keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Mökkeilyä

Lähdettiin miehen kanssa mökille lauantaina, tarkoituksena oli palata takaisin sunnuntaina. Kun ajoimme sunnntaina aamulla sadetta pakoon anoppilaan, päätin etten haluakaan kotiin. Iltapäivällä mies lähti kotiin, minä jäin Eeliksen kanssa anoppilaan. Anoppi ja hänen miehensä olivat vapaapalokunnan päivystäjiä ja saivatkin hälytyksen metsäpaloa sammuttamaan, olivat työn touhussa koko illan. Me Eeliksen kanssa ihmettelimme telkkaria (jota meiltä ei löydy) ja olimme vain.

Seuraavana aamuna miehen sisko avopuolisoineen tulivat myös anoppilaan, päivällä lähdimme porukalla mökille ja eilen he toivat meidät kotiin. Olo oli taas kovin orpo kun he lähtivät, niin sitä tottuu seuraan ja sen puute tuntuu heti. No, tänään olo on ollut ihan normaali jo, käytiin perhekahvilassa turisemassa ja kirjastossa hakemassa luettavaa imetyksen ajaksi (Remestä, Utriota ja Anja Snellmania, kaikki vähän erilaisia, minulle tuntemattomia (paitsi Utriota olen lukenut aiemminkin) toivottavasti riittävän kevyitä). Siitä onkin ikuisuus kun viimeksi olen hakenut ihan oikeaa luettavaa kirjastosta. Olen ollut aina kirjastojen suurkuluttaja, mutta opiskeluaikana se jäi kun oli sen verran muuta lukemista ja nyt olen lukenut työkseni sen verran että ihan kamalasti ei enää vapaa-ajalla jaksa keskittyä. Toki olen lueskellut, pokkareita olen ostellut joitakin.
Jospa sitä taas alkaisi ryhdistäytyä. Kirjastossa kesti kauan ennenkuin osasin päättää mitä edes haluaisin lukea, en tiennyt mistä aloittaa!

Viikonloppuna Eelis nukkui automatkat kokonaan, ei herännyt itkemään kertaakaan edes vähän päälle kahden tunnin matkan aikana! Viikonloppuna alettiin myös aktiivisesti kääntyä selältä mahalleen. Myös uniölinät alkoivat, eli juuri ennen nukahtamista pidetään ölinää. Ja kakkarintamalla tapahtuu muutoksia, nyt on joka päivä kakattu. Eilen kun tultiin kotiin ja käytiin pöntöllä, niin heti turautettiin sinne.

Mökillä olo oli ihanaa ja rentouttavaa, vauvankin kanssa varsin mutkatonta. Pian uudestaan! Ihanaa kun on kesä!

2 kommenttia:

  1. Enpä nyt tiedä, onko Remes niin kevyttä luettavaa, tiukkaa jännitystä alusta loppuun asti ja joutuu ihan tosissaan keskittymään että pysyy juonessa mukana. Mutta hyvää se on ehdottomasti :)

    VastaaPoista
  2. Haha totta, ihan kevyttä se ei ole :D

    Mut onneks on lyhyet kappaleet ni helppo lukea pienissä pätkissä.

    VastaaPoista