keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Paniikki iskee

Noniin, nyt se alkaa. Paniikki häistä.

Toissapäivänä saatiin tietää, että ainakin yksi kutsu ei ole koskaan saapunut perille. KAIKKI kutsut laitettiin samassa pinossa samaan aikaan postiin yli kaksi viikkoa sitten, ihan virkailijalle annettiin ne. Vaikka kakkosluokan postissa menivät (kyllä merkattiin ihan kaikkiin numero kaksi ja postimerkkikin liimattiin paikalleen), niin luulisi nyt kustin polkevan. RSVP on maanantaina ja kuudestakymmenestä vieraasta vain noin viisitoista on ilmoittautunut saapuvaksi paikalle. Vainoharhaisuus iski ja piti laittaa kaikille viestiä että onhan kutsu edes saapunut perille.
Sain eilen mailia eräältä ystävältä, joka oli kovin iloinen ja innoissaan. Maili oli sen oloinen, että kutsu oli vasta saapunut sinne...

Toinen paniikkiaihe on minun tukkaväkerrys. Eräs ystäväni opiskelee parhaillaan parturikampaajaksi (toisella paikkakunnalla) ja tekee kampauksestani osan päättötyötään. Olimme sopineet jo kaksi viikkoa sitten, että nyt tulevana perjantaina menen hänen koululleen, jossa hän voi leikata ja värjätä tukkani sekä tehdä koekampauksen. Haaveissani oli saada permanenttikin tähän tuheroon mutta siihen ei aika anna myöten kun värjätäkin pitää. Ja kikkuraa saa rullilla. Ystävälläni oli hiihtolomaviikko viime viikolla ja tänään opettaja oli näyttänyt punaista minun koululle tulemisesta. Ei kuulemma sovi. No tämähän ei olisi muuten ongelma, mutta olen koko ensi viikon täysin kiinni töissä konferenssin ja 10 tuntisten työpäivien takia (myös viikonloppuna) ja sitä seuraavalla viikolla on jo hieman liian myöhäistä tehdä koekampausta kun samalla viikolla on häät!
Sitäpaitsi olin jo ehtinyt delegoida perjantain työni muille mikä sekin oli aikamoisen työn takana. En voi laittaa töitäni muiden harteille kovin suurissa määrin.
Ystäväni sanoi tappelevansa opettajansa kanssa (on kuulemma todella nihkeä tapaus muutenkin) vielä huomenna ja jos perjantai ei onnistu, ystäväni tulee luokseni sunnuntaina tekemään koekampauksen. Tämä vain ei ole kovin hyvä vaihtoehto (mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, itse olen töissä viikonloppuna enkä siksi voi lähteä toiselle paikkakunnalle) sillä värjäys jää omille harteilleni (en maksa yli 100 euroa tukanvärjyystä, minulla kun on pitkä tukka) ja eihän ne välineetkään ole yhtä hyvät.

Siis voi itkujen itku!

Häiden toteuttaminen aloitettiin niin hyvissä ajoin, eikä missään meistä riippuvissa tekijöissä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt tämä stressittömyys sitten kosahtaa Postin kulkemattomuuteen ja vittumaisiin opettajiin.

Voisi sanoa että kohtuullisesti ketuttaa ja ärsyttää. Olen niin ärsyyntynyt etten halua edes itkeä.

VOI ÄH!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti