Ja niin se vaan on taas maanantai. Viikonloppu meni vauhdilla, perjantaina lähdin kahden maissa kokoustamaan 4h junamatkan päähän. Juna oli niin täysi, että vein sen viimeisen paikan, ykkösluokasta. On muuten harvinaisen tyyristä, onneksi saan matkakorvaukset takaisin. Ykkösluokan vaunusta teki aavistuksen leveämmät penkit (joiden takia en saanut nojattua käsinojiin yhtä hyvin kuin yleensä), kahvi- ja teetarjoilu kera keksien ja päivän lehti. Valitettavasti minulla oli koko matkan seurana myös kaksi ihastuttavaa nuorta miestä, jotka koko matkan juttelivat eri naisten kanssa (ja epäilen etteivät he oikeasti edes tunteneet näitä kaikkia naisia) puhelimen kaiuttimen kautta, jotta koko vaunu kuuli heidän lärpätyksensä. Toki saimme kuulla myös ihastuttavia rakkauslauluja. Ja miehet siis eivät olleet humalassa.
Lähdin kokouksesta juosten junaan, jotta ehdin vielä illaksi (tai siis yöksi) vanhempieni luokse. Vähän jälkeen kymmenen pääsimme perille ja rupattelin äidin kanssa keittiön pöydän ääressä melkein yhteen yöllä! Myttynen myllersi nukkumaan mennessä sen verran, että myös äiti tunsi potkut. Tai nyrkit. Kuudelta aamulla palovaroittimesta loppui patterit ja kävin hakemassa isän apuun. En itse uskaltanut alkaa räpeltää varoitinta, ettei se ala huutamaan koko kerrostaloa hereille. Nukuin vielä kahdeksaan asti, jolloin heräsin naapurin pojan viidakkoääntelyihin seinän takaa. Mietin, että miten ihmeessä sitä on saanut joskus nukuttua siellä, niin paljon kuului ääniä rapusta yöllä. Kaikkeen näköjään tottuu, on se vaan ihanaa nukkua omassa kodissa kun on hipihiljaista lähes aina! (Vielä toistaiseksi.)
Veljeni tuli myös moikkaamaan meitä aamusella, puolilta päivin lähdin taas junalla seuraavaan kohteeseen ystävien tupareihin. Ehdin käydä kiinalaisessa syömässä (ja juoruilemassa) ystävän kanssa, ennenkuin mieskin saapui paikalle ja menimme samalla kyydillä juhlapaikalle. Iltaan sisältyi paljon huonoja vitsejä ja naurua, ihanan hikinen sauna ja paljon syötävää. Ajoimme vielä yöksi takaisin kotiin ja jälleen pääsin nukkumaan yhden maissa. Myttynen oli juhlapaikalla ihan innoissaan, myllersi todella paljon ja lähes koko ajan! Taisi olla niin paljon ääniä :)
Sunnuntaina nukuimme pitkään ja päivä hurahti leipoessa, siivotessa, ruokaa tehdessä ja pyykkiä pestessä. Illalla pelasimme taas ystävien kanssa pitämääni peliä. Myttynen innostui liikehtimään vasta iltasella iltapalan aikoihin, taisi edellisenä päivänä riehua niin paljon että eilen sitten väsytti :D Nyt muuten tunnen liikkeet jo istuessakin ja myttynen ilahduttaa minua päivällä töissäkin muksauksillaan.
Tänään taas minua väsyttää, ja paljon. Onneksi kohta alkaa kokous jossa minun ei käytännössä tarvitse kuin olla paikalla. Toivon, että puoleenpäivään mennessä ajatuksetkin lähtisivät liikkeelle jotta pääsisin tekemään töitäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti