New Moon pohdiskeluja

Eilinen salireissu pitkine venyttelyineen teki terää. Kävimme kaupassa ja löysin vidoin New Moonin DVD:n Prismasta! Olimme kotona kuuden jälkeen, söimme kylmäsavulohileipää ja lähdimme hakemaan ulkoa koivunoksia sisälle. Aion tehdä hiirenkorvallisista koivunoksista jonkinnäköiset pöytäkoristeet hääjuhlaan :)

Ulkoilun jälkeen istahdin soffalle ja tiirasin New Moonin extrat läpi. (Varoitus: mahdollisia spoilereita!) Ihmettelin ja osin kauhistelin susilauman treenejä, erityisesti Taylor Rautnerin (Jacob) muodonmuutosta. Kyse on vielä kuitenkin kasvavasta nuoresta miehestä, itse vähän suhtaudun varauksella tuollaisen muodonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin nuoressa kropassa... Itseäni ärsytti leffaa katsoessa Taylorin kropan palvominen, ohjaaja halusi ehkä liikaakin hehkuttaa nuoren näyttelijän panostusta rooliin. Tyypillisenä suomalaisena itselleni henkilökohtainen tilani on kuitenkin tärkeä, joten minua karsasti se, kun Kristen Stewart (Bella) lääppi Taylorin vatsalihaksia kohtauksessa, jossa Jacob tulee Bellan huoneeseen ja yrittää kertoa olevansa ihmissusi. Kohtaus olisi ollut herkempi ilman tuota lääppimistä ja toisaalta minusta se söi uskottavuutta, sillä vaikka Bella rakastaa Jacobia ja saa suurta lohtua tästä nuoresta miehestä, en kirjaa lukiessa saanut heidän suhteesta näin intiimiä kuvaa. Voi tietysti olla, että olen vain liian vanhanaikainen näin läheiseen kaverussuhteeseen. Vaikka itse kyllä halailen miespuoleisia ystäviäni, ei mieleeni tulisi lääppiä heidän vatsalihaksiaan jos he jostain syystä sattuisivat tulemaan makuuhuoneeseeni, illalla, ilman paitaa :D

Toinen mikä tässä elokuvassa minua rasitti oli Robert Pattisonin (Edward) ilmeiden ahdistuneisuus. Vaikka Edwardia ahdistaa olla erossa Bellasta, minusta tiukka suu ja aina muualle kuin Bellaan katsominen heidän keskustellessaan oli liikaa. Sen piti olla Jasper joka oli tällä tavalla ahdistunut, ei Edwardin, tai sitten en vain saanut sitä oikeaa ahdistuneisuutta irti elokuvasta. Kirja oli lukiessa elämys ja elin Bellan tunteiden mukana, sillä olen itse kokenut kovin yhtäkkisen ja sydämen särkevän eron. Mielestäni Robert olisi saanut olla ahdistunut ja pidättyväinen mutta hänen olisi pitänyt katsoa Bellaa kaivaten.

Olen ehkä vähän liian vanha tällaisille teinirakkauselokuville ja siksi odotan niiltä liikaa. Pidin kovasti kirjoista ja vampyyrit ovat olleet minulle HOT aina, ei vain Twilight saagan myötä. Ja tietysti osaisin tehdä asiat paremmin kuin ohjaajat ;)

Rentouttavaa meininkiä

Viikonloppu oli ihana. Lauantaina heräsin kahdeksan maissa ja torkuin yhdeksään asti. Vetkutin kuitenkin vielä sängystä nousemista lähes yhteentoista asti! Kävimme ystävämme tupareissa toisella paikkakunnalla ja tulipa taas itsekin ajettua pitkästä aikaa pidempää matkaa. Oli ihan mukavaa. Jätimme sukuloinnin väliin, sillä keli oli aika huono aamulla.

Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa myös treeneissä, nyt on taas lihakset mukavan kipeät :) Tänään salille ja huomenna voisi mennä treenailemaan taekwondon uudistuksia. Eilen lämmittelyissä polvi rutisi muutaman kerran juoksuissa ikävästi enkä uskaltanut tehdä täysillä (ei sillä, meinasi happikin loppua). Luulen että sitä vaan kiukutti kun en ole taas hetkeen juoksennellut.

Aamulla heräsin kohtuullisen virkeänä, pitkästä aikaa. Viikonlopun täysi rentoutuminen Sims 3:n parissa teki terää, en stressannut mistään.

Sain myös kummitytön viikonloppuna tähän maailmaan <3 Oli ollut aika vaikea synnytys, saa nähdä pääseekö perhe hääjuhlaan, sillä äiti sai muutaman tikin ja on aika kipeänä. Matka on kuitenkin aika pitkä istua autossa. Myös opiskelututtavani sai tytön loppuviikosta. Ainiin, ja saihan vanhempien naapurien poika (yläastetuttu) tytön kanssa viime viikolla. On ollut tytökäs viikko.

