Jokojokojokojoko

Voi että, lupaavasti alkaa tämä aamu. Puoli neljältä heräsin pissalle ja kävinpä vielä perään toisenkin kerran kun tuntui että mahassa kiersi. Siinä sitten koitin etsiä mukavaa asentoa kun oli jotenkin vähän tukala olla. Tajusin, että pari supistustakin tuli siinä asennon tasaantumista odotellessa ja ne tuntuivat jotenkin hieman erilaisilta ja säännöllisiltä. Odotin vielä yhden supistuksen ja kävin hakemassa kellon ranteeseen. Niinhän ne supparit tuli tasan 10 min välein. Supistukset tuntuivat kiristävän mahanahkan sijaan/lisäksi alkaen keskimahalta ylämahan sijaan ja leviää lämpimänä (mutta ei mukavana) aaltona aina alapäähän asti.

Siinä makasin ja kellotin supistuksia puoli kuuteen asti, välillä tuli 9 minuutin välein, selkää alkoi särkeä paria minuuttia ennen. Päätin, että nousen ylös puoli kuuden maissa kun enää ei tuntunut siltä, että jaksaisin vain makailla. Pari supistusta tuli jo laimeampanakin.

No nousin ylös ja tulin koneelle istumaan (jumppapallon päälle) ja supparien voima palasi ja väli on nyt ollut 7 minuutin pintaan. Varsinaisesti eivät tee kovin kipeää vielä mutta huippu laittaa jo vähän puhalluttamaan.

Ihan kamalasti teki mieli kuiskata miehelle joka käänsi kylkeä ja oli vähän hereillä jossain vaiheessa, että nyt se taitaa alkaa! :D Maltoin kuitenkin mieleni ja käyn kohta laittamassa herätyskellon pois päältä, että hän saa nukkua vielä. Tiedän, että ei hän kuitenkaan mihinkään töihin malta lähteä! Ja että kaikki ei mene pieleen vaikka hän tänään olisikin töistä aamun poissa.

Niin kovasti toivon, että tässä(kin) voisin luottaa kroppaani, joka on aina toiminut lähes kellon tarkasti ja luotettavasti. Toivon, että tämä ei olisi väärä hälytys vaan saisin mahdollisesti jo tämän vuorokauden sisällä pitää myttystä sylissä ensimmäistä kertaa :)

40

Noniin, niin se vain tuli täyteen, 40 viikkoa.

Aamulla tuli hieman rusehtavaa vuotoa ja olipa vessassa käydessä pyyhkäistessä mukana ehkä pieni pala limatulppaakin. Jotain lääkäri siis sai aikaan, mahtavaa! Naureskelin ystävälle, että on se aika hehkeää miten näin loppuraskaudessa sitä on ihan innoissaan jostain limoista! :D

 

 

Tänään oli ihan maanantaifiilis koko päivän, ei oikein mikään huvittanut. Vähän tein töitä, lähettelin sähköposteja, pesin pyykkiä ja tein ruokaa. Selkää särki, mutta se oli varmasti sairaalan penkeistä johtuvaa särkyä. Lopulta menin päikkäreille ja nukuinkin sitten kaksi tuntia normaalin tunnin sijaan. Ja heräämiseen meni ihan tosi pitkä aika. Taisivat tulla tarpeeseen ne unet. Käytiin miehen kanssa puolen tunnin iltakävelyllä ja lämmitettiin sauna normaalia kuumemmaksi.

 

 

Voi kun alkaisi jo tapahtua jotain!

Synnytysosasto vol 1.

Tänään en ehtinyt tehdä kertakaikkiaan mitään ja olen ihan poikki! Koko aamun juorusin ystävien kanssa naamakirjassa (ihanaa, kunnon juoruja pitkästä aikaa, ja vähän ihania uutisiakin) ja kävelin neuvolalle päivällä. Ilma oli kaunis ja kirpakka ja ylämäkeen tarpominen teki terää. Paitsi että vaikka istuin paikoillani riittävän pitkään, paineet olivat kohollaan, pissassa oli heikko plussa ja kun kerta turvotustakin on ollut kera hienoisten päänsärkyjen (satunnaisia, todella mietoja, en ole edes harkinnut särkylääkkeitä), ja lopulta terveydenhoitaja päätti neljän verenpainemittauksen jälkeen laittaa meidät päivystykseen raskausmyrkytysepäilynä, ihan varmuuden vuoksi.

En sitten enää viitsinyt kävellä kotiin vaan soitin miehelle, että lähdetäänpäs synnyttävien osastolle päivystykseen. Kipaistiin kodin kautta hakemassa mukaan miehelle toiset kengät ja sairaalakassi, varmuuden vuoksi. Päivystyksessä ei tarvinnut odottaa kuin 15 minuuttia kun jo pääsimme käyrille. Siinä makoilin puolisen tuntia ja kätilö kävi loppuvaiheessa mittaamassa verenpaineen. Hyvältä näytti kaikki. Harmi ettei tullut käyrillä ollessa yhtään harjoitussupistusta, niin en nähnyt niille asteikkoa ;) Kävin antamassa virtsanäytteen ja siinä oli tälläkin kertaa yksi plussa, joten kätilö otti verinäytteet (kiikkutuoli on muuten aika ihana paikka istua!) ja passitti meidät kahville odottamaan laboratoriotuloksia. Palasimme takaisin ja tällä kertaa jouduimme odottelemaan puolitoista tuntia ennenkuin pääsimme kuulemaan tulokset. Näytteet olivat onneksi puhtaat, mutta lääkäri vielä ultrasi myttysen (painoarvio 3 kg ja kaikki näytti hyvältä).

