maanantai 8. marraskuuta 2010

Maanantaiaamu

Näin unta viime yönä että meille syntyi kaksoset, tyttö ja poika. Vaikka vauvat tulivat ihan yhtäkkiä ja olivat kovin pieniä, olivat he hyväkuntoisia pieniä myttyjä. Ilmoitin facebookissa olevani äiti.

Heräsin viideltä kissan kolinaan, ja lopulta piti ihan nousta katsomaan että mitä se katti puuhaa. Tuli viattomana hurisemaan jalkoihin. Kävin vessassa ja menin takaisin pehkuihin. Selällään nukkuminen ei enää pitkään tunnu mukavalta ja jostain syystä toisella kyljellä on parempi nukkua. Tämä kylki on se kylki, jolloin olen kasvot mieheen päin. Jos mies nukkuu kasvot minuun päin, en mielelläni ole samaan suuntaan, sillä en mukamas saa kunnolla henkeä. Tarvitsen "raitista ilmaa". Usein pyydänkin miestä kääntymään, ja hän kääntyy oikeasti heräämättä. Näin tänäkin aamuna, mutta jo 5 minuutin päästä mies kääntyi takaisin. Samalla myttynen alkoi liikehtiä masussa.

Lopulta huomasin sarastevalon sarastavan, kello oli jo kohta puoli seitsemän. Nousin ylös, tein rauhassa aamupalan ja tyhjensin tiskikoneen. Päästiin aamulla ajoissa liikkeelle ja töihin, mutta on kyllä ihan maanantaifiilis. Päätin matkalla töihin, että tänään teen pääosin konehommia. Pöydälle onkin jo kasaantunut paljon tietokoneelle näpyteltävää. Jospa jaksaisin keskittyä niihin musiikin voimalla.

Viikonlopun aikana tuli yhteensä lähes kymmenisen senttiä lunta, ja aamu oli paljon valoisampi, vaikka katuvalot eivät olleetkaan päällä. Olo on talvisen maanantaipöhnäinen. Tekisi mieli juoda jotain lämmintä, mutta jotenkin tee ei ole enää pariin viikkoon maistunut ja aamukahvin lisäksi ei tee mieli lisää kahvia. Kaakao voisi olla ok jos olisi sellaista täällä. Kahvipöydässä kun on vaikka mitä herkkua, itse toin suklaakookosmuffinsseja viime viikkoisten synttäreiden kunniaksi ja työkaveri toi jotkut viikonlopun kakunjämät.

Tällä viikolla tiedossa on sokerirasitustesti ja yksi kotityöpäivä. Pitäisi tehdä työsopimus ensi vuodeksi perjantaina. Työn luonteeseen kuuluu aina määräaikainen sopimus vuoden kerrallaan, ja se uusitaan usein vasta joulukuun lopulla. Vanhempainrahahakemukseen täytyy saada palkanlaskijalta tiedot, sillä työpaikka maksaa palkkaa äitiysloman ensimmäiseltä kahdelta kuulta. Laitoin viestiä palkanlaskijalle viime viikon alussa papereista. Perjantaina klo 17 hän oli vastannut, että minun tarvitsee ensin anoa vapautusta töistä. Ja jotta voin anoa vapautusta, pitää minulla olla työsopimus ensi vuodelle. Esimieheni on tämän viikon poissa, mutta onneksi vastasi sunnuntaina mailiini, ja tulee käymään töissä perjantaina. Toivottavasti saisin silloin sopimuksen, jotta voisin anoa vapautusta, jotta voisin saada palkanlaskijalta tiedot Kelaa varten, jotta lopulta saisin asiat eteenpäin! Harmittaa vain kun se palkanlaskija ei voinut vastata yhtään aiemmin, kun esimies olisi ollut paikalla. Olisin saanut tämänkin asian jo hoidettua.

Mutta nyt alan hommiin!

2 kommenttia:

  1. Hei,

    kuulostipa niin kovin tutulta! Niin oikealla hengaava vauva, raittiin ilman puute miestä vasten paremmalla kyljellä nukkuessa, työstävapautuksen anominenkin. Viikkoja mulla on kaksi enemmän. Että terveisiä vaan, varsin samoja vaiheita elellään. :)

    VastaaPoista
  2. Hei ihanaa etten ole ainoa! :) Ja kiva löytää blogisi kun mennään vielä niin samoilla vaiheillakin odotusta :)

    VastaaPoista