Näin unta viime viikolla että olin raskaana. Olin kovin onnellinen. Näin myös unta, että hellittelin vauvaa, tosin en tiedä oliko se minun vai ei. Häähumu ja työkiireet ovat hieman syöneet terävämpää reunaa vauvakuumeelta, mutta kyllä se täällä on edelleen. Toisaalta edelleen ahdistaa se, että minun ikäiset alkavat jo toista kierrosta, mutta toisaalta helpottaa se tieto, että ei kaikilla vielä ole vauvaa tässä iässä. Viikonlopun tupareissa oli ammattikoululaisia = 16 vuotiaita, ja ikäkriisi iski taas hieman. Toisaalta nauratti myös se tieto, että osa ystävistäni oli näitä nuorempia puolet vanhempi :D

Tämän viikon suunnitelma on olla vähän rennommin, teen rästiin jääneitä hommia pois alta, pitää kirjoittaa taas uusi abstrakti kesän kokoukseen sekä analysoida muutamat datat. Loppuviikosta avustan kolleegaa hänen töissään ja sitten onkin taas viikonloppu! Ensi viikolla ajattelin olla töissä vain alkuviikon, saan rauhassa viimesitellä hääjuhlan puuhat ja vähän rentoutua.

Mutta nyt aamuteelle ja sitten hommiin!

Väsynyttä

Maanantai: Kävin heti aamusta salilla ja tein loppupäivän töitä tiukkaan tahtiin. Piti hakea sormukset, mutta koska meni ylitöiksi, emme ehtineet liikkeeseen ajoissa. Illalla kotona pakkailin ja käytiin saunassa.

Tiistai: Lähdin aamulla aikaisin ystävän kyydillä konferenssiin. Aamupala paikanpäällä oli surkea (kahvia/teetä ja vohvelikeksiä?!), lounas oli hyvä ja illallinen mahtava. Ohjelma oli viime vuotista huomattavasti tasokkaampi ja heitin saman tien haaveet mahdollisesta esityspalkinnosta. Kävin ystävien kera kuntosalilla (7e surkeasta kuntosalista, odotin paljon parempaa) ja kylpylässä lillumassa. Illallisen jälkeen jäimme aulabaariin ja luulin, että meillä oli vuorotellen tarjontakierros, mutta toisen kierroksen jälkeen  (en itse ehtinyt siis tarjontavuoroon) suuntasimme hotellihuoneisiin nukkumaan, sillä oma esitykseni oli vielä edessä (heti aamusta). Yksi ystävistä pyysi, jos voisi vielä tulla hetkeksi käymään huoneessamme (jonka jaoin toisen ystävän kanssa). He olivat ostaneet minulle kauniit hopeiset korvakorut ja illan tarjontakierroksen ajatuksena oli pitää minulle "polttarit"! Olin niin yllättynyt! Olin nimittäin kertonut toiselle näistä ystävistäni, että minulle ei tule polttareita, koska minulla ei ole kaasoa ja ystäväni ovat ripoitellen ympäri Suomea eivätkä tunne kaikki toisiaan, joten kaikkien paikallesaaminen olisi sula mahdottomuus. Tämän lisäksi en halua vaivata ketään.

Olin kovin otettu :)

Keskiviikko: Menimme nukkumaan yhden jälkeen ja kesti hetken, ennenkuin sain unen päästä kiinni. Heräsin hieman kahden jälkeen siihen, kun ihmisiä valui takaisin baarista hotelliin enkä saanut enää unta. Kaiken lisäksi aloin tietysti ajatella tulevaa esitystäni. Koitin kääntää ajatukset muualle, mutta lopulta myönnyin aivoilleni ja kävin mielessäni esityksen läpi. Viimeisen kerran katsoin kelloa neljän aikaan, mutten vielä silloinkaan saanut nukahdettua. Lopulta nukahdin ja heräsin aamulla puoli seitsemältä. Nukuin varmaankin vain pari tuntia koko yönä. Mahtavan hotelliaamiaisen jälkeen kävin vielä kerran esitykseni läpi ja suuntasimme konferenssisaliin toiseen rakennukseen. Tietysti kaikki ovet olivat lukossa ja ne avattiin vasta juuri ennen kuin ohjelma alkoi. Olin ensimmäisen session viimeinen esiintyjä, ja mikki oli jostain syystä ihan pielessä äänentoiston kanssa, se puuroutti kaikkien esiintyjien puheen täysin, mukaanlukien minut. Esiintyessä puuroutumista ei itse huomannut. Lisäksi en löytänyt pointteria mistään ja olin liian paniikissa kysyäkseni sitä puheenjohtajilta. Esitys meni ihan hyvin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Ensimmäisen session jälkeen yön valvomisen aiheuttama väsymys otti minusta täysin vallan ja loppukonferenssi meni koomaillessa. Takaisin tullessa menin suoraan kaupunkiin ja kävimme hakemassa sormukset. Ne ovat upeat! Kotiin päästyä söin, katsoin yhden Housen ja menin nukkumaan jo ennen kahdeksaa.