Kysyin sisätutkimuksesta ja sitä kuulemma ei ollut tarvista tehdä, ellen haluaisi. Ja kyllähän minä halusin, uteliaisuudesta, että onko kohdunsuulla tapahtunut mitään kuukaudessa ja olen kuullut, että tässä vaiheessa tehty sisätutkimus saattaa avittaa synnytyksen käynnistymisessä. Lääkäri sanoi että no toki tehdään, ja kätilö nauroi että harvoin näin päin kuulee toivetta. Mukana tutkimuksissa oli myös opiskelija ja sanoinkin että en ole kipeä enkä vähästä säikähdä, joten lääkäri pyöräyttelikin sitten ihan kunnolla kohdunsuulla (tuntui todella, todella epämukavalta, ei varsinaisesti kivuliaalta kuitenkaan) ja opiskelijakin sitten teki sisätutkimuksen harjoituksen vuoksi (ei ihan yhtä paljoa uskaltanut sorkkia). Nyt ollaan ihan pehmeitä, sentin verran auki mutta kohdunkaulaa on jäljellä vielä täydet 3 cm.

Siitä lähdettiin sitten ruokakaupan kautta kotiin, käytiin saunassa ja nyt on aika väsynyt olo. Varsinaisesti en huolestunut ollut missään vaiheessa mutta oli se rankka reissu kuitenkin. Mutta ei turha, tulipahan painoarvio tehtyä ja onneksi myttynen ei ole mikään jättiläinen. Ei tarvitse koon takia murehtia synnytystä ja odottaa sen takia synnytyksen käynnistyvän. Ja nyt tiedän missä kohdunsuun kanssa mennään. Pikkuhousunsuojaan oli ilmestynyt muutama punertava tahra, joten jotain ainakin lääkäri sai aikaan ;)

Huomenna olisi se päivä, kun treffit sovittiin noin yhdeksän kuukautta sitten. Ystäväni kuitenkin sanoi, että myttynen saapuu 25. päivä. Odotellaan siis vain :)

Sunnuntaiaamu

Joo-o, täällä vielä ollaan :) Ei ollut saunallakaan mitään asiaa yöuniani häiritsemään, nukuin perin makeasti yön! Eilen en jaksanut kirjoitella mitään kun jotenkin oli väsynyt olo, vaikka nukuinkin paljon ja hyvin. Pelattiin pitkästä aikaa poikien kanssa illalla ja pelisessio venähtikin aika pitkäksi. Aamulla nukutti ihanasti puoli kymmeneen asti ja siinä vielä makoiltiin miehen kanssa melkein tunti ennenkuin noustiin ylös. Nautittiin hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta :)

Nyt myttynen on ollut hiljaisempi, eilen liikuskeltiin vain muutaman kerran, tänään aamulla sängyssä makoillessani herättelin myttystä jonkin aikaa, ja lopulta hän suvaitsi vähän vaihtaa pepun asentoa. Olisikohan (olisipa) tyyntä mysrkyn edellä... Saunassa eilen miehen kanssa jo juteltiin masulle että kyllä sieltä voisi tulla tänne puolellekin jo. Pieni menkkamainen olo alavatsalla jatkuu vain, välillä vähän voimakkaampana ja välillä häviää kokonaan.

Tänään(kin) aion vain rentoutua, ensi viikolla voisi taas keksiä jotain siivousprojektia, ainahan sitä voi vaikka kaappeja järjestellä... Ystävä kertoi, että hänelle sanottiin käsien ylhäällä pitämisen (esimerkiksi verhoja ripustaessa) auttavan synnytyksen käynnistymiseen, toinen kertoi että lattialla konttaaminen vauhdittaa vauvan paikoilleen asettumista. Itse näin unta hyppiväni tasajalkaa jotta myttynen asettautuisi ihan alas ja alkaisi syntyä.

Eipä tässä muuten mikään hermostuta mutta nyt on alkanut ahdistaa se, että myttynen vain viihtyy liian kauan yksiössään ja istukka alkaa rappeutua. Tai se, että "joudun" käynnistykseen tai sektioon. Haluaisin niin kovasti että synnytys alkaisi "normaalisti", pelottaa ajatus siitä, että käynnistettäessä kivut tulevat kamalan voimakkaina tai että sektion takia imetys epäonnistuu ja toipuminen kestää kauan... Vaikka onhan tässä vielä kaksi viikkoa aikaa ennenkuin pitää oikeasti murehtia näitä asioita, siinä ajassa voi tapahtua vaikka mitä!

Kipristelyä

Taas heräsin yöllä muutaman kerran napakoihin supistuksiin. Aamuyöstä alkoi lisäksi särkeä alaselkää, josta kipu säteili nilkkaan ja lonkkaan. Asennon vaihtaminen ei auttanut. Mahaa kiristi ja kipristeli enkä aamulla saanut enää unta kun tajusin alaselän säryn ja supistelun mahdollisen yhteishengen.

Ne muutamat supistukset mitä nyt päivän aikana on tulleet, ovat olleet epämiellyttäviä, mutta ei vieläkään kipeitä. Selkäsärky on helpottanut. Mahassa on kuitenkin hassu kiristävä tunne koko ajan, painaa ihan tosi paljon ja on taas samalla tavalla kipeä kuin joulun aikaan. Paineen tunne on ihan vain ollessakin jo aika suuri. Pissalla on käytävä ihan jatkuvasti. Jotenkin ei kuitenkaan pysty olemaan paikallaan pitkään, tuntuu, että nyt on oltava vähän liikkeessä.

Kunhan olen saanut pullat uunista, ajattelin lähteä nauttimaan ulos auringon paisteesta. On niin kaunis ilma että ihan hymyilyttää.