin pöydälle uuden värin, jotta se sopisi paremmin alakerran muuhun sisustukseen. Suureksi onneksi Prismassa myytiin sävytettävää venelakkaa, sävytys maksoi vain muutaman euron lisää. Pieni purkki ei riittänyt, vaan tänään haimme lisää lakkaa. Vielä yksi kerros, niin pöytä on valmis.

Posti toi kotiin tänään vanhemmille unohtuneen verhonkin. Päätin ommella sen valmiiksi samantien ja nyt pinnasänky näyttää paljon valmiimmalta. Sitä oli mahdoton leikata suoraan ja vielä mahdottomampi ommella suoraan. Onneksi verhotanko viettää vinoon muutenkin, sillä paksumpi kangas on painavampi ja vetää verhot siksi enemmän toiseen reunaan. Pinnasängyssä asustaa toistaiseksi turvakaukalo.

Tänään tuli myös uusi viikko täyteen. Enää viikko, niin sitten ei ole enää keskenmenon mahdollisuutta, vaan sitten se on ennenaikainen synnytys. Hurjaa! Toivottavasti kuitenkin päästään ilman ongelmia mahdollisimman loppuun asti :)

Viikonloppuna mieleni alkoi tehdä suklaata. Tänään mies sanoi kaupassa, että nyt haetaan suklaata jos kerta tekee mieli :) Ostin levyn Fazerin sinistä ja ai että oli hyvää. Olen ylpeä itsestäni, en syönyt edes puolta levyä!

Olo on energisempi kuin pitkään aikaan, jaksan töissä enemmän ja kotonakin töiden jälkeen. Ja pian tämä kolmannes on ohi enkä ehtinyt nauttia siitä ollenkaan, oloni ei ollut energinen eikä hehkeä ennenkuin vasta nyt! Ei ehkä hehkeä vieläkään... Liikunta ei nyt jostain syystä maistu, on mukamas niin paljon muutakin tekemistä. Viikonloput on kyllä olleet aikamoista haipakkaa viime aikoina, eikä ensi viikonloppukaan ole sen rauhallisempi. Ehkäpä sitten kun saan edes yhden päivän vain levätä. En kuitenkaan ota stressiä, sillä olo on hyvä.

Myttynen myllertää päivisinkin jo melkoisesti, monta kertaa muksautellaan alavatsaan työpäivänkin aikana. Potkut/nyrkit tuntuu ihan alhaalla, harvemmin navan ulottuvilla.

Mistä tuli mieleeni, että unohdin kertoa äitini intuitiosta. Samana päivänä kun saimme tietää myttysen olevan poika, kerroin miehelle erään nimen, joka on ollut mielessäni ensimmäisenä pojan nimistä jo jonkin aikaa. Perjantaina illalla äiti kertoi, että oli nähnyt unta ristiäisistä ja olimme nimenneet pojan sillä nimenomaisella nimellä!!! Toivon ettei ilmeeni paljastanut mitään (vaikka mitään ei olekaan vielä päätetty)! Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun äiti näkee tällaisia unia, aika hurjaa!