Aina vaan nukkumisesta

Toivottavasti ne yhden neljän tunnin unenpätkät eivät ole lopullisesti historiaa vaikka viime yönä niistä ei päästykään nauttimaan... Eilen oli kylpypäivä ja myttynenpä päätti olla nukkumatta ennen kylpyä, joten sen jälkeen vedettiin parin tunnin tirsat ja sitten heräiltiinkin yöllä tunnin-kahden välein syömään (ja vaihtamaan vaippaa). Edelleenkään se tutti ei auta, itselläni on ristiriitaiset tunnelmat asiaa kohtaan. Toisaalta olen tyytyväinen sillä jostain syystä siitä tulee ihan vähän huono äitifiilis (ihan tuntemattomasta syystä, tai ehkä minä kuvittelen että tuo ei nyt kuitenkaan roiku turhaan tississä tuntitolkulla joten on sillä oltava nälkä tai kaipaa läheisyyttä ja sitähän on tarjottava) ja toisaalta jos se tutti kelpaisi, voisi se olla monen kitinän pelastus. Siis en koe että meillä kitistäisiin, mutta jos kitistään.

Tänään ystävä tuli aamupäivästä kyläilemään ja katsomaan vauvaa. Kehaisin eilen hänelle, että meillä ollaan yleensä parhaimmalla tuulella aamusella, joten myttynen päätti että poikkeus vahvistaa säännön. Koko aamu tankattiin tissiä ja läheisyyttä, en meinannut saada aamupalaa syötyä tai hampaita pestyä! Vauva oli hereillä neljä tuntia! Nyt sitten vetäistiin/vetäistään kolmen tunnin päikkärit (kuuluu vähän heräilyöhinää jo sohvalta). Saa nähdä kuinka nukahtaa seuraville unille, vaunulenkille olisi tarkoitus suunnata joten eiköhän sitä edes sen aikaa nukuta vaunuissa kun ollaan ensin vaipat vaihdettu ja syöty. Mutta vaunulenkin jälkeen äidillä olisi suunnitelmissa tehdä vielä päälle pieni lihastreeni ja venytellä, joten lenkin jälkeen äiti toivoisi että vauva nukkuisi vielä hetken...

Ystäväni ihmetteli kuinka virkeältä vaikutan. Oli odottanut pandakarhusilmäisiä ja väsyneitä vanhempia. Täytyy kyllä myöntää että itsekin olen yllättynyt kuinka vähän väsyttää. Olen aina ollut unikeko, kahdeksan tuntia yöunta on ollut minimi, kymmenen optimi. Nyt nukun öisin maksimissaan viitisen tuntia ja senkin pätkissä. Päikkärit ehkä kahdesti viikossa. Kyllähän minua väsyttää mutta ei ylivoimaisesti. No, töitä tuskin jaksaisin kovin paljoa tehdä mutta saan kuitenkin kotitöitä tehtyä ja pystyn ajattelemaan. Ainakin jotenkin. Sen verran että arki pyörii.

Ja on se vaan hassua miten se arki pyörii unien, syömisten ja suoliston toiminnan ympärillä.