Torstai: Minulla meni tunti päästä ylös sängystä ja olin koko päivän vieläkin äärimmäisen väsynyt vaikka nukuin kuin tukki koko yön. Töissä otin rauhallisesti ja lohdutin ystävää, jolla on kusipää pomo. Lisäksi hoidin kollegani työt, sillä hän on mahataudissa. Iltapäivästä juttelin äidin kanssa ja sain kuulla huonoja uutisia. Setäni vaimo oli saanut aivoverenvuodon ja lisäksi hänellä todettiin sydämen vajaatoiminta. Kyseinen setä vaimoineen ovat minulle läheisimpiä sukulaisia ja lapsuudesta tärkeitä ihmisiä. Yritin olla itkemättä töissä ja kun mies tuli hakemaan minua, purskahdin heti itkuun. Se helpotti ja nyt enää väsyttää kahta kauheammin. Aion suunnata sänkyyn heti saunan jälkeen.

Kerrassaan kiireinen viikko, vielä huominen ja sitten kaksi peräkkäistä vapaapäivää pitkästä aikaa! Viikonlopun työt peruuntuivatkin, sillä laitteistot ovat rikki. Lauantaina olisi tarkoitus suunnata miehen sukulaisten talvitapahtumaan toiselle paikkakunnalle ja sieltä ajaa vielä kolmannelle paikkakunnalle ystävän tupareihin.

Tämän hetkinen tunnelma on väsynyt ja hieman masentunut.

Tukkaa ja True Bloodia

Viikonloppu on taas mennyt ohi niin että hurahtaa. Myös häästressi laukesi.

Kävin perjantaina ystäväni luona parturoitavana. Hän kävi puhuttelussa (tosin opintopäällikkö ei koskaan tullut paikalle) ja sai kuulemma poissaolon. Hiukset saivat punertavanruskean värin, latva on tummempi kuin juuret vanhan värin ansiosta. Tukkaa kerrostettiin ihan reilulla kädellä ja ystäväni sanoi, että haluaisi kerrostaa enemmänkin kunhan häät ovat ohi. Hääkampaukselle kun sopii paremmin nyt tämä.

Pituutta ei juurikaan lähtenyt mutta olo on paljon keveämpi. Normaalisti tukkani ei ole ihan noin suora, nyt se on föönattu kuivaksi mutta muuten se jätettiin muotoilematta kampausta ajatellen.

Olin kyllä todella tyytyväinen mallikampaukseen (ja uuteen väriin ja malliin), olin tulostanut muutaman kuvan netistä ja yhdistelin niistä ideoita. Iso nuttura toiselle puolelle päätä ja kiharaa. Ostin pukuvuokraamosta pienen ruusukamman tukkaan laitettavaksi. Ystäväni sai heti kerralla minua miellyttävän kokonaisuuden luotua. Aikaa kampauksen tekoon meni yhteensä vähän vajaa kolme tuntia taukoineen. Kaksi tuntia kiharoiden tekemiseen (ja taas muistin miksen ikinä jaksa itse laittaa tukkaani mitenkään :D) ja puolisen tuntia itse kampauksen tekoon.

Myös suurin osa vieraista on ilmoittanut tulemisestaan, ilmeisesti kutsu oli mennyt muille perille. Onneksi!

Perjantai menikin leppoisasti hemmottelupäivänä, ihanaa kun joku väkersi tukkaa, oli ihan hemmoteltu olo. Varsinkin kun ystäväni sai aikaan juuri haluamani kokonaisuuden. Koskaan en ole saanut edes parturissa näin hyvää kohtelua ja jälkeä! Kaikkiaan tukanlaitto maksoi 7 euroa, maksoin vain materiaalimaksun koululle!

Eilisen vietin True Bloodin parissa. Olen aina ollut suuri vampyyrifani ja kuullut paljon True Bloodista. En kuitenkaan ollut aiemmin löytänyt aikaa sarjan seuraamiselle. Eilen halusin kuitenkin olla tekemättä yhtään mitään.

En yhtään tykkää siitä hampaiden vilautelusta ja myös "Oh Bill!" tulee ulos korvista. En oikein osaa päättää pidänkö sarjasta vai en, kuitenkin olen katsonut sitä jo ensimmäisen tuotantokauden verran ja toinen on nyt menossa. Sarja on jossain määrin yllättävä vaikka valitettavasti välillä ennalta-arvattaviakin kohtauksia tulee. Sarja on kertakaikkisen kummallinen ja ehkä siksi viehättää minua.

Tänään kävin taas töissä. Yritin olla nopea, jotta olisin ehtinyt puoli yhdeltä treeneihin, mutta olin auttamattomasti liian optimistinen. En mitenkään saanut hommia tarpeeksi ajoissa valmiiksi vaikka multitaskasin. No, huomenna voisin käydä aamulla taas salilla, sillä ensi viikolla on ihan kamala kiire. Maanantaina pitää saada sata asiaa tehtyä, sillä olen tiistain ja keskiviikona konferenssissa, ja torstaista sunnuntaihin avustamassa kolleegaani hänen töissään. Mutta maanantaina saamme hakea sormukset! Huomenna on myös RSVP.

Aamulla aurinko paistoi ja ajattelin istuttavani ruukkupuutarhan siemenet, mutta nyt siellä sataa lunta. Joten taidan jättää viherpeukaloinnin sittenkin myöhemmäksi, keväinen olo häipyi auringon myötä. Kyllä ne vielä ehtii istuttaa.

Nyt huokaisen hetken ja katselen lisää True Bloodia. Yritän kerätä voimia ensi viikkoa varten.

Paniikki iskee

Noniin, nyt se alkaa. Paniikki häistä.

Toissapäivänä saatiin tietää, että ainakin yksi kutsu ei ole koskaan saapunut perille. KAIKKI kutsut laitettiin samassa pinossa samaan aikaan postiin yli kaksi viikkoa sitten, ihan virkailijalle annettiin ne. Vaikka kakkosluokan postissa menivät (kyllä merkattiin ihan kaikkiin numero kaksi ja postimerkkikin liimattiin paikalleen), niin luulisi nyt kustin polkevan. RSVP on maanantaina ja kuudestakymmenestä vieraasta vain noin viisitoista on ilmoittautunut saapuvaksi paikalle. Vainoharhaisuus iski ja piti laittaa kaikille viestiä että onhan kutsu edes saapunut perille.

Sain eilen mailia eräältä ystävältä, joka oli kovin iloinen ja innoissaan. Maili oli sen oloinen, että kutsu oli vasta saapunut sinne...

Toinen paniikkiaihe on minun tukkaväkerrys. Eräs ystäväni opiskelee parhaillaan parturikampaajaksi (toisella paikkakunnalla) ja tekee kampauksestani osan päättötyötään. Olimme sopineet jo kaksi viikkoa sitten, että nyt tulevana perjantaina menen hänen koululleen, jossa hän voi leikata ja värjätä tukkani sekä tehdä koekampauksen. Haaveissani oli saada permanenttikin tähän tuheroon mutta siihen ei aika anna myöten kun värjätäkin pitää. Ja kikkuraa saa rullilla. Ystävälläni oli hiihtolomaviikko viime viikolla ja tänään opettaja oli näyttänyt punaista minun koululle tulemisesta. Ei kuulemma sovi. No tämähän ei olisi muuten ongelma, mutta olen koko ensi viikon täysin kiinni töissä konferenssin ja 10 tuntisten työpäivien takia (myös viikonloppuna) ja sitä seuraavalla viikolla on jo hieman liian myöhäistä tehdä koekampausta kun samalla viikolla on häät!

Sitäpaitsi olin jo ehtinyt delegoida perjantain työni muille mikä sekin oli aikamoisen työn takana. En voi laittaa töitäni muiden harteille kovin suurissa määrin.

Ystäväni sanoi tappelevansa opettajansa kanssa (on kuulemma todella nihkeä tapaus muutenkin) vielä huomenna ja jos perjantai ei onnistu, ystäväni tulee luokseni sunnuntaina tekemään koekampauksen. Tämä vain ei ole kovin hyvä vaihtoehto (mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, itse olen töissä viikonloppuna enkä siksi voi lähteä toiselle paikkakunnalle) sillä värjäys jää omille harteilleni (en maksa yli 100 euroa tukanvärjyystä, minulla kun on pitkä tukka) ja eihän ne välineetkään ole yhtä hyvät.

Siis voi itkujen itku!

Häiden toteuttaminen aloitettiin niin hyvissä ajoin, eikä missään meistä riippuvissa tekijöissä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt tämä stressittömyys sitten kosahtaa Postin kulkemattomuuteen ja vittumaisiin opettajiin.

Voisi sanoa että kohtuullisesti ketuttaa ja ärsyttää. Olen niin ärsyyntynyt etten halua edes itkeä.

VOI ÄH!!!